Väläyksiä vauva/lapsiperheen arjesta!! ;)

Kaadan kahvia tuttipulloon ja maitoa mukiin, ja huomaan vasta olkkariin mennessäni, että mitä hittoa?!?

Esikoiselta näitä juttuja on vaikka kuinka, eräänä aamuna esikoisen ollessa noin 2v menin kesken aamupuuron syönnin käymään vessassa, meni varmaan minuutti, ja tyttö oli kaatanut lautasellisen puuroa päähänsä ja odotteli minua aurinkoisena... Tästä on kuvakin:)

Kerran ruokki akvaariokaloja ruuveilla ja muttereilla.

Heitteli kissankakat laatikosta pitkin kämppää...

Meikkasi itsensä nätiksi, huulipunaa luomiin jne....

Niin ja viime viikolla oli piirtänyt pöytäänsä mulle joulukortin, pysyy kuulema tallessa- tän sai kyllä tyttö hangata ihan itse irti.

-Näitä ei enää kovin usein tapahdu, ikää esikoisella jo sen verran, että seuraavia odotellessa...

Mulle tuli mieleen kun keskimmäinen oli jotain vähän päälle 1v eikä vielä oikeestaan puhunut mitään. Sitten yks päivä hän oli vähän kipeenä ja yöllä meni sitten ihan mahdottomaksi, poika rääkyi ja piteli päätään jne. Lähetin miehen sitten päivystykseen pojan kanssa ja hän sinne lähti. No, se oli kokemus sinänsä, lääkäri oli vetänyt kauheat pinnat kuinka idiootit vanhemmat raahaa terveen lapsen keskellä yötä lääkäriin jne jne jne. Sitten mies tuli kotiin klo 03 ja taas sama huuto kun piti mennä nukkumaan. Lopulta pitkän taiston jälkeen poika hiljeni meidän väliin ja tosi varovasti katsottiin toisiamme että nyt sammutetaan valot. Meni pari minuuttia ja poika jo kuorsasi. Me huokasimme helpotuksesta kunnes poitsu yktäkkiä nousi istumaan, sanoi hyvin artikuloiden ja valtavalla äänellä " KOLU. LALLU." Siis jestas me revettiin ja mä itse asiassa hekottelin siinä vaikka kuinka kauan vaikka miten yritin olla hiljaa. Jätkä ei oo puhunut mitään ennen ja sitten sanoo kaksi merkityksetöntä sanaa sillä äänellä niin kun joku suuri filosofi.



Me ei koskaan tiedetty mitä ne tarkottaa, itse asiassa poika vieläkin joskus sanoo kolu ja sitten naureskelee... On nyt siis 2v4kk.

Meidän tyty vasta 9kk joten ei ole tullut näitä välähdyksiä paljoakaan, tilannekomiikkaa kylläkin senkin edestä.

Siskolla isompia lapsia ja mm. tälläisiä tilanteita tullut:

- Viime jouluna olin siskollani perinteisessä joulusaunassa heti aattoaamuna. Siskoni 6v poika totesi kun riisuin vaatteni että " täti, siulla on ihana pylleröinen!" Heh :) Lapseni oli silloin myös masussa ja sitä piti ihmetellä ja kokeilla. Sain selittää juurta jaksain miten vaavi on sinne päässyt. Poika oli sitä mieltä että olin syönyt kokonaisen kinkun!

- Toinen 2v poika haki huomiota kaikin keinoin. Olin heillä kylässä ja tehtiin kaikkia pikku jekkuja. Räplättiin mm. valoja kiinni ja pois jne. Äiti ei sit komentanutkaan vaan juteltiin keskenämme. Pikku herra päätti että huomiota on saatava, istui olkkarin lattialle, katsoi että kaikki varmasti näkevät, otti verhon käteen ja niisti verhoihin niin että kitarisat lepatti! Voi että meitä nauratti eikä komentamisesta tullutkaan mitään!

- nyt jos iso tyttö, kummityttöni oli hassu lapsi pienenä. Asuivat äitinsä kanssa kahdestaan pitkään. Asuivat kerrostalossa ja jostain syystä lapsen rattaat oli siirretty toiseen paikkaan äidille ilmoittamatta. Äiti luuli että ne on varastettu. Samana iltana puhelin (vanha lankamalli) soi ja tyttö reippaana vastaa puhelimeen (ikää 2-3v). Kuuluu puhetta: " et usko että miuta vituttaa. Miun rattaat varastettiin ja äiti täällä vaan kattoo kauniita ja rohkeita! Niin, kattoo kattoo!!" Äitinsä sieppasi luurin, onneksi siellä oli vain mummi :)

Oltiin veljeni lapsen ristiäisissä.Niitä siis vietettiin kotona.Kummityttöni oli jotenkin levoton ja virren jälkeen hän meni papin viereen ja tarkotus oli kai kuiskata koska vinkkasi papin alemmas,mutta pienet lapset kun kuiskaavat aika kovalla äänellä,niin tyttö sanoi,että pappi sun sukat haisee:)))meillä muilla oli kyllä hauskaa,mutta pappia nolotti...

Meillä myös suihkussa tarkasteltiin äitiä. Tyttö 2,5v ilmoitti sitten hyvin vakavana, että minulla on Pimppi, äidillä on Karvanen.



Sama neiti kysyi vakavalla naamalla nuohoojalta että: Kuules pikku kultaseni, mitä sinä teet? Nuohooja oli aika yksitotinen mutta sai silti puristettua itseltään hymyn ja vastauksenkin, itse melkein kieriskelin lattialla naurusta.



Aina kun lapset ovat hiljaa olen varma että olen unohtanut jonkun heistä jonnekin. Tulee sellainen olo että jotain puuttuu.



Tiia ja lapset 3v, 2v ja 5kk

Meidän neiti vasta vajaa 3kk vanha, mutta nuo aiemmat toppatakki-jutut tuntuvat tutuilta. Leivoin nimittäin ihan ensimmäistä kertaa joulupiparit toppatakki päällä! Syykin oli sama kuin edellisillä: vauva nukkui parvekkeella vaunuissa ja itki vähän väliä...rintatulehduksen pelossa (ja myös kovan pakkasen takia) tämä mamma sitten jauhoisilla käsillään kävi välillä lullaamassa vaunuja (joihin jäi kai ikuiset jauhojäljet) ja välillä leipoi tukahduttavan kuumassa keittiössä lisää pipareita...yhtään pellillistä ei silti päässyt palamaan, joka sinänsä saavutus kai.=)

Olin metrossa 2-vuotiaan tyttäreni kanssa. Tyttö tuijotti penkillä istuvaa nuorta naista, joka lepuutteli silmiään. " Täti nukkuu" , kommentoi tyttö. Sanoin, että ei taida nukkua, vähän lepää vain. " Täti väsynyt." Juu, niin taitaa olla. " Täti laiska!" Minä siinä yritin, että hys-hys, täti on varmaan vain väsynyt työpäivän jälkeen. " TÄTI VARMAAN LAISKA!"

" Täti" piti silmänsä kiinni, mutta suupieliä nyki...

Siskon lapsia olin kerran vahtimassa samaan aikaan, kun sähkömies oli keittiössä tekemässä jotain hommia. Luin lapsille kirjaa, jotta pysyisivät pois tieltä. Kirjassa puhuttiin keltiäisistä ja minä tyhmä menin kysymään lapsilta, tietävätkö he, mitä keltiäiset ovat. 4-vuotiaalla pojalla oli varma vastaus: " Kutimulkkuja!" Mulla oli hieman vaikeuksia jatkaa lukemista naurua pidätellen, ja sähkömieskin alkoi selvitellä kurkkuaan.

isukin lisäksi 6 tyttö ja äiti.



Toiseksi nuorin tytöistä (3v) istui mummun kanssa ja yhtä-äkkiä silmät kirkkaina selittämään



" Meijän itipä on poika, pappaki on poika. Itillä on haalovälitä temmotet jokka loikkuu..."



Ai että tälle on jaksanu nauraa =)



Toisessa perheessä tapahtunutta...



6v tyttö oli mummulassa saunassa ja aikansa katseltuaa pappaa saunanlauteilla tuumasi...



" Meidän isillä on pippeli PALIJO isompi ku sulla!"

Pappa ei vastannut mitään ja hetken kuluttua tyttö tuumaamaan uudelleen

" Miksi pappalla on pieni pippeli?..."

Mummu väliin selittämään että onhan pikkuveljellä pippeli myös... ja niin unohtui papalta kysely.



Illalla oli pappa tyttärelleen tuumailli että vois vävypoika housut jalassa kulea ettei lapsi niin isoon ääneen kommentoisi eroavaisuuksia ;)



Ja taas naurettiin...

...poika vasta vajaa 3kk, mutta äiti väsyneenä kerkeää puhua ja touhuta aika mielenkiintoisia..



Miehen mielestä huolestuttavin oli se kun ilmoitin eräänä sunnuntaiaamuna meneväni toisen koiramme kanssa vaunulenkille. Mieheni vastasi siihen että hän voi sitten käyttää toisen koiran sillä aikaa..

No minä siihen oikein suutuin että kuka vauvaa sitten vahtii ja etkö ajattele yhtään!

Juu..mies ihan tyynenä kysyi että ajattelinko ulkoiluttaa pelkkiä vaunuja ilman vauvaa?



Niin no..

IHANIA JUTTUJA...IHAN VEDET VALUU SILMISTÄ ENKÄ PYSTY NYTKÄÄN LOPETTAAN HIHITTÄMISTÄ...OHHOH HOIJAA!!!

Meillä vasta vuoden ikänen poitsu joka ei vielä ole puhellut hassuja....meillä taidan minä olla se joka välillä puhun miehelleni pojasta ja sanon silti kissan nimen ja toisinpäin!

ja kun poika hakkaa kissaa ja torun häntä niin torun poikaa kissan nimellä! Kissakin tuntuu katsovan sillon vähän kieroon minua!!



Pahin juttu on mun mielestä (kun puhutaan tosta äitiys dementiasta) se että kaupungilla kulkiessa näin talvi aikaan kun on sukkahousut housujen alla niin tuuli tekee tepposet ja saa tuntuun ihan kuin olis ne sukkikset ainoostaan jalassa....ette arvaa kuinka usein olen kokeillu reidestä että ne housutkin on tullu jalkaan laitettua...en taitaisi uskaltautua enää näille maisemille jos joskus unohtuu...



Ja yks toosi huvittava asia tapahtui jo ennen esikoista!

Oli kans talvi aika ja mulla oli lenkkeily verkkareiden kanssa sukkikset ja huono tapa kun on joskus riisua ne yhtäaikaa pois niin kerran kun oltiin taas lähdetty lenkille niin aloin ihmetteleen et miksi toisessa jalassa joka askeleella tuntuu joku haraavan vastaan....katsoin alaspäin ja salamana kiskoin toisesta puntista ne aiemman lenkkeilyn aikaset sukkahousut....ja takana tietysti tuli joku ihminen....en liiemmin alkanut katseleen taakseni ja poistuin aika rivakkaa vauhtia paikalta!! Sen koommin en oo yhtäaikaa riisunut kaikkia housuja!!

Vähän hävetti ja vaikka siitä on jo ainakin 5 vuotta aikaa niin silti alkaa naurattaan!!

Joskus kun sattumalta sattuu pääsemään itsekseen ruokakauppaan (juhlaa :)), niin jossain vaiheessa aina huomaan heijaavani/hyssytäväni niitä ostoskärryjä vaikkei vauva edes ole mukana!!!



Siellä ne perunat ja jauhelihat sitten kivasti pyörii :)



Caprice

Minä teen tuota joka kerta kun pääsen kauppaan yksin, ja sama jos menen perheeseen jossa on kissa, ja rupean sitä hellimään ja otan syliin, niin hyssyttelen huomaamattani samalla lailla kissaa kuin vauvaani :)

Mutta hei, nää on tosi hyviä, tässä yöllä jo hieman väsyneenä ei meinaa pysyä mopo käsissä kun naurattaa niin!

Mullakin on yks... :

Asutaan vuokrakerrostalokolmiossa, jossa joka syksy pakkasten tullessa patterit ovat hieman myöhässä, että saa olla kunnon pakkasille aika kylmyydessä ennen kuin lämmöt alkavat pattereissa toimia (en tiedä onko termostaatitkaan ehjät kun ei niitäkään kääntelemällä saa lämpöä).

Huomattiin sitten yks syksy että millään ei tule makuuhuoneemme patteriin lämpöä, yöllä kylmä nukkua. Perheen isi sitten soittaa jollekkin miehelle joka tulee pattereita korjailemaan, monta päivää myöhemmin. Minä olen pojan kanssa kaksistaan kotona ja isi on töissä.

Poika kurkkii makkarin ovelta uteliaana että mitä se korjaajamies siellä tekee, eikä uskalla mennä heti lähemmäs.

Vähän ajan päästä poika menee tekemään vähän tuttavuutta, jutustelee korjaajasedän kanssa, ja kiltti lapsiystävällinen nuori korjaajamies antaa pojallemme nippusiteen hypisteltäväksi.

Poika kysyy korjaajalta että " miksi sä et ole tullut heti korjaamaan pattereita kun makkarissa on niin hiton kylmä?" Vähän nolompana siinä sanoin pojalle että " Noh! Vähän nätimpää kielenkäyttöä!"

Korjaajasetä vastaa pojalle että sen pitää korjailla muuallakin kaikkea, niin ei aina heti kerkiä.

Menen keittiöön, ja kuulen vähän enemmän nolostuneena kun poika sanoo miehelle:

" isi oli kyllä sitä mieltä että te ootte niin perkuleen aikaansaamattomia paskoja ettette osaa ees omii hommiinne"

Jähmetyin siihen! En enää tiennyt mitä pojalle sanoa, pyytelin vaan anteeksi sedältä pojan kielenkäyttöä, että se ei aina ymmärrä.......

Voi että kun nolotti!!!

Perheen tyttö oli äitinsä kanssa suihkussa, äiti saippuoi itsensä kauttaaltaan ja tyttö lirutteli kylpyammeessaan kipoissa vettä ja katseli äitiä.

Tyttö kysyi äidiltä: " Äiti, mikä toi karvanen juttu on?"

Äiti pöyristyi, ja siinä sitten rupesi osottelemaan alapäätään että ai tää vai?

Tyttö nyökytti.

Äiti vastasi että no se on pimppi.

Tyttö ihmetteli että miksei sillä oo tollasta karvasta pimppiä. Äiti ei kerinnyt edes vastata kun tyttö jo itse oivalsi että " ahaa, mulle tulee sitten karvanen pimppi kun kasvan isoksi."

Sitten tyttö kysyi että " No miten toi vauva on sitten tonne mahaan joutunut?" (äiti oli raskaana silloin)

Äiti vastasi että no kun isi antaa äidille sellasen vauvansiemenen....

Sitten tyttö taas kyseli: " No miten sä saat sen sitten sinne mahaan, nielastaanko se vai?" Siihen loppui äidin mielikuvitus jo, ja vastasi vaan että no se liittyy siihen kun äiti ja isi on silleen lähekkäin. Sun pitäs kysyä isiltä jos se osais sulle paremmin selittää.

Ja kyselyt jatkui: " Mut äiti....... miten se vauva tulee sit ulos sieltä mahasta....?"

Äiti vastasi rehellisesti että se tulee sitten tuolta pimpistä.

Tytön silmät pyöristyivät lautasen kokosiksi pelosta, ja ennen kun tyttö kerkis ees avata uudelleen suutaan niin äiti rauhotteli vaan että " Ei sun tartte pelätä, ei sulta sieltä pimpistä mitään vauvaa tuu piiiiitkiin aikoihin"

En muista enää sitä loppua, tuttavaperheen äiti kertoi joskus. :)

Meillä on isommat lapset jo 11 ja 12 vuotiaat, juniori 3.5 kk. Tämä tapahtui muutamia vuosia sitten jouluaattona:



Olin yrittänyt tilata ensin tuttua joulupukkia, mutta hänen isänsä mukaan kalenteri oli jo aivan täynnä. Lupasi soittaa, jos johonkin väliin sopii. No soittoa ei kuulunut ja tilasin sitten toisen pukin tonttuineen meille käymään. Tuli jouluaatto ja sovittuun aikaan ovikello soi - Joulupukki tonttuineen tuli. Pääsimme siitä sitten olkkariin ja pukki alkoi jutustamaan lapsia. Ding Dong - ovikello soi, muksut juoksivat ikkunaan katsomaan ja huusivat - hei siellä on toinen joulupukki. Itse sitten ovelle käännyttämään toista pukkia pois ja yritin selittää lapsille, että ei se ollut pukki vaan vanha tonttu, joka etsi joulupukkia. Toi oli aika koominen tilanne:)



Taisi olla samana vuonna kun poika alkoi epäilemään joulupukin olemassa oloa. Oltiin käymässä kauppakeskuksessa lasten kanssa ja poika laukaisi kovaan ääneen joulupukin kohdalla: noi pukit täällä on piraattipukkeja. Oikee pukki ei vois ehtiä jokapaikkaan ja vaihtaa vaatteita noin nopeasti (oltiin törmätty siinä vaiheessa useampaan erinäköiseen pukkiin)



Tämä tytön 5 vuotiaana päiväkodissa laukaisema juttu on jäänyt hyvin mieleen: Lapsilta oli kysytty mitä isi ja äiti tekee töissä ja meidän neiti oli vastannut: " Isi on töissä johtaja, mutta äiti on kotona pomo!" .



Hyvää Joulua kaikille!

t. Kaisastiina

omalta esikoltani ei velä heru muuta kuin hymyä, mut miehen siskon pojat 5,5v. ja 2,5v olivat keskustelleet vakavalla naamalla viime keväänä/kesänä että onko meidän vauvalla valoa mahassa ja kyselleet sitä äidiltään. pienemmän mielestä vauvalla on valo mahassa eihän se muuten siellä mitään nää. isompi oli valistanut ettei tietenkään ole!

onpa tällekin naurettu muutaman kerran...

Juu, on käynyt! Kerran eräs tuttu kysyi että kermaakos teet kun maitopurkkeja heijailet kärreissä! :)

Nasuliina ja Caprice....

mä hyssyttelen myöskin usein ostoskärryjä, tai sitten saatamme olla välillä liikenteessä kaksilla kärryillä, vauva toisessa, kolmevuotias toisessa ja huomaankin heiluttelevani vimmatusti kolmevuotiasta.

Muutama päivä sitten olimme illalla liikenteessä, vauva oli jo väsynyt ja toivoin sen nukahtavan vaunuihin, että päästään sujuvasti kotiin. Isommilla tytöillä oli nälkä ja ostimme pikaisesti hampurilaiset jne....ajattelin ensin, että syödään ne kävellessä, mutta muutinkin mieleni, kun vauva nukahti. Söin silti vaunujen vieressä seisoen ja yhtäkkiä huomasin heijaavani itseäni, ihan kuin vauva olisi sylissä. Kyllä tuntui hölmöltä, varsinkin kun hetken päästä tajusin tekeväni niin uudestaan.

Ystäväperhe tuli katsomaan meitä synnärille. Imetin tyttöä nojatolissa ja ystävien 5v. poika pyöri ympärillä ja kyseli:

' Osaako vauva jo kontata?' , minä siihen että ei se vielä, ' Eikö se yhtään menisi tonne lattialle leikkimään?' , no ei se vielä osaa, ' Mitä se sitten osaa?' , no ei vielä paljoa, se on niin pieni vielä. Poika mietti hetken ja kysyi: ' Eikö sillä vauvalla ole ollenkaan jalkoja?' . Siinä vaiheessa rupesi naurattamaan. Ilmeisesti kainaloimetys ja laitoksen liian isot potkarit saivat pikkuruiset jalat katoamaan :)



Ja noista väsymyksistä; olen minäkin heijannut ostoskärryjä ja yksille vauvavieraille keitin pannullisen kahvia pitkin lattioita kun unohtui laittaa kannu keittimeen...

meidän 3v poika oli käymässä vessassa ennen päikkäreille menoa, huuteli sillä että Hei hei ja hyvää joulua! Kysyin että kellekkäs huutelet? Poika vastas: tolle pissalle ja paperille. Niille on kai joulu tulossa..