Onko kenelläkään muulla kokemusta psykiatrisesta osastohoidosta?

On surullista lukea kaikkia näitä huonoja kokemuksia. Olen sh-opiskelija ja suuntaudun psykiatriaan, tavoitteena työskennellä nuorten tai aikuisten psykiatrisella osastolla. En todellakaan halua olla semmoinen hoitaja kuin täällä on kuvattu.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Olen aina ollut avohoidon puolella. Ei ole ollut sellaista tarvetta. Ei tervettä ihmistä sinne laiteta.

Terve ihminen elää ilman minkäänlaista avohoitoa :)

Ihan ok just siinä vaiheessa kun on aivan romuna käydä osastolla, että joku muu hoitaa ne ruoat ja näin kun itse ei kykene. Varsinainen hoito on kyllä varsin vähäistä. Kuulemma pitäisi olla keskutelua joka päivä. No ei ole. Saatetaan ehkä puhua, jos se omahoitaja on paikalla, tai sitten ei. Jos valitat että kukaan ei ole moneen päivää suostunut siellä puhumaan, niin väitetään että ei pidä paikkaansa kun "susta on pitkiä kirjauksia joka päivältä". En tiedä miten voidaan tehdä pitkiä kirjauksia sen pohjalta että ainoa mitä oon henkilökunnan kanssa ollut tekemisissä on kun oon kanslian ovella käynyt sanomassa että lähden kävelylle ja että nyt tulin takaisin?

Mun eka sairaalakokemus aloi psykiatrilla joka oli selvästi käynyt nappikaapilla. Rouva oli aivan tööt ja kirjas mun lääkkeetkin niin pieleen että siitä tuli vaaratilanne. Seuraavana päivänä se oli siirretty sitten pois hommista. Hoitaja, joka oli tapaamisessa paikalla, ei puuttunut tilanteeseen mitenkään tai ollut kertonut eteenpäin lääkärin kunnosta tai varoittanut että lääkitys on voitu sitten kirjata päin prinkkalaa. Jotain keskinäistä valvontaa toivois ihmisiltä jotka on laitettu noinkin vastuulliseen hommaan hoitamaan ihmisiä jotka ei just silloin ole kykeneviä pitämään puoliaan.

Kukaan ei muuten kertonut miten tästä voisi valittaa, päinvastoin hyssyteltiin ettei sitä nyt pohdita eikä ole muutenkaan mitenkään huomionarvoinen homma tämä. Todella kuvottavaa toi peittelevät toinen toistensa virheitä.

itse jouduin olee Turussa Kupittaalla a1 osastolla 1.5 kk, ja vain sen takia että ne tajunnan vievät lääkkeet ätin syömättä ja tungin maitolasiin tai kielen alle ja syljin vessaan

olin kyllä sekaisin tullessani kun olin paastonnut 70 päivää vedellä! ja painoin 43 kg, lihoin sairaalassa sit kkdessa 30 kg eli normaaliksi

mutta sairaalaan tullessa pakolla poliisin saattelemana menin pahempaan psykoosiin eli sieltä se psykoosi tarttuikin!

Turun kupittaalla: hoitajat istui kopissa ja annosteli lääkkeitä jos joku vittuili laitettiin piikki pyllyyn väkisin. itse kun menin hoitajan koppiin sanomaan että "ei ois pitänyt edes syntyä tänne maailmaan "niin vietiin erityskoppiin 

tätiti lauloi virsiä mielisairaalassa se ärsytti hoitajaa ja sitoi tuoliin siteilllä 24 t ja sai haavat käsiinsä. sanoi vain että vieläkö mummoa laulattaa? nosti sit syytteet ja sai korvaukset!

yksi tyttö viilsi a1 osastolla ranteensa ja moni siellä oli saatananpalvonnan takia seonnut itse kertoivat tarinaansa mullle

vai ottamatta äällekitä sieltä helvetistä selviää, lääkäri oli aina kesälomalla ja kerran kuussa tapasi potilaan sitten ja "hoitoa jatkettiin"

ehkä paskin feelis sielllä a1 osastolla oli kun m1 lähetteellä vietiin, että KUKAAN EI KERTONUT OIKEUKSIANI, TAI SITÄ KUINKA kauan sairaalassa joutuu olemaan "vankilassa", tuli sellainen olo että tämä voi kestää ikuisesti tai loppuelämän, vähän kuin putkassa ollessa aika venyy ja tulee mieleen ajatuksia että "entä jos poliisi on unohtanut minut tänne"?

ja sossua ja muut asiat ihan rempallaan, vasta muutamann viikon päästä tuli sossun täti katsomaan kaikkia ja ihmetteli sitä ettei kukaan ole hoitanut mun korvauksia tai vuokra-asioita tai mitään!

mun mieestä kaikki hoitajat on mielisairaita a1 osastoilla ja riivattuja, koska demonti tartuuu potilaista hoitajiin

Kupittaan A1:n ex-potilas myös täällä. Osa hoitajista oli todella empaattisia ja tekivät työnsä niin hyvin kuin niillä resursseilla oli mahdollista. Osa oli kuin vanginvartijoita, jotka kommunikoivat lähinnä tiuskien ja tehden potilaiden olon mahdollisimman huonoksi. Oli vielä kesäaika ja kaikki toiminnot olivat tauolla, eli mitään telkkaria kummempia virikkeitä ei ollut. Ulos taisi päästä sisäpihalle joka päivä.

Minut saatiin houkuteltua sinne omasta tahdostani, mutta kun olisin 3 viikon jälkeen halunnut keskeyttää hoitojakson, minulle kerrottiin, että jos alan niskuroida, lääkäri tekee minusta saman tien pakkohoitolähetteen. Eli olin siellä siis käytännössä omasta tahdostani pakkohoidossa. Varsinaiset pakkohoitopotilaat olivat olleet osastolla viikkotolkulla ilman tietoa, milloin pääsevät pois.

Nyt olisi taas osastojakso tiedossa (eri kaupungissa, eli ei Kupittaalla). Lääkäri oikein taas korostaa, miten kyse ei ole pakkohoidosta, mutta äkkiäkös siihenkin saadaan osastolle päädyttyäni perusteet kasaan.

Vierailija kirjoitti:

ohho. olen tuleva psyk.hoitaja ja vähän tyrmistynyt näistä kommenteista. asiakkaiden kokemukset tulisi aina ottaa vakavasti eikä niitä saisi ikinä vähätellä, sillä sille ihmiselle ne ovat totta! Jos joku kokee tulleensa kohdelluksi huonosti, niin se kokemus on silloin tosi. tietysti on ihmisiä jotka kokevat aina tulleensa alistetuksi tms. ja kaikkien kanssa ei vain tule toimeen vaikka hoitaja yrittäsikin olla mahdollisimman empaattinen. sille ei voi mitään, silti on tehtävä parhaansa.

on uskomatonta miten täällä hoitajat(?) vähättelevät suoralta kädeltä näitä kommentteja, ja ovat sitä mieltä että ihmisen kohtaaminen ja kuunteleminen on turhaa.

toivottavasti minusta ei tule koskaan tuollaista hoitajaa.

kyllä itsekin pian paadut samankaltaiseksi ja ajattelet "ei sillä nin väliä"

tapasin kerran yökerhossa naisen joka kertoi olevansa psyiatrisen lääkäri-nainen. humalapäissään sitten naureskeli potilailleen ja kertoi kuinka hulluja he ovat ja mitä tekevät ja pilkkasi heitä. tämän jälkeen ehdotti seksiä kanssani. vain sen takia millainen asenne hänellä oli, kieltäydyin. hullu akka..

me entiset kupittaaan mielisairaalan uhrit olemme perustaneet yhdistyksen eli maanalaisen armeijan, aiomme räjäyttää yksi päivä a1 osaston alle kaivamamme luolan kautta koko a1 osaston pohjan ja vapauttaa siellä vangitut veljemme ja siskomme

sitten pakotamme hoitajat siteissä huoneisiin ja pakkosyötämme pillerit heille itselleen ja lopulta poltamme koko paikan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan missään vaiheessa sanonut että pitäisi olla jatkuva valmius keskustella potilaiden kanssa. Oma kokemus oli se että osastohoitoni aikana kanssani käytiin ehkä kaksi kahdenkeskistä keskustelua hoitajan kanssa. Olin osastolla useamman kuukauden. Mielestäni noissa pitäisi olla edes kerran viikossa keskustelu hoitajan kanssa, niinkuin pari hoitajaa onkin nyt sanonut että omien potilaiden kanssa keskustellaan. Tämä ei omassa hoidossani toteutunut lainkaan.

Kohtasin myös täysin asiatonta käytöstä hoitajien osalta, esim: olin poikaystäväni kanssa huoneessani juttelemassa (hän oli tullut katsomaan minua) ja omahoitajani tuli ovesta sisään ja kysyi, saako ilmoittaa äidilleni että hoitoneuvottelu on huomenna. Minä sanoin että ei saa ilmoittaa (olin koko hoitoni ajan kieltänyt yhteydenotot äitiini koska emme ole oikeastaan tekemisissä). Hoitaja tuskastui ja ääntään korottaen sanoi että "meillä ei jaksaminen enää riitä ton sun yhteistyöhaluttomuuden ja vänkäämisen vuoksi!" Hoitaja poistui huoneesta ja heilautti oven kovaa kiinni. Mielestäni tämä oli täysin asiatonta varsinkin poikaystäväni kuullen ja muutenkin koska koin ja koen edelleenkin että minulla yli 20 vuotiaalla on oikeus itse päättää ketkä tietävät sairaustumisestani ja osastolla olostani. Varsinkin kun en ollut 4 vuoteen äitäni edes nähnyt. Tätä ei tietenkään kukaan hoitaja täällä usko koska eihän näin saa käyttäytyä mutta niin vaan tapahtui. Tässä yksi syy miksi koin ettei minua kohdeltu asianmukaisesti ja ihmisenä. Onneksi tuossa suojasi laki.

-monesti tähän ketjuun jo vastannut

Ei ole mitään syytä olla uskomatta sinua. Tiedän kyllä, että asittomuuksiakin tapahtuu, valitettavasti. Joissain paikoissa enemmän kuin toisissa. Onneksi ainakin meidän sairaalassamme on jo 10 vuoden ajan koulutettu henkilökuntaa oikeanlaiseen vuorovaikutukseen potilaiden kanssa. Minusta hoitokulttuuri on parantumassa. Olen tosi pahoillani puolestasi!

l

Mielisairaalan hoitohenkilökuntaa on nyt 10 vuoden ajan koulutettu vuorovaikutukseen, miettikääpä tätä oikein ajatuksella

Sepä kiva, mutta esimerkiksi isääni, joka teki itsemurhan vankimielisairaalan ' valvotuissa' olosuhteissa, ei se enää juuri taida lohduttaa. Vai että oikein opetetaan ' vuorovaikutustaitoja' voi jumalauta mitä paskaa..

Vierailija kirjoitti:

Tehtiin 14 h työpäiviä fyysistä työtä 1200 kcal päivittäisellä energiamäärällä. Laiskimmat, protestoivat tai muuten vaan ärsyttävät tapettiin heti, jotkut joskus tapettiin ihan vaan ajanvietteeksi.

En siis kutsuisi psykiatrista osastohoitoa keskitysleiriksi. Varsinkaan jos isoimmat ongelmat ovat se, että yöllä ei saa syödä eikä saa valita mieluisinta hoitajaa haluamiinsa keskusteluihin.

Tiesitkö, että se ihmisten tuhoaminen toisen maailmansodan aikaisessa Saksassa aloitettiin nimenomaan psykiatrisilla osastoilla? Sinne otettiin muka "hoitoon mielisairauden takia" naisia, joiden elämäntapa katsottiin jollaintapaa epäsopivaksi. Heidät eristettiin muusta maailmasta ja kidutettiin hitaasti kuoliaaksi. Omaisille ilmoitettiin, että he ovat kuolleet tuberkuloosiin. Tällä saatiin selitettyä, miksi ruumista ei pääse näkemään, vaan se on jo tuhkattu: vakava tartuntavaara. Tästä tuli radio-ohjelma ihan YLE:n kanavalta pari vuotta sitten

Kokoo kulttuurimme on yksi psykiatrinen osaasto.

Kun masennukseni oli pahimmillaan  minut määrättiin osastolle ja menin ilomielin kun luulin, että pääsisin lepäämään ja voisin keskustella jonkun kanssa. Ei. Se oli oli pelkkä säiliö ja potilaita kohdeltiin kaikkia samoilla tavoin, oli sitten anorektikko tai pahasti harhainen. Lääkkeitä syötettiin kertomatta mitä ne olivat, minulle nämä lääkkeet tekivät niin hirveän väsymyksen  että nukahtelin pystyyn.  Kun itkin yöllä, kukaan ei  tullut  kysymään mikä hätänä mutta siitä tuli kyllä hirveä huuto kun erehdyin menemään oleskelutilaan avaamaan telkkarin! Onneksi pääsin viikon  jälkeen pois.

Makuutus ja lääkelaitoksia nuo usein ovat

En ole ollut, mutta mitä noita kirjoituksia lukee on heillä kyllä ollut aihettakin joutua.

Kannattaa miettiä myös, että onko tervettä pitää hoitohenkilökuntaa sairaana vai johtuisiko siitä, että itse on harhainen

Tämä ketju kertoo hyvin miten hoitajiin suhtaudutaan vuosia. Tottuu aika nopeasti ajatukseen, että ei ne parane! 

Pidetään säilössä, kunnes menevät puoli tajuissaan kotiin höpsimään ja ihan viimeistään vuoden, parin kuluttua ovat taas leikkimässä itsaria tai kuulevat ja näkevät omiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Psykan hoitajille vaan on sula mahdottomuus että 'hullut' voisivat menestyä elämässä. Siinä näkyy hyvin se ylemmyydentunto ja 'paremmuus' joka kyllä välittyy potilastyössä.

Tuonne varmaan hakeutuvat ne, jotka haluavat saada valtaa ja olla auktoriteetteja, mutta lahjat eivät riitä johtajaksi pääsemiseksi. Sama kuin opetajille. Siitä voi päätellä, minkälaista menoa siellä on luvassa.