Harrastusasiaa: pilasinko tietämättömyyttäni lapsen mahdollisuudet?

Hyvin monet lajit ehtii aloittaa juuri 7-9 v iässä oikein hyvin. Haluaako lapsesi taitoluisteluun, koska näkee oman ikäistensä olevan siinä jo taitavia? Lapsi ei välttämättä osaa katsoa vuosia eteenpäin, vaan haluaa ns. "valmiille", siihen mitä ikäisensä osaavat jo. Olisiko syytä miettiä lajia, jolle 7 v on juuri oikea ja paras aloitusikä sen sijaan että haikailee sen harvinaisen tapauksen perään, joka ehkä olisi pitänyt aloittaa jo aiemmin?

Jos siinä lajissa haluaa kilpailla, niin sitten täytyy tosiaan aloittaa 4-5 vuotiaana. Mutta harrastajaryhmään kelpaa toki ja siellä tykkääkin luistella (muuten paitsi että haaveilee kilpailemisesta).



Taitoluistelijat kyllä tietävät, että laji täytyy aloittaa nuorena ja usein saman perheen lapset tuntuvatkin luistelevan. Mutta minullekin tuli yllätyksenä se, että luistelukouluun olisi voinut viedä lapsen joka ei edes osaa luistella (ja ilmeisesti se olisi ollut suotavaakin, niin olisi oppinut heti paremman luistelutekniikan).



Mutta oikeasti minulla ei olisi ollut mahdollisuuksia kuljettaa häntä harjotuksiin arkipäivisin klo 14-15, joten turha tätä asiaa surra. Mutta perusluistelukouluun, joka olisi ollut illalla olisin toki voinut viedä jo monta vuotta aikaisemmin.



Juuri yksi päivä mietin, että miksi kaikki naiselliset lajit täytyy aloittaa niin aikaisin. Myöhemmin tuntuu olevan vain joitain pelejä vaihtoehtoina ja yleisurheilua vaihtoehtona. Mutta ei siis mitään kaunista ja naisellista ;-)

Jos siinä lajissa haluaa kilpailla, niin sitten täytyy tosiaan aloittaa 4-5 vuotiaana. Mutta harrastajaryhmään kelpaa toki ja siellä tykkääkin luistella (muuten paitsi että haaveilee kilpailemisesta). Taitoluistelijat kyllä tietävät, että laji täytyy aloittaa nuorena ja usein saman perheen lapset tuntuvatkin luistelevan. Mutta minullekin tuli yllätyksenä se, että luistelukouluun olisi voinut viedä lapsen joka ei edes osaa luistella (ja ilmeisesti se olisi ollut suotavaakin, niin olisi oppinut heti paremman luistelutekniikan). Mutta oikeasti minulla ei olisi ollut mahdollisuuksia kuljettaa häntä harjotuksiin arkipäivisin klo 14-15, joten turha tätä asiaa surra. Mutta perusluistelukouluun, joka olisi ollut illalla olisin toki voinut viedä jo monta vuotta aikaisemmin. Juuri yksi päivä mietin, että miksi kaikki naiselliset lajit täytyy aloittaa niin aikaisin. Myöhemmin tuntuu olevan vain joitain pelejä vaihtoehtoina ja yleisurheilua vaihtoehtona. Mutta ei siis mitään kaunista ja naisellista ;-)

Entä tanssi, baletti ja modernimpi? Sirkus? Vähän vanhemmille tytöillehän on sitten jos jonkinlaista jumppaa...

että lapsen ja kasvuikäisen nuoren ylenmääräinen äärirasitus (esim. telinevoimistelun jatkuvat selän liioitellut taaksetaivutukset) voivat aiheuttaa selkään rasitusmurtumia, jotka voivat jäädä luutumatta (ns. spondylolyysi) ja aiheuttaa pitkäaikaisia selkävaivoja (nikamasiirtymiä, kulumamuutoksia, välilevyvaivoja, kroonisia kipuja), jotka voivat vaatia leikkaushoitoa, katkaista voimistelu-uran ja vaikuttaa merkittävästi arkielämään, jopa työkykyyn. Ja tiesittekö, että esim. 15-18-vuotiaista jalkapalloilijoista useimmilla on täysin resut polvet: rusto- ja kierukkavaurioita, irtopalasia, jänne- ja nivelsidevammoja, luukuolioita... polvia on kortisonilla ja puudutteella piikitetty, jotta on päästy harjoittelemaan ja pelaamaan. Ja niillä polvilla pitäisi pärjätä vielä se 70 vuotta... Että joku järki tähän lasten yksipuoliseen ammattilaistasoiseen harjoitteluun. Jos lapsesta ei tule alansa huippua ilman leikki-ikäisen massiiviharjoittelua, ei vanhempien kunnianhimo saa vaarantaa lapsen ruumiin ja mielen terveyttä. Ja jos lapsella itsellään ei ole järkeä ja harkintaa asian päättämiseen, aikuisilla pitää olla. t. lääkäri

vielä 7-8v aloitettaessa saa helposti taaperona aloittaneet kiinni jos motivaatiota löytyy ja perusnotkeutta (jotka saa esim. kotipihan koivupuussa kiipeillessä).



Meillä tyttö aloitti baletin tokan luokan syksyllä ja kaksi vuotta harrastettuaan on ryhmänsä etevimpiä, ohjaaja on todella paljon kehunut. Tyttö aina ollut liikunnallinen ja tanssii todella kauniisti ja notkeasti, paremmin kuin moni 3-4v iässä aloittanut!

olemaan jotain kehityksen edistysaskelia. Totuus kuitenkin on, että monet lajit, kuten soitto ja taituruutta vaativat liikuntalajit on aloitettava hyvin varhain, mikäli aikoo selvitä mestaritasolle.



Toinen tapa toteuttaa tätä sparrauksen vastaista ajatusta on viedä lapsi kaikenlaisiin harrastuksiin ja kysyä lapselta itseltään, kiinnostiko vai ei ja haluaako jatkaa vai lopetetaanko tähän, ja uskoa sitten sitä lapsen viestiä.

Nykyisin ammattitaitoinen valmentaja osaa ottaa huomioon lapsen kasvun ja erityisesti selän notkeuden harjoittelun. Minun 6-vuotiaalle tytölleni suositeltiin lihastasapainokartoitusta juuri siksi, että vammoja ei pääsisi syntymään. Muutenkin esim. hyppyjen tekniikkaan ja oheisharjoitteluun panostetaan paljon. Näin pyritään pääsemään heti alkuun oikeisiin liikeratoihin.



Kuulemani mukaan myös baletissa ollaan nykyisin tarkkoja kehonhuollossa. Ja myös syömisasioissa.



Telinevoimistelusta en tiedä. Rytminen voimistelu on kai edelleen riskialttein laji syömishäiriöiden kannalta.

olemaan jotain kehityksen edistysaskelia. Totuus kuitenkin on, että monet lajit, kuten soitto ja taituruutta vaativat liikuntalajit on aloitettava hyvin varhain, mikäli aikoo selvitä mestaritasolle.

Vanhempien järjenkäyttöä kysytäänkin tässä.

Mikä on tavoite? Onko tavoite saada lapsesta urheilulle koko lapsuutensa uhrannut tulevien vuosien _mahdollinen_ menestyvä urheilija, vai terve, tasapainoinen ja onnellinen lapsi ja myöhemmin aikuinen?

Muistakaahan myös, että edes 4-vuotiaana aloitettu tiukka harjoittelu ei takaa mitään tulevaisuuden kannalta. Kukaan ei sano, etteikö lapsi kyllästyisi iänikuiseen harrastamiseen murrosiässä, tai saisi jonkun rasitusvamman, joka estää harrastamisen jne. Mitä lapsi on saanut noista tiukoista harjoitteluista? Toisten leikkiessä nukeilla ja touhutessa perheensä kanssa lasten asioita hän on viettänyt urheiluhalleissa treenaamassa, treenaamassa ja treenaamassa.

Muuten, moni vanhempihan on ratkaissut tuon ensinmainitun vaaranpaikan siten, että lapsi pakotetaan harrastamaan esim. täysi-ikäiseksi asti joko suoranaisesti tai välillisesti. Jokainen on nähnyt ympärillään lapsia, joiden harrastamisesta eniten nauttivat vanhemmat, jotka sitä kautta pönkittävät egoaan samalla veisaten ulkoaopeteltua virttä, että oikeasti tämä on vain Jere sinun oma etusi. Sääliksi käy jokaikistä, joka harrastaa vanhempiensa, eikä oman itsensä iloksi.

Hienoa, että lääkäri oli avannut sanaisan arkkunsa noista fyysisistä ongelmista, joita liiasta yksipuolisesta rasituksesta voi saada. Harva tulee varmaan ajatelleeksi noita viedessään 5-v:n 5xviikossa harjoituksiin.

Minusta hän ehtii hyvin luisteluharrastukseen mukaan. Aloittaa harrasteryhmästä jossa on saman ikäisiä ja tasoisia lapsia niin mielikin tulee paremmaksi.



Muodostelmaluistelukin on todella hyvä vaihtoehto.

Jos olisitte olleet taitoluistelussa kolmevuotiaista niin ehkä lapsi nyt itkisi että hän ei ole päässyt telinevoimisteluun ja jos olisitte olleet sekä telinevoimistelussa että taitoluistelussa niin lapsesi olisi nyt auttamatta jäljessä viulunsoitossa verrattuna niihin jotka on olleet viuluviikareissa heti kun jousi alkoi pysyä kädessä menemättä suuhun.

ja kouluikäistenkin vain kohtuudella. Nuo 4x viikossa treenaavat alle kouluikäiset taitoluistelijat ja voimistelijat ainoastaan säälittävät.

Palautit mua hiukan maanpinnalle. Tosin syyllisyys kalvaa vieläkin sen verran, että pohdin miksen sitten ole hoksannut viedä edes niihin viuluviikareihin tai telinevoimisteluun...



Siis ylipäätään miksi luulin että harrastaa ehtii vanhempanakin? Kun näköjään niin monet lajit pitäisi aloittaa neljän vanhana, jotta voisi tosissaan kehittyä. Tästähän pitäisi tarkemmin ajatellen puhua nelivuotisneuvolassa! No, tuo oli vitsi, mutta ymmärtänette pointin...



Ap

Ikävä tosiasia taitoluistelulla nykyään on, että yhä nuoremmat treenaavat monta kertaa viikossa. Seassa on varmasti paljon niitä perheitä, joissa harrastus on vanhempien päähänpinttymä, ei lapsen.



Ahkeralla harjoittelulla lapsesi saattaa saada muut kiinni mutta voi hyvin olla, että valmentajat näkevät lapsesi jo ns. menetettynä tapauksena. Niin karulta kuin se kuulostaakin.



Nykyisin taitoluistelun ihanteena on, että lapsi hallitsee 6-vuotiaana kaikki yksöishypyt, myös akselin. Kymmenvuotiaana olisi hallittava kaksoishypyt, kaksoisakselia lukuunottamatta.

Nämä tavoitteet tosin ovat kilpauralle suuntaaville.



Monissa seuroissa on ryhmiä myös harrastusmielessä luisteleville. Olisiko se sopivat lapsellesi?



Ja siihen, että miksi kukaan ei sanonut. Luisteluseuroissa ei oman kokemukseni mukaan hirveästi mainosteta sitä, että jo pienten on jaksettava harjoitella aika paljon. Kai sitä ajatellaan, että ne, ketkä asiasta kiinnostuvat, kysyvät itse. Moni kun saattaa katsoa kieroon, jos sanotaan, että 4-vuotiaan olisi syytä harjoitella 2-4 kertaa viikossa.



Meill'ä painitaan sen kanssa, että harjoituksia on mielestäni hyvin paljon lapsen ikään nähden. Onnkeksi seuran valmennusjohto ymmärtää huoleni, ja voimme jättää osan harjoituksista toistaiseksi pois. Lapsi kyllä menisi harkkoihin vaikka joka päivä mutta joku raja on silti oltava.

Minun lapseni antaisi tällä hetkellä vaikka silmän päästään jos pääsisi 4 kertaa viikossa harjoittelevien ryhmään.



Miten perustelet harrastamattomuuden? Kysyn tätä ihan hyvällä, koska haluaisin itsekin hiukan uusia näkökulmia asiaan tämän syyllisyydentuntoni keskellä.



Ap

Tulla hyväksi taitoluistelijaksi! :o) Tai muodostelmaluistelijaksi!

Jos lapsi on päivähoidossa niin täytyyhän vuorokaudessa olla tunteja kotonaoloonkin. Jostain vaan sitten tarvii luopua.



Suurimmasta osasta meistä ei ikinä tullut Laura Lepistöjä eikä Sibelius-viulukilpailun voittajia mutta silti pärjätään ihan kohtalaisesti elämässä.



Mä luulen että ne neljävuotiaana totisen treenin aloittavat on useimmiten merkki vanhempien kunnianhimosta.



2

ellei ole superlahjakkuus. Mieheni aloitti taitoluistelun 4 vuotiaana ja luisteli koko lapsuutensa, ja nuoruutensa SM-tasolla. Sitten lopetti, ja nyt jo on etsiskellyt 2vuotiaallemme luistimia. :)



Kyllä jos johonkin tähtää niin silloin monet lajit on aloitettava aikaisin, niin se vaan on. Minkä ihmeen takia ap ajattelit ettei lapsi tarvi mitään harrastusta? JA vaikkei tarvisikaan, niin onhan se hyväksi kuitenkin.

Olen seuraillut oman lapseni harrastuksen parissa melko paljon näitä 3-4 vuotiaita (ja hieman vanhempiakin) useita kertoja harjoittelevia.



Aika surullista on, kun vanhemmat lupailevat lapsilleen palkkioita, jos menevät harjoittelemaan. Tiedän eräänkin ekaluokkalaisen, joka käy harjoituksissa, koska saa joka kerran jälkeen karkkia tms. Siinä voi sitten miettiä, että kenellä on motivaatiota harrastukseen.



Toki mukana on myös niitä lapsia, jotka oikeasti nauttivat harjoittelusta ja uuden oppimisesta. Vanhemmilta tuossa hommassa vaaditaan eniten.

Minkä ihmeen takia ap ajattelit ettei lapsi tarvi mitään harrastusta? JA vaikkei tarvisikaan, niin onhan se hyväksi kuitenkin.

Jostakin minulle oli jäänyt päähän hokema, ettei alle kouluikäinen tarvitse säännöllistä ohjattua harrastusta jos on päivähoidossa. Typerää, mutta havahduin todellisuuteen vasta nyt.

Ap

Minun äitini joutui lahjomaan ja pakottamaan minua aikanaan pianoläksyjen harjoittelemiseen. Muuten olisin aina pysynyt sillä "mukavuustasolla" eli tehnyt vain sitä mikä tuntui helpolta. Myöhemmin olen ollut äidilleni hyvin kiitollinen, koska opin soittamaan hyvin. Ei minusta tosin mitään ammattipianistia tullut.