Miksi on niin VÄÄRIN olla KOTIÄITI?
esim viisi vuotta tai kun lapset menee kouluun?
miksi se on niin väärin, miksi???
Kommentit (173)
jotka ei ole vapailla, vaan ihan miehen elättinä.
Mieheni työpaikalla on 50- vuotias pariskunta jossa mies elättää tämän jo lapset kotoaan kasvattaneen perheen: siis itsensä ja vaimonsa.
He matkustaa, keksii kaikkea mukavaa harrastettavaa, nainen sisustaa ja tekee elämää mukavaksi heille.
Vakuutuksia ja eläkkeitä on hankittu pitäen huoli tulevaisuudesta jos jotain tapahtuukin.
Mitä sitten jos toinen on toisen elätettävänä? Jos voittaisi lotossa niin pitäisikö käydä töissä vaikka olisi varaa olla muutenkin kotona?
Minusta se pieni ero on se nostaako mitä tukea. Työtön ei ole kuin työtön jos nostaa yhteiskunnan varoja itselleen.
18
Muuten en ymmärrä sitä sen enempää kuin tapatyöttömiäkään.
Perjaatteessahan sen perheen itse eli työssäkäyvän isän pitäisi maksaa se kotiäitiyden, ei muiden veronmaksajien kodinhoidontukien muodossa.
T. Kotiäiti, jonka lapset yli 3-v.
tehdä muutakin kuin olla miehen jatke ja kotiorja. Vihdoin kun naisella on mahdollisuus tehdä ihan mitä vaan, niin sitten jäädään himaan palvelemaan lapsia ja miestä.
Kukaan ei pakota jäämään kotiin hoitamaan lapsia ja kotia kuten ennen muinoin.
sitä että kasvatan lapsiani; sen tärkeämpää tehtävää ei tässä elämässä ole. vai väitätkö että kuolinvuoteellasi hehkutat ihanaa urakehitystäsi??? Toki sellaisenkin voi hankkia, mutta kyllä rakkaus ja huolenpito ovat ykkönen. Itse olen ollut hyvin lyhyen aikaa kotiäitinä mutta on pöyristyttävää että sitä halveksitaa. ja usein halveksijoina vielä sellaiset ihmiset joilla ei ole hajuakaan koko asiasta eivätkö itse kykene antamaan kenellekään yhtään mitään kun koko ajan on huolehdittava siitä että oma napa saa kaiken mahdollisen. Te jotka olette kotiäiteinä, arvostakaa itseänne täysillä!! Ei kaikenmaailman tunnevammaisista jäkättäjistä kannata välittää!! Hienointa, tärkeintä, vaativinta mitä ihmisellä maan päällä on on KASVATTAA LAPSENSA!!! Se on myös se mikä ihmisestä jälkeen jää. Ja tosiaan siellä kuolinvuoteella varmasti tajuat menikö putkeen. Työelämän jalkoihin jääneitä lapsia ei taatusti kiinnosta sun kakkavaippasi. He ovat oppineet että poispäin muista ja omaa napaa kohti.
vuosikymmeniä täysin tuottamaton - mutta kuluttaa kyllä yhteiskunnan palveluja sitäkin enemmän.
Muualla äitiys ja kotirouvvuus on asema sinä missä kaupan kassakin.
monet eivät tunnu tajuavan ollenkaan valintansa poliittisia ja yhteiskunnallisia tai edes kansantaloudellisia ulottuvuuksia. Mikä on toki ymmärrettävää sinänsä, eihän kaikkien tarvitsekaan olla niin hirveän tiedostavia, mutta on hirveän itsekästä ja yksisilmäistä väittää että kotiinjäämispäätös olisi vain ”meidän perheen oma asia”.
Minusta suurin ongelma on, että kotiÄITIYDEN puolustaminen vie miesten ja naisten välistä tasa-arvoa aimoharppauksen taaksepäin. Ennemmin pitäisi pyrkiä molempien osa-aikaiseen työhön pikkulapsivaiheen aikana tai vuorotteluun kotona olossa. Joka väittää vastaan sanomalla, että ”ei ole mahdollista mieheni työssä” tai ”ei kannata koska miehen palkka on niin paljon isompi”, saa luvan perustella miksi tuo asiantila teistä on hyväksyttävä.
Lähinnä koska se oli helppoa, ja halusin että kasvatan itse lapseni.
Lapset laitoin päiväkotiin kun kyllästyivät olemaan kotona, ja halusivat itse päiväkotiin, koska kaikki muutkin ovat päiväkodissa.
Olisi kannattanut mennä jo aiemmin töihin. Uskottelin itselleni että olen jotenkin tärkeä kotiäitinä/rouvana. No nyt teen sellaista työtä jolla on oikeasti merkitystä. Ja vietän myös lasteni kanssa aikaa.
Kultainen keskitie olisi ehkä paras.
Kyllä äiti voi kasvattaa lapsiaan työnkin ohella. Haluan näyttää lapsilleni esimerkkiä, että töitä on tehtävä, eikä yhteiskunnan rahoilla lusmuilla kotona. Eikä naisen paikka ole kotona, vaan ihan siellä missä hän haluaa olla.
tehdä muutakin kuin olla miehen jatke ja kotiorja. Vihdoin kun naisella on mahdollisuus tehdä ihan mitä vaan, niin sitten jäädään himaan palvelemaan lapsia ja miestä.
Kukaan ei pakota jäämään kotiin hoitamaan lapsia ja kotia kuten ennen muinoin.
sitä että kasvatan lapsiani; sen tärkeämpää tehtävää ei tässä elämässä ole. vai väitätkö että kuolinvuoteellasi hehkutat ihanaa urakehitystäsi??? Toki sellaisenkin voi hankkia, mutta kyllä rakkaus ja huolenpito ovat ykkönen. Itse olen ollut hyvin lyhyen aikaa kotiäitinä mutta on pöyristyttävää että sitä halveksitaa. ja usein halveksijoina vielä sellaiset ihmiset joilla ei ole hajuakaan koko asiasta eivätkö itse kykene antamaan kenellekään yhtään mitään kun koko ajan on huolehdittava siitä että oma napa saa kaiken mahdollisen. Te jotka olette kotiäiteinä, arvostakaa itseänne täysillä!! Ei kaikenmaailman tunnevammaisista jäkättäjistä kannata välittää!! Hienointa, tärkeintä, vaativinta mitä ihmisellä maan päällä on on KASVATTAA LAPSENSA!!! Se on myös se mikä ihmisestä jälkeen jää. Ja tosiaan siellä kuolinvuoteella varmasti tajuat menikö putkeen. Työelämän jalkoihin jääneitä lapsia ei taatusti kiinnosta sun kakkavaippasi. He ovat oppineet että poispäin muista ja omaa napaa kohti.
Että kuolinvuoteella vai? Entäs jos joudun kuolinvuoteelle sen takia, että täällä ei ole verovaroin varaa kustantaa vaikkapa asiallista syöpähoitoa näiden kaiken maailman tukien nostajien ja lusmujen takia?
Hienointa mielestäni on, että elää sellaista elämää joka on mahdollisimman täyttä, eikä tuputa muille uhrautumistaan.
Hyh, hyh, todella vastenmielinen kirjoittaja. Paina naamasi tyynyyn seuraavan kerran kun tuntuu siltä että haluat keuhkota.
Minusta suurin ongelma on, että kotiÄITIYDEN puolustaminen vie miesten ja naisten välistä tasa-arvoa aimoharppauksen taaksepäin.
Minusta ihmiset osaa tehdä asioita vapaaehtoisesti, kun ei pakoteta mihinkään tällaiseen.
Lähdetäänkö siitä että sinä tässä itsekäs olet? :D
Lapseni jotka ovat tarhassa joskus olleet on hyvin sosiaalisia ja välittää toisista.
Se että lapset on linnoutuneena kotiin voi tarkoittaa nimenomaan sitä että lapset ei osaa jakaa ja oppia ottamaan toisia huomioon.
18
kotiäitiydestä, se tuo juuri sitä epätasa-arvoa.
Yhtähyvin se voisi olla isä joka niitä kullannuppuja kotona hoitaa.
Nyt työnantajat katsovat, että nuorta naista ei kannata välttämättä töihin ottaa, koska jää kuitenkin pian viideksi vuodeksi kotiin.
ikinä haluaisi elää koko elämääni toisen elättinä. Vaikka mies olisi kuinka mukava ja rakkaus kukostaisi, olisi silti tunne etten ole ihan samanarvoinen, kun vain "harrastan ja sisustan" hänen työllään ansaitsemilla rahoilla. Mutta ei kai siinä mitään, jos molemmat on onnellisia eikä vaimo ole koskaan halunnut itse tehdä työtä (toivottavasti ei ole turhaan myöskään vienyt joltakulta muulta opiskelupaikkaa ja tuhalnnut verovaroja omaan koulutukseensa).
Mieheni työpaikalla on 50- vuotias pariskunta jossa mies elättää tämän jo lapset kotoaan kasvattaneen perheen: siis itsensä ja vaimonsa.
He matkustaa, keksii kaikkea mukavaa harrastettavaa, nainen sisustaa ja tekee elämää mukavaksi heille.Vakuutuksia ja eläkkeitä on hankittu pitäen huoli tulevaisuudesta jos jotain tapahtuukin.
Mitä sitten jos toinen on toisen elätettävänä? Jos voittaisi lotossa niin pitäisikö käydä töissä vaikka olisi varaa olla muutenkin kotona?
Minusta se pieni ero on se nostaako mitä tukea. Työtön ei ole kuin työtön jos nostaa yhteiskunnan varoja itselleen.
18
mitä tässä elämässä voi olla.
Ei minua ikinä tulla kiittämään siitä teinkö töissä työni hyvin vai huonosti mutta lapseni saattavat joskus olla kiitollisia siitä, että olen heille antanut aikaani ja yrittänyt parhaani heidän eteensä.
jos heitä on enemmän kuin yksi.
Sen sijaan ne jotka kasvattaa lapsia niin, että isommat tuupataan aina hoitoon, kasvattaa kyllä varsin kieroon.
Minusta suurin ongelma on, että kotiÄITIYDEN puolustaminen vie miesten ja naisten välistä tasa-arvoa aimoharppauksen taaksepäin.
Minusta ihmiset osaa tehdä asioita vapaaehtoisesti, kun ei pakoteta mihinkään tällaiseen.
riippumatta siitä mitä keuhkotaan. Keuhkoaminen voi toki olla tyydyttävää, sitä en kiellä, mutta harvoin siitä mitään muuta hyötyä on.
että muiden taskuilla saa käydä, eikä itse tarvitse tehdä mitään?
mitä tässä elämässä voi olla.
Ei minua ikinä tulla kiittämään siitä teinkö töissä työni hyvin vai huonosti mutta lapseni saattavat joskus olla kiitollisia siitä, että olen heille antanut aikaani ja yrittänyt parhaani heidän eteensä.
Olen jopa saanut raha- ja osakepalkkioita hyvin tehdystä työstä.
Kyllä sinullakin on mahdollisuus tähän. Onko kotiäideillä yleensäkin ikävä käsitys työelämästä?
Toisaalta lapsetkin ovat kiitelleet minua. Usein juuri siitä kun touhuan heidän kanssaan ja olen mukava, juttelen lasten kanssa.
On kiva kun kiitosta tulee useammasta suunnasta.
Mieskin jaksaa aina silloin tällöin kehua.
Mulla taitaa olla ihan hyvä elämä...?
Olet kyllä oikeassa siinä ettei kotiäidiä Suomessa arvosteta ja mitenkään ei esim. verotuksessa tueta tällaista. Onneksi on maita ,jossa asiat on toisin ja ei kadehdita tällaista elämän valintaa... Suomessahan nyt kadehditaan kaikkea mitä toinen tekee.