Onko kenelläkään muulla kokemusta psykiatrisesta osastohoidosta?
Itse keväällä sellaisessa ollut ja minun kokemuksiani:
- suurin osa hoitajista elämään kyllästyneitä
- osa hoitajista aivan selvästi persoonallisuus häiriöisiä
- keittiöpsykologiakin korkeatasoisempaa kuin osastolla saatu puoskarointi (aivan pokerinaamalla ilmaan heitettyjä kliseistä)
- potilaat terapisoivat toisiaan, kun henkilökunta istuu kahvilla
Vieläkin kiukuttaa, kun klo 21 meni osaston jääkaappi lukkoon ts syötävää ei potilaat saaneet tuon ajan jälkeen, mutta henkilökunta vieraili ahkerasti potilasjääkaapilla.
Yksikin 30v jätkä patisti meidät potilaat nukkumaan klo 23 ja itse jäi katsomaan telkkaria jonka jälkeen siirtyi kansiliaan ja roikkui pari tuntia netissä ja sydänyön tunnit nukkui päiväsalin sohvalla.
en koskaan päästä itseäni tuohon kuntoon, että tarttis enää osastolle mennä, mulle riitti. ja apua en hätääni saanut.. itse olen täällä itseäni terapioinut
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykan hoitajille vaan on sula mahdottomuus että 'hullut' voisivat menestyä elämässä. Siinä näkyy hyvin se ylemmyydentunto ja 'paremmuus' joka kyllä välittyy potilastyössä.
Tuonne varmaan hakeutuvat ne, jotka haluavat saada valtaa ja olla auktoriteetteja, mutta lahjat eivät riitä johtajaksi pääsemiseksi. Sama kuin opetajille. Siitä voi päätellä, minkälaista menoa siellä on luvassa.
Vai pitääkö työpaikoilla toimia kuten ohjeistettuihin tapoihin kuuluu
Mä olen kokenut osastolla oloni hyväksi ja turvalliseksi. Oma hoitaja on aidosti kiinnostunut voinnistani ja kaikki hoitajat ovat ihan ok. Oloni on osastojaksolla parantunut selvästi ja olen kiitollinen että sinne jouduin.
a1 osasto, hirveä paikka, pahempi kuin vankila. pakkosyötetään pillereitää että potilaat ovat lääketokkurassa zombiena koko päivän tai katsovat televisiota ja syötetään ruokaa 5 kertaa päivässä ja demonit siirtyvät potilaasta toiseen ja pahentavat kaikkien psyykeen. kukaan ei välitä potilaista , ainoa sympppis oli vartija, joka käytti kerran päivässä tunnin kävelyllä.. ainoa.
onneksi syljin lääkkeet lasiin tai wc pönttöön kieleni alta ja pääsin 1,5 kkdessa sieltä helvetistä irti.
Osastohan on viimesijainen paikka, jos ihminen on psykoosissa, välittömästi itsetuhoinen tai hengenvaarassa.
Ei se ole masentuneille kovin hyödyllistä. Jos haluaa keskustella, kannattaa hakeutua psykoterapiaan tai vertaisryhmiin.
Pahimmillaan ihminen vain laitostuu, jos jää viikkokausiksi osastolle.
Hoitajien aika meni lähinnä joihinkin kirjauksiin ja muihin töihin tietokoneella. Lääkkeet ja ruokaa annettiin, mutta muuten potilaat joutuivat olla melko lailla omillaan. Hoitajilla ei ollut aikaa kuunnella potilaita.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kokenut osastolla oloni hyväksi ja turvalliseksi. Oma hoitaja on aidosti kiinnostunut voinnistani ja kaikki hoitajat ovat ihan ok. Oloni on osastojaksolla parantunut selvästi ja olen kiitollinen että sinne jouduin.
Kokemuksiahan voi ihmiselle kertyä erilaisia eri osastoilla oloistakin. Sekä hyviä, että niitä jolloin ei ihminen tule oikealla tavalla kuulluksi. Osalle ihmisistä suullinen itsensä ilmaiseminen on helpompaa ja osa ihmisistä hyötyisi, mikäli saisi kirjoittaen kertoa asioista. Etenkin, jos kysytään jotain laajempi alaista (jopa koko eliniän ajalta tai esim. 30 viimeisimmän vuoden ajalta), eikä mitään täsmäkysymyksiä ajankohtaisista asioista (neurologisia oppimisen, työmuistin haasteitakin voi ihmisillä olla, eikä ne haasteet edes ole parannettavissa psyykelääkkeillä ). Lapsuudesta alkaen on myös voitu opettaa ihminen siihen, ettei kaikenlaisia negatiivisia asioita (ei edes psyykkeen masentuneisuudesta tms.) edes saa puhua ääneen toisille ihmisille. Kyseessähän ei välttämättä aina edes ole ns. sairaudentunnottomuus. Nykyäänhän ei enää edes välttämättä anneta täytettäväksi BDI lomakkeita paperisena avohuollossa, jolloin ihmisten on tietenkin ollut helpompaa kertoa paremmin negatiivisemmistakin asioista ja tarkentavin kysymyksinhän niistäkin on ennen vanhaan saatettu kysellä tarkemmin, eikä ihmistä ole tulkittu esim. ns. sairaudentunnottomaksi. (Netin kautta ei kaikki ihmiset välttämättä voi BDI:tä täyttää terveydenhuollolle, koska siinä ei käsitykseni mukaan edelleenkään voi jättää mitään kohtaa vastaamatta kuten on voinut jättää paperilomakkeesta jättää tarvittaessa ja siitäkin vastaamatta jätetystä kyselyn kohdasta on saatettu keskustella, miksi se on jätetty tyhjäksi kohdaksi. Eikä kysellä mitään lääkärin vastaanotolla tai sh, jos ne nettikyselyt jättää vastailematta. On tietty resurssit nähtävästi kiireiset, kuormitetut huomioimaan sellaisiakin asioita ). Terveydenhuollon käytäntöjen muutoksia ei kyllä ainakaan pitäisi alkaa tulkitsemaan miksikään ihmisten sairaudentunnottomuuksiksi, kun siihen tulkintaan hoitohenkilökunnan päätyminen voi olla esim. tuollaisen yksityiskohdan huomiotta jättämisestä
Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta seurasin puolisoni hoitoa. Hänelle kuuluvat lääkkeet takavarikoitiin, vaikka hän oli syöpäpotilas. Hoitajat löhösivät sohvilla ja katsoivat telkkaria ja joskus joku potilaista kutsuttiin huoneesta verenpaineen mittaukseen. Tuli se käsitys, että koko hoito keskittyi verenpaineen tarkkailuun. Potilaat olivat lääkitty niin kovasti, että kävelivät seinistä pidellen katse kuin zompilla. Jos kyse oli hoidosta, niin lähinnä se oli lumetta. Psykiatrit joita olen tavannut, ovat olleet hoidon tarpeessa, ainakin minusta on tuntunut etteivät ole ihan normi kansalaisia
Osastoillako vasta nykyään selviäisi todellisempi tilanne, ettei ihminen ole oikeasti mitenkään sairaudentunnoton, mikäli siellä saa niitä paperilomakkeita edelleenkin täytettäväksi, joita ei enää nykyään avohuollon puolella anneta täytettäväksi, jolloin ihmisen psyykkeen tilanne voitaisiin paremmin todentaa oikealla tavalla jo avohuollossa, eikä turhaan osastohoitojen puoli kuormittuisi väärinkäsitysten takia, joita muuttuneet käytännöt terveydenhuollossa voi aiheuttaa.
Kysehän ei ole aina edes ns. muutosvastarinnasta siirtyä täyttämään terveydenhuollon kyselyitä netin kautta vaan siitä, ettei niiden kyselyjen tekniset ratkaisut ota huomioon niitä ihmisiä, jotka ei syystä tai toisesta saa jotain tiettyjä yksittäisiä kyselyiden kohtia täytettyä. (Ja tietenkin ihmiset voisi alkaa opetella kertomaan asioistaan puhuen, mutta sehän taas ei välttämättä hetkessä kaikilta traumatisoituneilta ihmisiltä onnistu (onnistuuko kaikilta edes milloinkaan). Jos tunteita tms. asioita ihmiset jo osaisi käsitellä kunnolla niin eihän niitä terveydenhuollon käyntejä edes tarvittaisi. Terapiaakaan tms. ei kaikki elinaikanaan saa, mikäli siihen ei ihmisillä itsellään ole varaa )
Vierailija kirjoitti:
Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta seurasin puolisoni hoitoa. Hänelle kuuluvat lääkkeet takavarikoitiin, vaikka hän oli syöpäpotilas. Hoitajat löhösivät sohvilla ja katsoivat telkkaria ja joskus joku potilaista kutsuttiin huoneesta verenpaineen mittaukseen. Tuli se käsitys, että koko hoito keskittyi verenpaineen tarkkailuun. Potilaat olivat lääkitty niin kovasti, että kävelivät seinistä pidellen katse kuin zompilla. Jos kyse oli hoidosta, niin lähinnä se oli lumetta. Psykiatrit joita olen tavannut, ovat olleet hoidon tarpeessa, ainakin minusta on tuntunut etteivät ole ihan normi kansalaisia
On ollut joillakin paikoin mahdollista käyttää omia somaattisen puolen reseptilääkkeitä, mikäli niitä kyseisiä lääkkeitä ei ole ollut saatavilla sairaala apteekista. Toki on kerran osaston psykiatri poistanut yhden kipulääkereseptin osastohoidon aikana mukamas tarpeettomana resepteistä (osastolla ei hahmotettu sitä, että eri kipulääkkeillä oli eri tarkoitukset milloin niitä tarvittaessa käytän). Sen poistetun reseptin toki sai takaisin käyttöön, kun vaan soitti terveyskeskukseen ja kertoi siitä tilanteesta. Eli ei siitä reseptin poistamisesta sen kummempaa harmia tullut kuin terveyskeskuksen kuormittuminen reseptin uudelleen kirjoittamisen verran
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta seurasin puolisoni hoitoa. Hänelle kuuluvat lääkkeet takavarikoitiin, vaikka hän oli syöpäpotilas. Hoitajat löhösivät sohvilla ja katsoivat telkkaria ja joskus joku potilaista kutsuttiin huoneesta verenpaineen mittaukseen. Tuli se käsitys, että koko hoito keskittyi verenpaineen tarkkailuun. Potilaat olivat lääkitty niin kovasti, että kävelivät seinistä pidellen katse kuin zompilla. Jos kyse oli hoidosta, niin lähinnä se oli lumetta. Psykiatrit joita olen tavannut, ovat olleet hoidon tarpeessa, ainakin minusta on tuntunut etteivät ole ihan normi kansalaisia
On ollut joillakin paikoin mahdollista käyttää omia somaattisen puolen reseptilääkkeitä, mikäli niitä kyseisiä lääkkeitä ei ole ollut saatavilla sairaala apteekista. Toki on kerran osaston psykiatri poistanut yhden kipulääkereseptin osastohoidon aikana mu
Puhdasta tuuria. Ei ole mitään taetta että lääkettä saisi takaisin sairaalan tai kenen tahansa lääkärin kiellon jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Hoitajien aika meni lähinnä joihinkin kirjauksiin ja muihin töihin tietokoneella. Lääkkeet ja ruokaa annettiin, mutta muuten potilaat joutuivat olla melko lailla omillaan. Hoitajilla ei ollut aikaa kuunnella potilaita.
Mulla kyllä kuunteli, mutta kysyessäni mitä oireita minulla on tiettyyn diagnoosiin nähden sain kiertely-kaartelu -vastauksen. Voi olla -termiä vain vilisi korvissa ilman eksaktia viittausta oireisiini tai elämääni. Vaikka hoitaja selkeästi viittasi minuun puhuessaan muista asioista, esim. ulkoilusta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Olen aina ollut avohoidon puolella. Ei ole ollut sellaista tarvetta. Ei tervettä ihmistä sinne laiteta.
Terve ihminen ei käy avohoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla kokemuksia nuorisopsykiatrian osastohoidosta.
Muiden kauhukertomuksia on vaikea uskoa todeksi, ite on aina saanu asiallista hoitoa.
Älä vähättele ihmisten kokemuksia, kun et mistään mitään tiedä! Sinä olit nuorten osastolla. Se on täysin eri asia. Nuorten ja aikuisten osastoista ei voi puhua edes samana päivänä. Nuorten osastot ovat ihan normaaleja sairaalaosastoja, aikuisten osastot ovat kuin h*elvet-ti, paljon pahempaa kuin vankilassa.
Täysin eri asia mutta sama ihminen voi olla samana päivänä kummallakin osastolla?
Vai etkö tiennyt että näin tapahtuu? Ei voi olla täysin liittymätön seikka, jos sama ihminen samalla hoitojaksolla on samoilla kirjauksilla eri paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Osastolla hoitaja käski ottaa lääkkeen ja ei suostunut kertomaan mikä se on - kuulemma lääkärin määräämä.
Avohoidossa ollessa lääkkeitä tuputetaan ja ei uskota jos sanoo että saa vakavampia sivuoireita kun ne oireet mitä hoidetaan.
Perus. Mulle on sanottu mm. että tulee rauhoittavia. Yllättäen kuitenkin lääkkeen nimi oli antipsykoottien listalla. Eikä bentsodiatsepiinien, joita Duodecimin sivut väittävät rauhoittaviksi lääkkeiksi. Vaikka kyseinen lafka on ideologialtaan ja tiedoiltaan alan raamattu, missään se ei käytännössä näy.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä pointti on rukata päivärytmi kuntoon. Siksipä yöllä ei syödä, ei katsella telkkaria, ei jutella. Jos ei öisin saa nukuttua, niin siihen saa lääkkeellistä apua. Sori, mutta tämä on hoidollinen tavoite, ja menee potilaiden mutkumähaluun -juttujen ohitse.Potilaan kommunikointi on tietysti oleellista ja kirjaamisen arvoista. Samoin se, jaksaako potilas nousta edes tupakalle vai ei, on totta kai oleellista.
Ja juu, lääkitysten rukkaaminen kuntoon on isoimpia juttuja osastohoidossa. Sivu- ja haittavaikutukset voi olla isojakin, joten parempi potilaan olla ensi alkuun tarkkailtavana.
Semmoista se on. Kuuluu myös ihan asiaan, että mielenterveysongelmaisista aika monikaan juttu ei ole kivaa ja moni loukkaantuu ja pahoittaa mielensä, ja jopa kokee tulleensa kaltoin kohdelluksi kun ei saa hoitajan kaverina läpi yön katsoa telkkua ja nettisurffailla. Se taas kertoo taudista, ei siitä että hoitaja (tai e
Jos lääke aiheuttaa jotakin, potilas ei voi sille mitään. Jos lääke väsyttää, se väsyttää, oli kyseessä sitten koti tai sairaala. Samoin jos lääke aiheuttaa ruokahalun lisääntymistä, se on potilaan reaktio niin kotona kuin osastohoidossakin.
Ei se liity asiaan että potilas ei ymmärrä. Vaan siihen että lääke aiheuttaa jotakin. Yksi syy lääkkeen syömiselle/määräämiselle on nimenomaan sen vaikutukset.
Vierailija kirjoitti:
tajuaa asioiden tolan, miksi sitten suurin osa myös sanoo näitä samoja kokemuksia osastohoidon toimimattomuudesta ja karmeudesta :D
Kirjoitin näin:
Mutta kun se lääkitys saadaan kuntoon ja avopuolen hoito toimimaan, useimmat tajuaa asioiden oikean tolan.
Kunhan sinäkin tervehdyt, niin pystyt ajattelemaan järkevästi ja järjellä.
Minä en ymmärrä vieläkään sairaalahoitoni tarkoitusta. Esim. sen tekstejä ei käytetä kuntoutukseen hakiessa, vaikka siellä on tehty psykologiset tutkimukset, wais jne. Sitä ei myöskään käytetä b-lausunnon tekstissä, jolla anotaan lisää sairauslomaa.
Ei, en ole tervehtynyt, mutta jokin minussa ihmettelee, miten paljon turhia psykologisia tutkimuksia siellä tehdään, kun niihin ei viitata missään vaiheessa. Aivan kuin sairaalajaksoa ei olisi ollut olemassakaan. Aivan kuin etuuden maksajaa ei kuitenkaan kiinnostaisi jokin laajempi tutkimuskokonaisuus.
Pitäisi potilaille kertoa tarkemmin osastoajasta. Toki suurin osa on siinä kunnossa etteivät ymmärrä vaikka olisikin kerrottu. Hoitajat eivät esim ole terapeutteja.
151: migreenin lisäkipulääkkeen poistaminen voisi johtaa siihen tilanteeseen, että päivystys pahimmillaan kuormittuisi turhaan, kun sinne joutuisi hakeutumaan ellei ole kotioloissa käytettävissä riittävää lääkitystä. Fibromyalgiakipuihin (joka taas on lievempi oireinen silloin, kun ferrit on korkeammissa lukemissa ) taas voi riittää vähemmän voimakas kipulääke toisenlaisen kipulääkkeen kanssa, jotka taas ei riitä voimakkaimmista migreenikohtauksissa lisälääkkeenä (eikä yksin lasten kanssa edes pääsisi lähtemään päivystykseen ). Ei tarvinnut vaatimalla vaatia reseptiä, kun perusteli riittävän perusteellisesti asian terveyskeskukseen. Psykiatri, joka lääke reseptin poisti ei edes kysellyt osastolla mitään tarkempia perusteluja särkylääkkeiden käytöstä vaan hän luotti omaan tulkintaansa asioista (eikä sitä ihminen etenkään väsyneempänä, uupuneena aina saa suutaan auki yllättävissä tilanteissa heti samantien ) miksi on useampia särkylääkkeitä käytössä.
Eihän tällä hetkelläkään vielä hahmoteta kunnolla monisairaiden tilanteita psykiatrian puolella (eihän se aina edes olisi mahdollista, kun eihän psykiatrian puolella avohuollossa ole aina lääkelistatkaan somaattisten lääkitysten osalta lainkaan ajantasaisesti kohdallaan, kun nehän tiedot ei siirry automaattisesti esim. Tk - Eos välillä (ainakaan kaikkialla). Eos hoidon alkaessa uudestaan käytössä olevia kaikkia reseptilääkkeitä kyllä saatetaan kysellä ihmisiltä terveydenhuollon nettiyhteyksien välityksellä, mutta nähtävästi ne sinne eos kerrotut tiedot ei olekaan siellä terveydenhuollon käytettävissä, kun niitä ihmisten kirjallisesti kertomia ajantasaisia lääketietoja ei päivitetä ainakaan aina lääkelistoihin asti (ne entisaikojen paperiset lääkelistat oli paljon toimivampia ). Eli jopa monia vuosia aiemmin vanhentuneita lääkitys tietoja voi ihmisillä olla lääkelistoilla psykiatrian puolella eli eihän eos työntekijöillä luonnollisestikaan edes ole mitään mahdollisuutta hahmottaa ihmisten kokonaisterveydentiloja tuonkaan aika oleellisen asian takia. Lääkelistoilla voi olla jopa vuosia sitten apteekki myynnistä poistuneen lääkkeen nimi, jonka tilalla toki on edelleenkin toinen somaattisen sairauden lääke (eikä se dg ole kumpikaan tämän kommentin alun mainituista diagnooseista) ). Kokonaisterveydentilathan ne vaikuttaa pohjimmiltaan siihen onko ihmiset esim. työkyvyttömiä vai ei, eikä niitä kokonaisuuksia nähtävästi edes ole aina mahdollista saada kuntoon
Vierailija kirjoitti:
151: migreenin lisäkipulääkkeen poistaminen voisi johtaa siihen tilanteeseen, että päivystys pahimmillaan kuormittuisi turhaan, kun sinne joutuisi hakeutumaan ellei ole kotioloissa käytettävissä riittävää lääkitystä. Fibromyalgiakipuihin (joka taas on lievempi oireinen silloin, kun ferrit on korkeammissa lukemissa ) taas voi riittää vähemmän voimakas kipulääke toisenlaisen kipulääkkeen kanssa, jotka taas ei riitä voimakkaimmista migreenikohtauksissa lisälääkkeenä (eikä yksin lasten kanssa edes pääsisi lähtemään päivystykseen ). Ei tarvinnut vaatimalla vaatia reseptiä, kun perusteli riittävän perusteellisesti asian terveyskeskukseen. Psykiatri, joka lääke reseptin poisti ei edes kysellyt osastolla mitään tarkempia perusteluja särkylääkkeiden käytöstä vaan hän luotti omaan tulkintaansa asioista (eikä sitä ihminen etenkään väsyneempänä, uupuneena aina saa suutaan auki yllättävissä tilanteissa heti samantien ) miksi on usea
Kuormitus ei liity vaan lääkärin kielto. Lääkäri saa kieltää minkä tahansa lääkkeen eikä sitä tulla antamaan takaisin, jos työtä ei haluta niin hoitaa. Kuormitus lisääntyy aina kun tehdään työtä tavalla, joka lisää kuormitusta. Näin yksinkertaistaen.
Totta puhut siinä että kokonaislääkityksen tarkistuskaan ei takaa yhtään mitään. Riippuu täysin työntekijöistä kuinka kauan jokin lääke on listalla.
Novan K7 on laiskojen hoitajien osasto.