Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Päiväkodin kehityskeskustelu, tuli kauhea olo
04.05.2011 |
Oltiin tänään päiväkodissa tyttäremme 3v. kehityskeskustelussa. Nyt olen sitten itkeä tihuuttanut koko illan siitä lähtien, kun lapsi meni nukkumaan, ja varasin ajan ensi viikolle neurologille.
Koko keskustelu oli äärimmäisen ongelmakeskeistä ja jotenkin vihjailevaa, että tyttärellämme olisi mahdollisesti jokin neurologinen kehityshäiriö tai-viive. Mm. kuinka tytär "jumittaa" tilanteissa, ei aina ota kontaktia, ei aina katso silmiin, häntä pitää joskus auttaa pukemisessa, hän ei opi auditiivisesti eli häntä ei voi opettaa sanomalla asioita kun hän ei ymmärrä tarpeeksi hyvin. Puheen kehityksessä on meidänkin mielestä viive, ja siksi ollaan käyty nyt puheterapeutilla neuvolan kautta. Mutta minä ja mieheni emme tunnistaneet tytärtämme näistä muista kuvauksista. Tyttäremme oli jopa turhan kiltti, he toivoisivat, että pistäisi enemmän hanttiin, että turhan helposti tottelee. (Meillä kotona kyllä todellakin pistää hanttiin ja uskaltaa protestoida). Samaan hengenvetoon täti näki senkin ongelmana, että tyttäremme on liian herkkä ja reagoi liian voimakkaasti suruun ja itkee pienenkin asian takia kuin se olisi iso asia. Lisäksi täti vihjaili, että on monenmoista aistiyliherkkyyttä, kun tyttäremme säikähtää esim. roska-auton kolinaa tai moottoripyörän ääntä ja on jopa joskus ruvennut itkemään nämä äänet kuullessaan. Ja että haju-yliherkkyyttäkin on, kun kuulemma sanoo usein vessassa että "haisee pahalle", jos joku toinen on käynyt kakalla.
Kaikki oli ihan yhtä suurta ongelmavyyhteä. Se, että tyttäremme joskus haluaa leikkiä yksinään ja tehdä vaikka nuppipalapelejä, oli merkki huonosta vuorovaikutuksesta. Lisäksi täti muisti mainita, miten arka tytär on ennen ollut (ei siis esittänyt asiaa niin, että tytär on hyvin reipastunut ja tullut rohkeaksi, vaaan että oli pienempänä niin kovin arka ja jännitti). Nukkumisasioissakin oli sen verran huomautettavaa, että "ennen häntä oli vaikeaa saada nukkumaan, kun jalat heiluivat, eikä rauhoittunut, nyt menee paremmin". Ruokailussakin oli ongelmaa, kun tytär kerää joskus ruokaa suuhunsa eikä nielaise - kuulemma autisteilla voi olla tällainen piirre. Olimme aivan että täh.
Nyt olen sitten aivan paniikissa näistä puheista ja olen varannut tosiaan neurologille ajan. 3-vuotisneuvolassa ei todettu kuin puheenviivästymä, mistä on jo terapeutille hakeuduttu. Tuon keskustelun jälkeen on olo, että tyttäremme on vähintääkin autisti. Mitään hyvää sanottavaa ei tarhantädillä ollut, luetteli vain näitä ongelmia ja sekaan jotain pedagogista juttua. Ihmettelen, että miten ei neuvolassa ole mitään huomattu, eikä puheterapeutti ole lähettänyt jatkotutkimuksiin, jos epäilisi jotain muutakin kuin puheen viivästymää? Olemme myös allergioiden takia käyneet useampaan kertaan yksityisellä lastenlääkärillä, ja luulisi hänenkin jotain huomanneen, jos jokin olisi vikana.
No, saa neurologi nyt selvittää asian. Onko muilla tällaisia kauhukokemuksia kehityskeskustelusta? 2-vuotis-kehityskeskustelu meni päiväkodissa ihan toisella tavalla, juteltiin mukavia ja täti kehui tytärtämme monesta asiasta, se olikin toinen tarhantäti...
Kommentit (152)
Hei, tämä ei tainnut nyt koskea minua ap:ta, jos olet lukenut tätä ketjua ja kommenttejani. Kun olet erityislastentarhanopettaja, niin osaisitko kertoa, miten elton saisi mukaan sinne tarhaan lasta tukemaan? Laitoin tästä jo oman avauksenkin, jotta saisin vastauksia. lapsemme on jo menossa yksityiselle neurologille, mutta haluaisin että myös päiväkodin kautta asian seuraamista jatkettaisiin ja asia etenisi siinä järjestyksessä kuin päiväkodissa näitä asioita eteenpäin viedään. Otammeko asian esille tarhantätien kanssa ja sanomme haluavamme elton mukaan tarkkailemaan lasta? Lapsen parasta tässä haemme. -ap
"On ihan luonnollista, että kun omassa lapsessa jotain epäillään kohdistuu viha sitä kohtaan, joka siitä ekana mainitsee. Olise sitten terkkari tai PK:n täti. "
Teki niin tai näin niin ikinä ei ole hyvä. Jos on jotain epämiellyttävää kerrottavaa niin vanhemmat saattavat kuulla vain sen vaikean asian ja unohtaa kehut. Toisaalta jos lto tai muu kasvattaja on oikeasti huolissaan niin kaikkien vanhempien päähän ei mene että asiaan olisi nyt syytä puuttua ja jos joristaan puolituntia muuta, kehutaan lasta ja kerrotaan "rakentavasti" että ollaan kyllä vähän huolissaan jostain asiasta asia voi mennä oikeasti vanhmmilta ohi. Joskus on pakko sanoa suoraan ja herättää vanhemmat. Osa ei nää mitään ongelmia omissa lapsissaan ja viestintuoja tietenkin ammutaan, jos joku edellinen täti onkin asian maton alle lakaissut. Neuvolan "seula" on yhtä tyhjän kanssa. Ei siinä tunnissa kerran vuodessa saa mitään kuvaa lapsen ryhmätaidoista, puheen ymmärtämisestä, motoriikasta tai paljon muustakaan (toki nykyään yleensä päiväkodista laitetaan kuvaus neuvolaan lapsen käytöksestä hoidossa). Jos joku menee vähän pieleen niin se voi olla joko jännitystä tai todellista ongelmaa. Harvoin kenestäkään on kiva ottaa ikäviä asioita esille, varsinkin jos huomaa etteivät vanhemmat halua ottaa sellaista palautetta vastaan.
Toki ammattikasvattajatkin voivat olla väärässä ja vaikeudet ollakin vain kehitysviivettä tms. mutta ei ole erityisen kannattavaa keskittyä haukkumaan lastentarhanopettajia tms.vaan miettiä että olisiko asiassa sittenkin jotain perää. Uskomatonta, mutta tavoitteena voi olla ihan oikeasti lapsen paras, eikä vanhemmille ilkeily.kasvatustieteen maisteri, erityislastentarhanopettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on ainakin kelton (kiertävä/konsultoiva) elto tiedot PK:n ilmoitustalulla ja netistäkin löytyy. Kelto käy PKssa ihan säännöllisesti muutenkin, joskus siitä on kerrottu meille etukäteen - aina ei. Meillä ainakin oli tosi ihana kelto, jolla oli hyviä vinkkejä henkilökunnalla ja meille vanhemmille käytännön tilanteisiin. Se oli tuossa vaiheessa se suurin apu. Ja hänen kauttaa saimme lähetteen päivähoidon psykologille, jonka luona lapsi kävi muutaman kerran ja joka kävi katsomassa lasta myös PKssa.
Tuosta psykologilla käynnistä tuli mieleen, että onneksi niitä kertoja oli 4-5 sillä parilla ekalla kerralla lapsi käyttäytyi tosi hyvin ihan kuten neuvolassa. Oli vaan kiva saada yhden tädin huomio ja tehdä kivoja pelejä. Mutta kun kertoja oli monta lapsi alkoi jo olla enempi oma itsensä ja käytyään vielä PKssa (nuori )psykologi kirjoitti lapsesta tosi hyvän lausunnon - siis siinä mielessä hyvän, että osasi kuvata lasta ihan oikein ja löysi pahimmat ongelmakohdat.Ja myöhemmin kelto oli myös iso apu mietittäessä eskari- ja kouluvaihtoeshtoja.
Teillä on hyvä tarhantäti! Ihan oikeasti! Muistan, kun nuorempana olin harjoittelussa päiväkodissa, jossa oli eräs ongelmalapsi. Jokainen hoitaja tiesi (jo vuosien kokemuksella!) että kaikki ei ole hyvin, mutta kukaan ei uskaltanut asiasta vanhemmille puhua. Lapsi oli ollut jo vuosia hoidossa samassa paikassa ja erottui kyllä ikätovereistään todella radikaalisti. Uskon, että vanhemmillakin oli rankkaa tämän lapsen kanssa.
On vaan niin paljon helpompi etsiä ne positiiviset asiat ja haudata ongelmat. Vanhemmatkin tykkää enemmän kuulla hyvää omasta lapsestaan kuin negatiivisia asioita. Sinuna olisin onnellinen, kun täti tarttu härkää sarvista ja kertoi kuinka asiat todellisuudessa ovat. Nyt on teistä kiinni kuinka tästä eteenpäin.
Ja sitten: on myös vanhempia, jotka kieltävät ongelmat aivan välittömästi. Ei HEIDÄN mussukallaan mitään viiveitä tai ongelmia ole! ja tilannetta pitkitetään niin kauan, kunnes on jo myöhäistä saada apua (pahimmassa tapauksessa). Vanhemmat saattavat suhtautua kepeästi dysfasiaan eikä viitsi tai halua hakea apua ajoissa. Tämä vaikuttaa jopa lapsen sosiaalisiin suhteisiin ja itsetunnon kehitykseen (jos on puheentuottamisen vaikeus, niin kaverit eivät ymmärrä puhetta ja lapsi ei ymmärrä miksi kukaan ei ymmärrä häntä jne. ollaan siis kierteessä. Ja samaan aikaan vanhemmat hokee, että "hän on vasta viisivuotias"...)
Mutta tällaisia tarhantätejä kuuluisi olla enemmän. Ja jos lapsi saa kunnollisen diagnoosin, niin ei häntä sen syvemmin leimata. Osataan vaan tuoda asiat paremmin lapsen eteen ja tehdä kasvatusyhteistyötä niinkuin kuuluukin!
leimata lapsi jopa epäilyjen pohjalta. Lisäksi niin paljon lto:t aiheuttavat turhaa inhimillistä tuskaa täysin väärien epäilyidensä takia. Tiedän lukuisia tapauksia. Eräässä koulussa oli sijaisena tällainen virkaintoinen lto, joka opiskeli erityislastentarhanopettajksi. Näki jokaisen ujo lapsen autistina. Onneksi ei saanut virkaa ja joutu lähtemään koulusta!!!
vaan ihan vain puutteita taidoissa tai persoonallisia piirteitä, tempperamenttieroja niin mikä sen parempi, kun että ne huomataan ja huomioidaan. Useimmissa päiväkodeissa on oikeasti ammattitaitoinen henkilökunta, joilla käytössä kelto ja relto ja tahto auttaa näitä lapsia selviytymään päiväkodin arjesta ja valmistautumaan selviämään (aika omin nokin silloin) tulevasta koulumaailmasta erilaisin tukimuodoin.
Tässäkin ketjussa on saanut lukea, kuinka hoitajia mollataan ja epäilyistä saa tiukkoja toruja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koko ketjua lukea, mutta ihan hyvä varmaan, että ap:n lapsi saa asiantuntijalausunnon. Tämä on niin kaksipiippuinen juttu: toisaalta on hyvä, että lapsia tutkitaan ja apua saadaan, mutta toisaalta ihan normaaleista luonteenpiirteistä saadaan oireita, jotka kielivät siitä ja tästä häiriöstä. Omalla esikoisellani oli alle kouluikäisenä vahvat aspergerpiirteet. Viihtyi yksin, järjesteli autoja riviin loputtomasti, ei oikein hallinnut sos. juttuja, oli vieraammassa seurassa tosi kiltti, opetteli aakkoset 1-vuotiaana, on kiinnostunut teoreettisista asioista, kipukynnys on korkea jne. jne. melkeinpä loputtomiin. Netissä keskustelin aspergerpalstalla ja yksi äiti kertoi (rakentavassa hengessä), että hänen pojallaan oli samassa iässä (taisi olla 5 v. silloin) samanlaista ja ongelmat räjähti käsiin eskarissa. Päätin kokeilla, miten eskarissa sujuu, lapsi oli siis kotihoidossa ja kerhoissa siihen asti, melkeinpä olin etsinyt neurologin puh.numeron valmiiksi. No, eskari sujui mainiosti ja koulussakin pyyhkii hyvin, on nyt ekaluokalla! Aspergerpiirteitä on yhä, mutta ovat toisaalta ihan tavisluonteenpiirteitä minusta. Eli ihan selvätkin "oireet" voivat helpottaa iän myötä ja osa pitää vaan hyväksyä luonteenpiirteinä. Näinkin voi käydä.
Perus av-kamaa... Jos lapsella on mahdollisesti epäilty jotakin häiriötä, ei suinkaan sitä kannata selvittää vaan tulla av-palstalle riekkumaan tarhan asiattomuudesta. Ihmettelen oikeasti kuka jaksaa tehdä mitään ihmissuhdetyötä - paskaahaan siitä vain saa niskaan, teki niin tai näin. Perus av-mamma raivostuu mistä tahansa Nico-Jessicaansa koskevasta arvostelusta niin, että on aivan sama kuinka rakentavasti ja ammatillisesti jne asian esittäisi. Pääasiahan ei ole Nico-Jessican hyvinvointi vaan se, että sekä av-mamma että Nico-Jessica ovat täydellisiä ja kaiken arvostelun ja arvioinnin yläpuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis ihan oikeita kavereita ?
koko ketjua lukea, mutta ihan hyvä varmaan, että ap:n lapsi saa asiantuntijalausunnon. Tämä on niin kaksipiippuinen juttu: toisaalta on hyvä, että lapsia tutkitaan ja apua saadaan, mutta toisaalta ihan normaaleista luonteenpiirteistä saadaan oireita, jotka kielivät siitä ja tästä häiriöstä. Omalla esikoisellani oli alle kouluikäisenä vahvat aspergerpiirteet. Viihtyi yksin, järjesteli autoja riviin loputtomasti, ei oikein hallinnut sos. juttuja, oli vieraammassa seurassa tosi kiltti, opetteli aakkoset 1-vuotiaana, on kiinnostunut teoreettisista asioista, kipukynnys on korkea jne. jne. melkeinpä loputtomiin. Netissä keskustelin aspergerpalstalla ja yksi äiti kertoi (rakentavassa hengessä), että hänen pojallaan oli samassa iässä (taisi olla 5 v. silloin) samanlaista ja ongelmat räjähti käsiin eskarissa. Päätin kokeilla, miten eskarissa sujuu, lapsi oli siis kotihoidossa ja kerhoissa siihen asti, melkeinpä olin etsinyt neurologin puh.numeron valmiiksi. No, eskari sujui mainiosti ja koulussakin pyyhkii hyvin, on nyt ekaluokalla! Aspergerpiirteitä on yhä, mutta ovat toisaalta ihan tavisluonteenpiirteitä minusta. Eli ihan selvätkin "oireet" voivat helpottaa iän myötä ja osa pitää vaan hyväksyä luonteenpiirteinä. Näinkin voi käydä.
Ehkä tarhan täti on innokas kun tietää paljon erilaisista oireyhtymistä ja haluaa nyt löytää niitä :/ Oma tyttömme on myöskin saanut jo parina vuotena kommentteja siitä miten hän on liian ujo ja kiltti ja liikaa omissa oloissaan. Kuitenkin hänellä on kavereita, hän on iloinen ja osaavainen, enkä itse näe ongelmaa. Nykyään haluttaisiin kaikkien mahtuvan samaan kovaääniseen muottiin, pitää olla vahvat kyynärpäät. Kasvatuskäsitykset ovat muuttuneet aika nopeasti. Joo joo, minä en vain itse myönnä että lapsessani ja kasvatuksessani on vikaa :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis ihan oikeita kavereita ?
koko ketjua lukea, mutta ihan hyvä varmaan, että ap:n lapsi saa asiantuntijalausunnon. Tämä on niin kaksipiippuinen juttu: toisaalta on hyvä, että lapsia tutkitaan ja apua saadaan, mutta toisaalta ihan normaaleista luonteenpiirteistä saadaan oireita, jotka kielivät siitä ja tästä häiriöstä. Omalla esikoisellani oli alle kouluikäisenä vahvat aspergerpiirteet. Viihtyi yksin, järjesteli autoja riviin loputtomasti, ei oikein hallinnut sos. juttuja, oli vieraammassa seurassa tosi kiltti, opetteli aakkoset 1-vuotiaana, on kiinnostunut teoreettisista asioista, kipukynnys on korkea jne. jne. melkeinpä loputtomiin. Netissä keskustelin aspergerpalstalla ja yksi äiti kertoi (rakentavassa hengessä), että hänen pojallaan oli samassa iässä (taisi olla 5 v. silloin) samanlaista ja ongelmat räjähti käsiin eskarissa. Päätin kokeilla, miten eskarissa sujuu, lapsi oli siis kotihoidossa ja kerhoissa siihen asti, melkeinpä olin etsinyt neurologin puh.numeron valmiiksi. No, eskari sujui mainiosti ja koulussakin pyyhkii hyvin, on nyt ekaluokalla! Aspergerpiirteitä on yhä, mutta ovat toisaalta ihan tavisluonteenpiirteitä minusta. Eli ihan selvätkin "oireet" voivat helpottaa iän myötä ja osa pitää vaan hyväksyä luonteenpiirteinä. Näinkin voi käydä.
Poikani ei ole vieläkään hurjan sosiaalinen, mutta oletan, että se on temperamenttipiirre, johon ei voi vaikuttaa paljonkaan. Eli hän tullee aina olemaan ihminen, joka viihtyy hyvin myös yksin, eikä se ole ongelma. En voi tietysti olla koulussa kärpäsenä katossa, mutta olen saanut sen käsityksen, että pojat leikkivät välitunnilla vaihtelevissa isommissa porukoissa, joissa poikani on mukana, ja yksi poika on sitten se paras ystävä, jota tapaa vapaa-ajallakin. Tällä pojalla taas on muitakin kavereita, joita tapaa usein, ja luulen, että jos poikani olisi sosiaalisesti ihan tumpelo, ei seura tätä toista poikaa varmaan kovin kiinnostaisi.
Poikani ei käsittääkseni ole sosiaalisesti mikään nero, mutta toisaalta monet ihaillut sosiaaliset hurmurit voivat olla myös hyviä manipuloijia, jotka tavalla tai toisella käyttävät toisia hyväkseen. Ja tällaiseen manipulointiin pojallani eivät riittäisi edes taidot :) Poikien maailmassa ainakin tuntuu pärjäävän, jos ei haasta riitaa vaan on reilu kaveri, tietää hyviä tapoja rakentaa maja ja on kiinnostunut ohi kiitävistä hälytysajoneuvoista. Tarkoitan, että toiset lapset eivät välttämättä vaadi lapselta niin mainioita taitoja kuin vaikkapa tarhan tädit :)
99
Herran jestas - ei kai Pk:n tädistä mitään valitusta tehdä jos tämä vaan kertoo epäilynsä jostain. Vai onko parempi olla kertomatta.
Tosin olisivat voineet aikaisemminkin mainita, eikä kaikkea heittää yhdellä kertaa. Epäammattimaista touhua. Vie lapsesi varmuuden vuoksi neurologille. Jos jotain selviää, on sen kanssa vain elettävä. Jos taas kaikki ok, voit tehdä valituksen tarhatädistä (jos näet aiheelliseksi)
Olisi voinut varmaan vähän hienotunteisemminkin esittää asiat. Ilmeisesti AP:lla täti oli esitänyt epäilyksiään siihen malliin, että lapsessa on vikaa, viekää lääkäriin. Jos lapsessa ei olekaan mitään vikaa, niin onko tädillä oikeus heittää tuollaisia epäilyksiä ilman seurauksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkään, noista suurin osa on ihan "normaaleja" piirteitä, eli niitä voi olla ihan tavallisellakin lapsella, esim. omani on tosi arka, herkkä ja hidas.
Toiseksi, vaikka olisikin syytä epäillä jotain epänormaalia, niin senkin voi sanoa nätisti.
Joka ikinen kasvatusalaa opiskellut tietää, miten annetaan rakentavaa palautetta. Pelkkä arvosteleminen ei KOSKAAN tuota toivottua tulosta, vaan pitäisi myös kertoa, mitkä asiat menevät hienosti.
Tsemppihalaus sinulle ja tytöllesi!
t. kasvatusalan ammattilainen
En TODELLAKAAN sanonut, ettei lapsella voisi olla kehityshäiriötä, enkä sitä, että ammattilainen tekisi niistä turhaan numeroa. Mutta päiväkodin täti ei välttämättä ole sen tason ammattilainen, että erottaisi esim. puheen viivästymän aiheuttamat ongelmat todellisesta neurologisesta sairaudesta.
Ok, en tiedä, miten asia on sanottu, mutta jos vastaanottaja kokee sen ahdistavana, se ON sanottu väärin. Ammattilaisen pitää osata kertoa asia niin, ettei toinen koe itseään nurkkaan ajetuksi.
Kiitos, kun arvostelet ammattilaisuuttani. Tunnet minut selvästi hyvin.
Kommenttisi pisti todella vihaksi. Hys hys, ei saa arvostella. Neuvostomeininkiä. Sinä et varmaankaan koskaan ole arvostellut ketään kollegaasi? LOL :D
Kollegojen työtä saa ja PITÄÄ arvostella, jos kokee, että he toimivat väärin. Minusta tässä on selvästi toimittu väärin, kun ap:lle on jäänyt ahdistunut olo.
Vaikka asia olisi kuinka selvä ja vakava, ammattilainen osaa kertoa sen niin, ettei toinen koe itseään täysin nurkkaan ajetuksi.
Mutta menepä sinä nyt vaan paistattelemaan omassa täydellisyydessäsi. Minä en tähän ketjuun enää palaa, kun ystävällisen viestin vastaanotto on tällainen.
t. AMMATTILAINEN
ei mitään diagnooseja.
Jos sinulla on vaikka kurkku kipeä ja lääkäri EPÄILEE anginaa ja lähettää nieluviljelyyn niin et kai haasta häntä oikeuteen, kun ei kurkusta löytynytkään streptokokkia vaan kyseessä oli vaan virusinfektio, joka menee itsestään ohi.
Herran jestas - ei kai Pk:n tädistä mitään valitusta tehdä jos tämä vaan kertoo epäilynsä jostain. Vai onko parempi olla kertomatta.
Tosin olisivat voineet aikaisemminkin mainita, eikä kaikkea heittää yhdellä kertaa. Epäammattimaista touhua. Vie lapsesi varmuuden vuoksi neurologille. Jos jotain selviää, on sen kanssa vain elettävä. Jos taas kaikki ok, voit tehdä valituksen tarhatädistä (jos näet aiheelliseksi)
Olisi voinut varmaan vähän hienotunteisemminkin esittää asiat. Ilmeisesti AP:lla täti oli esitänyt epäilyksiään siihen malliin, että lapsessa on vikaa, viekää lääkäriin. Jos lapsessa ei olekaan mitään vikaa, niin onko tädillä oikeus heittää tuollaisia epäilyksiä ilman seurauksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkään, noista suurin osa on ihan "normaaleja" piirteitä, eli niitä voi olla ihan tavallisellakin lapsella, esim. omani on tosi arka, herkkä ja hidas.
Toiseksi, vaikka olisikin syytä epäillä jotain epänormaalia, niin senkin voi sanoa nätisti.
Joka ikinen kasvatusalaa opiskellut tietää, miten annetaan rakentavaa palautetta. Pelkkä arvosteleminen ei KOSKAAN tuota toivottua tulosta, vaan pitäisi myös kertoa, mitkä asiat menevät hienosti.
Tsemppihalaus sinulle ja tytöllesi!
t. kasvatusalan ammattilainen
En TODELLAKAAN sanonut, ettei lapsella voisi olla kehityshäiriötä, enkä sitä, että ammattilainen tekisi niistä turhaan numeroa. Mutta päiväkodin täti ei välttämättä ole sen tason ammattilainen, että erottaisi esim. puheen viivästymän aiheuttamat ongelmat todellisesta neurologisesta sairaudesta.
Ok, en tiedä, miten asia on sanottu, mutta jos vastaanottaja kokee sen ahdistavana, se ON sanottu väärin. Ammattilaisen pitää osata kertoa asia niin, ettei toinen koe itseään nurkkaan ajetuksi.
Kiitos, kun arvostelet ammattilaisuuttani. Tunnet minut selvästi hyvin.
Kommenttisi pisti todella vihaksi. Hys hys, ei saa arvostella. Neuvostomeininkiä. Sinä et varmaankaan koskaan ole arvostellut ketään kollegaasi? LOL :D
Kollegojen työtä saa ja PITÄÄ arvostella, jos kokee, että he toimivat väärin. Minusta tässä on selvästi toimittu väärin, kun ap:lle on jäänyt ahdistunut olo.
Vaikka asia olisi kuinka selvä ja vakava, ammattilainen osaa kertoa sen niin, ettei toinen koe itseään täysin nurkkaan ajetuksi.
Mutta menepä sinä nyt vaan paistattelemaan omassa täydellisyydessäsi. Minä en tähän ketjuun enää palaa, kun ystävällisen viestin vastaanotto on tällainen.
t. AMMATTILAINEN
ei mitään diagnooseja. Jos sinulla on vaikka kurkku kipeä ja lääkäri EPÄILEE anginaa ja lähettää nieluviljelyyn niin et kai haasta häntä oikeuteen, kun ei kurkusta löytynytkään streptokokkia vaan kyseessä oli vaan virusinfektio, joka menee itsestään ohi.
Herran jestas - ei kai Pk:n tädistä mitään valitusta tehdä jos tämä vaan kertoo epäilynsä jostain. Vai onko parempi olla kertomatta.
Tosin olisivat voineet aikaisemminkin mainita, eikä kaikkea heittää yhdellä kertaa. Epäammattimaista touhua. Vie lapsesi varmuuden vuoksi neurologille. Jos jotain selviää, on sen kanssa vain elettävä. Jos taas kaikki ok, voit tehdä valituksen tarhatädistä (jos näet aiheelliseksi)
Olisi voinut varmaan vähän hienotunteisemminkin esittää asiat. Ilmeisesti AP:lla täti oli esitänyt epäilyksiään siihen malliin, että lapsessa on vikaa, viekää lääkäriin. Jos lapsessa ei olekaan mitään vikaa, niin onko tädillä oikeus heittää tuollaisia epäilyksiä ilman seurauksia?
Voihan sitä vaikka esimiehelle valittaa
*huoh*
Mutta miten se tehdään, se on toinen juttu.
Jos hoitajalla tai opettajalla herää epäily liittyen lapsen kehitykseen, niin tiimi yhdessä tekee havaintoja jotka sitten esitetään vanhemmille ja pyydetään lupa erityislastentarhanopettajan käyntiin. Sen jälkeen keskustellaan vanhempien, opettajan ja elton kanssa yhdessä havainnoista, mihin ne perustuu ja mitä sitten tehdään (jatkotutkimuksia, lisää seurantaa, tukimuotoja kuten kuvien käyttöä yms) sekä sovitaan seuraava keskusteluaika. Päivittäiset kuulumiset toki kuuluvat asiaan. Ongelma voi muuttua elämäntilanteen myötä, iän ja kehityksen myötä, pienillä auttavilla tukimuodoilla jne. Mutta huolestuneisuudesta, herkästäkään ei kyllä joudu edesvastuuseen, kunhan asiat ilmaistaan oikein ja ne eivät ole vain yhden työntekijän omia .
On se niin hienoa, että täällä on aina näitä toisia parempia ihmisiä, joiden asiana on tulla haukkumaan vastaajia, jotka kannustavat ja lohduttavat ap:ta. Mikä on motiivinne? Onko kivaa päteä? Millä asiantuntemuksella sen teette?
Sitäpaitsi tässä on kyse menettelytavasta, ei suinkaan lopputuloksesta. Eli ap:lla tarhatäti on epäammattimaisella tavalla esittänyt asian, jonka ap on ottanut ahdistuneena vastaan. Jos kyseessä on väärä hälytys, voisi minun mielestäni puuttua asiaan vähintäänkin huomauttamisella.
joka tapauksessa, jos omassa lapsessa jotain epäillään. Ihan sama miten asia on esitetty. Senpä takia ei minusta ei pelkän vanhemmalle keskutelusta jääneen tuntemuksen perusteella voi tuomita tarhan tätiä, kun kukaan meistä ei oikeasti tiedä, mitä keskustelussa tapahtui.
Alue: Aihe vapaa
"On ihan luonnollista, että kun omassa lapsessa jotain epäillään kohdistuu viha sitä kohtaan, joka siitä ekana mainitsee. Olise sitten terkkari tai PK:n täti. "
Teki niin tai näin niin ikinä ei ole hyvä. Jos on jotain epämiellyttävää kerrottavaa niin vanhemmat saattavat kuulla vain sen vaikean asian ja unohtaa kehut. Toisaalta jos lto tai muu kasvattaja on oikeasti huolissaan niin kaikkien vanhempien päähän ei mene että asiaan olisi nyt syytä puuttua ja jos joristaan puolituntia muuta, kehutaan lasta ja kerrotaan "rakentavasti" että ollaan kyllä vähän huolissaan jostain asiasta asia voi mennä oikeasti vanhmmilta ohi. Joskus on pakko sanoa suoraan ja herättää vanhemmat. Osa ei nää mitään ongelmia omissa lapsissaan ja viestintuoja tietenkin ammutaan, jos joku edellinen täti onkin asian maton alle lakaissut. Neuvolan "seula" on yhtä tyhjän kanssa. Ei siinä tunnissa kerran vuodessa saa mitään kuvaa lapsen ryhmätaidoista, puheen ymmärtämisestä, motoriikasta tai paljon muustakaan (toki nykyään yleensä päiväkodista laitetaan kuvaus neuvolaan lapsen käytöksestä hoidossa). Jos joku menee vähän pieleen niin se voi olla joko jännitystä tai todellista ongelmaa. Harvoin kenestäkään on kiva ottaa ikäviä asioita esille, varsinkin jos huomaa etteivät vanhemmat halua ottaa sellaista palautetta vastaan.
Toki ammattikasvattajatkin voivat olla väärässä ja vaikeudet ollakin vain kehitysviivettä tms. mutta ei ole erityisen kannattavaa keskittyä haukkumaan lastentarhanopettajia tms.vaan miettiä että olisiko asiassa sittenkin jotain perää. Uskomatonta, mutta tavoitteena voi olla ihan oikeasti lapsen paras, eikä vanhemmille ilkeily.
kasvatustieteen maisteri, erityislastentarhanopettaja