LASTENKODISSA asunut vastaa hetken asiallisiin kysymyksiinne

Hyvää alkavaa vuotta sinulle!

Itse asuin kahdessa eri perhekodissa. Taidan olla poikkeus, molemmat hyviä paikkoja, joihin olen edelleen yhteydessä. Tai se ensimmäinen meni konkkaan, mutta " vanhempiin" pidän edelleen yhteyttä.

asutko itsenäisesti? onko sulla ammattia? perhettä?

Olin joskus töissä lastenkodissa, ja aika kylmäkiskoisia olivat minusta, tosiaan vaan töissä siellä ja vittuuntuneita hommiinsa. Kaukana mistään " äidillisyydestä" . Olenko väärässä kohdallasi?

Vanhemmat erosivat isäni pettämisen takia.Jäin äidilleni veljeni kanssa.Koulussa kiusattiin enkä muutenkaan tullut siellä toimeen.Tappelin veljeni kanssa.Muutin eri kaupunkiin isäni luo, vain että pääsisin siitä " junttilasta" pois, aloittamaan muka alusta. Jouduin " isossa" kaupungissa hunningolle, kun isäukko oli välillä päiviä työreissuilla.Juopottelua,varastelua,pillereitä.Huonoa seuraa yleensäkin.

Isäni viinat juotua tuli riita, hän heitti mut pihalle.Menin Turvataloon josta käsin rälläsin vielä enemmän.En käynyt koulussakaan enää.Laittoivat mut katkolle.2viikkoa en käynyt lainkaan ulkona.Sieltä mut sijoitettiin lastenkotiin. Siellä tutustuin oikeisiin huumeisiin ja alamäki oli valmis. Kaikkea paskaa tein ja koin mutten ikinä huorannut. Kun porukkaa alkoi kuolla, tajusin etten ole sellainen luuseri. Muutin takaisin äitini luo, tai samaan kaupunkiin mutta omaan kämppään. Näin pääsin irti aineista ja entisistä tyypeistä. Suoritin ammattitutkinnon hyvillä arvosanoilla. Tapasin mieheni, jonka kanssa olen ollut nyt 7 vuotta. Meillä on omakotitalo,pelit ja vehkeet.Vakituiset työt ja ihana pikkuvauva.

Äitini kanssa on aina ollut hyvät välit.

Tunnen olevani ikuisessa kiitollisuuden velassa siitä miten häntä kohtelin ja huorittelin, silti äitini kulki minun perässäni ja vähistä rahoistaan (yh-opiskelija) yritti auttaa. Nytkin olemme niin läheiset kuin olla voi. Isäni on paskiainen, jonka kanssa välit menneet usein poikki.Viimeksi 3 kk sitten.

Lastenkodin hoitajat olivat paria poikkeusta lukuunottamatta alistamishaluisia kusipäitä tai saamattomia nyhveröitä.

tunnepuolella tökkii. En tule ihmisten kanssa toimeen ja töissä on hankaluuksia ollut. Ei ole ystäviä, enkä kaipaakkaan.Jotka minut tuntevat, tietävät että olen viimeiseen asti uskollinen ja huumorintajuinenkin. Olen jyrkkä ja ennakkoluuloinen. Monta vuotta tunsin tarvetta tilittää tekojani ja menneisyyttäni.Varsinkin hiprakassa.Nyt se alkaa jäädä taakse, mutta on varmasti jättänyt jälkensä. Pimeeä pelkään älyttömästi ja melkein pakkomielteisesti että jokumurtautuu yöllä kotiini ja tappaa/raiskaa minut ja vauvan.Tai jos jätän vauvan ulos nukkumaan, joku pedofiili voi hänet ryöstää.