***HAAHUJEN uusi vuosi 2006 - viikko 1***

" Kumpi teistä tuntuu pahemmalta, koettu keskenmeno vaiko plussaamattomuus?"



En osaa oikein tuohon sanoa. Tosi pahalta tuntuu km:kin kun on näin pitkään yrittänyt. Varsinkin ihan eka kerta tuntui tosi pahalta. Sitä ehti jo olla niin innoissaan raskaudestaan ja sitten kävikin kuten kävi. =( Mutta kyllä se plussaamattomuuskin käy hermojen päälle aika pahasti.



" Oletteko käyneet jossain tutkimuksissa (verikokeita, ultraa tms.)?"



Viime kesäisen km:n jälkeen multa otettiin kaikennäköisiä kokeita, myös hormoonikokeita verestä, mutta mistään ei löytynyt mitään vikaa. Muissa ultrissa en ole käynyt kuin mitä tuolloin ehdin siihen np-ultraan, jossa ei sitten näkynytkään mitään. Siinä samalla lääkäri tutki sitten ultralla munatorvet sun muut, eikä niissäkään ollut mitään häikkää. Niin, ja nyt tän viime kuisen keskenmenon yhteydessä myöskin ultrattiin ja eikä silloinkaan mitään poikkeavaa havaittu.



Tässäpä oli siis omia tuntojani näin pitkään yrittäneenä.

Kerttukasperi: Oikein paljon onnea hienoista ultrauutisista!!



Mites muut plussanneet, aiotteko mennä alkuraskauden ultraan?



ON: Itselleni on nyt jääny pieni apeus ja alakulo päälle tämän viimeisimmän km:n jälkeen. Tiedän että kyllä se vielä tästä vähän helpottaa, mutta tällä hetkellä ajatukset vain pyörii aika lailla viime kesässä ja nyt tässä viiimeisimmässä. Tässä kun on kotona, niin ei sitä paljoa muuta osaa ajatellakaan. Kun pääsisi jonnekin reissuun tuulettumaan, niin ehkä voisi hieman auttaa unohtamaan. Mutta eipäs tässä minnekään pääse. Ja mokoma flunssakin kiusaa aina vaan. Eilen illallakin sain ihan hirveän yskänkohtauksen mistä ei meinannu tulla loppua sitten millään. Sekin jo osaltaan pistää mielen matalaksi.



Toivottavasti muilla olisi sentään parempi päivä. ;)



Päivänjatkoja kaikille haahuille!

Kiitos onnitteluista, hyvältä tuntuu edelleen.



Yritän muistella oireitani, Neronjakos niistä kysyi. Rinnat tulivat kipeäksi viikko ovulaatiosta ja alavatsanippailuja oli miltei ovulaatiosta lähtien. Menkkojen alkamisajankohtana oli selkeästi kovempaa jomottelua, mutta sitä ei ole enää ollut. Ja tuolloinhan mulla oli ne pari päivää melko oireetontakin aikaa, kun olin varma että se menee heti kesken.



Väsymys tuli melko alku vaiheessa, eli käytännössä nukun (tai yritän nukkua) pari tuntia enemmän kuin tavallisesti. Toi voi johtua kyllä siitäkin, että joululomalla sai muutenkin nukkua pidempään :) Viluisuus liittyi myös selkeästi tuohon menkkojen alkamiskohdan oireisiin. Etovaa oloa on ollut satunnaisesti, mutta ehkä vasta 7.viikon alussa, samoin yölliset vessassakäynnit ovat tulleet n. viikko sitten kuvioon. Rinnat turposivat jossain vaiheessa viikko pari sitten.



Musta noi on aika klassiset raskausoireet, kun miettii mitä muut yleensä raportoi. Esikoisestakaan en voinut pahoin, mutta musta tää paha olo on nyt lievempää. Silloin oli myös äkillistä nenäverenvuotoa ja tietyt ruokalajit (rasvainen ruoka) oli paljon mieleisempää - nyt en ole moista niin selkeästi havainnut.



Voi kun teillä kaikilla raskaudet jatkuisi normaalisti ja muille kävisi yhtä hyvin mahdollisimman pian!

KK

KerttuKasperille onnea ultrakuulumisista!!!!!!Tuosta on hyvä jatkaa odotusta.



Neronja: Siis mähän kuulin ne hyytymispaketin tulokset jo viime viikolla. Ja niissä ei ollut mitään häikkää. Mutta sen unohdin kysyä, että miten raskaus niihin kokeisiin mahdollisesti on vaikuttanut.

Nyt on sitten kaikki tulokset tulleet, paitsi kromosomikokeiden tuloksia vielä odotellaan. Vaikka sehän on ihan sama, että mitä niistä löytyy, koska sille " vialle" ei kuitenkaan mitään voi tehdä. Mutta tietääpä sitten ainakin, että missä mennään.





Mä olen ite nyt aika rikki. Nyt olen jo saanu yöunenikin rippeet pilattua....mietin vaan asioita ja pyörin sängyssä. Joku kun muistuttais mua sitten joskus näistä tunteista, jos/kun joskus vielä meinaan ryhtyä tähän puuhaan. Nyt olen muka päättänyt, että jos mistään kokeista ei vikaa löydy, niin en uskalla enää uudelleen yrittää. Toivottavasti osaa pysyä päätöksessäni.....vaikka vähän kyllä epäilen.



-Porkkana-

" Kumpi teistä tuntuu pahemmalta, koettu keskenmeno vaiko plussaamattomuus?"



... Koetut keskenmenot ovat paljon rankempi juttu kuin plussaamattomuus. Plussaamattomuuden aikana sitä ei kuitenkaan ole kipeänä, eikä mikään muu kuin *haave vauvasta* valu pois. Plussaamattomuus on hetkellinen kipu, uusi mahdollisuus tulee aina. Keskenmenossa sitä menettää konkreettisesti jotain, olemassaolevan vauvan, olemassaolevan haaveen. Ymmärtääköhän kukaan nyt...

Keskenmeno on kuitenkin paljon rankempaa kuin plussaamattomuus, siinä kun ehtii olla jonkin aikaa raskaanakin.

Noista tutkimuksista...

Meitä ei ole sen kummemmin tutkittu, ei oikein uskallus ja aika(?) ole riittänyt aloittaaksemme tutkimuksia. Keskenmenon jälkitarkastuksissa kaikki oli normaalia, omalta puoleltani.

Tiedän kokeneeni kaksi keskenmenoa, vaikka viimeistä ei ehditty vahvistamaan. Aloin vuotamaan verta (paljon) kaksi viikkoa edellisen keskenmenon jälkeen. Vuoto loppui heti kun jokin iso möykky tuli ulos.

Luulen että tuo möykky oli toinen lapsi, joka jäi vain huomaamatta. Joku yritti sanoa että olisi ollut vain hyytymä, mutta en usko sitä koska tuo viimeisin km, oli kuin kopio edellisestä.

Ei ole helppo viime vuosi ollut, nyt täytyy vain toivoa että tämä vuosi olisi parempi. Kun yritin kertoa ihmisille tuosta toisesta tapahtumasta, mua pidettiin melkeinpä vain hulluna etc. Kukaan ei meinannut millään uskoa, mutta minä tiesin. Tiedän/tiesin mitä kehossani kulloinkin tapahtuu.



Tulipa hieman alakuloinen sepustus.

Onneksi teiltä saa tukea ja ymmärrystä, en tiedä mihin muuten purkaisin tämän kaiken.

Te ette ainakaan vähättele kenenkään kokemuksia. Kiitos siitä.

Nyt pelkkää omaa napaa... :S



Tädin piti tulla eilen, mutta ei näy ei kuulu. Toisaalta km on voinu hyvinkin vaikuttaa kiertoon, miten teillä on ekat menkat tulleet km:n jälkeen?

Nyt sitten se flunssa saapui tähän taloon.. Toissa iltana kun olin töissä sanoin työkaverilleni, että ihan kun minulla olisi kuumetta. Sitten ma-ti välisenä yönähän se iski oikein kunnolla. Tiistai-aamuna ku heräsin, hyvä ku pystyssä pysyin. Voi kamaluus mikä olotila oli. Meinasin vielä mennä töihinkin, mutta kun alkoi tekemään huonoa niin sitten soitin pomolle ja sanoin, että tästä rouvasta ei ole nyt töihin. Käski vain parannella itseni kuntoon. Kävin sitten lääkärissä ja lääkekuuri sieltä napsahti, oli iskenyt taas vaihteeks poskionteloihin tulehduksen. =( Eilinen päivä menikin ihan täysin nukkuessa, kuumetta oli ja maailma pyöri kun nousin ylös.

Tänään on pikkusen parempi päivä, kuumetta ei ole ollut, luulen et lääkekuuri puree heti. Hyvä näin.



Masunasu ja Neronja: Kiitos tsempityksistä! Kyllä minäkin sitä toivoisin että tänä vuonna se plussa vihdoin ja viimein tulisi. Oviksen olen jälleen bongannut. =)



Pömppö79: Kyselit tuossa kumpi on pahempi, keskenmenot vai plussattomuus.. Mulla tällä hetkellä on niin et 30-70, ennen oli 50-50 mutta kun aikaa on vierähtänyt jo parikin vuotta niin enemmän se on kallistunut tuon plussattomuuden puolelle. Toki km:t on jättänyt muistot, jotka tiettyinä hetkinä palaa aina mieleen ja saa mielen apeaksi.

Minulle ei ole tehty mitään tutkimuksia, gyne oli sitä mieltä että sit vasta jos tulee kolmas km niin sitten tutkimuksiin. Ja, viimeks ku kävin gynellä, tuossa syksyllä, hän sanoi et jos tärppiä ei ole tullut kevääseen mennessä niin sitten aletaan pienimuotoiset hoidot. Ihmisen täytyy näköjään aika paljon ¿kärsiä¿ ennen kuin otetaan vakavasti.



Kerttukasperi: Olipa sinulla ihania ultrakuulumisia!!! =) Nyt pääset nauttimaan raskaudestasi kunnolla. Ja, kyllä ne oireet sieltä vielä vahvistuvat. =)



Porkkana: Voimia sinulle! Sinua nyt taas koitellaan kovasti. *halaus*



Oma napa: kp 13/28-31.. Tänään tikutuksen avulla bongasin oviksen!! =) Ennen edes ku ovistikutuksen aika oli ummessa, melko heti, niin siihen ilmesty todella vahva kontrolliviiva testiviivan lisäksi. =) Eilen kyllä jo ilmeni limaa et siitä jo huomas oviksen olevan lähellä. Ja, tänään vasta limat on ollutkin sellaiset että ovis on mitä ilmeisemmin huomenna. Ja, alavatsassa on kipristellyt aikas mukavasti. Nyt kun vain jaksais pöllyytellä peittoja tämän flunssan ohella.... =)



Nyt kyllä tämä rouva menee taas hetkeksi lepäämään..



Oikein ihanaa päivän jatkoa kaikille! =)



Kaksonen76

Onneksi alkaa meillä jo tuo sairaustilanne olla parempi. Viime yönä sain jopa nukkua ihan rauhassa. En kuullut yhtään kertaa, että kuopus olisi yskinyt. Yskää tosin on kuitenkin vielä kaikilla ja itelläni edelleen korvat tukossa ja nuha. No, valoa onneksi näkyy tunnelin päässä. Saapa nähdä, mitä siellä Vuokatin reissulla tulee tehtyä. Ollaanko siinä kunnossa, että päästäisiin edes uimahalliin.



Luumis kyseli km:n jälkeisen kierron pituudesta. Mulla on kolmen kaavinnan jälkeiset kierrot olleet 25, 27 ja 36. Ja viimeisimmän itsestään vuotaneen km:n jälkeen kierto oli n. 25 (vaikea määritellä ihan tarkkaa päivää mikä oli kp1). Normaali kuukautiskierto on viime vuosina ollut 28. Toivottavasti menkat sieltä kohta puoliin tulee ellei sitten ole mahdollista, että olis kuitenkin tärpännyt jo uudestaan.



Wbm, mitä sinulle kuuluu? Onko raskautesi edennyt hyvin? Milloin menet seuraavan kerran ultraan?



Pakko ruveta jotain puuhastelemaan. Kaksi vanhinta tyttöä meni kerhoon. Kohta pitää jo lähteä niitä hakemaan.

testausta...

toi alotus tarkoitti siis sitä et on ikävää liittyä kun en olisi keskenmenoa todellakaan halunnut kokea.ähm.en tiiä mitä oikein kirjotan,ehkä kaikki ymmärtää kuitenki..toivottavasti.sekava olo vieläkin..

eli kerronpas nyt vähän mitä on tapahtunu..



perjantaina alko vähäinen vuoto..kävin lääkäris ja piti ootella maanantaihin asti et pääsen ultraan,ku siel ei selvinny mitään.

vuoto loppu välil ja välil tuli pikkasen viikonlopu aikaan.uusivuosi ei siis menny kovin mukavis merkeis.peläten ja odottaen..



maanantain todettiin tuulimuna-raskaus.eilen olin kaavinnassa.

tää on ihan kauheeta.just tuli sunnuntain 12 viikkoo täytee.miks näin piti käydä??ois voinu tulla ees aikasemmin ilmi.ja just ku olin alkan vähä kertoo ihmisille ja alkan uskoo tähän raskauteen.



en tiiä mitä tekisin..itkettää ,surettaa..yritän ajatella jotain positiivist. esim.et olihan mun äidinkin eka raskaus menny kesken ja nopeesti alko uus ja sit mä synnyinki..yritän ajatella et täl on joku tarkotus.ja et luonto hoitaa asian jos ei kaikki ole hyvin.on vaan hirveen vaikeeta.



kyl nyt alkaa jo vähä jaksaa paremmin,mut ei silti oo mitenkää hyvä mieli..uutta vaan sit kohta yrittämään.toivottavast kaikki sujuu paremmin ens kerral..ja toivottavast se ens kerta tulis pian,ehkä se auttais tähän suruun..



oon nyt yrittän sitäki ajatella et onneks minust tulee ens viikol kummitäti,ni ehkä siit on iloo.ja et jos vaikka se raskaus alkais suht pian,ni sit vauvaa varten ehtis kerätä paremmin rahaa,koska en ois ehtiny muuten kesätöihin,eikä ois rahaa pahemmin.mä toivon et elämä alkais taas koht hymyilee.mut suru on suuri.



äsken taas tuli kauhee itkukohtaus.ei jaksa nousta sängyst,haluis vaan nukkua tät pahaa oloa pois.



onko täällä paljon tuulimunan kokeneita??



ooneks ympärillä on paljon ihmisiä jotka tukee.ja täältä löytyy kohtalotovereita,joiden kans jakaa ajatuksia.



Laura kp 2?? (vai mistä te ootte laskenu?)

Olen 20-vuotias, mies 28. Pillerit jätin pois syyskuussa -05, ensimmäinen raskaus alkoi toisesta kierrosta. Raskaus todettiin tuulimunaksi uudenvuoden aikaan,juuri kun tuli täyteen rv 12. Uusi yritys alkaa, kun ekat menkat on ohi.Eli toivottavasti hetipian.

Kerttukasperi ja kaikki muut plussanneet!



Vähän tsemppiä teille kaikille ja paljon plussasäteitä sekä jaksuja yrittämiseen tälle vuodelle eli vuosi sitten vielä tuskailin kovasti keskenmenon kanssa (10/04), tuntui siltä, että ei millään tärppää uudestaa, ovista oli vaikea löytää ja parhaat päivät lipsahti " aina" jotenkin ohi. No neljännen yrityskierron tulos tuhisee nyt tuossa sitterissä vieressä ; ) Kyllä se plussa sieltä tulee!!!



Joku oli kyselly kumpi on pahempaa plussaamattomuus vai keskenmenot - km jättää ikuiset jäljet, mutta omalla kohdalla kun jo " selvittämätön lapsettomuus" -diagnoosi, monien vuosien turha yrittäminen ennen esikoista (täysin luomu yllätyslapsi -03) ja lapsettomuuteen sopeutuminen. Niin sanoisin kuitenkin, että km sentään on " askel" eteenpäin ja mielummin omalla kohdalla plussat ja km kuin ei plussausta ollenkaan. On raskasta antaa ajatus vauvasta pois km:n kautta, mutta vielä tuskaisempaa on elää tietämättämyydessä kun ei sitä yhden yhtäkään plussaa kuulu vuosien aikana. Km:nkin kautta nousee kuitenkin " toivo" , odotus ja yritys kun tietää raskautuvansa!



Mä olen kulkenut haahujen kautta ex-haahuihin odotuspuolelle ja nyt tuonne vauvoihin - kaiken kaikkiaan jo siis reilun vuoden ja vaikka taival on ajoittain tuskainen eikä jaksaisi millään tätä odotusta, pelkoa ja jatkuvaa laskemista (kp:t, rv:t jne,) niin siltikin näyttäisi siltä, että ajan kanssa täältä jokainen on lähtenyt valumaan tuonne " alakerroksiin" ellei sitten ole lopettanut yrittämistä jostain muusta syystä!



Vauvarikasta vuotta 2006 teille kaikille!!!



Bojo & poika 1kk (eli listan pitäjä voi poistaa mut noista plussanneista ; ) )

Tervetuloa Laralei,ikävää, että jouduit tänne puolelle. Itselläni tuulimunaraskaus, joka kaavittiin. rv 12+3 elokuussa.Tiedän tunteen, kun jo mennyt niin monta viikkoa ja sitten ei kuitenkaan vauvaa. Minulla jo 2 lasta, joten se varmasti auttoi jaksamaan. Silti ekat vuorokaudet elää täysin sumussa. Se on vaan niin lohdutonta.



Jos se nyt yhtään lohduttaa, niin tosi nopeasti teillä tärppäsi, toivottavasti pian uudestaan. Itsellä raskautumiseen on mennyt aina melk. vuosi paitsi nyt viim. km jälkeen.



Haleja ja jaksamisia sinne päin. Kyllä tästä selviää, vaikka ensin tuntuu, että elämä loppuu siihen paikkaan ja millään ei ole mitään väliä. Muistot säilyvät aina, mutta suru haalenee ajan mittaan.Toivottavasti saatte pian voimia uuteen yritykseen.

Ensinnäkin kiitokset kaikille minua onnitelleille!!!



Kerttukasperi: onnittelut ihanista ultrakuulumisista!!! Kuulostaa tosi hyvältä. Enkeleitä mukaan masuasukille. Toivottavasti tavataan pian ex-haahuissa ;-).



laralei: Pahoitteluni keskenmenostasi. Tervetuloa kuitenkin joukkoomme kirjavaan! Toivottavasti vierailusi jää lyhyeksi ;-). Sinun keskenmenosi kuulosti aivan omalta kokemukseltani. Minullakin keskenmeno tapahtui vasta rv 12 - spontaanisti tosin ja tuulimunaksi epäiltiin. Muutama kuukausi oli enemmän tai vähemmän suru puserossa, mutta täältä haahuista sain suuren avun. Sure ihan rauhassa ja koita jaksaa päivä kerrallaan.



sani-74: kuvailemasi tuhruttelu voisi hyvinkin olla sitä nk. kiinnittymisvuotoa... Täällä on peukut pystyssä, jotta täti ei tulisikaan bdbdbdbdbdbdbd. Tsemppiä piinailuun!



Pömppö: Koittakaa jaksaa *halaus*. Kannattaa varmasti käydä ainakin perustutkimuksissa näinkin pitkän yrittämisen jälkeen. Juuri tuo ovulaatiojuttu kannattaa tarkistaa, sillä se on loppujen lopuksi suhteellisen helppo " korjata" . Jaksuja.



Katri-72: Toivottavasti flunssasi helpottaa pian, jotta olosi ainakin fyysisesti paranee. Koita jaksaa päivä kerrallaan. Jaksuhali.



Porkkana: Koita jaksaa kaikista koettelemuksista huolimatta. *halaus*



Kaksonen76: pikaista paranemista flunssasta! Toivottavasti menee pian ohi. Onnittelut oviksen bongauksesta! Keräile nyt voimia, että jaksat pöllytellä peittoja ;-).



neronja: kylläpä sait tympeän vastauksen polilta :/. Ihan hyvä varmaan jatkaa omalla reseptillä, sillä ilmeisesti tosi monella annostus on tuo suurempi. Jospa tämä lääkitys nyt auttaisi viemään tämän raskauden täyteen mittaansa. Kiva kuulla, että teillä lapset alkavat parantua. Toivottavasti sinäkin tervehdyt ennen Vuokatin reissuanne.



Swehina: Jaksuhali sinulle! Koita jaksaa...



kuonokas: lisään sinut plussanneisiin, mutta ei sinua täältä pois potkita ;-) En itsekään uskalla vielä siirtyä ex:iin.



KYSYMYS KAIKILLE: Kukas teistä haahuista haluaisi ryhtyä uudeksi listaemoksi??? Lista on alunperin tehty niin hyvin, että sen päivittäminen on helppoa. Nyt kun meillä on ollut viikkopino, ei työtä tosiaankaan ole kovin paljon.



ON: tänään kauppareissulla hain sitten varmuudeksi kaksi Predictorin testiä... Testasinkin siis äsken uudelleen ja plussahan sieltä pärähti eli raskaana ollaan! =) Nyt pitäisi vaan malttaa olla kylmähermoinen ja koittaa keskittää ajatukset muualle. Huomenna pitääkin sitten soitella ultra-aikoja. Haluan käydä alkuraskauden ultrassa, ettei tarvitse kokea keväistä uudelleen, jos kaikki ei olisikaan hyvin... Onneksi oireita on jonkin verran - väsyttää tosi paljon, rinnat ovat muhkeammat ja nännit kasvaneet... Kunpa tämä nyt sitten toisi meille vauvan!



Tsemppiä kaikille ovisbongareille ja peiton pöllyttelyintoa! Piinailijoille myös peukut pystyssä!!! Pahoittelut kaikille tädin yllättäneille. Kaikille haahuille paljon plussasäteitä+++++++++



masunasu rv 4+

masunasu:

neronja: kylläpä sait tympeän vastauksen polilta :/.

Masunasu, mä en oikeastaan kokenut tuota saamaani vastausta erityisen tympeäksi. Olin jo siinä päivän mittaan miettinyt, että kyllä mulle oikeastaan kävisi tämäkin, että kokeillaan ensin noilla minidisperiineillä. Nyt on kuitenkin eka kerta, kun kokeilen minidisperiiniä vahvan plussan kera. Tuossa piikityksessä oli sekin, että miten mä selittäisin lapsille jokapäiväisen piikittämisen. Enhän mä sitä salaakaan voisi tehdä. Hyvä että saan lugen tuikattua paikalleen kenenkään näkemättä ;-). Lisäksi tuo piikitys saattaa ilmeisesti kipeyttää mahan seudun (siis ne pistetään mahanahkaan) ja aiheuttaa mustelmia. Saisin unohtaa uimahallireissut muutamaksi kuukaudeksi.

Mutta voi hyvinkin olla, että tuo piikittely on mulla vielä edessä ja ei siinä mitään, mukisematta sen totta kai hyväksyn. Eilen lueskelin taas tuolla " verivikaisten" sivuilla. Tosi monella on tosiaan ollut veritulppa ja nämä henkilöt tietenkin piikittävät itseensä hepariinia. Mulla ei ole tulppia ollut, joten vähän siinäkin mielessä voisi kuvitella että disperiinikin saattaisi riittää. Lisäksi törmäsin siellä sellaiseen, että jotkut aloittivat piikittelyn vasta raskauden loppuvaiheessa, olikohan rv32 tai 36. Mulle lääkäri puhui ensin, että rv12 katsottaisiin, että aloitanko piikittämisen (+ tsekataan ensin se spr:n kontrolli). Eilen se mun mielestä puhui, että piikitys alkaisikin vasta raskauden loppuvaiheessa (jos nyt ikinä pääsen raskauden loppuvaiheeseen).

Tämä minun lääkärini on sellainen nuori ja energisen oloinen naislääkäri. Olen saanut häneltä kyllä koko ajan tosi hyvää kohtelua ja hän on oikeastaan ensimmäinen ihminen, joka on ottanut minut ja keskenmenoni vakavasti. Siinä mielessä tekisi kyllä mieleni luottaa hänen arvostelukykyynsä. Tosin en uskaltanut ottaa niin pientä annosta minidisperiiniä kuin hän määräsi. Voi sanoa, että joka paikassa olen törmännyt siihen, että disperiiniä käyttävät ottavat sitä 100 mg. Saa nähdä joudunko tämän asian hänelle joskus tunnustamaan... Jos joudun, niin toivottavasti positiivisissa merkeissä - vauva sylissä tai ainakin maha isona.

Masunasu, hienoa, että pääsit taas näkemään plussan piirtymisen. Onhan se tosi ihanaa, nähdä se plussaviiva. Hyvä, että oireitakin on. Mulla tämä tukkoinen ja flunssainen olo tekee sen, etten ihan varmaksi voi määrittää, mikä johtuu raskaudesta ja mikä flunssasta. Rinnat aika ajoin aristaa (tuskin johtuu flunssasta;-), tänään on väsyttänyt ja huono olo on tullut, jos maha on tyhjä.

Aivan hetkellisesti mulla saattaa häivähtää sellainen onnentunne, mutta se menee kyllä aina tosi nopeasti ohi. Ei tässä voi tuudittautua autuaaseen olotilaan. Tänään kävin lueskelemassa erään ryhmän pinoa ja tuli jotenkin taas niin inhottava olo itselle, kun toiset pystyy riemuitsemaan plussistaan niin huolettomasti. Ja tuli sellainen olo, että tietysti nuo saa pitää plussansa, mutta mitenkäs mahtaa minun käydä.

Kaksoselle ja katrille pikaista paranemista flunssasta! Ja kaksoselle onnea peittojen pöllyytykseen (jos muistan oikein, olit bongannut oviksen)!!!

Laraleille pahoittelut tuulimunasta ja tervetuloa haahuihin! Toivottavasti pääset pian takaisin odottajiin!

Lämpimiä ajatuksia myös kaikille muille!

...tulevat varmasti tarpeeseen tällä kivikkoisella tiellä.



laralei: olen todella, todella pahoillani menetyksestäsi. Minä tipahdin heiniksistä jo alkuvaiheessa, mutta meillä olisi muistaakseni ollut sama la, 16.7.? (Jos siis kaikki olisi mennyt hyvin.)

Enpä olisi kyllä sinua halunnut tällä puolella nähdä. Lämmin halaus, ja koeta jaksaa. Suru on ihan varmasti valtava.



sani-74: ehkä siellä pieni kiinnittyi...plussasäteitä!



Porkkana: Voimia täältä.



Kaksonen76: Onneksi lääke alkoi purra, sillä kuumeessa ei välttämättä kauheasti nappaa tuo vaakamambo;) Poskiontelontulehdus on kyllä tosi v-mäinen vaiva...



neronja: Mukavaa Vuokatin-matkaa, vaikka siltä varalta etten enää ehdi piipahtaa kirjoittamassa ennen lähtöänne. Jospa sitten sieltä palatessa olisi jo kunnon vahvat raskausoireet päällä!



masunasu: onnea vielä vahvasta viivasta! Oireesikin kuulostavat kyllä oikein hyviltä. (Ihanaa, kun joku menee ihan samassa vaiheessa!)



Oma napa: Tasainen epävarmuus päällä. Rinnat aristavat AAVISTUKSEN, kuvotusta IHAN VÄHÄN, muutaman kerran päivässä...väsyttää ehkä vähän enemmän kuin normaalisti, mutta mua nyt väsyttää joka toinen päivä tolkuttomasti muutenkin. eli ei niin mitään vahvistusta oireissa...miten voikin aika madella näin hitaasti? Ultraan ikuisuus!



Illanjatkoja, haahut! Ja paaaljon kestäviä plussia....



kuono rv4+

Tarkoitin juuri tuota minidisperiinin annostusta tuolla kommentillani. Hassua, että pitää noin pienestä asiasta olla " jyrkkä" mielipide ja vedota muihinkin sairaanhoitopiireihin... Tosin lääkäreillä taitaa olla monessa asiassa ainakin kaksi erilaista koulukuntaa. Kiva, että olet saanut hyvän lääkärin, joka ottaa asiat huolehtiakseen. Se tuntuu olevan aika harvinaista nykyään - ainakin julkisella puolella. Usein juuri nuoremmat lääkärit ovat onneksi vielä niin innokkaita ammatissaan, että ovat kiinnostuneita kohtaamistaan asioista ja asiakkaista.



Toivottavasti tuo minidisperiini on riittävä lääkitys kohdallasi, ettei tarvitse ruveta piikittämään hepariinia.



Pikaista paranemista flunssasta!



Nyt laittamaan tyttöä nukkumaan...



masunasu, " palstahäirikkö" ;-)

Omaa napaa sen verran että kp 12/28 ja ovis tuli just hyödynnettyä. testasin ovis tikuilla aamulla vahvat viivat. Tulin lenkiltä niin tunsin kipujen tulevan niin kaadoin miehen pedin pohjalle jumppailemaan. Nyt sitten odotellaan....

Nyt se on ohi! Kaikki oli ok. Yksi vauva löytyi. Mittaa oli jo 14 mm ja syke >140. La tarkentui 20.8. Nyt onkin sitten rv 7+4 jo. Näin aikaisin on kuulemma mitta kaikkein tarkoin. Pidemmillä viikoilla ei sitten enää pysty niin tarkkaa mittaamaan, joten silloin ei enää aikoja muutella, ellei heittoa ole yli 7 vrk. Nyt voi siltä osin huokaista helpotuksesta, että ei välitöntä km tarvitse pelätä. Tän huonon olonkin kestää paremmin. Iso keltarauhanen vielä löytyi ja sanoi sen voivan aiheuttaa kovaakin kipua, joten upparia tai km ei tarvitse pelätä, sanoi lääkäri.



Nyt kai uskaltaa siirtyä exiin. Käyn täällä silti kurkkimassa, mitä piinaolijoille ja muille kuuluu. Tasaisesti tuonne ex-listaan noita plussia joka kuukaudelle löytyy.Ei ole yhtään kk, että ei olisi joku plussannut. Toivottavasti bongatut ovikset tuottavat tulosta +++++++ säteitä!

Onnea ultrakuulumisista! Toivottavasti saat nyt nauttia raskaudestasi kaikessa rauhassa seuraavat n. 33 viikkoa!!!



Itse tässä pakkailen, että päästäis sinne reissuun. Etova olo meinaa välillä olla. Voi kun tää nyt vain voimistuis ja jatkuis vielä pitkään.



Jeps, mutta nyt takaisin pakkaamisen pariin. Onneksi aletaan jo kaikki olla aika hyvässä kunnossa.



neronja rv5+0 (hieman pelottavaa laittaa noita viikkoja, en haluaisi vaikuttaa liian varmalta, mutta piti nyt laittaa kun tasaviikot on)