Taas oli muut kutsuttu, minua ei :(
On aika noloa, kun kaupassa näin kaveria joka kysyi tarvitsenko illalla kyytiä toisen kaverin luo. Sanoin, että eeen...? Selvisi, että kaverilla on jotkut kutsut jonne "kaikki" on muistettu kutsua. Mutta ei minua. Kyllä kyytiä kysynyt kaveri oli nolo, ja poistuikin siitä nopeaan.
En käsitä, miksi aina näin? Millainen ihminen olen muiden silmissä, kun en saa kutsuja minnekään, en pyyntöjä lenkkeilemään, en kahvittelukutsuja... ei mitään.
Niin, ettehän te voi tietää mikä minussa on... mietin vain, olenko ainoa, jolla ei ole yhtään ystävää?
Kommentit (105)
Minulla on ihan samanlainen tilanne. Aina minut jätetään kutsumatta jne.
Enkä tiedä, miksi. Joo, en ole täydellinen mutta en ole vielä keksinyt, miksi minusta ei pidetä =(
On vain ikävää olla aina ulkopuolinen.
:(
Sain lapset nuorena ja muut vasta normaali-ikäisenä, eli kolmikymppisenä.
Koko vuosikymmenen sain olla yksin, kun muut olettivat minun nököttävän kotona lasten kanssa. Olisin päässyt mukaan ihan mihin vaan, milloin vaan. Vanhemmat auttoivat lastenhoidossa, mieheni olisi voinut ihan hyvin olla iltoja lasten kanssa. Mutta ei. Joskus kysyin suoraan, voisinko minäkin tulla mukaan esim. pelaamaan lentopalloa. Olivat ihan ymmällään, että mihis lapset ja kuinka kauan voit olla ja jaksanko jne.?
Nyt omat lapseni ovat koululaisia ja kavereilla pieniä lapsia. Nyt minua pyydetään koko ajan joka paikkaan - lapsenvahdiksi :(
Olen alkanut viihtyä yksikseni ja perheen kesken.
toisaalta tämä yksi ainakin oletti, että säkin on tulossa. Ei se koko porukka voi läpimätää olla.
Pidätkö itse istujaisia yms. Tulevatko kutsutut?
Lähdetkö koskaan, jos kutsutaan?
Kutsutko itse koskaan?
Lähden! Minulla on suht helppo tilanne, että voin lähteä melko nopeastikin, mies on töissä 8-16 ja hoitaa lapsia mielellään että saan mennä... mutta eipä niitä menoja minulla sitten ole, ellen yksin mene.
Olen pyydellyt käymään, olen pyytänyt lenkille, olen ehdottanut teatteria ja muuta.
Joskus harvoin joku lähtee. Yleensä kerran käyn jonkun kanssa jossain ja se on siinä, enempää yhteydenpitoa ei ole.
esim. nurisija tai perusnegatiivinen joka kääntää kaikesta aina ne huonot puolet esiin. Tai sitten töksäyttelet huomaamattasi ihmmisille. Pieniä asioita, mutta alkavat ärsyttämään ihmisiä pidemmän päälle ja latistavat tunnelman.
se yksi olette sinun saaneen kutsun jos sinulla ei ole yhtään ystävää. Eikö se yksi kuulosta ystävältä?
Pyydä hänet viikonloppuna lenkille!
Mulla on pari kaveria joita en enää viitsi kutsua koska A) joko eivät koskaan tule tai B) jos tulevat, tulevat autolla ja lähtevät tosi aikaisin kotiin.
En vaan jaksa semmosta edes takaisin hinkkaamista että "tulen, en ehkä tulekaan, tulen ehkä, tiedän sitten lauantai-aamuna tulenko".
Autolla tuleminen ja aikaisin kotiin lähteminen on minusta epäkohteliasta, jos on kunnon bileistä kyse. En tarkoita että on pakko juoda, mutta valitettavan usein selvistelijät eivät ole hauskaa seuraa.
Kuiva? Huumorintajuton? Naama vinossa tai peräti väärinpäin?Estoinen?
Meille kutsutaan paljon ihmisiä mutta em porukkaa en kutsu juurikin noista syistä.En myöskään katso,että lasteni on pakko leikkiä kaikkien kanssa...
Lähden! Minulla on suht helppo tilanne, että voin lähteä melko nopeastikin, mies on töissä 8-16 ja hoitaa lapsia mielellään että saan mennä... mutta eipä niitä menoja minulla sitten ole, ellen yksin mene.
Olen pyydellyt käymään, olen pyytänyt lenkille, olen ehdottanut teatteria ja muuta.
Joskus harvoin joku lähtee. Yleensä kerran käyn jonkun kanssa jossain ja se on siinä, enempää yhteydenpitoa ei ole.
Voisit kokeilla tietenkin vielä pitää yhteyttä enemmän?
Soittamalla, netin kautta, tekstiviesteillä.
Jos sekään ei auta, niin sitten ei muuta kuin hankkimaan uusia ystävyyssuhteita, joissa sä olet tasa-arvoinen ystäviesi kanssa =)
Lähdetkö koskaan, jos kutsutaan?
Kutsutko itse koskaan?
Lähden! Minulla on suht helppo tilanne, että voin lähteä melko nopeastikin, mies on töissä 8-16 ja hoitaa lapsia mielellään että saan mennä... mutta eipä niitä menoja minulla sitten ole, ellen yksin mene.
Olen pyydellyt käymään, olen pyytänyt lenkille, olen ehdottanut teatteria ja muuta.
Joskus harvoin joku lähtee. Yleensä kerran käyn jonkun kanssa jossain ja se on siinä, enempää yhteydenpitoa ei ole.
Ja kutsuja en uskalla pitää.. tyhmää, tiedän. Pelkään vaan niin paljon ettei ketään tule.
Kuiva? Huumorintajuton? Naama vinossa tai peräti väärinpäin?Estoinen?
Meille kutsutaan paljon ihmisiä mutta em porukkaa en kutsu juurikin noista syistä.En myöskään katso,että lasteni on pakko leikkiä kaikkien kanssa...
Ihmiset nauravat seurassani... ehkä olen sellaista teflonia, minuun ei tartu mikään. Olen vain niin siipeeni saanut, että en uskalla olla avoin. Joku joskus sanoi, että olen vahva. Se ei pidä paikkaansa, en ole mitään sinne päinkään mutta annan kai sellaisen kuvan sitten?
En yleensä valita mistään, en ainakaan mistään henkilökohtaisesta. Olen kiinnostunut muista, olen kiinnostunut maailmanmenosta...olisin avuliaskin mutta kukaan ei koskaan kysy apuani mihinkään. En siis sentään ole hyväksikäytetty, olen ihan täysin ignoorattu.
En mielestäni ole kuiva, enkä huumorintajuton. Hymyilen paljon. Enkä ole tyhmäkään.
Surullista. Opetatko tuon ajatuksen lapsillesikin..
Kuiva? Huumorintajuton? Naama vinossa tai peräti väärinpäin?Estoinen?
Meille kutsutaan paljon ihmisiä mutta em porukkaa en kutsu juurikin noista syistä.En myöskään katso,että lasteni on pakko leikkiä kaikkien kanssa...
Ihmiset nauravat seurassani... ehkä olen sellaista teflonia, minuun ei tartu mikään. Olen vain niin siipeeni saanut, että en uskalla olla avoin. Joku joskus sanoi, että olen vahva. Se ei pidä paikkaansa, en ole mitään sinne päinkään mutta annan kai sellaisen kuvan sitten?
En yleensä valita mistään, en ainakaan mistään henkilökohtaisesta. Olen kiinnostunut muista, olen kiinnostunut maailmanmenosta...olisin avuliaskin mutta kukaan ei koskaan kysy apuani mihinkään. En siis sentään ole hyväksikäytetty, olen ihan täysin ignoorattu.
En mielestäni ole kuiva, enkä huumorintajuton. Hymyilen paljon. Enkä ole tyhmäkään.
liian viileä ja etäinen? Tästä oli muuten vkl:na juttua hesarissa. Siis itsensä toteuttavista ennustuksista. Kun pelkää jotain niin se toteutuu, koska alkaa itse käyttäytyä pelkonsa mukaisesti.
En sano tätä mitenkään ylhäältäpäin.
Se pieni piiri mitä oli niin jostian syystä mut jätettiin aina pois.
Jonkun aikaa märehdittyä asiaa päätin tehdä jotain.
Niin ja nuo oli pääosin sukulaisista koostuvia ns ystäviä.
Työporukasta ollaan saatu koottu kiva yhteisö.
Istutaan iltaa, käydää leffoissa, pidetään tyttöjeniltoja. J ne
Niitä on aina välillä kiva hehkuttaa facebookissa ja nyt nuo entiset kelle en kelvannut olisivat niin tulossa.
Olen jälleen muistanut mainostaa siellä miten luonani on pienen porukan pikkujoulut.
Hieman koston makuna, mutta menee kai viesti perille.
Ja en tosiaan omasta mielestäni ollut tehnyt heille mitään pahaa. EN loukannut ketään, aina jeesannut ja hoitanut osuuteni jos oli nyyttärit tms.
Hanki sinäkin uuusia ystäviä muualta.
Puhutko aina vain itsestäsi ja perheestäsi? Monet nuoret äidit on sietämättömiä, kun niiden jutut aina päätyy siihen niiden vauvaan. Mieti asiaa.
Vaikea sanoa, miksi ap tai muut ketjussa jätetään ulkopuolelle. Mutta mitä jos hankkisitte muita ystäviä? Osallistukaa vaikka jollekin työväenopiston kielikurssille, sellaisista voi hyvinkin löytää uusia kavereita. Väliajalla tulee helposti juttuun muiden kanssa ja sitten vaan rohkeasti ehdottamaan vaikka kahveja tai pitsalle menoa tunnin jälkeen, jos löytyy mukavanoloisia tuttavuuksia.
liian viileä ja etäinen? Tästä oli muuten vkl:na juttua hesarissa. Siis itsensä toteuttavista ennustuksista. Kun pelkää jotain niin se toteutuu, koska alkaa itse käyttäytyä pelkonsa mukaisesti.
En sano tätä mitenkään ylhäältäpäin.
Voi olla, että olet oikeassa. Harmi sinänsä...
kirpaisee, kun näkee fb:stä kaikkien muiden juhlineen taas porukalla.
Mä ajattelen kyllä, että ehkä he vain ajattelevat, etten jaksa tulla kuitenkaan, kun näin on varmasti usein käynyt.
Mutta kyllä se kuitenkin harmittaa, kun ikinä ei sanota, että voisit tulla sinäkin. Ehkä en vain kelpaa, mähän olenkin heikompaa ainesta.
Lähdetkö koskaan, jos kutsutaan?
Kutsutko itse koskaan?