Millaisia narsistin lapsista tulee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällainen minusta tuli: Perfektionisti suorittaja, joka ei koskaan ole tyytyväinen mihinkään saavuttamaansa. En osaa hellittää hetkeksikään. Olen työnarkomaani.

Pidän tunteet sisälläni koska lapsena ei saanut näyttää surua tai heikkoutta. En luota keneenkään ja minun on pakko selvitä kaikesta yksin koska jo lapsena tottui siihen ettei apua saanut mihinkään. Olen epäluuloinen ihmisiä kohtaan ja yleensä koen, että minusta halutaan hyötyä jotenkin. Yleensä en usko mitä ihmiset sanovat jos he sanovat minusta jotain positiivista. Luulen, että heillä on joku taka-ajatus.

Suoritan myös liikunnassa joka on minulle välillä mennyt liiallisuuksiin. Minun on vaikea rauhoittua ja pysähtyä.

Vaikka vaadin itseltäni paljon niin olen todella lepsu lasteni kanssa. Yritän kaikessa tehdä toisin kuin vanhempani. Suoritan siis vahemmuuttakin.

Voi ei. Sillä lepsuilulla tulee kustua omien lastensa muroihin =(

Riippuu mitä sillä "lepsuilulla" tarkoitetaan. Se voi olla sitäkin, että ei hakkaa lasta vyöllä melkein joka päivä.

Niin lepsuilulla tarkoitan, että en lyö lapsiani, annan heidän näyttää tunteensa sekä hyvässä että pahassa, en vaadi heiltä täydellisiä arvosanoja ja kovia liikuntasuorituksia. Olen heidän apunaan kaikessa ja annan heidän tuntea että minussa on tuki ja turva.

Tiedättekö, tämä on ehkä normaalia kaikille normaaleille vanhemmille, mutta minun on todella täytynyt kasvaa henkisesti, että kykenen tähän. Koko ajan jostain meinaa tulla pintaan käyttäytymismalleja omasta lapsuudesta, mutta olen päättänyt, että tähän katkeaa tuollainen käytös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällainen minusta tuli: Perfektionisti suorittaja, joka ei koskaan ole tyytyväinen mihinkään saavuttamaansa. En osaa hellittää hetkeksikään. Olen työnarkomaani.

Pidän tunteet sisälläni koska lapsena ei saanut näyttää surua tai heikkoutta. En luota keneenkään ja minun on pakko selvitä kaikesta yksin koska jo lapsena tottui siihen ettei apua saanut mihinkään. Olen epäluuloinen ihmisiä kohtaan ja yleensä koen, että minusta halutaan hyötyä jotenkin. Yleensä en usko mitä ihmiset sanovat jos he sanovat minusta jotain positiivista. Luulen, että heillä on joku taka-ajatus.

Suoritan myös liikunnassa joka on minulle välillä mennyt liiallisuuksiin. Minun on vaikea rauhoittua ja pysähtyä.

Vaikka vaadin itseltäni paljon niin olen todella lepsu lasteni kanssa. Yritän kaikessa tehdä toisin kuin vanhempani. Suoritan siis vahemmuuttakin.

Voi ei. Sillä lepsuilulla tulee kustua omien lastensa muroihin =(

Riippuu mitä sillä "lepsuilulla" tarkoitetaan. Se voi olla sitäkin, että ei hakkaa lasta vyöllä melkein joka päivä.

Se ettei hakkaa lastansa, ei normaalin ihmisen mielestä ole lepsuilua, vaan täysin normaalia.

Narsisti vanhempien ( tai no toinen narsisti, toinen alistuja joka kuitenkin pönkittää omaa miehensä mitätöimää itsetuntoaan olemalla osalle lapsistaan raakalaismaisen julma) lapsista tulee keskenään täysin erilaisia. Äidin lempilapset jotka saavat enemmän( myös suojelun väkivallalta) tekemättä mitään tai juuri mitään työtä koskaan, muuttuvat itse narsistisiksi, nyrkkeilysäkeiksi ja orjatyövoimaksi kelvanneista lapsista joiden kimppuun äiti aina usutti manipuloimalla ja valehtelemalla miehensä (suojellakseen lempilapsiaan ja itseään) , tulee hajanaisia, rikkinäisiä, pelokkaita ja todella huono itsetuntoisia eli traumaperäinen tressihäiriö ja joko tunne elämältä epävakaa persoonallisuus tai kaksisuuntainen mieliala häiriö. Vanhin hakatuista lapsista voi olla kaksisuuntainen, niin että mania vaiheet tulee aggressiivisuutena( hänkin voi hakata nuorempia sisaruksia plus henkinen väkivalta nuorempia sisaruksia kohtaan) nuorin hakatuista lapsista( kaikista nuorin lapsi kuuluu lempilapsiin ) on epävakaa.

Voi tulla käänteisnarsisti.

Vierailija kirjoitti:

Voi tulla käänteisnarsisti.

eli millainen?

Olen myös todella epäluuloinen enkä osaa luottaa ihmisiin. Jos joku tuntuu haluavan tutustua minuun, epäilen, että hän vain haluaa hyötyä jotenkin. En osaa uskoa, että joku oikeasti haluaisi olla ystäväni. Toisaalta olen suorastaan lapsellisen kiitollinen, jos joku on minulle ystävällinen ja kiva. Olen alisuoriutuja. En hakeutunut opiskelemaan haluamaani alaa, koska uskoin, että en pärjää. Nyt palasin takaisin opiskelemaan ja saan hyviä arvosanoja. En kuitenkaan tunne, että olisin ansainnut arvosanani vaan vähättelen niitä (liian helppo kurssi tai koe tms). Menen hirveän helposti äärimmäisyyksiin: kerään liikaa kursseja, aloitin uuden urheiluharrastuksen ja vedin itseni sillä aivan loppuun. En koe ansaitsevani mitään enkä osaa käyttää rahaa itseeni, eli ostaa uusia vaatteita tai käydä kampaajalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ja narsistilla on aina myös puoliso, joka peittelee, selittelee ja on kykenemätön pelastamaan lapsiaan narsistilta. Niin tässäkin perheessä.

Ei ole aina. Olen narsistin lapsi ja menin vielä pahemman narsistin kanssa naimisiin. Taistelin vuosikausia pelastaakseni lapseni ja mielestäni onnistuin. Narsisti haki lukuisia kertoja lähivanhemmuutta itselleen ja teki minusta tekaistuja lastensuojeluilmoituksia. Myös hän hovinsa tehtaili huoli-ilmoituksia ja sossut menivät ihan täysillä narsistin lankaan. Oikeuskin haluaa "sovintoa", joten narsisti sai asetettua minulle sakkoja, kun pitkät tapaamisoikeudet eivät toteutuneet. Olin vuosia aivan äärirajoilla, kun puolellani ei ollut ketään, ja ex hoveineen vainosi. Kotiamme vahdittiin, kuvattiin, samoin lasten koulua. Jatkuvia olosuhdeselvityksiä jne.

En ymmärrä edes itse miten taistelin meidät sen läpi. Olin vain päättänyt, että annan vaikka henkeni, mutta pelastan lapseni. Oikeusjuttujen takia velkaannuin pahasti, mutta pikku hiljaa olen selvinnyt taloudellisestakin puolesta. Parantuminen ja pelastuminen narsistin vallasta on ollut pitkä tie. Koska olen joutunut taistelemaan valhetta vastaan vuosia, tunnistan ihmisten valheet pienestäkin vihjeestä, minulla on hyvä valhetutka. Tottakai tällainen historia vammauttaa, en usko esim pystyväni parisuhteeseen. Mutta kaiken kaikkiaan minulla on asiat hyvin. Tärkeintä on, että pelastin lapseni. Heillä menee kivasti, narsisti ei pystynyt murskaamaan heitä.

Hei, samassa veneessä olleena voin sanoa, että tsemppiä jaksamiseen aurinkoa odotellessa. Minulle aurinko alkoi paistaa, kun sain lapsenlapsen ja näin että lapsestani tuli hyvä äiti. Tajusin onnistuneeni voittamaan pahan. Takana oli vuosia narsistin & co kiusaamista, arki oli todella raskasta, kun koko ajan joku yritti kampittaa. Poliisista tuli tuttava ja oikeussalia en pelkää. Vieläkin silti haaveilen kostavani kaikille niljakkeille, leijonaemo ei osaa rauhoittua, mutta hetkittäin osaan olla onnellinen kaikesta hyvästä, mitä minulla nyt on. Parisuhteista pelkään samaa kuin sinäkin, ystäviä en jaksa, oma perhe riittää. Voimia!

Kysymyksesi on jo itsessään typerä. Sillä ihmiset eivät ole samanlaisia. Vähän sama kuin kysyisit, että mitä tulee julkkisten tai supertähtien lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisteja on ihmiskunnasta joku 0,x määrän kaltainen luku. On se kyllä ihme, että niiden kaikkien vaimot ja lapset ovat eksyneet AV:lle :D

Narsisteja on noin yksi prosentti väestöstä, eli kyseessä ei ole mikään pieni ongelma maailmassa. Narsismi on myös yksi vakavimpia mielisairauksia ja sairautena parantumaton. Jokainen narsisti on väkivaltainen psyykkisesti ja monet myös fyysisesti.

Allekirjoitan elämänkokemukseni pohjalta, ainakin henkisen väkivallan taajuuksiin asti, mitä ei normi-ihminen tahdo ymmärtää ja parantumattomuuden, toivoa ei ole. Todellinen narsismi on helkkarin vaikea loppujenlopuksi tunnistaa, persoonallisuushäiriöitä kun nykyaikana riittää ja defenssejä joka lähtöön.

Muutama vuosi vanhempieni eron jälkeen väkivaltainen narsisti-isäni tuli riehumaan taloon, jonka äitini oli häneltä ostanut eron jälkeen. Itse olin tuolloin kuuden vanha. Isäni oli saanut selville, että äidilläni oli uusi miesystävä, jonka hän tuli "taloltaan" kännissä häätämään. Äidin miesystävä pakeni alakerran oven kautta yöhön, ja riehumisensa päätteeksi isäni rikkoi tuolilla talosta muutaman ikkunan ja nosti ulko-oven saranoiltaan. Talvi oli, pakkasta yli 20 astetta. Ihan oli lapsuus välillä tosi mahtavaa.

Sellainen ihminen, joka ei koskaan ole ollut tekemisissä narsistien kanssa, ei voi uskoa sitä sadistisen pahuuden määrää, johon narsistit kykenevät.

Ihan perus sovinistisesti ajatteleva känniääliö, joka luulee omistavansa naisen. Tavallinen mustasukkaisen juopon tohelointi. Ei sinänsä vielä narsudiagnoosiin riittävä asia.

Kummasti hän kuitenkin käyttäytyä aivan samalla tavalla kuten narsistien kerrotaan käyttäytyvän Narsistien Uhrien Tuki ry:n sivuillakin. Väkivaltainen valehtelija, joka sai suhteettomia raivokohtauksia milloin mistäkin pikkuasiasta.

Ihan oppikirjaesimerkki narsistisesta käytöksestä oman psykiatrinikin mukaan.

Ei tavalliset ihmiset sekoa kännissäkään mielipuoliksi ja väkivaltaisiksi pedoiksi. Päinvastoin olen sitä mieltä, että ihmisen todellinen olemus vain paljastuu kännissä, kun ei pysty käyttäytymään.

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mut narsisti ei ymmärrä sitä, että on olemassa muutakin kun viha ja rakkaus. Joskaan rakkaudesta nassukka ei mitään ymmärrä, niin korvataan rakkaus sana narsistin palvelija ja p*rseen nuolija sanoilla.
Narsistille on täysin käsittämätöntä, että hän, maailmannapa voisi olla jollekin aivan yhdentekevä. Aivan niin kun maailman triljoona muuta ihmistä. Vaikka tämä jollaintapaa tuntisikin hänet. (Ei ole täysin tuntematon.)

Narsisti raivostuu, jos hänestä ei tykätä, vaikka hän olisi kohteelleen yhdentekevä.

Kun sanotaan, että suhteessa täytyy olla rako, jos joku pääsee siihen väliin. Narsisti tekee tuon raon haarakiila toiminnalla, saaden näin uhrin vihaamaan puolisoaan. Eli näin uhreja on jo kaksi, uhri ja puolisonsa.

Sanotaan, että vihollinen pidetään lähempänä, kun ystävä, mutta ei persoonallisuushäiriöistä. Hän ei pelaa samoilla säännöillä, vaan omillaan.

Narsistilla usein on myös poikkeuksellisen miellyttävä ulkomuoto, joten hänen tarkoitusperistään on todella vaikea uskoa mitään pahaa aluksi..

Tämä onkin paras kosto narsistille. Eikä ole edes vaikeaa, vihan ja inhon jälkeen tulee välinpitämättömyys ihan itsestään, kun ei vaan jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lohdullista lukea teidän kokemuksia.

On ollut kammottavaa huomata, kuinka vedän puoleeni ystäviä ja miehiä, jotka vain haluavat käyttää minua hyväkseen. Mulla on siis sellainen paskamagneetti otsassa. 

Terv. minäkin narskun lapsi

Minulle on käynyt niin että osaan välttää narsistit ja muut vaikeat persoonat.

Pari ainakin kertaa on käynyt niin että tavatessani uuden ihmisen on tullut sellainen olo että en halua olla hänen lähellään.

Myöhemmin olen saanut kuulla heidän olleen joko narsisteja tai muuten muita ihmisiä hyväkseen käyttäviä.

En tiedä mistä se tunne tulee, sillä en ole heidän käytöksessään tietoisesti huomannut mitään ihmeellistä. On vain tullut hyvin epämiellyttävä olo heidän lähellään.

Mulle on tullut jopa puhelimessa se epämiellyttävä olo, kun olen puhunut ihmisen kanssa ensimmäisen kerran. Samoin tunnistin selkäänpuukottajan heti uudessa työpaikassani. Sittemmin tuli todisteitakin että olin oikeassa. Olisipa ollut tämä tutka käytössä aina elämässäni.

Tuntemani narsistimiehen tytär on aikuistuttuaan sosiaalisesti hyvin estynyt vaihtoehtonainen joka asuu naisen kanssa.

Eiköhän tuohon otsikon kysymykseen vaikuta myöskin, kuinka paljon lapset joutuvat olemaan tekemisissä narsistin kanssa? Itse ainakin uskon eromme olleen pelastus paitsi minulle, myös lapselleni. Vaikka kiusantekoa jatkui senkin jälkeen.

http://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/201709222200410828_tw.shtml

Narsistinen isä teki Eijan elämästä helvettiä

Vierailija kirjoitti:

Kysymyksesi on jo itsessään typerä. Sillä ihmiset eivät ole samanlaisia.

Narsistit ovat yleensä kaavamaisen maneerisia. Samanlaista käytöstä.

Tunnen kolme "arkkityyppisen" narsistin aikuista lasta. Yksi on skitsofreenikko, kahdella skitsoaffektiivinen persoonallisuushäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisteja on ihmiskunnasta joku 0,x määrän kaltainen luku. On se kyllä ihme, että niiden kaikkien vaimot ja lapset ovat eksyneet AV:lle :D

Narsisteja on noin yksi prosentti väestöstä, eli kyseessä ei ole mikään pieni ongelma maailmassa. Narsismi on myös yksi vakavimpia mielisairauksia ja sairautena parantumaton. Jokainen narsisti on väkivaltainen psyykkisesti ja monet myös fyysisesti.

Allekirjoitan elämänkokemukseni pohjalta, ainakin henkisen väkivallan taajuuksiin asti, mitä ei normi-ihminen tahdo ymmärtää ja parantumattomuuden, toivoa ei ole. Todellinen narsismi on helkkarin vaikea loppujenlopuksi tunnistaa, persoonallisuushäiriöitä kun nykyaikana riittää ja defenssejä joka lähtöön.

Muutama vuosi vanhempieni eron jälkeen väkivaltainen narsisti-isäni tuli riehumaan taloon, jonka äitini oli häneltä ostanut eron jälkeen. Itse olin tuolloin kuuden vanha. Isäni oli saanut selville, että äidilläni oli uusi miesystävä, jonka hän tuli "taloltaan" kännissä häätämään. Äidin miesystävä pakeni alakerran oven kautta yöhön, ja riehumisensa päätteeksi isäni rikkoi tuolilla talosta muutaman ikkunan ja nosti ulko-oven saranoiltaan. Talvi oli, pakkasta yli 20 astetta. Ihan oli lapsuus välillä tosi mahtavaa.

Sellainen ihminen, joka ei koskaan ole ollut tekemisissä narsistien kanssa, ei voi uskoa sitä sadistisen pahuuden määrää, johon narsistit kykenevät.

Ihan perus sovinistisesti ajatteleva känniääliö, joka luulee omistavansa naisen. Tavallinen mustasukkaisen juopon tohelointi. Ei sinänsä vielä narsudiagnoosiin riittävä asia.

Kummasti hän kuitenkin käyttäytyä aivan samalla tavalla kuten narsistien kerrotaan käyttäytyvän Narsistien Uhrien Tuki ry:n sivuillakin. Väkivaltainen valehtelija, joka sai suhteettomia raivokohtauksia milloin mistäkin pikkuasiasta.

Ihan oppikirjaesimerkki narsistisesta käytöksestä oman psykiatrinikin mukaan.

Ei tavalliset ihmiset sekoa kännissäkään mielipuoliksi ja väkivaltaisiksi pedoiksi. Päinvastoin olen sitä mieltä, että ihmisen todellinen olemus vain paljastuu kännissä, kun ei pysty käyttäytymään.

Oma isäni riehui kyllä selvinpäinkin, mutta humalassa hänestä kuoriutui todellinen sadistinen perkele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymyksesi on jo itsessään typerä. Sillä ihmiset eivät ole samanlaisia.

Narsistit ovat yleensä kaavamaisen maneerisia. Samanlaista käytöstä.

Monilla narsisteilla on myös erilaisia maneerisia "hokemia", joita he saattavat toistaa useitakin kertoja päivässä.

Minä selviydyin. Sitä ei onneksi moni ympärilläni ymmärrä. He eivät nähneet muuta kuin oireiluni ja sen, että viimein "aikuistuin", narsistia suurin osa ei osannut syyttää tai nähdä. Näistä ihmisistä kuitenkin pidän, koska tiedän heidän olevan terveitä ja tasapainoisia ja haluan elää samassa maailmassa kuin he. Maailmassa, jossa ihmiset eivät satuta toisiaan.

Selviydyin uskomalla hyvään ja opettelemalla hylkimään ihmisiä, jotka manipuloivat ja puhuvat pahaa muista, pyrkivät alistamaan. Välttelemällä narsistia ja narsistisia ihmisiä. Lähipiirini on pieni mutta luotettava. Lähelleni ei pääse enää helposti enkä vaikeiden parisuhteiden jälkeen usko enää hakevani kumppania. Pärjään yksin.

En halua listata asioita ja tekoja, joita minulle on tehty. Tekojen luettelointi olisi kuin antaisin itseni takaisin pahoille ihmisille.

Mitä minusta tuli? Epäluuloinen, ikuisesti varpaillani oleva perfektionisti, jonka on pitänyt selvitä aina yksin kaikesta. Stressaan pienestä ja ahdistun helposti, saan paniikkikohtauksia olemattomista asioista, kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta.

Pidän itseäni lähtökohtaisesti aina huonompana kuin muita, vertailen itseäni muihin, onneksi syömishäiriöstä sain rimpuiltua eroon.

Kun usko ihmisiin ja ihmisten hyvyyteen on viety jo lapsena, ei voi koskaan luottaa keneenkään täysin. On ikuisesti rikki ja "pilattu".

Kun on nähnyt ihmisen, oman vanhemman sadistisen pahuuden ja kuullut ne kauheudet kerta toisensa jälkeen, ei sellaisesta voi selviytyä ilman traumoja.

Valitettavasti joudun olemaan tekemisissä tämän sairaan ihmishirviön kanssa henkisesti alistetun äitini vuoksi. Tällöinkin yritän vältellä olemasta samassa tilassa narsistin kanssaan.

Ilmeisesti vapautuminen vaatisi narsistisen vanhemman kuolemista. Vasta sitten voin kokea olevani täysin vapaa. Sitä odotellessa.

Harmi että hän ehtii ennen sitä koko ajan tehdä tuhojaan esim. levittämällä valheita, pilaamalla ihmissuhteita, tekemällä minut perinnöttömäksi kerta toisensa jälkeen, uhkailemalla jne.