Lue keskustelun säännöt.
Miksi on niin VÄÄRIN olla KOTIÄITI?
13.11.2012 |
esim viisi vuotta tai kun lapset menee kouluun?
miksi se on niin väärin, miksi???
Kommentit (173)
Minulla on vielä kymmeniä vuosia aikaa tehdä töitä. :) Nyt nautin lapsistani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vielä kymmeniä vuosia aikaa tehdä töitä. :) Nyt nautin lapsistani!
Kertoo omasta tilanteestaan eikä samalla hengenvedolla ala vaahdota omasta erinomaisuudestaan. Ei mitään hätää.
Toki olisi hyvä ajatella nuorten naisten työmarkkinoita jne. yleisiä asioita, mutta tämäntyyppisessä olemisessa en näe mitään vikaa tilanteessa jossa se on perheelle paras vaihtoehto.
että mitä se kenenkään napaa kaivaa vaikka olenkin kotona lasten kanssa. Eletään onnellista, hyvää elämää. En tajua, että mitä tämä kenenkään muun napaa kaivaa.
Väärin on vaan sitten myöhemmin ruikuttaa kun on niin pienet tulot esim. eläkkeellä tai kun ei pääse hyväpalkkaisiin töihin tai töihin ollenkaan silloin kun itselle sopii. Väärin myös ruikuttaa siinä tilanteessa, jos mies ottaa ja lähtee, eikä ole miehen kanssa kotiin jäädessä sovittu, miten eläke ym. maksut turvataan myös naiselle. Väärin olisi myös laittaa oman eläkkeen pienuuden takia paineita omille lapsille omasta hyvinvoinnista.
Mun mielestä jokainen tehköön ihan niin kuin haluaa, kunhan todella laskee valintojensa mahdolliset seuraukset ja on varma, että on varaa elää valintojensa mukaan. Yhteiskunta ei ole velvollinen kustantamaan kenenkään kotona oloa...(äitiysloma & hoitovapaat asia erikseen, niitäkään yhteiskunta ei korvaa täysmääräisesti)
Ja paljon onnea vaan kaikille niille joilla on oikeasti a) varaa elää 15 vuotta kotiäitinä b) sellainen puoliso, joka kantaa valinnan seuraukset nyt ja elämäsi loppuun asti. Meikäläisellä ei sellaista ihanuutta ole...
Vähän pitäisi osata myös ennakoida ja jos ennakointi menee pieleen, ei pitäisi virheen seurauksia sälyttää muille ja vaatia kaiken maailman tukia.
Minulla on vielä kymmeniä vuosia aikaa tehdä töitä. :) Nyt nautin lapsistani!
Ihanaa sinisilmäisyyttä!
Etkö ole kuullut onnettomuuksista?
Mitä jos sinä tulet työkyvyttömäksi? Sinä joudut johonkin onnettomuuteen etkä voi mennä töihin?
Oikeasti: jos ei ole varaa olla kotona niin että jotenkin turvaa eläkettään ja mahdollista vammautumistaan tai pitkää työttömyyttä jne niin ei ole todellakaan mitään järkeä tehdä noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko eläminen työssä käyden sitten pois perheeltä ja kurjaa?
Nostatko jotain tukia? Mitä virikkeitä lapsesi saavat kotona kanssasi? Jos lapsesi menisi huomenna kerhoon tai tarhaan niin miten paljon he oppisivat asioita enempi?
Äitinä oleminen on suuri rikkaus mutta ei se vaan kaikki voi olla ja jossain on se raja kun lapsi voisi hyvin jos saisi kosketusta muuhunkin maailmaan kuin kasvaa kotona äidin helmoissa. Niin ihanteellista kuin se sinusta onkin.
Jos saat työttömyystukea niin olet työtön. Vaikka olisit lapsen takia kotona niin et eroa naapuristasi joka on oluen takia kotona työttömänä.
18
mies saa potkut. Jos olet hoitovapaalla, saat ehkä sovittua työnantajan kanssa että voit palata aiemmin kuin olet ilmoittanut. Toivottavasti palkkasi riittää elättämää perheen, ettei miehesi tarvitse ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi saadakseen korvaukset.
Minulla on vielä kymmeniä vuosia aikaa tehdä töitä. :) Nyt nautin lapsistani!
Ihanaa sinisilmäisyyttä!
Etkö ole kuullut onnettomuuksista?
Mitä jos sinä tulet työkyvyttömäksi? Sinä joudut johonkin onnettomuuteen etkä voi mennä töihin?Oikeasti: jos ei ole varaa olla kotona niin että jotenkin turvaa eläkettään ja mahdollista vammautumistaan tai pitkää työttömyyttä jne niin ei ole todellakaan mitään järkeä tehdä noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin itselleni yhdentekevää työnantajaa. Lapset tarvitsevat vanhempiaan, työntekoon kelpaa kuka tahansa.
Mieheni on aikuinen eikä tarvitse palvelijaa.
Väärin se on mielestäni silloin, jos nainen omii koko kotihoitojakson itselleen, niin ettei isän vuoro tule missään vaiheessa. Suurin osa näin taitaa tehdäkin.
Se on väärin lapsia kohtaan. Sekä tietysti nuoria naisia kohtaan, jotka yrittävät turhaan saada vakipaikkaa, koska kotihoidon kustannukset kasaantuvat naisten työnantajille.
Työelämä pääsee kehittymään tasa-arvoiseksi vasta sitten, kun miehistä tulee yhtä potentiaalisia kotihoitajia kuin naisistakin. Tosin tässä asiassa ensi sijaisesti miesten tulisi ryhdistäytyä, mutta naisenkaan ei pitäisi yrittää omia niitä kaikkia kotivuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin itselleni yhdentekevää työnantajaa. Lapset tarvitsevat vanhempiaan, työntekoon kelpaa kuka tahansa.
Mieheni on aikuinen eikä tarvitse palvelijaa.
Autan juuri sen verran kuin on pakko ja ehkä joskus lellittelymielessä vähän päälle, mutta lasten palvelijaksi en suostu missään tapauksessa!
Ihan sairas ajatus.
Mulla aika spesifi, erikoistumista vaativa työ, josta nautin.
Kun naisella on omaa rahaa, niin silloin nainen on vapaa tekemään valintoja.
En kannata kotiorjuutta lastenhoidon nimissä.
Lisäksi kotiäidit eivät tuota mitään, kuluttavat ainoastaan verovaroin tuotettuja palveluja.
Jos kaikki pienten lasten äidit jäisivät nyt tällä samalla hetkellä kotiin hoitamaan lapsiaan, niin tämä yhteiskunta pysähtyisi kokonaan.
Ihmettelen, miten miehet suostuvat elättämään kotiäitejä. Avioeron tullessa kotiäiti on saanut mieheltä täyden elatuksen vuosien ajan ja nettoaa vielä puolet miehen hankkimasta omaisuudesta. Ei kummankaan pitäisi rahastaa toista, vaan yhdessä osallistua elämisen kuluihin kodin ulkopuolista työtä tekemällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole väärin, ihan on oikein monessa tilanteessa.Jokaisella se oma perhetilanne ja omat paineet ja mahdollisuudet.On perheitä joissa työjako sellainen että mies töissä ja vaimo hoitaa kodin ja lapset.Tämä sopii kun miehellä työ joka mahdollistaa taloudellisesti, jossa mies usein paljon matkoilla ja poissa, jossa lasten ja kodin turvallisuuden ylläpitäminen ja rakentaminen jää silloin äidin tehtäväksi.Tietenkin tämä toimii vain jos äiti tähän valmis ja kokee työnsä kodin ja lasten kanssa tärkeänä ja mielekkäänä joka tietoisesti tekee valinnan lapsen ollessa pieniä ja tarvitsevia.Sitten on varmasti perheitä jotka näin haluaisivat toimia mutta taloudellinen todellisuus ei anna mahdollisuuksia tähän. On myös äitejä jotka eivät mistään hinnasta haluaisi kotiin jäädä jotka kokevat yhdessäolon pienten lasten kanssa rasittavana ja stressaavana ja viihtyvät paremmin töissä.Jokainen äiti kuitenkin tietää miten pieni lapsi vanhempaa tarvitsee ja kaipaa kun tämä ei ole paikalla, siksi jokaisella työssäkäyvällä äidillä on tästä jossakin paha olo, jota vastaan joutuu kamppailemaan ja selittelemään ja myös mitätöimään sitä tärkeätä panostusta jota kotiäiti pienilleen antaa.
On myös äitejä jotka eivät mistään hinnasta haluaisi kotiin jäädä jotka kokevat yhdessäolon pienten lasten kanssa rasittavana ja stressaavana ja viihtyvät paremmin töissä.Jokainen äiti kuitenkin tietää miten pieni lapsi vanhempaa tarvitsee ja kaipaa kun tämä ei ole paikalla, siksi jokaisella työssäkäyvällä äidillä on tästä jossakin paha olo, jota vastaan joutuu kamppailemaan ja selittelemään ja myös mitätöimään sitä tärkeätä panostusta jota kotiäiti pienilleen antaa.
Jolloin heidän valintansa tuntuu erikoisemmalta ja huonommalta.
Kehottaisin sekä työssäkäyviä että kotiäitejä keskittymään vähemmän syylisyydentunteisiin ja enemmän kaikkeen muuhun. :-)
On jäänyt sellainen tunne että kotiäidit tarvitsevat tätä kehoitusta näistä kahdesta ryhmästä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole väärin, ihan on oikein monessa tilanteessa.Jokaisella se oma perhetilanne ja omat paineet ja mahdollisuudet.On perheitä joissa työjako sellainen että mies töissä ja vaimo hoitaa kodin ja lapset.Tämä sopii kun miehellä työ joka mahdollistaa taloudellisesti, jossa mies usein paljon matkoilla ja poissa, jossa lasten ja kodin turvallisuuden ylläpitäminen ja rakentaminen jää silloin äidin tehtäväksi.Tietenkin tämä toimii vain jos äiti tähän valmis ja kokee työnsä kodin ja lasten kanssa tärkeänä ja mielekkäänä joka tietoisesti tekee valinnan lapsen ollessa pieniä ja tarvitsevia.Sitten on varmasti perheitä jotka näin haluaisivat toimia mutta taloudellinen todellisuus ei anna mahdollisuuksia tähän. On myös äitejä jotka eivät mistään hinnasta haluaisi kotiin jäädä jotka kokevat yhdessäolon pienten lasten kanssa rasittavana ja stressaavana ja viihtyvät paremmin töissä.Jokainen äiti kuitenkin tietää miten pieni lapsi vanhempaa tarvitsee ja kaipaa kun tämä ei ole paikalla, siksi jokaisella työssäkäyvällä äidillä on tästä jossakin paha olo, jota vastaan joutuu kamppailemaan ja selittelemään ja myös mitätöimään sitä tärkeätä panostusta jota kotiäiti pienilleen antaa.
Sun vastauksesta paistaa niin selvä asenteellisuus työssäkäyviä äitejä kohtaan, ei olisi kannattanut edes kommentoida.
Tiedän kyllä kotiäitejä, joita ei kiinnosta pätkääkään työnteko, lapset ovat hyvä veruke loisia kotona. Tehdään uusi tenava kun edellisestä loppuu kotihoidon tuet. Ja sitten valitetaan kun ei ole rahaa, mutta töihin meno on suurta myrkkyä.
Tämän kotiäidin sädekehän vois hyvin riipiä monenkin muijan päästä pois.
Mutta kun niissä on niin kovin paljon sellaisia alemmuuskompleksisia jotka toitottavat kaikkialla kuinka erinomaisia ovat.
Eli semmoinen jatkuva jauhanta omasta ja oman elintavan erinomaisuudesta on tosi rasittavaa.
Työssäkäyvistä löytyy paljon enemmän näitä 'live & let live'
kotiäitejä ei arvosta kukaan, tuskin kotiäidit enää itsekään. Haluaisivat kasvattaa lapset itse ja olla läsnä, mutta joka suunnasta saa kuulla miten vastuuttomia ovat. Minusta ne, jotka ovat kotona, saavat olla ja ne jotka eivät ole, eivät ole. Ihan sama, kunhan koko perhe voi hyvin. Ja itse olen tällä hetkellä hoitamassa lapsia kotona.
Nykypäivänä raha on arvostusta, maksetaanko äideille uusien veromaksajien kasvatuksesta? Ja miksi kotiäitiä ei voisi huolia töihin vaikka viiden vuoden kotona olon jälkeen? Kyllä ihminen taas pääsee asioista jyvälle. Harva työpaikka, on sellainen, mistä kehityksestä tippuisi täydellisesti, kaiken voi oppia tarvittaessa uudelleen ja lisää päälle. Pieni tauko voi jopa lisätä aivojen kykyä oppia asioita, kun aivot on saaneet levätä (mun oma teoria). Pelkkää sovinistien levittämää höpötystä sellainen aivojen surkastuminen hiekkalaatikon reunalla teoria. Haluavat vaan pitää naiset hellan ja nyrkin välissä tai sitten lapsettomina pienipalkkaisina työorjina. Tiesittehän senkin, että nainen saa huonompaa palkkaa samasta työstä, koska on tyhmempi, eikä voi oppia samoja asioita niin hyvin.
Hoidan kotona kahta alle kouluikäistä lastani. Meillä ulkoillaan, syödään kotiruokaa (usein luomua, usein kalaa, aina ainoastaan tuoreita kasviksia). Meillä askarrellaan, käydään uimassa, kirjastossa, jumpassa, kaikkea sopivasti. Isompi käy seurakunnan kerhossa (ei vie teidän verorahojanne). Lapsilla on tapaturma- ja sairausvakuutukset, ja heillä on molemmilla tilit, jonne laitetaan muutama euro kuussa sekä sijoitusrahastot.
Virikkeita heillä siis riittää. Me näemme ystäviä, käymme ravintoloissa syömässä, olemme käyneet lastenteatterissa ja tulemme käymään paljon myöhemmin kun lapset vielä kasvavat. He saavat harrastaa molemmat kahta sellaista harrastusta, mitä toivovat.
Minä itse liikun ja mies harrastaa myös liikuntaa hyötyliikunnan muodossa ja lenkkeillen, sekä talvella lautaillen. Minä käyn kaksi kertaa viikossa pilateksessa. Olemme terveitä, emme polta ja alkoholia juomme kohtuudella eli joskus lasilliset viiniä ruualla.
Mies säästää minulle eläkerahastoon, ettei nämä kotivuodet näkyisi siellä päässä ollenkaan. Miehellä on henkivakuutus, joka kattaa lainan ja yhden vuoden asumisen tässä, jos käy niin että hän kuolee ennen kuin olen palannut työelämään. Jos minä kuolen, mies pärjää kyllä rahallisesti mutta sitten on lapsilla hoitoon meno edessä nopeammin.
Tänä aikana kun olen ollut kotiäitinä, olen käynyt Punaisen ristin kurssit ja olen pian menossa ensimmäistä kertaa vapaaehtoistyöhön. Aihealueeni on nuoret ja maahanmuuttajat. Tämä on sitten sellainen työ, joka kannattaa yhteiskunnalle mutta josta minulle ei makseta mitään. Mitäs siihen sanotte? Kuinka moni teistä veroja maksavista äideistä voi sanoa samaa?
Muutaman vuoden päästä palaan kouluun, luen loppuun sen, mikä jäi kesken ja valmistun. En usko, että kortistoon sillä meillä on laaja tuttavapiiri ja minulla kotiäitiydestä huolimatta hyvät verkostot. OLen pätevä, olen motivoitunut ja olen jopa hyvännäköinen, enkä vielä edes neljääkymmentä ;)
Ja muuten, miksi kotiäidit eivät pitäisi mekkalaa itsestään? Asenteet meitä kohtaan ovat todella julmia, joten onhan meillä oikeus puolustautua teitä Oikean Totuuden ihmisiä vastaan ;)
On myös äitejä jotka eivät mistään hinnasta haluaisi kotiin jäädä jotka kokevat yhdessäolon pienten lasten kanssa rasittavana ja stressaavana ja viihtyvät paremmin töissä.Jokainen äiti kuitenkin tietää miten pieni lapsi vanhempaa tarvitsee ja kaipaa kun tämä ei ole paikalla, siksi jokaisella työssäkäyvällä äidillä on tästä jossakin paha olo, jota vastaan joutuu kamppailemaan ja selittelemään ja myös mitätöimään sitä tärkeätä panostusta jota kotiäiti pienilleen antaa.
Jolloin heidän valintansa tuntuu erikoisemmalta ja huonommalta.
Kehottaisin sekä työssäkäyviä että kotiäitejä keskittymään vähemmän syylisyydentunteisiin ja enemmän kaikkeen muuhun. :-)
On jäänyt sellainen tunne että kotiäidit tarvitsevat tätä kehoitusta näistä kahdesta ryhmästä enemmän.
Tarvitsevat todella, koska saavat yhtenään kuulla että laiskottelevat ja elävät yhteiskunnan siivellä.Pienten lasten hoito on kaikkein vähiten arvostettu työ, myös silloin kun siitä saa palkkaa.Jos niitä syyllisyydentunteita on niin niitä on eikä siitä noin vaan keskitytä kivempiin asioihin.Lapset ovat siinä vierellä tarpeineen ja huolineen ja äidin joka työelämässä sata prosenttisesti,jaksu on todella kovilla.Ja siitä niitä syyllisyydentunteita jatkuvasti kertyy ja kasvaa
Ja muuten, miksi kotiäidit eivät pitäisi mekkalaa itsestään? Asenteet meitä kohtaan ovat todella julmia, joten onhan meillä oikeus puolustautua teitä Oikean Totuuden ihmisiä vastaan ;)
Ovat ihan hulluja tyrkkyjä. Äkkiä takaisin töihin, suostuisikohan mies hoitamaan puolet vanhempainvapaasta?! Onneksi ei ole kädetön vauvan kanssa!
Tasa-arvona näyttää nyt 2010-luvulla olevan sitä, että kaikki opiskelevat ja tekevät sitten töitä. Vain tässä järjestyksessä. Sitten ne, ketkä ovat niin hulluja että uskaltavat, perustavat perheen.
Tässä vaiheessa luonto tulee sanelemaan nykyihmiselle totuuksia: nainen on se, joka on raskaana ja synnyttää. Ja koska nyky yhteiskunta on rakennettu siten, että kaikki tekevät töitä, nainen jää väkisinkin jälkeen.
What to do?
Ulkoistetaan synnytys kolmannelle maailmalle? Lyhennetään äitiyslomat takaisin kolmeen kuukauteen tai poistetaan tämä oikeus kokonaan?
Se, että jotkut meistä eivät palaa heti takaisin työelämään, ei tee millään tavalla hallaa naisten ajamalle tasa-arvolle. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassahan nimittäin asiat olisivat niin, että vanhemmat voivat oikeasti valita sen, kumpi jää kotiin, vai jääkö kumpikaan. Meillä mies on niin hyväpalkkainen, että jos hän jäisi kotihoidontuelle kuudeksi vuodeksi, emme pystyisi elämään näin. Toisaalta, minä en ole koskaan edes halunnut hänen tyylistä ammattia ja työtä, eikä sillä ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa.
Jälleen naiset haukkuvat väärää puuta. Haukkukaan työnantajia siitä, etteivät suostu vähennettyyn työaikaan, vuorotteluvapaisiin ja kunnolliseen osa-aikatyöhön! Syyttäkää tukijärjestelmää siitä, että se estää kaiken työnteon (jos haluat tehdä osa-aikaista työtä, lätkäistään sinulle sitten kaikki laskut sellaisina kuin ne on minun miehelläni eli täydet maksut kaikesta ja ei joustoja).
Lakatkaa naiset syyttelemästä toisianne tilanteesta, ei esiäitimme 1900-luvun alussa varmastikaan tätä ajaneet.
Väärin on vaan sitten myöhemmin ruikuttaa kun on niin pienet tulot esim. eläkkeellä tai kun ei pääse hyväpalkkaisiin töihin tai töihin ollenkaan silloin kun itselle sopii. Väärin myös ruikuttaa siinä tilanteessa, jos mies ottaa ja lähtee, eikä ole miehen kanssa kotiin jäädessä sovittu, miten eläke ym. maksut turvataan myös naiselle. Väärin olisi myös laittaa oman eläkkeen pienuuden takia paineita omille lapsille omasta hyvinvoinnista.
Mun mielestä jokainen tehköön ihan niin kuin haluaa, kunhan todella laskee valintojensa mahdolliset seuraukset ja on varma, että on varaa elää valintojensa mukaan. Yhteiskunta ei ole velvollinen kustantamaan kenenkään kotona oloa...(äitiysloma & hoitovapaat asia erikseen, niitäkään yhteiskunta ei korvaa täysmääräisesti)
Ja paljon onnea vaan kaikille niille joilla on oikeasti a) varaa elää 15 vuotta kotiäitinä b) sellainen puoliso, joka kantaa valinnan seuraukset nyt ja elämäsi loppuun asti. Meikäläisellä ei sellaista ihanuutta ole...