Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Päiväkodin kehityskeskustelu, tuli kauhea olo
04.05.2011 |
Oltiin tänään päiväkodissa tyttäremme 3v. kehityskeskustelussa. Nyt olen sitten itkeä tihuuttanut koko illan siitä lähtien, kun lapsi meni nukkumaan, ja varasin ajan ensi viikolle neurologille.
Koko keskustelu oli äärimmäisen ongelmakeskeistä ja jotenkin vihjailevaa, että tyttärellämme olisi mahdollisesti jokin neurologinen kehityshäiriö tai-viive. Mm. kuinka tytär "jumittaa" tilanteissa, ei aina ota kontaktia, ei aina katso silmiin, häntä pitää joskus auttaa pukemisessa, hän ei opi auditiivisesti eli häntä ei voi opettaa sanomalla asioita kun hän ei ymmärrä tarpeeksi hyvin. Puheen kehityksessä on meidänkin mielestä viive, ja siksi ollaan käyty nyt puheterapeutilla neuvolan kautta. Mutta minä ja mieheni emme tunnistaneet tytärtämme näistä muista kuvauksista. Tyttäremme oli jopa turhan kiltti, he toivoisivat, että pistäisi enemmän hanttiin, että turhan helposti tottelee. (Meillä kotona kyllä todellakin pistää hanttiin ja uskaltaa protestoida). Samaan hengenvetoon täti näki senkin ongelmana, että tyttäremme on liian herkkä ja reagoi liian voimakkaasti suruun ja itkee pienenkin asian takia kuin se olisi iso asia. Lisäksi täti vihjaili, että on monenmoista aistiyliherkkyyttä, kun tyttäremme säikähtää esim. roska-auton kolinaa tai moottoripyörän ääntä ja on jopa joskus ruvennut itkemään nämä äänet kuullessaan. Ja että haju-yliherkkyyttäkin on, kun kuulemma sanoo usein vessassa että "haisee pahalle", jos joku toinen on käynyt kakalla.
Kaikki oli ihan yhtä suurta ongelmavyyhteä. Se, että tyttäremme joskus haluaa leikkiä yksinään ja tehdä vaikka nuppipalapelejä, oli merkki huonosta vuorovaikutuksesta. Lisäksi täti muisti mainita, miten arka tytär on ennen ollut (ei siis esittänyt asiaa niin, että tytär on hyvin reipastunut ja tullut rohkeaksi, vaaan että oli pienempänä niin kovin arka ja jännitti). Nukkumisasioissakin oli sen verran huomautettavaa, että "ennen häntä oli vaikeaa saada nukkumaan, kun jalat heiluivat, eikä rauhoittunut, nyt menee paremmin". Ruokailussakin oli ongelmaa, kun tytär kerää joskus ruokaa suuhunsa eikä nielaise - kuulemma autisteilla voi olla tällainen piirre. Olimme aivan että täh.
Nyt olen sitten aivan paniikissa näistä puheista ja olen varannut tosiaan neurologille ajan. 3-vuotisneuvolassa ei todettu kuin puheenviivästymä, mistä on jo terapeutille hakeuduttu. Tuon keskustelun jälkeen on olo, että tyttäremme on vähintääkin autisti. Mitään hyvää sanottavaa ei tarhantädillä ollut, luetteli vain näitä ongelmia ja sekaan jotain pedagogista juttua. Ihmettelen, että miten ei neuvolassa ole mitään huomattu, eikä puheterapeutti ole lähettänyt jatkotutkimuksiin, jos epäilisi jotain muutakin kuin puheen viivästymää? Olemme myös allergioiden takia käyneet useampaan kertaan yksityisellä lastenlääkärillä, ja luulisi hänenkin jotain huomanneen, jos jokin olisi vikana.
No, saa neurologi nyt selvittää asian. Onko muilla tällaisia kauhukokemuksia kehityskeskustelusta? 2-vuotis-kehityskeskustelu meni päiväkodissa ihan toisella tavalla, juteltiin mukavia ja täti kehui tytärtämme monesta asiasta, se olikin toinen tarhantäti...
Kommentit (152)
Tyttö on liian pieni päiväkotiin! Jää kotiin tai laita pph:oon. Ei meilläkään kolmevuotias missään ryhmässä leikkinyt! nuo päiväkodin tädit ovat natseja!!!
http://www.google.com/search?hl=en&q=liisa+keltikangas-j%C3%A4rvinen+p%…
Tässä sinulle linkkejä lista arvostetun professori Liisa Keltikangas-Järvisen tutkimuksiin ja muihin tutkimustuloksiin. Lue niitä ja käytä lapsi neurologilla. Mutta mun mutu on että lapsenne on normaali, liian pieni vain hälisevään päiväkotiin. Ja nuo päiväkodin ämmät ovat ihan OUT koko duunistaan, eivät tajua lapsista mitään! Putkinäköisiä natseja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuromentalin henkiökuntakin on melkein kaikki siellä töissä.
Oliko vaan niin että yksityisen diagnoosi oli äidille mieluisampi ?
Miltähän "neurologilta" sinä nyt menit varaamaan ajan? Toivottavasti edes lastenneurologilta, tavallinen neurologi ei noihin asioihin sano mitään. Jos kuvittelit, että kertakäynti "neurologilla" jotenkin ratkaisee ongelmasi (yksityisvastaanotolla, 20 min ajalla??), olet kyllä jo huomannut olleesi niin väärässä kuin ihminen voi olla. Kehitysviiveiden ja etenkin autismikirjon ongelmien tutkimukset vievät kuukausia, vaativat useita erityistyöntekijöitä ja heidän tutkimuksiaan, ja lastenneurologi vain vetää lopussa johtopäätökset tehtyjen selvittelyjen pohjalta. Että onnea.
Riippuu neurologista, oman lapseni kohdalla yksityinen lastenneurologi parinkymmenen vuoden kokemuksella antoi paremmin paikkansapitävän arvion 20 minuutissa kuin Lastenlinnan osastojaksot...
Diagnosointi on tosiaan vaikeaa, pidä puolesi, kyseenalaista, ja ennen kaikkea ole äiti.
Olenpa kaiketi säästynyt paljolta, kun olen hoitanut alle kouluikäiset lapset kotona. Vasuja on tehty vasta eskarissa. Esikoisesta ainoa miinus oli se, että innostuessaan saattaa olla liian kovaääninen;)
Neuromentalin henkiökuntakin on melkein kaikki siellä töissä. Oliko vaan niin että yksityisen diagnoosi oli äidille mieluisampi ?
Ei käyty Neuromentalilla, eikä ko. lastenneurologi ole Lastenlinnassa töissä. Eikä diagnoosi ollut "mieluinen", päinvastoin, mutta sen jälkeen saatiin nopsasti oikeata apua.
Hei,
löysin tämän viestiketjun ihan sattumalta mutta en malta olla kommentoimatta.
Mistähän on varhaiskasvatukseen lipsahtanut termi "kehityskeskustelu"?! Alle kouluikäisille lapsille tehdään varhaiskasvatussuunnitelma, ja vanhempien kanssa kanssa keskustellen sitä täytellään. Tarkoitus ei myöskään ole etsiä lapsesta vikoja. Vanhemmat ja varhaiskasvatusväki ovat kasvatuskumppaneita. Vasu-keskustelussa kirjataan yhdessä lapsen (ennen kaikkea) vahvuudet ja sitten voidaan ehkä todeta, että joissain asioissa lapsi vielä tarvitsee tukea. Sitten mietitään yhdessä keinoja tukea lasta. Tarvittaessa ohjataan vanhempia ottamaan yhteyttä vaikkapa juuri puheterapeuttiin.
Olette nyt joutuneet kyllä pahemman laatuiseen höykytykseen, harmittaa puolestanne. Toivon teille huolekkaampia päiviä ihanien lastenne parissa, oli heillä thaasteita tai ei.
t. erityislastentarhanopettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taas päiväkodissa hymisteltiin vaan, että hyvin menee kun taas me vanhemmat tiedostettiin, että lapsemme on kyllä vähän jäljessä kehityksessä kun verrattiin muihin samanikäisiin. Ja kuten arvasimmekin, lapsi "jäi kiinni" 5-vuotisneuvolassa, ja tuli lähetteet psykologille ja puheterapiaan. Psykologi suositteli elto-tukea ja päiväkodissa oltiin ihan ihmeissään.
Ap:lle haluaisin sanoa, että unohda MITEN asiat sanottiin, vaan keskity siihen MITÄ sanottiin. Hienoa, että viet lapsen neurologille. Tutkimisesta ei ole mitään haittaa, tutkimatta jättämisestä kylläkin. Ole iloinen, ettei päiväkoti vaikene vaikeista asioista.
tosiaan että etsitty suurennuslasilla ongelmia ja haluttu nähdä kaikki erilaisuus poikkeavana ja pahana. No, tuo yksin leikkiminen...minäkin sitä lapsena harrastin ja koulun mukaan se oli kovin, kovin paha juttu ja epänormaalia...väkisellä olis pitäny olla sosiaalinen. Kummasti olen silti elämässä pärjännyt ja töissäkin käyn, vaikka ala-asteen opettaja ja koulupsykologi ym. olivat kimpussani...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennen puhuttiin kasvatuskeskustelusta, joka tosiaan helposti nimeltään sekoittuu työpaikkojen kehityskekskusteluun. Nykyään puhutaan VASU.keksutelusta ja ensi vuonna tai jostain muusta.
Minullakin ennemminkin kokemusta siitä, ettei päväkodissa uskalleta ottaa asioita ajoissa puheeksi, minkä ymmärrän hyvin, kun näitäkin vanhempien rektioita lukee.
En ole alan ammattilainen, mutta ei tuo minusta miltään höykkyytykseltä kuulosta, vaikka varmaan aina siltä tuntuu kun omsta lapsesta kuulee ei-toivottuja asioita.
Olisi kiva kuulla miten AP:n tapauksessa kävi
Hei,
löysin tämän viestiketjun ihan sattumalta mutta en malta olla kommentoimatta.
Mistähän on varhaiskasvatukseen lipsahtanut termi "kehityskeskustelu"?! Alle kouluikäisille lapsille tehdään varhaiskasvatussuunnitelma, ja vanhempien kanssa kanssa keskustellen sitä täytellään. Tarkoitus ei myöskään ole etsiä lapsesta vikoja. Vanhemmat ja varhaiskasvatusväki ovat kasvatuskumppaneita. Vasu-keskustelussa kirjataan yhdessä lapsen (ennen kaikkea) vahvuudet ja sitten voidaan ehkä todeta, että joissain asioissa lapsi vielä tarvitsee tukea. Sitten mietitään yhdessä keinoja tukea lasta. Tarvittaessa ohjataan vanhempia ottamaan yhteyttä vaikkapa juuri puheterapeuttiin.
Olette nyt joutuneet kyllä pahemman laatuiseen höykytykseen, harmittaa puolestanne. Toivon teille huolekkaampia päiviä ihanien lastenne parissa, oli heillä thaasteita tai ei.
t. erityislastentarhanopettaja
Muista, että kyseessä oli yksittäinen mielipide. Myös hoitajan oma persoona joskus vaikuttaa siihen minkälaisia lasten tulisi olla. Ole rauhallisella mielellä ja puhu neuvolassa /käy tarkastuttamassa huolestuttavat asiat jollain ammatti-ihmisellä. Olisi tärkeää, että kehityskeskusteluissa muistettaisiin kertoa myönteisistäkin asioista, joita varmasti on kaikilla paljon. Tavallaan hyvä että tullaan tietoisiksi jos on aihetta huoleen. Mutta näin taviksesta lapsesi touhut eivät kuullosta huolestuttavalta. Esim. mikä ihme se on jos joskus haluaa omaa rauhaa lapsikatraassa tai joskus menee aikaa vastatessa. Aika monella aikuisellakin saattaa mennä. Mutta varmuudeksi puhu muillekkin. Ja jos lapsesi tarvitsee oikeasti erityistä tuke, on parasta lopettaa tihrustaminen niin voit parhaalla mahdollisella tavalla tukea häntä. Kaikilla on jotain huolenaiheita. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä näytät suhtautuvan tähän asiaan hyvin järkevästi ja asiallisesti. Toisin kuin monet keskutelijat
t:69
Ei ole mikään nuori heitukka, vaan yli viisikymppinen ihan järjissään olevan oloinen henkilö. Tosin hänellä on taipumus tuollaisiin negatiivisiin yksinpuheluihin. Esim. vanhempainillassa vanhemmat ehtivät hädin tuskin esitellä itsensä, kun tämä henkilö alkoi pitää monologia aiheesta, jota en enää edes muista. Pudotteli aika paljon termejä ja jotenkin sellaisella negatiivisella tavalla puhui siitä päiväkodin arjesta ja lasten välisistä eroista, ei siis nimillä, mutta vähän niin kuin että "osa vaatii enemmän huomiota ja auttamista kuin toiset, osa kehittyy hitaammin, osa nopeammin". Varmaan kaikki miettivät, että onkohan se minun lapseni se hitaasti kehittyvä. (Tämä ei nyt välttämättä liity mihinkään, mutta täti oli 7kk kestävällä vuorotteluvapaalla, josta palasi vuodenvaihteessa, ja on sen jälkeen ehtinyt olla jo kerran pidemmällä sairauslomalla. On käynyt mielessä, että jos täti onkin vain kypsynyt työhönsä?)
Me saatiin viime syksynä tosi paljon huolestunutta palautetta kuopuksestamme ja yksi keskustelukin käytiin ja yksi kirjallinenkin raportti saatiin lapsen ongelmakohdista.
Sanoin koko ajan, että lapsi on hitaasti lämpiävä ja että ei syytä huoleen.
Meidän "täti" oli tosi nuori ja haluaa tehdä työnsä hyvin, joten hän ilmeisesti koki sitten kovaa vastuuta tästä meidän lapsesta...
Minusta on ihan turha itse sitten hyppiä samalla tavoin seinille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarhantätien pitäs muistaa lasten yksilölliset ja persoonallisuus erot. Sekä nykyisin liikaa sosiaalistetaan lapsia,kyllä yksinkin leiki on hyväksi,tietysti!! Ja ei kukaan lapi voi ola "liian kiltti" sehän on vaan mukavaa jos on ns.helppo lapsi. Moni muukaan lapsi ei katso(isommista) silmiin aina ja joudun useasti sanomaan lapselle että katso "antti" silmiini kun puhun sinulle,eteenkin jos on joku läksytys tilanne menossa huonosta käytöksestä..ihan normia siis. Tuon ikäisillä on vielä paljon puheessa ongelmia jos niitä nyt ongelmiksi voi sanoa. Varmasti tyttärenne on ihan kunnossa. terv. nuori tarhantäti 22v. ps veikkaan taratädin olleen tälläinen mummotarhan täti,eli keskiikäinen joka kasvattaa lapsi jo vanhojen oppien mukaan,,,eli ei osaa huomioida lasta yksilönä ja persoonana.
ja tyylinsä on tuo, niin kannattaako sitä mukeloa nyt raahata sinne neurologille? Antakaa olla moisten kommenttien ihan omassa arvossaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kun isälle eli miehelle puhutaan muuttuukin ääni kellossa ja ollaan paljon kunniottvampia ja hienotunteisempia.
mutta kun isälle eli miehelle puhutaan muuttuukin ääni kellossa ja ollaan paljon kunniottvampia ja hienotunteisempia.
Miten tällaisissa tapauksissa tavallisesti edetään, jos siis päiväkoti haluaa viedä havaittuja ongelmia eteenpäin? Joku puhui, että silloin otetaan erikoislastentarhanopettaja mukaan, mutta miten käytännössä homma menee? Tekevätkö tarhantädit siinä aloitteen, ja osallistuuko se elto päiväkodin työhön tarkkaillen lasta vai miten se menee?
Minä olen sillä kannalla, että kaikki mahdollinen apu on tervetullutta, ja ehdottomasti haluaisin, että se elto tulisi päiväkotiin havainnoimaan lapsen käytöstä.
Onhan se paljon parempi, että jos lapsessa on jotain ongelmaa, niin sekä päiväkoti että vanhemmat puhaltavat yhteen hiileen. Siksi haluaisin, että tämä prosessi etenisi myös päivähoidon "systeemin" mukaan. Me viemme nyt lapsemme sinne yksityiselle neurologille, mutta haluamme päiväkodinkin tukemaan tätä asiaa. Voimmeko pyytää erikoislastentarhanopettajaa vierailemaan päiväkodissamme ja havainnoimaan lastamme ja tekemään jonkin lausunnon? Ja mitä sen jälkeen, jos se elto huomaa jotain poikkeavaa?
Onko kokemuksia tai tietoa?
Mielestäni on parempi tutkia kuin olla tutkimatta. Lisäksi tässä on se, että olen itsekin huomannut muutaman hieman erikoisen piirteen tytössäni. Koska neuvolassa niitä ei ole pidetty ongelmina eikä tarhankaan suunnalta ole kuulunut tähän asti mitään ja mies on ollut sitä mieltä myös, että kyse on vain persoonallisuudesta niin olen antanut asian olla. Nyt kun tuli tuollainen ryöpytys, niin olen ehdottomasti sitä mieltä, että selvitetään perinpohjin, jotta ei jää kummittelemaan mieleen. Meillä on vakuutus, joten onneksi ei rahakaan ei ole esteenä.
ja tyylinsä on tuo, niin kannattaako sitä mukeloa nyt raahata sinne neurologille? Antakaa olla moisten kommenttien ihan omassa arvossaan.
Tuossa muutama on viitannut siihen, oliko arvioija pätevä, ammatillinen jne... Kamoon, siellä tapahtuu älyttömästi ylilyöntejä koko ajan, kun välskäröidään näiden asioiden kanssa. Sihhen hommaan voi mennä peruskoulupohjalta, 3 vuotta, ja sitten arvioidaan lasten neurologista kehitystä. Uskoo ken haluaa...
meillä on ainakin kelton (kiertävä/konsultoiva) elto tiedot PK:n ilmoitustalulla ja netistäkin löytyy. Kelto käy PKssa ihan säännöllisesti muutenkin, joskus siitä on kerrottu meille etukäteen - aina ei. Meillä ainakin oli tosi ihana kelto, jolla oli hyviä vinkkejä henkilökunnalla ja meille vanhemmille käytännön tilanteisiin. Se oli tuossa vaiheessa se suurin apu. Ja hänen kauttaa saimme lähetteen päivähoidon psykologille, jonka luona lapsi kävi muutaman kerran ja joka kävi katsomassa lasta myös PKssa.
Tuosta psykologilla käynnistä tuli mieleen, että onneksi niitä kertoja oli 4-5 sillä parilla ekalla kerralla lapsi käyttäytyi tosi hyvin ihan kuten neuvolassa. Oli vaan kiva saada yhden tädin huomio ja tehdä kivoja pelejä. Mutta kun kertoja oli monta lapsi alkoi jo olla enempi oma itsensä ja käytyään vielä PKssa (nuori )psykologi kirjoitti lapsesta tosi hyvän lausunnon - siis siinä mielessä hyvän, että osasi kuvata lasta ihan oikein ja löysi pahimmat ongelmakohdat.
Ja myöhemmin kelto oli myös iso apu mietittäessä eskari- ja kouluvaihtoeshtoja.
Alue: Aihe vapaa
Riippuu neurologista, oman lapseni kohdalla yksityinen lastenneurologi parinkymmenen vuoden kokemuksella antoi paremmin paikkansapitävän arvion 20 minuutissa kuin Lastenlinnan osastojaksot...
Diagnosointi on tosiaan vaikeaa, pidä puolesi, kyseenalaista, ja ennen kaikkea ole äiti.