Kun ei jaksa enää lastensuojelua
Avohuollon tukitoimia tyrkytetään, ja jos et ota vastaan, saattaa lapsi lähteä. Lapsen huostaanoton kannalla olleet jo useat asiantuntijaryhmät.
Mutta entä kun enää jaksa? Jokainen sossupalaveri vie voimat jo ennen palaveria useammaksi viikoksi, yritäpä käydä töissä ja hoitaa kotia, kun stressi aiheeuttaa jo fyysisiä kipuja ja jtkuvasti ahdistaa. Ajatus perhetyöntekijästä kotiin saa vihan syttymään, ahdistus taas kovenee, iskee hirveät suorituspaineet, oksettaa ja kaiken stressin myötä fyysinen toimintakyky laskee laskemistaan.
Eikö lastensuojelun tulisi autaa, eikä vaikeuttaa perhe-elämää? Varsinkin huostaanottouhan alla paineet ovat kasvaneet sietämättömiksi. Nyt olisi pakko ottaa jotain "apua" vastaan ettei sossut luule minun salailevan mitään, mutta miten se on mahdollista, kun reagoin psykosomaattisesti näin voimakkaasti?
Tästä viestistä ei kyllä kukaan ottanut mitään tolkkua...
Kommentit (73)
Kirjoituksestasi tulee kyllä mieleen, että ole aika tasapainoton.
Mä olisin iloinen jos meille tulis joku edes kerran kuussa auttamaan. Jos ei muuta niin istuis sohvalla kahvilla ja juttelis kun minä siivoan.
Kirjoituksestasi tulee kyllä mieleen, että ole aika tasapainoton.
Älä viitsi! Tietysti tilanne stressaa entisestään. Vaikeuksia entisten vaikeuksien päälle tuo tietää.
T: ymmärtäjä
erehdyin menemään terveyskeskukseen päivystykseen pahan ahdistuksen vuoksi. Lääkäri päätti tehdä ls-ilmoituksen, ja siitä se kaikki lähti. Ensin ajattelin että ok, tulevat kotikäynnille ja näkevät kaiken olevan hyvin. Mutta ei. Seuraavaksi alkoi ls-tarpeen selvitys ja taas uskottelin itselleni, että ei hätää, asiakkuus loppuu siihen. Mutta ei. Koska lääkärin mielestä olin masentunut, oli se jo yksistään syy ls-asiakkuuden jatkumiselle, vaikkei selvityksistä sossun mukaan mitään ihmeellistä löytynytkään. Nyt tuntuu suurin ahdistuksen aihe olevan sossu, sillä ls-asikkuus on itselleni voimakas häpeä leima, ja kun olen muutaman erran kiukuspäissäni kritisoinut lastensuojelua, olen onnistunut asettamaan sanani aina niin, että aina se huoli herää sossuissa entistä vahvempana.
itse olen vedonnut työssäkäyntiini, työkaverit ovat soittaneet sossuun ja puolustaneet mua, ystävät ovat antaneet "luonnetodistuksia" sossuun, muuta ne ei vaan merkitse mitään.
palkkaa juristi ja ota hänet aina mukaan tapaamisiinne. Lisäksi hän voi olla läsnä myös perhetyöntekijän vieraillessa ja katsoa että kaikki menee lain mukaan eikä raportteihin kirjoiteta mitään turhaa. Maksaa hieman, mutta sinulla on juristista henkinen tuki ja huomaavat ettei sinua voi mielivaltaisesti hallita "huolella". Juristi myös voi olla apuna asiakkuuden lopettamisessa. Onnea matkaan ja toivottavasti sinulta löytyy hieman ylimääräistä rahaa. Jos ei löydy, mieti, saisitko jostakin lainaksi. Olet joutunut mielivaltaiseen ja perustelemattomaan kierteeseen joka on sinulle epäoikeudenmukainen.
Jos teillä ei kerran ole mitään suurta ongelmaa, miksi et ota sitä perhetyöntekijää teille? Mikä siinä olisi niin kamalaa?
Mun on tosi vaikea ymmärtää sun kaltaisia ihmisiä, jotka käyttäytyy ahdistuneesti ja aggressiivisesti, ja sitten ihmettelee miksi sossut on niskassa...
Ja hei, jos sä olet oikeasti masentunut ja ahdistunut, niin ei sun lapsillaskaan sun kanssasi kivaa ole. Nimim. kokemusta on. Joten miksi et ota apua vastaan? Lapsiasi siinä yritetään ajatella, ei edes niin paljon sinua.
Ei ole kysymys siitä, että olisi jotakin salattavaa. Ihmisillä sattuu vain olemaan kotinsa ja intimiteettinsä ja elämänsä joihin eivät välttämättä halua vieraita ihmisiä nuuhkimaan. On olemass pyhiä alueita joita viranomaisenkin pitäisi kunnioittaa, jos ei ole tuon kummemmasta kysymys. IHMISELLE KUULUU ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUS ILMAN ETTÄ JOKU NUUHKII NURKISSA KAIKKEA.
Katsohan peiliin! Miksi stressaat niitä palavereja niin paljon?
Onko sinulla oikeasti syytä pelätä että lapsesi otettaisiin huostaan?
Minäkään en perhetyöstä perusta ja siitä oli meille enemmään haittaa kuin hyötyä. Sossujen vika se ei.
Stressaan myös niitä palavereja todella paljon, tai niin ainakin luulin kunnes luin aloituksesi.
Minä en halunnut perhetyötä kotiini, mutta hyväksyin lastenhoitoavun. Vien siis aina silloin tällöin lapseni perhetyöntoimistolle ja ne tädit sitten hoitavat lapsiani sillä välin kun minä teen mitä keksinkään tehdä.
Koetko tarvitsevasi apua jossakin asiassa? On siitä lastensuojelusta myös hyötyä, mutta sinun tarvitsee silloin ottaa se hyöty vastaan!
Pitää vain itse osata kysellä ja esittää ne tarpeet joihin tarvitsisi apua.
Vierailija kirjoitti:
Millaista apua itse koet tarvitsevasi?
Jos EI MITÄÄN APUA KIITOS niin se tulkitaan väärin ja aletaan paukuttaa.
Se tässä on sairasta!
Mä inhoan että vieraat ihmiset, viranomaiset käy mun KOTONA!!!!!!!!!!!!!! EI AP
Meillä käy perhetyö sen takia,että lasta ahdistaa koulu. Lapseni on muita kauniimpi,ostan hänelle kallita hienoja vaatteita. Muut pennut kateellisia. Olen nähnyt yhden naapurin pennun viemässä tyhjiä kaljatölkkejä kauppaan,että saa ruokaa. Meillä on rahaa ja ruokaa ym. Niin menisivätpä kyttää nuita alkoholistin lapsia. Tyttö käy nyt kotikoulua,siitäkös viranomaiset ei tykkää,mutta koulupakkoa ei ole,oppivelvollisuus on.
Ikivanha ketju, mutta jos ap satut lukemaan, niin miten teille kävi?
Vierailija kirjoitti:
eli olen sijaisäiti joka ottaa hoiviinsa huostaanotettuja lapsia. Yhtään tapausta en ole nähnyt, jossa huostaan otettu lapsi olisi otettu turhaan. Vanhempien mielestä kaikki tapaukset jotka ovat meillä olleet, ovat olleet turhaan huostaan otettuja. Yksikään vanhemoi ei näe tilanneettaan selvästi kuten ei yleensä heidän lähipiirinsäkkään. Ei siinä kavereiden luonne todistelut paljoa auta kun samanlainen sakki viihtyy yleensä yhdessä.
Mutta jos todellakin on näin, että olet varma, että sinun tapauksesi on erilainen, niin ainoa tapa päästä pois tilanteeesta on tehdä yhteistyötä sossun kanssa. Jos teillä ei ole minkäänlaista ongelmaa, niin kyllä sossut sen pian huomaavat. Turhaan ahdistut.
Jos taas on niin, että on kaikenlaista pientä ongelmaa, joka on vaarassa räjähtää käsiin, niin sosiaalitätien on pakko pitää teidät kirjoillaan, tarkkaillakseen teidän LASTEN HYVINVOINTIA. Ei niinkään sinun taikka miehesi, vann lasten tak
Miksi käytät sanaa äiti,et ole lasten äiti. Minun nuoreni on minun,olen ainoa äiti. Sinä olet viranomainen. Täysin vieras ihminen.
Tässäkin taistelen just huostaanottoa vastaan,en tiedä mitä tapahtuu.
On vastuullista vanhemmuutta myöntää, ettei jaksa. Myös se, että ottaa apua vastaan. Kun saat oman kuormituksen helpottumaan niin huomaat, että olet toiminut oikein.
Huostaanotto on kauhea asia. Onneksi nuoreni pian täysikäinen. Suomen lastensuojelulain pitäisi muuttua. Miten Joensuussa tapettiin Milo ja sitten tämmösiä turhia huostauksia tehdään esim nuoreni kohdalla ei ole oikeasti mitään vaaraa mistään. Keksivät vain syitä, valheellisia. Tietävät itsekin että ei ole oikeasti syitä mutta kiusaa se on tämäkin kiusa sossuilta.
Hirveää surua ja ahdistusta ne aiheuttavat ja dramatisoivat asioita.
Vierailija kirjoitti:
eli olen sijaisäiti joka ottaa hoiviinsa huostaanotettuja lapsia. Yhtään tapausta en ole nähnyt, jossa huostaan otettu lapsi olisi otettu turhaan. Vanhempien mielestä kaikki tapaukset jotka ovat meillä olleet, ovat olleet turhaan huostaan otettuja. Yksikään vanhemoi ei näe tilanneettaan selvästi kuten ei yleensä heidän lähipiirinsäkkään. Ei siinä kavereiden luonne todistelut paljoa auta kun samanlainen sakki viihtyy yleensä yhdessä.
Mutta jos todellakin on näin, että olet varma, että sinun tapauksesi on erilainen, niin ainoa tapa päästä pois tilanteeesta on tehdä yhteistyötä sossun kanssa. Jos teillä ei ole minkäänlaista ongelmaa, niin kyllä sossut sen pian huomaavat. Turhaan ahdistut.
Jos taas on niin, että on kaikenlaista pientä ongelmaa, joka on vaarassa räjähtää käsiin, niin sosiaalitätien on pakko pitää teidät kirjoillaan, tarkkaillakseen teidän LASTEN HYVINVOINTIA. Ei niinkään sinun taikka miehesi, vann lasten tak
Kyllä turhia sijoituksia sekä huostia tapahtuu. Ei ole kovin yleistä, mutta kuitenkin. Sos.tt.
Vierailija kirjoitti:
erehdyin menemään terveyskeskukseen päivystykseen pahan ahdistuksen vuoksi. Lääkäri päätti tehdä ls-ilmoituksen, ja siitä se kaikki lähti. Ensin ajattelin että ok, tulevat kotikäynnille ja näkevät kaiken olevan hyvin. Mutta ei. Seuraavaksi alkoi ls-tarpeen selvitys ja taas uskottelin itselleni, että ei hätää, asiakkuus loppuu siihen. Mutta ei. Koska lääkärin mielestä olin masentunut, oli se jo yksistään syy ls-asiakkuuden jatkumiselle, vaikkei selvityksistä sossun mukaan mitään ihmeellistä löytynytkään. Nyt tuntuu suurin ahdistuksen aihe olevan sossu, sillä ls-asikkuus on itselleni voimakas häpeä leima, ja kun olen muutaman erran kiukuspäissäni kritisoinut lastensuojelua, olen onnistunut asettamaan sanani aina niin, että aina se huoli herää sossuissa entistä vahvempana.
Tämä! Miksi ihmeessä te AINA kiukuspäissänne asetatte niitä sanoja ylipäätään. Se menee AINA päin helvettiä ja tulee ongelmia.
Sossu, työkkäri, lääkärit, poliisit, ihan kaikki viranomaiset näkee heti punaista, jos et ole yltiöpositiivisena tekemässä yhteistyötä.
Älkää esittäkö niille ikinä yhtään poikkipuolista sanaa, esität mahdollisimman hyvää, fiksua ja innolla mukana olevaa. Sillä niistä pääsee.
Mikä teillä oli se alkuperäinen syy tähän sossujen syöveriin joutumiseen?