Kun ei jaksa enää lastensuojelua

Miksi teette niitä lapsia tällaiseen sekopäämaailmaan?!

Ei niistä ole kuin harmia ja sossut kimpussa takuulla.

Muakin uhkailtiin kerran lastensuojelulla, vaikka mulla ei tosiaan ole yhtään lasta😆

Kävin lääkärissä masennuksen ja ahdistuksen takia ja vastasin totuuden mukaisesti Audit-kyselyyn, sain pari pistettä liikaa. Lääkäri: tämä olisi jo riittävä syy lastensuojeluilmoitukseen, oletko ajatellut miten lapset kärsivät?!

Minä: kenen lapset kärsii?

Lääkäri: niin siis onko sinulla lapsia?

Minä: Ei.

Vierailija kirjoitti:

Niin, pitäisi ottaa kotiinsa joku, joka lojuu sohvalla tarkkailemassa, kirjaamassa joka pienenkin virheen tai vääränlaisella äänensävyllä sanotun sanan. Pitäisi ehtiä olla tälle vielä seuraneitinäkin, siinä sivussa pyörittää arkea ja olla lasten kanssa luonnollisesti, tuntematta sitä tarkkailevaa silmäparia selän takana. Vähempikin jo ahdistaa. Jos naapurin lapset olisivat tulossa meille leikkimään, voinko heitä ottaa meille, vai kiellänkö, kun meillä on perhetyöntekijä juuri tarkkailemassa minun ja lapsieni vuorovaikutussuhdetta? Tai mitä ajattelee naapuri, kun kuulisi, että heidänkin lapsensa on perhetyöntekijän tarkkailtavana? Eikä tunnu houkuttelevalta siivota ja tehdä arjen touhuja, kun koko ajan tarkkaillaan. Vai onko tarkoitus, että kotityöt tehdään yöllä, että ehtisin äivisin olla perhetyöntekijän seuraneitinä? Jos jollakulla on kokemusta kotona tehtävästä vanhemmuuden arvioinnista, niin saa kertoa faktoja, josko tämä ahdis

Minä minä minä minä minun tunteet ja minun ahdistus. Mitäpä jos ajattelisit sen lapsesi tunteita ja oloa? Anna hänen saada apua - joku kuitenkin on jossain ajatellut, että sitä hän tarvitsee.

Suu suppuun ap. Älä puhu niille mitään ylimääräistä. Esitä asioiden parantumista. Hoitoapu kotipalvelusta. Psyykkinen hoito terapiasta ja muualta. Sossut=poliisit kuulustelussa. Jokaista sanaa voidaan käyttää sinua vastaan. Sossut tekee päin persettä työtään. Ei niiltä vaan saa apua, heidän on turvattava oma virka jos heille kertoo jotain. He ovat ennen kaikkea töissä, ei ihmisiä. Joku muutos tietysti olisi kiva.

Tietenkin on vanhempia jotka ovat huonoja. Itsekin olisin parempi varmaan jos pääsisin terapiaan, saisin käydä asiani rehellisesti läpi jonkun kanssa eikä minun tarvitsisi pärjätä yksin. Mutta se jää haaveeksi monestakin syystä, yritän vaan olla niin hyvä äiti kuin pystyn ja levätä kun pystyn. Lapseni vika tämä tilanne ei ole. Hain aikaisemmin apua yhteiskunnalta mutta siinä kävi mielestäni monia virheitä

Vierailija kirjoitti:

Nyt tuntuu, että joko jossakin kaupungissa on sossuilla liikaa aikaa, kun työssäkäyvälle ihmiselle tyrkytetään apua, tai sitten tarinassa on jotain, mitä jätät kertomatta... Oletko lääkärin mielestä työkykyinen vai olisiko hän laittanut sinut johonkin hoitoon, josta mahdollisesti kieltäydyit? Jos lääkäri on sitä mieltä, että olet ihan työkykyinen ihminen, niin silloin todellakin ihmettelen sossujen reaktiota. Jos taas olet kieltäytynyt hyväksymästä sitä, että olet sairas ja tarvitset hoitoa, niin silloin ihan varmasti olet sossun asiakas ja syystä.

Vapaassa maassa jokaisella on oikeus kieltäytyä.

Vastaa omaa kokemustani sossuista. Päädyimme asiakkaaksi miehen touhujen takia. Heitin miehen ulos, mutta sossut kävivät sitten minun kimppuuni. Omituisinta oli, että heitä kiinnosti aivan valtavasti lapselle luvattu tapettien vaihto olohuoneeseen. Tämän remonttiprojektin edistymistä sitten seurattiin tapaamisissa. Ikinä en saanut selvyyttä, että miksi. Tapetit vaihtuivat ja lopulta saimme lopettaa nuo käynnitkin. 

Yksi sossuista oli erityisen ikävä. Suorastaan pahantahtoisen oloinen. Hän halusi lapselle edunvalvojan, mutta lopulta sitä ei koskaan tullut. Ilmeisesti ei ollut perusteita sitten kuitenkaan, vaikka kovasti pelotteli sillä ja muilla "tukitoimilla", jotka olisivat vaan tehneet arjesta raskaampaa. Mm. noita kotikyttäjiä olisi myös halunnut meille, mutta pystyin väistämään sen sanomalla, että ongelma (mies) ei asu asunnossa enää ja omassa arjenhallinnassani ei ole ongelmia. Ihan puhdasta kiusantekoa ja sadistista vallankäyttöä minun silmissäni.

Muuta ei jäänyt käteen kuin pelko postiluukun kolahdusta kohtaan. Kukaan muu kun ei oikeastaan postia lähettänyt kuin sossut. Apua en koe heiltä saaneni. Stressitasot huitelivat kyllä pilvissä ja sillä oli varmasti negatiivista vaikutusta muutenkin vaikeassa tilanteessa.

Haluan uskoa, että omalle kohdalleni osui ammattikunnan mätäpaise ja toisenlaisiakin ammattilaisia on. Väki vaihtui aina tiheään, mutta olihan se kiva niistä tapeteista aina jutella uusien ihmisten kanssa ja tietää, että se remppaprojekti löytyy dokumentoituna vielä vuosikymmentenkin päästä jostain arkiston uumenista. Saisikohan niitä papereita näin GDPR aikakaudella jostakin? En tiedä olenko valmis vielä lukemaan. Vieläkin tuntuu, että verenpaine nousee pelkästä muistelusta.

Lopeta ryyppääminen ja mene töihin.

Sehän siinä on, että ns. tuella uuvutetaan vanhempi ja sitten sitä uupumusta käytetään perusteena huostaanotolle. 

Vierailija kirjoitti:

Lopeta ryyppääminen ja mene töihin.

Olen töissä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt tuntuu, että joko jossakin kaupungissa on sossuilla liikaa aikaa, kun työssäkäyvälle ihmiselle tyrkytetään apua, tai sitten tarinassa on jotain, mitä jätät kertomatta... Oletko lääkärin mielestä työkykyinen vai olisiko hän laittanut sinut johonkin hoitoon, josta mahdollisesti kieltäydyit? Jos lääkäri on sitä mieltä, että olet ihan työkykyinen ihminen, niin silloin todellakin ihmettelen sossujen reaktiota. Jos taas olet kieltäytynyt hyväksymästä sitä, että olet sairas ja tarvitset hoitoa, niin silloin ihan varmasti olet sossun asiakas ja syystä.

Miten työssäkäynti tähän liittyy?

Sossuille pitäisi olla soveltuvuuskoe, jotta ihan kuka tahansa ei ammattiin pääsisi. Sehän on yksi helpoimmista aloista päästä opiskelemaan, eli terävimmät yksilöt eivät niitä töitä tee. Se tiedetään.  Mutta jos edes sitten tasapainoiset, joilla olisi pelisilmää ja ihmistenlukutaitoa? Että ei olisi sosiopaatti, vaikka tutkintonimike vähän samalta kuulostaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tuntuu, että joko jossakin kaupungissa on sossuilla liikaa aikaa, kun työssäkäyvälle ihmiselle tyrkytetään apua, tai sitten tarinassa on jotain, mitä jätät kertomatta... Oletko lääkärin mielestä työkykyinen vai olisiko hän laittanut sinut johonkin hoitoon, josta mahdollisesti kieltäydyit? Jos lääkäri on sitä mieltä, että olet ihan työkykyinen ihminen, niin silloin todellakin ihmettelen sossujen reaktiota. Jos taas olet kieltäytynyt hyväksymästä sitä, että olet sairas ja tarvitset hoitoa, niin silloin ihan varmasti olet sossun asiakas ja syystä.

Miten työssäkäynti tähän liittyy?

Kyllä ne sossut voi saada kimppuunsa ihan tavallinen työssäkäyväkin, jos tulee vaikka masennus tai äkillinen kriisi. Mutta kokemuksistani viisastuneena kynnys avun pyytämiseen tuollaisessa tilanteessa on todella korkea. "Apu" voi joskus pahentaa tilannetta. Omassa jutussani minulla oli lasten psykiatrin suositus siitä miten pitäisi toimia ja sossut olivat siitä äänekkäästi eri mieltä! Sanomattakin selvää, että noudatin psykiatrisen neuvoja sossuista välittämättä.

No mieti kaiken jälkeen tuli huostaanotto ja se vasta ahdistaa.

Lapsista ei ole harmia. Sossuista on.