Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies petti kaksi viikkoa sitten - mitä mieltä elämästä nyt?
30.01.2012 |
Mies jäi siis kaksi viikkoa sitten kiinni pettämisestä työkaverin kanssa. Mun elämä romahti täysin, mutta olemme päättäneet jatkaa yhdessä. En hyväksy pettämistä missään muodossa, mutta tiedostan kyllä että meillä oli mennyt miehen kanssa niin huonosti jo kauan aikaa, että ehkä se oli hänen pakotiensä tilanteesta. Pettämisen jälkeen sovimme jatkavamme yhdessä ja tekevämme kaikkemme että saamma rakennettua uuden ja paremman suhteen.
Itse olen pysynyt kohtuu hyvin kasassa. Toki välillä ahdistus meinaa lyödä mut ihan maahan, mutta tähän asti olen sinnitellyt ylös ja yrittänyt omalta osaltani rakentaa suhdetta. Meillä on ollut nyt enemmän seksiä ja läheisyyttä kuin todennäköisesti viimeisenä kahtena vuonna yhteensä.
Viikonloppuna ostin perjantaina kuohuviiniä, tein pientä naposteltavaa ja sitten istuimme mies mun sylissä katsomassa telkkaria. Lauantaina kävimme yhdessä oluella ja illalla sitten syömässä. Ilta tosin päättyi katastrofiin kun mies joi liikaa, mutta senkin päätin unohtaa ja antaa anteeksi. Eilinen menikin sitten iltaan asti taas mukavasti ja katselimme sylikkäin leffoja, minä miehen takana pidellen häntä kiinni ja pusutellen ja rapsuttaen.
Illalla ennen nukkumaan menoa sanoin miehelle ihan selvästi että nyt mä tarvitsen rapsutuksia ja pusuja ja menin sohvalle makoilemaan ja nojailemaan häneen. Mies jaksoi rapsuttaa mua ehkä 2 minuuttia ja sen jälkeen hän otti läppärin ja alkoi nakuttaa sitä. Läppärin kulma hakkas mua päähän ja pyysin muutamaan otteeseen että mies laittaa koneen pois ja keskittyy muhun. Noin viidennen pyynnön jälkeen hän vastahakoisesti laittoi koneen pois ja alkoi katsoa telkkaria. Mä makasin siinä sylissä tyhmänä, ei rapsutuksia eikä pusuja. Lähdin siitä sitten nukkumaan.
Miehen viikonlopun letkautuksia oli myös se, että jos hän ei saa kerta uutta naista, niin haluaa uuden auton. Tämän hän oli heittänyt vitsillä teini-ikäiselle lapsellemmekin. Mulle hän ehdotti ravintolassa kun yritettiin puhua vakavasti, että voitaisiin ottaa se hänen työkaveri mukaan kolmen kimppaan. Ymmärrän, että hänelle se oli vitsi, mutta mua ei siinä vaiheessa kauheasti naurattanut.
Mies haluaa, että mä en vatvo enää asioita enkä huuda, mutta hän ei anna minulle mitään. Ei ole tehnyt kertaakaan aloitetta hellyyteen, mutta seksiä haluaa kyllä. Itse olen antanut kaiken mitä musta irtoaa, mutta nyt alkaa usko loppua.
Tänä aamuna hän vältteli kaikein keinoin vastaamasta kun kysyin että haluaako hän työkaverinsa vai minut. Lopuksi sitten sanoi että kun ei voi ottaa kumpaakin, niin valitsee sitten minut ja lapset.
Tunnen itseni täydelliseksi ovimatoksi. Annoin miehelle anteeksi ja mahdollisuuden korjata käytöstään ja näyttää että katuu. Nyt alkaa mulla usko loppua. Onneksi tämä prosessi tuntuu tietyllä tavalla vahvistaneen myös mua. Tulevaisuus ei olekaan ehkä kiveen kirjoitettu.
Kommentteja?
Kommentit (91)
teossaan mitään väärää, eikä huomaa satuttaneensa sinua, eikä ymmärrä asiaa.. Tai sitten ei haluakkaan ymmärtää.
Valitettavasti itse en näe muuta vaihtoehtoa tuossa kuin että pakkaat miehesi tavarat kivasti ulko-oven ulkopuolella, päälle kuoressa avioeropaperit ja näkemiin.
Se, että kehtaa vitsailla asiasta ja ehdottaa edes vitsillä KOLMEN KIMPPAA!! on aivan käsittämätöntä tunteettomuutta!!
Olen todella pahoillani puolestasi! Tee viisaasti ja laita mies pihalle niin pääset itse jatkamaan elämäsi seikkailua! ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä tarina herätti minussa muistoja joiden luulin jo olevan poissa, itkettää.
Minulle kävi noin 3vuotta sitten ja erosimme.
Ex-mieheni heitti noita kolmen kimppa juttuja ja luulin niitä vitsiksi mutta tosiasiassa hänelle oli muodostunut jo lähes pakkomielle tästä toisesta naisesta ja kun jäi kiinni niin alkuun sanoi ettei ollut sen arvoista mutta kun minä muutin pois yhteisestä kodista tarkoituksena miettiä asioita vähän erillään ja molemmilla omien sanojen mukaan oli vielä toive palata yhteen niin hyvä kun minun perävalot olivat kadonneet näkyvistä niin taloon muutti jo uusi nainen.
Anteeksianto tuntui täysin mahdottomalle ja en kai ole vieläkään täysin anteeksi antanut.
Mistään asiasta ei saa puhua. Olen yrittänyt puhua syyllistämättä ja kertoa miltä minusta tuntuu. Olen opetellut sanomaan mitä haluan, ettei tarvitse arvailla. Heti tulee palautetta että älä räyhää tai vittu, mä en jaksa enää.
Mä oon sanonut, että olen omasta mielestäni kahdessa viikossa päässyt jo pitkälle kun pystyn pistämään sen pettämisepisodin taakseni ja keskittymään siihen, miten saadaan tilanne korjattua. Mies uhkailee jatkuvasti että lähtee, mutta seuraavassa hetkessä on taas sitoutunut ja valinnut meidät.
Mun pitäis vaan niellä kaikki ja elää täydellisessä tunnetyhjiössä. Mies kyllä kerää kaiken hyvän mitä musta irtoaa, mutta takaisin päin en saa mitään.
En vittu tiedä enää mitä pitäis tehdä. Kiitos kommenteista, kriittisistäkin. Ne pistää ajattelemaan.
eikä ne naura sinulle selän takana. Mies on päätöksensä tehnyt, sinut ja lapset. Ei auta ko luottaa siihen. Ne tyhmät vitsit voit kyllä lopettaa siltä.
Miehen käytös kuulostaa idioottimaiselle, mutta kyllä sen pää onkin varmasti ihan sekaisin. Yritä kestää ja jatkaa ja antaa aikaa. Keksi itse itselle, joku palkinto minkä saat kun tämän kaiken nyt vaan kestät ja kestät. Ja sen voit sitte miehellä maksattaa :)
Voimia ja jaksamista! Kyllä se pien helpottaa!!
Pyh, siellä toinen ovimatto. Ja miehen pääkin oikein sekaisin... Voi nyyh... Taitaa olla ap:n pettäjämies linjoilla, tai sen työtoveri, tai molemmat.
Ei ihme, että sulla alkaa usko loppua. Itse olen antanut miehelle pettämisen anteeksi, mutta se mies katui. Hän itki. Selvittelimme asiaa terapiassa, johon mies oli varannut ensimmäisen ajan. Terapia kesti vuoden ja jatkoimme yhdessä, kun tunteita oli paljon molemmin puolin ja pikkuiset lapset. Ei ero siis ole aina ratkaisu, mutta näin tekstisi lukeneena minusta tuntuu, että miehelläsi ei ole enää tunteita riittävästi halutakseen pitää liittonne koossa. Sinun pitää valmistella itsesi päätökseen erosta, jos mies ei muuta tapojaan. Ehkä hän ajattelee, että sinä olet itsestäänselvyys, etkä pysty miestä jättämään? Ole luja ja arvosta itseäsi. Teini-ikäinen lapsesikin tarvitsee vahvan äidin, joka ei anna itseään kohdeltavan kynnysmattona. Tehän annatte hänelle mallin parisuhteesta. Minusta on ihan kauheaa mitä hän oli kommentoinut lapsellenne! Kuulostaa tuo miehen alkoholinkäyttökin siltä, että taidat todella pärjätä paremmin ilman tuota miestä. Jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..voin käsi sydämellä sanoa että paluuta entiseen ei enää ole. Jos mies katuisi ja haluaisi OIKEASTI jatkaa kanssani, hän käyttäytyisi erilaisesti.
Nyt on ratkaisun paikka vai haluatko olla lopun elämääsi ovimattona? Enpä usko.
Uskottomuudesta harva pari selviää, eikä varsinkaan silloin jos miehen käyttäytyminen on tuollaista.
Tulee seuraava tilaisuus jonka hän kyllä käyttää hyväkseen.
Voimia !
eikä ne naura sinulle selän takana. Mies on päätöksensä tehnyt, sinut ja lapset. Ei auta ko luottaa siihen. Ne tyhmät vitsit voit kyllä lopettaa siltä.
Miehen käytös kuulostaa idioottimaiselle, mutta kyllä sen pää onkin varmasti ihan sekaisin. Yritä kestää ja jatkaa ja antaa aikaa. Keksi itse itselle, joku palkinto minkä saat kun tämän kaiken nyt vaan kestät ja kestät. Ja sen voit sitte miehellä maksattaa :)
Voimia ja jaksamista! Kyllä se pien helpottaa!!
Pyh, siellä toinen ovimatto. Ja miehen pääkin oikein sekaisin... Voi nyyh... Taitaa olla ap:n pettäjämies linjoilla, tai sen työtoveri, tai molemmat.
Olen ollut jonku muun "työkaveri" joskus ja mies valitsi perheensä ja on edelleen 20 vuoden jälkeen yhdessä vaimonsa kanssa.
Minusta ap:n kannattaisi miettiä onko mies oikeasti alkanu oleen noin idiootti nyt tän jutun aikaan vai oliko asiat ja hänen kohtelu perseellään jo ennen tätä juttua.
Jos tämä käytös on ollut nyt vain tämmöistä niin katsele vähän aikaa. Mutta jos sinua on nolattu ja aliarvioitu aina niin sitte pakkaa ukon kamat ja pistä ne jätesäkissä oven taakse ja sarjota lukot uudelleen.
Monet ovat yhdestä pettämisestä selvinneet, mutta jatkuva henkinen väkivalta ja aliarvionti on ihan toinen juttu!!
Niin, että siihen jota ukko haukkui vastenmielisen näköiseksi painon takia vastasin että ukon vois pistää kiertoon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ei se ole ihmekään, jos vaikka kummatkin pidätte toisianne ovimattoina.
Ihan samalla tavalla se miehesikin on voinut kokea silloin kun sinä sanoit kiitos ei. Eihän se mikään puolustus ole mennä pettämään, mutta minusta tuo miehesi vitsailukin kuulostaa lähinnä siltä, että hän on shokissa. Tai sitten olet kyllä melkoisen hullun kaverin saanut kumppaniksi. Tai mitä jos se ei ollut vitsi. Mitä jos hän todellakin toivoo sellaista. Ei sekään varmasti ole tavatonta. Mikset voi ottaa ehdotusta vakavissasi ja jos se ei sinulle sovi, niin kerro miksi se ei sovi. Ehkä miehesikin tajuaa, että tuollaisilla asioilla ei ainakaan vitsailla.
Parasta ehkä kuitenkin on, että keskityt nyt itseesi. Miestäsi et voi kontrolloida. Eikä sinun kannata vain keskittyä paijaamaan miestäsi. Sinua on loukattu ja jos miehesi vaikuttaa aivan tunteettomalta, niin hän ei ehkä ole sinulle parasta seuraa juuri nyt. Onko sinulla yhtään erityisen hyvää ystävää, jolle voit jakaa kaikki ilosi ja surusi. Entä oletko harkinnut parisuhdeterapeuttia. Terapeutille voisit aluksi mennä ihan yksin keskustelemaan. Hän ehkä saa avattua asioita sinulle paremmin.
miehen ja hänen työkaverinsa kanssa? Että minun pitäisi ottaa kyseinen ehdotus vakavasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin meillä ei todellakaan olisi seksiä, läheisyyttä ja rapsutuksia vähään aikaan. Mä ainakin tarvitsisin aikaa miettiä ja jotenkin tuntuisi alkuun ehkä ällöltä, kun en tietäisi ketä ajattelee.
Niin että mun mielestä kuulostaa tosi pudolta toi teidän lähestymistapa. Jos on käyty vieraissa (eikös sillä ollut ihan suhde) niin sitten saa kotona entistä enemmän hellyyttä.
Ja tollaset vitsit tosiaan kuulostaa siltä, että mies ei ole tosissaan, vaan sihtautuu pikku hairahdukseensa huvittuneesti.
Kova kovaa vastaan vaan! Mies pihalle vähäksi aikaa miettimään asioita.
vaan olla? Elät omaa elämää, kuoletat romanttiset tunteesi miestä kohtaa jne.
Nimittäin asetelman pitäisi olla täysin toistepäin; miehesi pitiäsi kerjätä sulta huomiota, anteeksiantoa jne eikä sinun!! Ei tosta teidän nykysestä kuviosta tule pitemmän päälle mitään.
Jos ei miehessä tapahdu mitään muutosta muutamaan kuukauteen niin lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennen mitään hätiköityä ratkaisua ap:n kannattaisi alkaa keskittymään itseensä ja omaan onnellisuuteen. Eli kuntoilemaan, ystäviä tapaamaan, lasten kanssa huvipuistoon, ostoksille, risteilyille. Ei kannata jäädä kotiin itkemään. Miehesi voi olla täysi idiootti. Mutta älä hyvä ihminen anna sen kohdella itseäsi noin. Ei se paijaaminen sitä miestä takaisin tuo. Asioihin voi auttaa vaan aika ja se, että mies itse tajuaa kuinka idiootisti toimii.
Jos sinulla on pienintäkään halua jatkaa vielä yhteiseloa ajatuksella, että mies saattaisi muuttua, niin sitten ei auta kuin kärsivällisesti odottaa. Mutta älä jää kynnysmatoksi, hanki oma elämä. Itsesi takia. Voitte mennä pariterapiaan ja selvitellä asioita siellä.
vaan olla? Elät omaa elämää, kuoletat romanttiset tunteesi miestä kohtaa jne.
Nimittäin asetelman pitäisi olla täysin toistepäin; miehesi pitiäsi kerjätä sulta huomiota, anteeksiantoa jne eikä sinun!! Ei tosta teidän nykysestä kuviosta tule pitemmän päälle mitään.
Jos ei miehessä tapahdu mitään muutosta muutamaan kuukauteen niin lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen ja hänen työkaverinsa kanssa? Että minun pitäisi ottaa kyseinen ehdotus vakavasti?
, vaan ehdotan, että otat kysymyksen vakavasti. Ja vastaat, että et halua kolmen kimppaa, jos kerta et halua. Sano, että kysymys on loukkaava ja eikö miehesi näe sitä. Voithan sinä toki hoitaa asian niin, että huudat ja kiljut ääneen, että miten sä kehtaat tommosia edes ehotella. Ehkä kuitenkin kannattaisi sanoa mieluummin, että et halua ja että kysymys loukkaa sinua, koska et pidä siitä, että miehesi haluaisi muita naisia. Jos ei tampio sittenkään tajua niin hei, onko sinulla vaihtoehtoja?
Tarkoitukseni oli sanoa, että voisit omalla viileydelläkin näyttää, että sinä olet sentään tosissaan tässä petosasiassa. Räyhääminen harvemmin auttaa. Mutta hei, petetyksi tuleminen on ehkä niitä kaikista loukkaavimpia asioita mitä ihminen voi kokea. Jos et usko, että tilanne muuttuu, niin ota ero. Ei tuollaista miestä ole pakko katsella. Opettele rakastamaan ja arvostamaan itseäsi, opettele tuntemaan omat tarpeesi, mistä pidät, mistä et, niin et joudu myöskään niin helposti kynnysmatoksi.
Sain mieheni kiinni salasuhteesta kaksi viikkoa sitten. Nainen on itsekin naimisissa ja pienten lasten äiti - työmatkasuhde. Miehen oli vaikea laittaa suhdetta poikki ja lopettaa kaikkea yhteydenpitoa ("vastasin vain kohteliasuuttani FB viestiin, mehän olemme nyt tuttavia!"). Mies olisi ollut heti valmis jatkamaan suhdettamme avoimena kun ehdotin kettuuksissani. Olemme olleet pariterapiassa kaksi kertaa. Olen uhannut jättää hänet, olen tuntenut inhoa, itseni ällöttväksi vaimonkuvatukseksi, katkeruutta hukkaan heitetyistä vuosista ja vanhoista loukkauksista, olen kerjännyt häntä yrittäämään kanssani. Pariterapiassa on selvinnyt näin nopeasti että mieheni tylyn käytöksen, työnarkomanian ja ihailun hakemisen toiselta naiselta takana on (tottakai meidän suhteen ongelmat, raskas arki ja minun viat myös) lapsuuden todella ikävät hylkäämisen, mitätöinnin ja nöyryyttämisen kokemukset. Mies ei tiedä pystyykö hän niitä käsittelemään ja voiko muuttua. En tiedä minäkään. Nyt olen kuitenkin tehnyt päätöksen että jos hän suostuu käsittelemään ongelmansa ja meidän ongelmat, jatkan, jos ei, lähden heti ja järjestän oman ja lasten elämän niin hyvin kuin pystyn. Roikkumaan en jää välitilaan. Miehellä tämä viikko aikaa ajatella. Suosittelen lukemaan uskottomuudesta väestöliiton sivuilta sekä hakemaan nukahtamislääkkeet ja rauhoittavat pariksi viikoksi, että pääset pahimman yli.
Kunnia sinulle, ap, että haluat ja jaksat pitää perheen kasassa. Mies saattaa oikeasti haluta sinut ja lapset. Ongelma tuossa on, että miehen mielihalut ja hormonit eivät muutu taikaiskusta. Kuten joku edellä jo sanoi, mies tarvitsee aikaa. Hänen pitää tottua ajatukseen, ettei olekaan uutta ja villiä elämää jännittävän naisen kanssa, vaan vain sama vanha vaimo ja arki kuin ennenkin. Hänen pitää unohtaa mielikuva poikamieselämästä uusine autoineen. Kun hormonihöyry kuukausien kuluessa laskee, hänen täytyy vähitellen kääntää oma mielensä ajattelemaan, että asiat ovat kotona hyvin ja että sen hän haluaa pitää. Sitten hänen pitää vielä potea oma katumuksensa, joka helposti kääntyy toisten syyttelyksi tai haluksi paeta eroon. Tuollainen tempoilu johtuu siitä, että anteeksi on helpompi antaa kuin saada. Älä siis odota mieheltä nopeaa päätöstä laittaa parisuhde kuntoon. Pysy valitsemallasi tiellä ja katso, ovatko asiat yhden vuoden kuluttua paremmin. Älä tee lopullista päätöstä nyt vaan katso, millaisen tien mies valitsee. Koeta pysyä asiallisena ja pitää esillä yhteisen elämänne hyvät puolet, vaikka toinen pyörii ja tempoo ja hakee suuntaa. Vasta ajan kanssa voit tietää varmasti, onko mies sinun jatkuvan rakkautesi arvoinen. Saattaa olla.
Paluuta entiseen ei ole...
Meillä vähä vastaavaa, mies ei sinänsä pettänyt, mutta kyseli eräältä tyttöseltä haluisko se seksiä hänen kanssaan.
No mutta ei nuo miehet vissiin ymmärrä että sen jälkeen pitäis oikeesti olla pahoillaan yms.
Tiedän, että se on varmasti vaikeaa. Et voi jatkaa asian käsittelyä loputtomasti ja vaatia mieheltä vakuutteluja siitä, että hän on jäämässä.
Jos jatkat asian puimista, kyseenalaistat miehen tahtoa jäädä perheensä luokse. Ennen pitkään hän sitten lähteekin. Jos päätät antaa anteeksi, niin anna sitten kunnolla anteeksi. Anna asian olla. Miehesi on viettänyt kanssasi koko viikonlopun, hän on antanut sinulle sen verran huomiota kuin on jaksanut. Ei hän voi yhtäkkiä muuttua unelmiesi prinssiksi, vaikka katuisikin tekoansa. Ethän sinäkään pysty antamaan anteeksi hetkessä. Olkaa toisianne kohtaan armeliaita.
Me ollaan kaikki ihmisiä, tehdään sen verran kuin osaamme ja jaksamme. Ymmärrystä ja malttia. Kiinnitä huomio siihen hyvään, mitä miehesi tekee. Älä etsi etsimällä merkkejä siitä, että hän ei yritä.
Mistään asiasta ei saa puhua. Olen yrittänyt puhua syyllistämättä ja kertoa miltä minusta tuntuu. Olen opetellut sanomaan mitä haluan, ettei tarvitse arvailla. Heti tulee palautetta että älä räyhää tai vittu, mä en jaksa enää.
...ihan sama meno aikanaan. Mentiin parisuhdeterapiaan, missä terapeutti tosi painokkaasti totesi että miehellä on velvollisuus ottaa vastaan IHAN KAIKKI itku, haukkumiset yms ja pakko keskustella asioita auki niin kauan kuin vaimo sitä haluaa tuossa tilanteessa. Mies ei ole tässä tilanteessa se, joka määrää milloin asiasta on keskusteltu tarpeeksi!
Alue: Aihe vapaa
eikä ne naura sinulle selän takana. Mies on päätöksensä tehnyt, sinut ja lapset. Ei auta ko luottaa siihen. Ne tyhmät vitsit voit kyllä lopettaa siltä.
Miehen käytös kuulostaa idioottimaiselle, mutta kyllä sen pää onkin varmasti ihan sekaisin. Yritä kestää ja jatkaa ja antaa aikaa. Keksi itse itselle, joku palkinto minkä saat kun tämän kaiken nyt vaan kestät ja kestät. Ja sen voit sitte miehellä maksattaa :)
Voimia ja jaksamista! Kyllä se pien helpottaa!!