Mies petti kaksi viikkoa sitten - mitä mieltä elämästä nyt?

Mies jäi siis kaksi viikkoa sitten kiinni pettämisestä työkaverin kanssa. Mun elämä romahti täysin, mutta olemme päättäneet jatkaa yhdessä. En hyväksy pettämistä missään muodossa, mutta tiedostan kyllä että meillä oli mennyt miehen kanssa niin huonosti jo kauan aikaa, että ehkä se oli hänen pakotiensä tilanteesta. Pettämisen jälkeen sovimme jatkavamme yhdessä ja tekevämme kaikkemme että saamma rakennettua uuden ja paremman suhteen.



Itse olen pysynyt kohtuu hyvin kasassa. Toki välillä ahdistus meinaa lyödä mut ihan maahan, mutta tähän asti olen sinnitellyt ylös ja yrittänyt omalta osaltani rakentaa suhdetta. Meillä on ollut nyt enemmän seksiä ja läheisyyttä kuin todennäköisesti viimeisenä kahtena vuonna yhteensä.



Viikonloppuna ostin perjantaina kuohuviiniä, tein pientä naposteltavaa ja sitten istuimme mies mun sylissä katsomassa telkkaria. Lauantaina kävimme yhdessä oluella ja illalla sitten syömässä. Ilta tosin päättyi katastrofiin kun mies joi liikaa, mutta senkin päätin unohtaa ja antaa anteeksi. Eilinen menikin sitten iltaan asti taas mukavasti ja katselimme sylikkäin leffoja, minä miehen takana pidellen häntä kiinni ja pusutellen ja rapsuttaen.



Illalla ennen nukkumaan menoa sanoin miehelle ihan selvästi että nyt mä tarvitsen rapsutuksia ja pusuja ja menin sohvalle makoilemaan ja nojailemaan häneen. Mies jaksoi rapsuttaa mua ehkä 2 minuuttia ja sen jälkeen hän otti läppärin ja alkoi nakuttaa sitä. Läppärin kulma hakkas mua päähän ja pyysin muutamaan otteeseen että mies laittaa koneen pois ja keskittyy muhun. Noin viidennen pyynnön jälkeen hän vastahakoisesti laittoi koneen pois ja alkoi katsoa telkkaria. Mä makasin siinä sylissä tyhmänä, ei rapsutuksia eikä pusuja. Lähdin siitä sitten nukkumaan.



Miehen viikonlopun letkautuksia oli myös se, että jos hän ei saa kerta uutta naista, niin haluaa uuden auton. Tämän hän oli heittänyt vitsillä teini-ikäiselle lapsellemmekin. Mulle hän ehdotti ravintolassa kun yritettiin puhua vakavasti, että voitaisiin ottaa se hänen työkaveri mukaan kolmen kimppaan. Ymmärrän, että hänelle se oli vitsi, mutta mua ei siinä vaiheessa kauheasti naurattanut.



Mies haluaa, että mä en vatvo enää asioita enkä huuda, mutta hän ei anna minulle mitään. Ei ole tehnyt kertaakaan aloitetta hellyyteen, mutta seksiä haluaa kyllä. Itse olen antanut kaiken mitä musta irtoaa, mutta nyt alkaa usko loppua.



Tänä aamuna hän vältteli kaikein keinoin vastaamasta kun kysyin että haluaako hän työkaverinsa vai minut. Lopuksi sitten sanoi että kun ei voi ottaa kumpaakin, niin valitsee sitten minut ja lapset.



Tunnen itseni täydelliseksi ovimatoksi. Annoin miehelle anteeksi ja mahdollisuuden korjata käytöstään ja näyttää että katuu. Nyt alkaa mulla usko loppua. Onneksi tämä prosessi tuntuu tietyllä tavalla vahvistaneen myös mua. Tulevaisuus ei olekaan ehkä kiveen kirjoitettu.



Kommentteja?