Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Taas oli muut kutsuttu, minua ei :(
07.11.2012 |
On aika noloa, kun kaupassa näin kaveria joka kysyi tarvitsenko illalla kyytiä toisen kaverin luo. Sanoin, että eeen...? Selvisi, että kaverilla on jotkut kutsut jonne "kaikki" on muistettu kutsua. Mutta ei minua. Kyllä kyytiä kysynyt kaveri oli nolo, ja poistuikin siitä nopeaan.
En käsitä, miksi aina näin? Millainen ihminen olen muiden silmissä, kun en saa kutsuja minnekään, en pyyntöjä lenkkeilemään, en kahvittelukutsuja... ei mitään.
Niin, ettehän te voi tietää mikä minussa on... mietin vain, olenko ainoa, jolla ei ole yhtään ystävää?
Kommentit (105)
jäi yksi "kaveri" taakse sen vuoksi että hänen kanssaan oli vaikeaa oikeasti ystävystyä. Periaatteessa mukava ihminen, ei valittanut, ei haissut, ei ollut rasisti, ei rahallisesti hyväksikäyttävä tms.
Mutta... Tuntui että vetää aina jotain roolia, puheenaiheet oli aina hyvin keveitä ja pinnallisia, small talkia. Todellisia ajatuksia ja mielipiteitä ei kertonut ikinä.
Kun oikeata ystävyyttä ei muodostunut, häntä ei enää jaksettu kutsua yhteisiin tapaamisiin. Enpä tiedä mitä sitten on ajatellut syyksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin minun kynästäni, paitsi etten ole ihan korkeastikoulutettu (mutta siitä vielä haaveilen). Olen siis samanoloinen, saman ikäinen, ihan kaunis nainen.
Joskus mietin, olenko liian vahva, jonkinlainen uhka? En todellakaan käyttäydy sopimattomasti, melkeimpä varon toisten miehiä... mutta kaikenlaista tulee mieleen, kun tämä sama toistuu ja toistuu.
Ja toistui vieläpä tämän ketjun aloittamisen jälkeen! Tällä kertaa kyse leikkipuistossa tavatuista muista kotona olevista äideistä. Minulle oli unohdettu laittaa viestiä yhdestä asiasta. Keppas, kappas. Miten sattuikin.
Piti tulla vielä katsomaan, mitä tänne kuuluu.
Niin, olen pohtinut tuota "liian hyvän" käsitettä itsekin. Miksi minun pitäisi olla tyhmempi, hitaampi, aikaansaamattomampi? Miksi pitää kynttilää vakan alla, jos on jotain? Jos tykkään tehdä jotain asioita ja olen niissä hyvä, niin miksi sen takia karsastetaan?
Kuitenkin tuntuu että nimenomaan näitä loogis-tehokkaita puolia minusta hyödynnetään.
En mitenkään tuo omia näkemyksiäni esiin totuutena enkä niitä tuputa kenellekään, olen sovitteleva ja ystävällinen keskustelija. En tuomitse ketään, olen hyvin ennakkoluuloton, enemmänkin utelias.
Jo lapsena liikuin sujuvasti monissa eri piireissä, en koskaan ole kuulunut selvästi mihinkään porukkaan (tyyliin hevarit-purkkari-levis-porukka-heppatytöt), vaan olen aina luovinut kaikkien kanssa. Ja tykkään siitä, maailmankuvani on laaja.
Joskus tuntuu, että ajattelen asioita liikaa, olen liikaa kiinnostunut.
Että pitäisi olla kiinnostunut vain seuraavasta ripsihuollosta, seuraavasta avoimesta myyntipäällikön positiosta tai uusista vaatteista. No, voin olla kiinnostunut näistäkin, en siis mitenkään halveksu näitä. Mutta kun en kelpaa edes tähän piiiriin.
Mun mies sanoo välillä et huipulla on yksinäistä. Mutta mä en halua olla huipulla ehkä sittenkään. Tai en tiedä.
Mäkin blogaan, mut omalla nimellä, joten en aio sitä täällä laittaa.
t. toi edellinen, en katsonut viestin numeroa, mut samassa veneessä :-)
He, meidän pitäisi tutustua. :-) Missä asut?
t. samassa veneessä
Jospa kyseessä olisi ollut unohdus. Jos porukka on oikeasti tiivis kaveriporukka jo pidemmältä ajalta, ihmettelisin. Mutta jos on esim puistotutuista koottu väki, ei ole ihme, jos joku joskus unohtaa kutsua.
Tekstiesi perusteella en keksi yhtäkään järkevää syytä, että sinut olisi tarkoituksella jätetty kutsumatta.
Miehelläni on joskus samanlaista: Kaverit soittavat, kun apua tarvitsevat. Mutta harvoin, siis oikeasti todella harvoin häntä pyydetään mihinkään itsensä takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en saa useinkaan kutsuja, vaan ei se minua liikauta pätkääkään. Me tehdään töitä yhdessä, jos ne muut haluu ryypätä keskenään niin ryypätköön.
Olen epäsosiaalisempi kuin muut. En ole vuosiin ottanut itseeni.
Ne itsestään eniten mölyä pitävät saavat aina eniten näitä turhakekursuja, vaikkakin hiljaisemmasta saisi oikean ystävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjestäkää ihmeessä tapaaminen yhdessä tätä asiaa ihmettelevät. Kuvitelkaa nyt, voisitte saada todella hyviä ystäviä toisistanne vaikka loppuelämäksi.
Ihmiset aina puhuu ja puhuu, harvoin asioille oikeasti yritetään tehdä jotain. Nyt tapaaminen pystyyn.
Tosin, jos kohtalolla olisi huumorintajua, joku teistä järjestäisi sen eikä ketään sitten saapuisi paikalle.. :)
Saan välillä kutsuja tekstarilla esim. kutsuille tms. jonne on tulossa paljon porukkaa. Joskus on käynyt jonkun kanssa niin että ei saa kutsua kun puhelinnumero on vaihtunut eikä ole ilmoittanut uutta numeroa. sitten joku on nenä solmussa kun ei oo kutsuttu. eihän sinulle ole käynyt niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi olla totuuden siemen. Naiset vaan välttelevät itseään selkeästi kauniimpia naisia. Skannaus kahden ennestään toisiaan tuntemattoman naisen välillä tapahtuu aina välittömästi; kumpi on kauniimpi ja miten se sitten sinne asteikkoon laitetaan. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Ja kokemusta perään. Itse olen, en kaunotar, mutta nätti, kauniskin. Aikuisiästä miltei kaksikymmentä vuotta hoikka. Koko tuon ajan uusien ystävien saaminen erittäin tiukassa. Pariskuntien tapaamisissa jopa vihamielistä käytöstä muilta ennestään tuntemattomilta naisilta. Ohikatsomisia, ohipuhumisia, eri huoneseen hakeutumista. Ja juu, opin tarkasti välttelemään muiden miehiä jo nuorena, etten vaan antanut väärää käsitystä kenellekään. Lasteni kavereiden vanhempiin en päässyt tutustumaan, olin täysin ulkona yhteisistä tuppereista sun muista.
No, lihoin kolmessa vuodessa miltei kaksikymmentä kiloa. Nyt on kaverisuhteita syntynyt. Saan kutsuja nuorimman lapseni kautta hemmotteluiltoihin, kynttiläkutsuille yms. Ja seuraksi kahvilaan ja lenkkiseuraksi pyydetään. Jutellaan, vaihdetaan kuulumisia. Vihamieliset ensitapaamiset ovat täysin poissa. Kelpaan kaikille.
Luonteeltani ja vuorovaikutustavoiltani en ole tänä aikana muuttunut. Mitä nyt ihminen vanhemmaksi kasvaa.
Mun on vaikeaa saada ystäviä mutta en ole ulkonäköäni siitä osannut koskaan syyttää. En ole mielestäni niin kaunis, tokko kaunis ollenkaan kaikkien mielestä mutta hoikka ja hyvävartaloinen olen. Pukeuden tavallisesti, siististi ja käyttäydyn hillitysti. Olen mukava ja hauska ihminen mutta uusia ystäviä ei ole enää vanhemmiten tullut.
voi olla totuuden siemen. Naiset vaan välttelevät itseään selkeästi kauniimpia naisia. Skannaus kahden ennestään toisiaan tuntemattoman naisen välillä tapahtuu aina välittömästi; kumpi on kauniimpi ja miten se sitten sinne asteikkoon laitetaan. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Ja kokemusta perään. Itse olen, en kaunotar, mutta nätti, kauniskin. Aikuisiästä miltei kaksikymmentä vuotta hoikka. Koko tuon ajan uusien ystävien saaminen erittäin tiukassa. Pariskuntien tapaamisissa jopa vihamielistä käytöstä muilta ennestään tuntemattomilta naisilta. Ohikatsomisia, ohipuhumisia, eri huoneseen hakeutumista. Ja juu, opin tarkasti välttelemään muiden miehiä jo nuorena, etten vaan antanut väärää käsitystä kenellekään. Lasteni kavereiden vanhempiin en päässyt tutustumaan, olin täysin ulkona yhteisistä tuppereista sun muista.
No, lihoin kolmessa vuodessa miltei kaksikymmentä kiloa. Nyt on kaverisuhteita syntynyt. Saan kutsuja nuorimman lapseni kautta hemmotteluiltoihin, kynttiläkutsuille yms. Ja seuraksi kahvilaan ja lenkkiseuraksi pyydetään. Jutellaan, vaihdetaan kuulumisia. Vihamieliset ensitapaamiset ovat täysin poissa. Kelpaan kaikille.
Luonteeltani ja vuorovaikutustavoiltani en ole tänä aikana muuttunut. Mitä nyt ihminen vanhemmaksi kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luulen, etta oikeasti monella on samanlaisia fiiliksia. Monesti kutsuista kieltaydytaan tai perutaan viime tipassa, koska tyo- ja perhe-elama vie lahes kaiken energian. Monet eivat sitten jaksakaan lahtea viettamaan iltaa ulos, kun olisi kotitoita jne vinot pinot odottamassa.
Jos et keksi mitaan syyta, miksi et voisi ottaa yhteytta johonkuhun tuosta kaveripiirista, mene tapaamaan nenatysten. Nosta sitten kissa poydalle ja kysy avoimesti ja suorasti mika on vialla. Pyyda etta sinulle kerrotaan kaunistelematta miksi sinua ei kutsuta/ kutsuisihi ei vastata. Saat toivottavasti jotakin vastauksia.
Sitten keksit itsellesi uuden harrastuksen, sellaisen josta olet aidosti kiinnostunut. Esim. menet kansalaisopiston kurssille, liityt kirjapiiriin tai liityt johonkin urheiluseuraan, jossa voit tutustua aivan uusiin ihmisiin. Kun seura jarjestaa tapahtumia, mene aktiivisesti mukaan vaikka et aluksi ketaan tuntisikan.
Lisaksi aloitat uuden tavan, etta kerran viikossa soitat/ kirjoitat tms. sukulaiselle, tuttavalle, ystavalle ja kysyt mita kuuluu. Yritat siis aktiivisesti pitaa yhteytta. Ala lannistu jos ei heti tuota tulosta, sovit itsesi kanssa etta yritat nain vaikka 6kk.
Voisit myos panostaa itseesi muulla tavoin, esim. kay kampaajalla ja leikkauta uusi hiusmalli. Tai kayt vaikka manikyyrissa. Teet siis jotakin sellaista joka piristaisi olemustasi ja nostaisi itsetuntoasi.
Olet varmasti arvokas ihminen ja tutustumisen arvoinen. Toivon sinulle kaikkea hyvaa talven alkuun!
Monta viestiä tässä ketjussa on kuin olisin ne itse kirjoittanut :/
Jos joku järjestäisi tapaamisen meille, jotka aina jäävät kutsumatta, niin osallistuisin kyllä mielelläni!
Minäkin kolmekymppinen, vielä hetken kotona viihtyvä nainen, jolla on paljon "kavereita", mutta jota ei koskaan kutsuta minnekään. Kaverit kyllä aina kehuvat, että olen uskomattoman tehokas, ehtiväinen, älykäs ja nauravat jutuilleni, mutta koskaan en ketään tapaisi, ellen itse tapaamisia järjestäisi :/
Asun n.30min matkan päässä Helsingin keskustasta, olisi kyllä mielenkiintoista tavata muita samankaltaisia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huomannut, että itse sivuutan sellaiset ihmiset, jotka eivät anna itsestään mitään. Saattavat olla ihan kivoja ja puheilaita, mutta eivät kerro koskaan omasta elämästään mitään, ainakaan negatiivista. Aina menee "ihan hyvin". Eivät sano mitään negatiivista mistään asiositakaan (siis yleisistäkään, tyyliin vaikka persut (tämä vain esimerkki)), ilmeisesti, ettei kukaan seurassa vain loukkaannu.
Itse kun pidän reippaasta keskustelusta, väittelystäkin jopa ja avoimista ihmisistä, en vain jaksa tällaisia ihmisiä. Ovat totta puhuen tylsiä. Sellaisia jees-ihmisiä.
ihan hyvin ja kaikki on ihan jees" ei yleensä ole kovin paljoa oikeita ystäviä.
huomannut, että itse sivuutan sellaiset ihmiset, jotka eivät anna itsestään mitään. Saattavat olla ihan kivoja ja puheilaita, mutta eivät kerro koskaan omasta elämästään mitään, ainakaan negatiivista. Aina menee "ihan hyvin". Eivät sano mitään negatiivista mistään asiositakaan (siis yleisistäkään, tyyliin vaikka persut (tämä vain esimerkki)), ilmeisesti, ettei kukaan seurassa vain loukkaannu.
Itse kun pidän reippaasta keskustelusta, väittelystäkin jopa ja avoimista ihmisistä, en vain jaksa tällaisia ihmisiä. Ovat totta puhuen tylsiä. Sellaisia jees-ihmisiä.
En ole jee-ihminen. Mutta pelkään kyllä sanoa jotain henkilökohtaista, jos en ole sen kauempaa tuntenut ihmistä. Olen mm. lastenkotilapsi, vanhempani ovat eronneet ja äitini on alkoholisti. Minulla on biologisia siskoja ja veljiä ja kipuilen suhteessani heihin. Etsin edelleen itseäni. Tämänkö sinä esimerkiksi haluaisit kuulla?
JOskus, jos olen puhunut itsestäni enemmän, tarinani saa ihmiset vaivaantuneeksi. Se on vaivaannuttavaa myös minusta. Silloin aina tuntuu, että sanoin liikaa. Menin liian pitkälle.
Kyllä minä mielipiteeni sanon, vastakkaisenkin keskustelussa. En yritä jyrätä ketään, mutta sanon kyllä, jos en jostain pidä tai että vaikka pidän jostain, mistä kukaan muu siinä ei.
laumasieluja. Eli joko elämäntilanteesi on poikkeava (eronnut, rikkaampi jne.) tai lapsesi ovat hitusen eriikäisiä. Kotisi sisustus ei mene yksi yhteen heidän kanssaan (muumimukit, ikean taulut jne.)
Se on pienestä kiinni. Etsi oikeita ystäviä itsellesi tai oikea ystävä - sekin riittää ja lakkaa murehtimasta tuota!
Minulla on ihan samanlainen tilanne. Aina minut jätetään kutsumatta jne.
Enkä tiedä, miksi. Joo, en ole täydellinen mutta en ole vielä keksinyt, miksi minusta ei pidetä =(
On vain ikävää olla aina ulkopuolinen.
Luulen ettei suositut edes huomaa että joku jää aina yksin.
Alue: Aihe vapaa
Jäin miettimään, että onko nykyinen elämänmeno pinnallista, vai onko se sitä ollut aina? Nyt yhteydenpito olisi ainakin helpompaa kuin koskaan aikaisemmin, mutta sitten taas tuntuu, että ihmiset ovat enemmän yksin, kuin koskaan aikaisemmin.
Minullakin on puhelin, sähköposti, Facebook, Skype. Jokainen viestin on yleensä hiljaa. Edes blogini ei kerää kommentteja. Jestas, jos alkaisin ihan todella miettiä, voisi alkaa ihan todella masentaa. Toisaalta melkein koomista. Ja kuitenkin todella surullista.
En itse edes muista -jos aviomiestä ei lasketa - milloin jokin kohtaaminen olisi jäänyt sydämeen merkiksi jostain yhteydestä ihmisten välillä. Kyllä niin on tapahtunut, mutta sitten maailma on tullut väliin. Voisin mielelläni tutustua teihin muihin kaltaisiini :)