Taas oli muut kutsuttu, minua ei :(

kerroit jo itse msisä syy on: et anna itsestäsi toisille mitään. ei toisten silloin tee mieli avautua sinulle eli ystävystyä kanssasi! silloin ns.vain otat etkä anna mitään henkisellä tasolla. tietenkään sinua ei silloin kutsuta mukaan, koska et kuuluu joukkoon koska et ole heidän ystvänsä ja sitä et ole koska et suostu luomaan ystävyyssuhdetta kehenkään. eli susta se johtuu, sä et halua ystäviä, etkä luoda vastavuoroista ystävyyttä syystä tai toisesta. sen syyn selvittäminen voisi auttaa ongelmaan.

itselleni useat kertovat tosi rankkojakin asioita, olen se auttaja ja kuuntelija. Olen se piipaa-auto, joka tarvittaessa kutsutaan apuun, muttei muuten :( Jos en itse pidä yhteyttä, hommaa tapahtumia jne, saan olla aivan rauhassa.



Olen joskus kertonut itsestäni, mutta vaikeatkin asiat jäävät helposti esim korvakierteestä valittelun jalkoihin. En vain jotenkin jaksa pitää puoliani keskustelussa.

tosi moniin ihmisiin, tutustun siis helposti.

Mä en jaksa montaakaan ihmistä, siinä vaiheessa kun ollaan ns tuttulinjalla, kyllä aika armotta heivaan pois.



Mm pidettiin nyyttärit ja yks tuli pari krt ilman mitään. Ekalla kerralla sanoi ei kerennyt kauppaan, asuin silloin keskustassa, 200 m päässä oli kauppa, joka oli auki. Tokalla kerralla ajoin kauppaan, sanoi nämä ovat nyyttärit. tuli takas marie-keksipaketin kanssa. Kolmatta kertaa en enää pyytänyt. Kaikki muut näkivät hirveesti vaivaa tarjoilujen kohtaan ja oli tämä oikeassa, sanoi että aina jää paljon syömättä, mutta ei hän voi yksin tehdä päätöstä ettei tuo mitään.



Yks ihminen jätettiin kutsumatta kun aina arvosteli kovaan ääneen ihmisiä, esim kaikki nuoriso on huonoa, vanhukset ilkeitä, mustalaiset varastavat, tälläisiä ikäviä yleistyksiä. Hänen koko olemus oli todella negatiivinen ja ei häntä enää jaksettu.



Nuoruudessa muistan kun yks tyttö toi, kun piti tuoda joku lahja pikkujouluihin ja toi jonkun typerän mainoslompakon, siis oikeesti jonkun ihan hölmön, kirpparilta markalla. Meillä oli minimi arvo lahjalle ja kaikilla muilla oli aika arvokkaatkin, siis 2 - 3 krt kalliimmat ja tällä tälläinen ihan hölmö muovinen mainoslompakko, jolla ei ollut mitään käyttöä.

Hän aina muisti kehua kun hänellä on hieno laukku tai matkustaa siellä täällä, mutta kaikki ylimääräinen mikä kohdistui muihin oli niissä nuuka. Esim synttärilahjoja ei ikinä tuonut, aina vaa sanoi onneksi olkoon. Pikkumaista myönnän, mutta jos porukan ainoa diiva, silloin saa diivailla ihan yksinään.



Ja yks mimmi lähti porukasta pois sen takia kun ei ikinä kutsunut. Jos kutsui itse, pyysi aina paikkaan jonne sai itse esim ilmaisen lipun mutta mun piti maksaa normihinta, tai mentiin kerran jumppaan, sanoi hänellä on 2 yhden hinnalla lappu. tarkoitti mä maksoin lipun ja hän pääsi paperilapulla ilmaiseksi.

Jos ehdotti kahville menoa, se oli aina se outo kahvila Kallion kupeessa, joka haisi tupakalle ja rasvalle, joka oli hänen kotinsa vieressä, mutta ei suostunut lähtee keskustaan.



Jos kaikki muut kutsutaan ja sua ei, silloin vika on sussa, usko pois.

Tiedostan oikein hyvin, että vika on minussa. Olisi vain kiva tietää, mikä.



Kun en juoruile, en ole ilkeä... ja kun seurassani nauretaan, minulle puhutaan...

Nyt he ovat ihmisiä, joiden joukkoon et enää kuulu. Niin käy joskus, tiet erkaantuvat ja ystävyys laimenee. Joskus on niin, että muu porukka jatkaa ja joku jää ulkopuolelle.



Ei sussa tarvitse olla mitään erityistä vikaa, näin on vaan jo käynyt, minkä vuoksi sun itsekritiikki ei saa aikaan mahdollisuutta korjata asia.



Etsi uusia ystäviä, joiden kanssa sulla on enemmän yhteistä.



Lisäksi sun pitää ehkä nähdä vaivaa, jotta on menoa ja meininkiä. Tupparit ja nyyttärit ovat ankeita aikuisille ihmisille. Samoin avoin kutsu kylään jää ilmaan helisemään. Järjestä oikeasti jotain uusille tuttavuuksille. Sanot vaikka, että leivot sienipiirakkaa ens pe, tulkaa iltateelle. Ei sit jää ne leivonnaiset käsiin, jos ne eivät heti tulekaan.

En kutsu koskaan meille ketään ja meillä ei ole milloinkaan avoimet ovet.

Ihan saan maksaa tuosta omasta syystäni. Jos jakelisin kutsuja, minut kutsuttaisiin.

On aika noloa, kun kaupassa näin kaveria joka kysyi tarvitsenko illalla kyytiä toisen kaverin luo. Sanoin, että eeen...? Selvisi, että kaverilla on jotkut kutsut jonne "kaikki" on muistettu kutsua. Mutta ei minua. Kyllä kyytiä kysynyt kaveri oli nolo, ja poistuikin siitä nopeaan. En käsitä, miksi aina näin? Millainen ihminen olen muiden silmissä, kun en saa kutsuja minnekään, en pyyntöjä lenkkeilemään, en kahvittelukutsuja... ei mitään. Niin, ettehän te voi tietää mikä minussa on... mietin vain, olenko ainoa, jolla ei ole yhtään ystävää?

Jos se että tulet tänne valittamaan tuollaisesta, kertoo että luonteessasi on paljon parantamisen varaa.

Jos se että tulet tänne valittamaan tuollaisesta, kertoo että luonteessasi on paljon parantamisen varaa.

Millainen luonne minulla on? Jos osaat tehdä noin hienon analyysin, osaat varmaan senkin kertoa?

Vai onko se niin, että kivalla ja suositulla ei ole aikaa täällä kysellä tyhmiä? Jos näin, niin mitä sinä täällä teet?

en tarkoittanut , että jokin asia koskisi sinua vaan sitä että naiset ovat monimutkaisia. Voisko olla että ovat esim kateellisia?

tosi moniin ihmisiin, tutustun siis helposti. Mä en jaksa montaakaan ihmistä, siinä vaiheessa kun ollaan ns tuttulinjalla, kyllä aika armotta heivaan pois. Mm pidettiin nyyttärit ja yks tuli pari krt ilman mitään. Ekalla kerralla sanoi ei kerennyt kauppaan, asuin silloin keskustassa, 200 m päässä oli kauppa, joka oli auki. Tokalla kerralla ajoin kauppaan, sanoi nämä ovat nyyttärit. tuli takas marie-keksipaketin kanssa. Kolmatta kertaa en enää pyytänyt. Kaikki muut näkivät hirveesti vaivaa tarjoilujen kohtaan ja oli tämä oikeassa, sanoi että aina jää paljon syömättä, mutta ei hän voi yksin tehdä päätöstä ettei tuo mitään. Yks ihminen jätettiin kutsumatta kun aina arvosteli kovaan ääneen ihmisiä, esim kaikki nuoriso on huonoa, vanhukset ilkeitä, mustalaiset varastavat, tälläisiä ikäviä yleistyksiä. Hänen koko olemus oli todella negatiivinen ja ei häntä enää jaksettu. Nuoruudessa muistan kun yks tyttö toi, kun piti tuoda joku lahja pikkujouluihin ja toi jonkun typerän mainoslompakon, siis oikeesti jonkun ihan hölmön, kirpparilta markalla. Meillä oli minimi arvo lahjalle ja kaikilla muilla oli aika arvokkaatkin, siis 2 - 3 krt kalliimmat ja tällä tälläinen ihan hölmö muovinen mainoslompakko, jolla ei ollut mitään käyttöä. Hän aina muisti kehua kun hänellä on hieno laukku tai matkustaa siellä täällä, mutta kaikki ylimääräinen mikä kohdistui muihin oli niissä nuuka. Esim synttärilahjoja ei ikinä tuonut, aina vaa sanoi onneksi olkoon. Pikkumaista myönnän, mutta jos porukan ainoa diiva, silloin saa diivailla ihan yksinään. Ja yks mimmi lähti porukasta pois sen takia kun ei ikinä kutsunut. Jos kutsui itse, pyysi aina paikkaan jonne sai itse esim ilmaisen lipun mutta mun piti maksaa normihinta, tai mentiin kerran jumppaan, sanoi hänellä on 2 yhden hinnalla lappu. tarkoitti mä maksoin lipun ja hän pääsi paperilapulla ilmaiseksi. Jos ehdotti kahville menoa, se oli aina se outo kahvila Kallion kupeessa, joka haisi tupakalle ja rasvalle, joka oli hänen kotinsa vieressä, mutta ei suostunut lähtee keskustaan. Jos kaikki muut kutsutaan ja sua ei, silloin vika on sussa, usko pois.

Miksi kaikki mitä te teette on sellaista missä pitää ostaa jotain? Meidän kaveri porukassa ei ikinä osteta toisille mitään. Ei sen takia että olemme nuukia vaan järjen takia. Miksi ostaa toiselle tavara, jotta hän ostaa sinulle tavaran? Miksi kumpikin ei osta itselleen sitä minkä haluaa?

Sama jos menee syömään? Jokainen ostakoot mitä ostaa tai jättää ostamatta.

Nyyttärit ovat lasten juhlia. Aikuisten maailmassa se joka kutsuu maksaa. Jos sinä kutsut kotiisi vieraita niin sinä järjestät tarjoilun.

Tosin miksi pitäisi olla mitään? Kai ihmisillä on ruokaa kotonakin?

Valitat että joku ei suostu lähtemään keskustaan? Miksi pitäisi? Mitä järkeä lähteä jonkun kahvin takia keskustaan?

Kahvilat ovat muutenkin Diivojen paikkoja. Rahan puute ei ole syy miksi en niissä käy. Vaan se että miksi menisin ostamaan kahvin joka maksaa 2-7 euroa ja juoda sen täydessä kahvilassa. Kun voin ostaa kotiin kahvipaketin muutamalla eurolla, juoda PALJON kahvia ja aivan rayhassa kavereiden kanssa?

Meidän kaveripiirissä oli yksi lihava yh-muori, jonka kanssa oltiin muuten ihan hyvissä väleissä, mutta se haisi aina ihan sonnalta! Kun se tuli bileisiin, tuli heti fiilis että nyt tanssitaan navetassa lehmänpaskan keskellä! Ei siitä sille edes kehdannut kukaan sanoa... Kuulostaa pikkumaiselta, mutta se punkero oikeasti haisi ihan sian persreiältä!

Jos se että tulet tänne valittamaan tuollaisesta, kertoo että luonteessasi on paljon parantamisen varaa.

Millainen luonne minulla on? Jos osaat tehdä noin hienon analyysin, osaat varmaan senkin kertoa? Vai onko se niin, että kivalla ja suositulla ei ole aikaa täällä kysellä tyhmiä? Jos näin, niin mitä sinä täällä teet?

Miksi tulet tänne valittamaan kavereiden puutetta? Jo se osoittaa sen että olet valittaja luonne. Auttakaa mulla ei ole kavereita! Kannattaisiko miettiä miksi ei ole?

Miksi kaikki mitä te teette on sellaista missä pitää ostaa jotain? Meidän kaveri porukassa ei ikinä osteta toisille mitään. Ei sen takia että olemme nuukia vaan järjen takia. Miksi ostaa toiselle tavara, jotta hän ostaa sinulle tavaran? Miksi kumpikin ei osta itselleen sitä minkä haluaa?

Sama jos menee syömään? Jokainen ostakoot mitä ostaa tai jättää ostamatta.

Nyyttärit ovat lasten juhlia. Aikuisten maailmassa se joka kutsuu maksaa. Jos sinä kutsut kotiisi vieraita niin sinä järjestät tarjoilun.

Tosin miksi pitäisi olla mitään? Kai ihmisillä on ruokaa kotonakin?

Valitat että joku ei suostu lähtemään keskustaan? Miksi pitäisi? Mitä järkeä lähteä jonkun kahvin takia keskustaan?

Kahvilat ovat muutenkin Diivojen paikkoja. Rahan puute ei ole syy miksi en niissä käy. Vaan se että miksi menisin ostamaan kahvin joka maksaa 2-7 euroa ja juoda sen täydessä kahvilassa. Kun voin ostaa kotiin kahvipaketin muutamalla eurolla, juoda PALJON kahvia ja aivan rayhassa kavereiden kanssa?

pidettiin nyyttäreitä, koska AINA kokoonnuttiin mun luona. Keskimäärin 10 naista joka kk muutaman vuoden ajan. Aika kalliiksi olis toi tullut millä tuloilla tahansa.

Sovittiin aina etukäteen kuka tuo mitäkin ja tämä 1 kutsuttiin 2 krt jonka jälkeen ei enää pyydetty. Ja sama marina... mut jätettiin pois porukasta. No, jos erikseen ilmoittaa ettei kerkee käymään kaupassa mutta hyvällä mielihyvällä muiden leipomuksia syö, kyllä se alkaa ärsyttää jokaista jossain vaiheessa.

Tämä 1 ei ikinä pyytänyt ketään mihinkään, ei kotiinsa, ei mihinkään. Ja joskus hän itse ehdotti kahvilla käyntiä, joka oli kaikille muille paitsi hänelle huono sijainti ja paikka oli räkälä. Oltais mielellään menty hänelle kahville ja viety kahvipaketit mukana, mutta kun ei kutsua ikinä tullut sieltä puolelta.

Kaikki me oltiin keskustassa töissä, joten se että ekaks työpäivän jälkeen menee Kallion räkälään sen sijaan että menis työpaikan läheisyydessä olevaan kivaan kahvilaan.... vaikea valita kummankohan ottaisin ???

Ja jos kimpassa sovitaan että jokainen tuo "pikkujouluihin" paketin, sitten pitää sanoa sorry unohtui ja ei itse ota pakettia vastaan eikä tuoda mitään SOOPAA.

Kävin viime syksynä iltakoulussa ja meillä vaihdettiin lahjoja tällä samalla arpajutulla. Sovittiin ne jotka osallistuu, tuo lahjan ja ei ole pakollinen. Kaikki kuitenkin toi. Mutta helposti voi jäädä ilman.

Nämä ovat kaikki ihan perusjuttuja, oikeesti !

Ei. En ole lihava, enkä haise. Huoh, ja miksi en kirjoittaisi tänne? Minne sitten? Yksin pohtisin tätä?

Kuten tuossa joku kirjoitti, ne ovat nyt entisiä ystäviäsi. Joskus joku jää kyydistä. Eikö sulle ole aiemmin käynyt niin...

Ei. En ole lihava, enkä haise. Huoh, ja miksi en kirjoittaisi tänne? Minne sitten? Yksin pohtisin tätä?

kaikkein todennäköisintä on, että



a) tulkitset asioita vääristyneesti, ts. tunnet itsesi hylätyksi ja ei-pidetyksi ja mietit paljon, miten muilla on hauskaa ja sua ei haluta -> tulkitset todellisuutta tuon raamin läpi.



b) käyttäydyt, a) kohdan takia, vetäytyvästi ja annat muille sen vaikutelman, ettet halua olla heidän kanssaan



c) mahdollisesti myös: odotat liikaa "kevyiltä" ihmissuhteilta. Jos olet esim. vasta tavannut jonkun porukan, joka on tuntenut toisensa jo pitkään, niin heille ei välttämättä tule mieleen kutsua sinua jonnekin, jossa ovat ennen käyneet ilman sinua. Tämä ei tarkoita, että eivät pitäisi sinusta.



nimim. takes one to know one. Mä olin tuollainen. Olen opetellut pois itseni surkuttelusta. Olin varma, että minussa on jotain vikaa ja kukaan ei tykkää minusta. Siis ihan varma.



Mutta sitten (en jaksa selittää mikä tähän johti) tajusin, ettei se näin ole. Ja muutin omaa ajattelu- ja toimintatapaani.



Nykyään, jos haluan olla jonkun kanssa niin pyydän häntä. Näen vaivaa tutustuakseni ihmisiin hyvin, niin, että he tulevat ajatelleeksi minua kun järjestävät jotain. En loukkaannu, jos minua ei pyydetä. Olen "henkisesti itsevarainen", eli keksin kaikkea kivaa ja teen nautin elämästä itseksenikin. En murehdi, että nyt olen yksin ja muilla on seuraa ja olen tylsä jne. Katkaisen tuollaiset ajatukset alkuunsa.

Itse jätän kutsumatta kylmän tai ylimielisentuntuisia ihmisiä. Toisaalta myös sellaisia, jotka ovat mielipiteettömiä tai värittömiä.



Asia voi toki olla niinkin, että vain joku seurueessa ei pidä sinusta tai ei jaksa sinua ja on pyytänyt, että "ei nyt sitä tyyppiä". Olen tehnyt itsekin joskus niin, kun olen ollut sellaisessa mielentilassa, että tidän "ärsyyntyväni hengiltä" jonkun tietyn ihmisen seurassa juuri siinä tilanteessa.



Tai sitten vaan sinusta jotenkin tulee vaikutelma, että et viihdy tai juuri tuo aiemmin mainittu "miten se ehtisi,kun sillä on niin paljon kavereita ja menoja". Mene ja tiedä. Minunkin kaverit ovat jotenkin mustasukkaisia toisistaan, jokainen kuvittelee, että joku toinen on jotenkin "parempi" kaveri mulle kuin itse on. Vaikea selittää, mutta esim. niin että kaveri A tuntee huonommuutta, kun olen kertonut kaverin B olevan tosi älykäs ja suvaitsevainen ja kaverin C olevan tosi monipuolinen ihminen, vaikka B ja C saattavat olla mustasukkaisia siitä, että kaveri A on elämässäni se virallinen hauska ja sosiaalisesti loistava kaveri. Tosiasiassa he kaikki ovat "samanarvoisia", mutta heidän roolinsa (käyttötarkoitus) elämässäni on eri.

että sinä et esim. juo paljoa, mutta kaveripiirissäsi muut tykkää vetää kunnon kännit?

Ai vaikka nyyttäreillä, jotka pidetään yhden taloyhtiön leikkipaikalla ja johon lapsille on järkätty jotain kivaa?

Eipä ihme ettei kutsuja satele jos ymmärrät sanan kaveripiiri tarkoittavan taloyhtiön pihajuhlia...

Jos se että tulet tänne valittamaan tuollaisesta, kertoo että luonteessasi on paljon parantamisen varaa.

Millainen luonne minulla on? Jos osaat tehdä noin hienon analyysin, osaat varmaan senkin kertoa? Vai onko se niin, että kivalla ja suositulla ei ole aikaa täällä kysellä tyhmiä? Jos näin, niin mitä sinä täällä teet?

Miksi tulet tänne valittamaan kavereiden puutetta? Jo se osoittaa sen että olet valittaja luonne. Auttakaa mulla ei ole kavereita! Kannattaisiko miettiä miksi ei ole?

Eli miettii, miksi hänellä ei ole kavereita. Jos tämä avaus oli mielestäsi väärästä aiheesta, niin listaatko sitten ne aiheet, joista tänne av:lle saa kirjoittaa?

Älä välitä. Minuakaan ei haluta mihinkään. Päätin tänä jouluna ostaa itselle ja lapselle kylpyläjoulun:)