Haluaisin nähdä tilanteen jossa vannoutuneet kotiäidit joutuisivat perheen elättäjiksi

Minä (nainen, kotiäitinäkin välillä ollut) olen nyt töissä ja elätän meidän perhettä ja mies on hoitovapaalla. Ja tottakai rahat on yhteiset nyttenkin ja mies saa käyttää sekä saamaansa kotihoidontukea että meidän rahoja omiin hankintoihinsa. Tuntuisi ihan älyttömältä, että minulla voisi olla korkeampi elintaso kuin miehellä ja/tai lapsilla vain sen vuoksi, että tällä hetkellä juuri minä käyn töissä ja tienaan enemmän.



Työssäkäyvän vanhemman elämä on todellakin paljon helpompaa, kun on toinen vanhempi kotona. Lasten välissä oltiin vähän aikaa molemmat töissä ja kyllä se oli paljon rankempaa kummallekin. Kotona oleva ehtii hoitaa ainakin osan kotitöistä ja käydä kaupassa yms. päivän aikana, joten töiden jälkeen ehtii paljon enemmän sekä olla lasten kanssa että rentoutua.

Niihinhän on naisella aikaa koko päivä. Melko saamatonta jos ei niitä saa hoidettua. Silloin voikin miettiä, onko kotiäitiys itselle sopivat " ura" jos ei selviydy edes arkiaskareista.

Mihinkäs nyt unohtui se " perheessä rahat on yhteisiä" -mantra?



Pitäisiköhän lause korjata totuudenmukaisemmaksi, eli perheessä miehen tienaamat rahat ovat yhteisiä?

Vierailija:

Mihinkäs nyt unohtui se " perheessä rahat on yhteisiä" -mantra?

Pitäisiköhän lause korjata totuudenmukaisemmaksi, eli perheessä miehen tienaamat rahat ovat yhteisiä?

kyllä on niin kivaa tulla kotiin valmiiseen ruokapöytään ja siivottuun kotiin:)kotitöitä minä en tee ollenkaan mutta toki vietän lasteni kanssa aikaa jotta siippakin saa ansaitun lepohetkensä ja pääsee harrastuksiinsa pari krt vkossa. en minä näe tässä järjestelyssä mitään ongelmaa. sehän on aivan loistavaa jos toimii näin, ihanaa herätä aamulla ilman kolmen lapsen pukemis, aamupala yms rumbaa, lukea lehti rauhassa, juoda kahvit ja aamupala, käydä suihkussa ja laittaa hiukset ja meikit kaikessa rauhassa.

Täällä taas joku yks provoilija (+joku hännystelijä) määkii ;) kun omassa parisuhteessa jokin mättää... menisitte itseenne.

keyes:

Täällä taas joku yks provoilija (+joku hännystelijä) määkii ;) kun omassa parisuhteessa jokin mättää... menisitte itseenne.

toiset voivat ihmetellä meitä ja meidän tapaa toimia. Joku voi kauhistella sitä, että minä teen KAIKKI kotityöt tai sitä, että mies tienaa KAIKKI rahat. Me kuitenkin olemme onnellisia näin, eikä meillä oikeasti ole asiasta mitään ongelmaa. Hyvin harvoin rahasta edes puhutaan. Tai kotitöistäkään. Tämä tapa sopii meille. Joillekin se voisi olla huono tapa.

Tiedän, että mieheni arvostaa sitä, mitä kotona teen ja hän oikeasti HALUAA huolehtia taloudestamme. Silloin, kun olin osa-aikatyössä ja käytin rahani itseeni, oli sekin idea mieheltäni lähtöisin. Ostelin usein kyllä miehelleni myös jotain.

Täytynee varmaan mainita, ettei mieheni ole suomalainen. Joidenkin suomalaisten miesten tuntuu olevan vaikea käsittää, etteivät kaikki maailman miehet sisimmässään kiroa sitä, että he elättävät perheen. Ei edes Suomessa asuta, vaan toisessa eu-maassa.

Mitä tähän sanotte (ja huom ei ole provo)?



Eli meillä minä elätän perheen (säästöilläni joita on ollut paljon) ja hoidan lapsen kotona. Mies käy normaalisti töissä (on hyvä tuloinen ja varakas). Hankin siis kaiken kotiin (ruoka, kaikki kulutustavara, vaatteet, lapsen tarpeet, huonekalut yms). Ainoa mitä mies hoitaa on omat vaatteensa.

Kaikki tämä sen takia kun mies on äärettömän saita ja en jaksa tapella joka pv siitä kuka ostaa ja mitä. Tähän mennessä olen pystynyt ostamaan kaiken tarpeellisen ja mistään ei ole ollut puutetta (pystymme elämään melko ylellisesti). Ainoa mikä on alkanut ketuttamaan on se että mies ei tajua että saisi olla onnellinen tästä tilanteesta. NÄIN EI OLE KAIKILLA! Eli jaksaa nurista milloin mistäkin (taitaa olla ikuinen kitisijä...).



Olen siis maksanut kaiken 2,5vuotta ja hoitanut lapsen kotona+kodin. Töihin palaan kun lapsi 3v ja todella toivon että mies alkaa tekemään jotain perheen eteen!

Ettei vaan joku taas luulisi, että esim. lapsen talvihaalari on äidin omia menoja? Meillä minulla on kaksi kertaa enemmän käyttörahaa kuin miehellä, olin töissä tai kotona. Ostan kaikki lasten vaatteet, miehen vapaa-ajan vaatteet, omat vaatteeni, kodin taloustavarat sekä isomman osan ruokaostoksista. Humpuukiin minulla on luultavasti vähemmän käyttörahaa kuin miehellä.

vuoksi hoitaa lapsiaan kotona. Totta varmasti monen kohdalla, yhtä

monelle tekosyy. Kaikki eivät halua jäädä kotiäideiksi, eikä silloin pidäkään, mutta se ei suinkaan aina ole rahasta kiinni. Mieheni tulot

ovat keskiluokkaa, mutta menomme ovat karsitut: ei yhtään lomamatkaa/risteilyä/ravintolareissua/uutta autoa yms. vuosiin. Asunto

on, ja siihen laina. Kaikkea ei voi saada, elämä on valintoja.. Kaikki

me valitsemme yleensä itsellemme parhaiten sopivan ja niin tulee

ollakin.

meillä on yhteiset rahat eli yhteiset tulot ja menot. Elämme avioliitossa ja senkin puolesta puolisolla on niin sanotusti lain vaatima velvollisuus elättää puolisonsa jos niikseen on. Toiseksi tämä on yhteinen päätöksemme että lapsemme eivät jo pieninä aloita sitä helvetillistä oranvanpyörää mitä päiväkoti yms edustavat,emme tehneet lapsia siksi että he jo pieninä vietäisiin muiden hoitoon.

Kolmanneksi meillä se ei edes ole mahdollista taloudellisten realiteettien vuoksi että minä lähtisin työhön ja mies jäisi kotiin,ei vaikka ehkä haluaisimmekin sellaista kokeilla. Katsos kun minä olen matalapalkka-alalla jä bruttopalkkani on n.1600e/kk kun taas mieheni ansaitsee ainakin 3000e/kk. Tuolla minun 1600 eurolla-verot ei paljoa asuntolainaa, ruokia, kaikkia laskuja, vakuutuksia, autoa yms maksella.Mutta onneksi tämä on meidän yhteinen päätöksemme ja mies on onnellinen siitä että lapset saavat kasvaa rauhassa kotosalla.

Harmi että sinä et koe niin etkä anna arvoa asialle mutta onni ettei se ole minun perheeni joka siitä kärsii.

Vierailija:

Kotiäidit aina julistavat, kuinka heidän miehensä haluavat heidän olevan kotona tai ovat jopa ylpeitä asiasta. Miksei sitten miesporukassa esiinny ikinä ensimmäistäkään miestä, joka arvostaisi kotona lojumista? Kyllä jokainen täysjärkinen mies haluaa aikuisen, tienaavan puolison eikä ylläpidettävää holhottavaa.

koska on miehen ylpeys elättää perhe. Kuitenkaan hän ei arvosta tätä kotona " lojuvaa" vaimoa, joka vie ja hakee koulusta ja harrastuksista lapset (nyt enää 2 kotona), laittaa joka päivä lämpimän ruoan miehelle klo 13 ja pitää taloa pystyssä.

Lapset eivät pääsisi kouluun, jos heitä ei sinne vietäisi. He eivät pääsisi kotiin, ellei heitä haettaisi.

Toki ongelmaksi muodostuisi nopeasti se, että minun pienellä palkalla ei perhettä kovin kauaa elätetä, ainakaan tällä elintasolla mitä meillä nyt on.



Ja mitä tulee työssäkäynnin helpottamiseen, onneksi minun mieheni ymmärtää olla kiitollinen siitä että saa keskittyä yrityksen pyörittämiseen, ei tarvitse viedä lapsia aamulla kiireessä tarhaan tms. vaan sen kun astelee valmiiseen ruokapöytään ja siivottuun kotiin. Ihmettelen suuresti näitä miehiä jotka eivät ymmärrä tämän arvoa, voi olla että jos osat vähäksi aikaa vaihtuisivat niin se selviäisi.

vaimolla ja miehellä on molemmilla 50% käyttövaroista ja laskuista. Sitten näistä rahoista vaimo maksaa kaikki lasten juoksevat kulut ja mies käyttää rahat esim golf-harrastukseen, lasketteluun, urheiluleireihin sekä rakastajattaren ylläpitoon.



Näin on muuten parissakin tuntemassani perheessä asiat...Jos joskus vaimolla ei olekaan riittänyt tuo raha, mies on suuttunut, että mihin se akka oikein rahat hassaa... Vaimo ei harrasta mitään eikä pahemmin edes osta vaatteita...

Yksikin nainen piti miestään sikamaisena, kun mies oli pyytänyt häntä joskus maksamaan kaupassa ruokaostokset!



Tällaisia nämä ihanat itsenäiset suominaiset.

Joka tapauksessa jos toinen on kotona, niin kummallekaan aikuiselle ei jää senttiäkään omaa rahaa, vaan kaikki menee talousmenoihin ja lapsiin.



Kotiäiti jo 11 vuotta

Totta kai kotona loisijat väittävät, että ei ole väliä kuka maksaa, kun maksaja on aina joku muu kuin itse. Hävetkää!

Vierailija:

vaimolla ja miehellä on molemmilla 50% käyttövaroista ja laskuista. Sitten näistä rahoista vaimo maksaa kaikki lasten juoksevat kulut ja mies käyttää rahat esim golf-harrastukseen, lasketteluun, urheiluleireihin sekä rakastajattaren ylläpitoon.

Näin on muuten parissakin tuntemassani perheessä asiat...Jos joskus vaimolla ei olekaan riittänyt tuo raha, mies on suuttunut, että mihin se akka oikein rahat hassaa... Vaimo ei harrasta mitään eikä pahemmin edes osta vaatteita...

halauaisi vaimon olevan kotona vuosia. Kaikki toivovat vaimon menevän töihin ja äkkiä. Suurin osa kotiäideistä ei vain suostu näkemään tätä asiaa. Sinänsä toinen kysymys on, että täytyykö kaikessa olla just miehen mielen mukaan.



Itse olen töissä ja hyvä niin. Palkkani on oleellinen osa taloutta: maksan asuntolainan, autonlainan ja sijoitan. Mieheni maksaa suurimman osan irtolaskuista ja ruuat kaupassa + matkat. (matkustamme paljon) En mä ainakaan näe, että palkkani olisi pelkästään mun omaa tuhlausrahaa. Yhteisiähän nämä kaikki tai itseasissa ei ihan täysin. Auto, sijoitukset ja asunto on mun nimissä ja ei olla naimisissa. Miksi näin? Se on pitkä juttu ja jos ero tulisi, niin taatusti hyvittäisin miehelle hänen osuutensa.