Lue keskustelun säännöt.
Harrastusasiaa: pilasinko tietämättömyyttäni lapsen mahdollisuudet?
12.10.2009 |
Minulle on jotenkin jäänyt kuva, että pienten lasten ei tarvitsisi (eikä kannattaisikaan) harrastaa suuremmin mitään, jos ovat hoidossa. Perusjuttuja on opetettu itse (hiihtoa, vähän luistelua ulkojäillä, uintia jne.).
Nyt sitten ekaluokkalaiseni on saanut päähänpinttymän taitoluistelusta. Luisteluseurassa vastaavalla luistelutasolla olevat ovat 4-vuotiaita! Miksi kukaan ei puhunut näistä ääneen silloin kun lapsi oli pienempi? Tunnen itseni tosi tyhmäksi äidiksi, koska minunhan se olisi ilmeisesti pitänyt tajuta viedä lapsi tarpeeksi pienenä eri lajeihin. Nyt hän itkee, ettei koskaan ehdi treenata tarpeeksi pärjätäkseen ikäistensä joukossa.
Kohtalotovereita?
Kommentit (94)
En lukenut ketjua kokonaan, mutta vastaan ap:lle omasta puolestani. Kirjoituksen perusteella kuulostaa siltä, ettei ap ole itse ikinä harrastanut mitään kun kuulostaa siltä, että tämä(kin) asia olisi pitänyt hänelle kertoa neuvolassa?! Silloin kun oma nyt 8 v lapsi oli pienempi niin tottakai kiinnitin huomiota esim. naapurin isompiin lapsiin ja kuuntelin heidän harrastuksiaan.
Meidän tyttö meni nappulafutikseen 4v (täysin vapaasta tahdostaan) ja nykyään taitoluistelee (aloitti 5v myöskin TÄYSIN omasta tahdostaan). Itse olen nuoruudessani pelannut pesäpalloa 12 v ja voin sanoa että se oli "elämäni onnellisinta aikaa", aivan huippua on muistella niitä pelireissuja ja harjoituksia mitä tuollainen ryhmäliikunta tuo tullessaan. Juuri tämän ryhmätouhun haluan tarjota lapselleni, jos siis itse haluaa. Se oli aivan huippua. Taitoluistelun voi hyvin aloittaa 7v, esim. luistelukouluissa on alkeisryhmiä vielä 9-vuotiaillekin. Ja on harrasteryhmiäkin. Kaikkien ei tarvitse urheilla kieli vyön alla.
Mutta vanhemmat saavat kyllä ihan katsoa itseään peiliin jos eivät ole edes yrittäneet tarjota lapselleen mitään harrastusta ja sitten ihmettelevät kun nico-petteri istuu kaiket illat vain tv:n/tietsikan äärellä ja syö sipsejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
PIENET 4V. EI TREENAA MONTA KERTAA VIIKOSSA!IHAN TURHA PUHUA, JOS EI TIEDÄ ASIOISTA.
Tuon ikäisenä täälläpäin ollaan kehitysryhmässä tai kilpuriryhmässä, jolloin harkkoja on jäällä 2 x viikoassa ja ehkä kerran viikossa lisäksi oheiset.
Tänä keväänä kilparyhmässä aloitti pääsääntöisesti vuonna 2005 syntyneitä, taisi olla jokunen 2006 syntynytkin ja harkkoja on 3-5 kertaa viikossa. Laji siis taitoluistelu.
"PIENET 4V. EI TREENAA MONTA KERTAA VIIKOSSA!
IHAN TURHA PUHUA, JOS EI TIEDÄ ASIOISTA." Tyttöni aloitti taitoluistelun 3-vuotiaana (ja kyllä, ihan itse halusi, seurattuaan veljen kiekkotreenien jälkeen taitoluistelijoita). Tyttö on erittäin lahjakas ja nyt jo siirtynyt kilparyhmään, vaikkei ole viittäkään vuotta. Harkkoja oli 3krt/vko jäätreenit + oheiset päälle. Syksyllä varmasti enemmän, kun aletaan harjoitella kilpaohjelmaa.
ensimmäisen kauden jälkeen kilparyhmään!!! Ei todellakaan ole myöhäistä vielä.
Itse väitän, että vanhemmat lapset, kun ymmärtävät asioita paremmin, niin myös oppivat nopeammin. Kyllähän ne pienet oppii, mutta on se harjoittelu pienten kanssa kuitenkin pitkälti leikinomaista.
Mutta ymmärrän tuskasi. Olen itse käyny läpi samoja mietteitä=(
Olen itse kasvatusalalla, ja täytyy sanoa, että näen työssäni yhä pienempiä lapsia, jotka ovat jatkuvassa väsymyksessä ja stressissä LIIALLISEN harrastamisen vuoksi. Alle 10-vuotiaita voi olla jo "burn-outissa" liiallisen suorittamisen vuoksi. Lapsethan tarvitsevat meitä aikuisia enemmän myös rauhallista kotona oleskelua yhdessä vanhempien kanssa kehittyäkseen tasapainoisiksi. Siksi minusta on ihanaa, että ap:n lapsi on saanut olla RAUHASSA lapsi, enkä usko, että hän on siitä mitenkään kärsinyt. Vielä hän ehtii tulla todella hyväksi missä lajissa tahansa, tai ainakin NAUTTIA harrastamisen aloittamisesta. P.S. Tämä ei ole hyökkäys niille, joiden lapset harrastavat jo aiemmin. Kukin tuntee itse oman lapsen stressikynnyksen parhaiten. Onpahan vain näkökulma keskusteluun.
Miksi ihmeessä kaikki aikaisin harrastuksensa aloittaneet leimataan vanhempien kunnianhimon täyttäjiksi? Ei jokainen n. 4 vuotiaana harrastuksensa aloittanut ole mikään 4xviikossa stressiin asti burnoutissa oleva raukka!
On niitäkin jotka suovat lapsellensa mukavan porukan harrastaa ja näin hän saa myös mahdollisuuden vanhempana olla "taitava" lajissaan. Toki harrastuksen voi lopettaa jos siitä tulee jotakin ongelmaa tai lapsi itse ei enää halua.
Meidän tytär aloitti showtanssin 4,5 vuotiaana ja nyt ekaluokkalaisena on todella taitava ja kilpailuissa menestynyt. Hänellä on todella mukava harrastusporukka ja treenit eivät ole mitenkään "tappotahtiset". Tyttäreni on reipas ja iloinen, ei todellakaan mikään ylirasittunut suorittaja. Hän rakastaa liikkumista joka on hänelle kuin elämäntapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pienenä hiihtoa, pyöräilyä, luistelua jne.
Jumppaa aloiteltiin 2- vuotiaana porukassa (ei juuri eronnut siitä mitä kotona voi jumpata).
Sitten oli painia ja jalkkista.
Jos palloa pelaa kotona perheen kanssa tai kavereitten kanssa niin ei se eroa pienillä lapsilla niistä jotka pelaa seurassa.
Meidän lapset on välillä kesken jalkkispelin alkaneet ihailemaan lintuparvea tai muurahaisjonoa, leikkineet nurmikolla yms.
Ainoa mikä ero on jos lapsi harjoittelee notkeutta tai sorminäppäryyttä niin siinä saa hyvän pohjan liikunnalliselle uralleen.
Yksi asia mikä voi myös tuhota lapsen hyvän tulevaisuuden huippu-urheilijana on teini-ikä.. ;)
Aina uudessa harrastuksessa on joku parempi. Kyllähän aikuisenkin pitää tajuta mennessään kuntosalille että joku on timmi kun painanut siellä 5 kertaa viikossa pari vuotta. Ei se silti ole este että olisi joskus jopa häntä paremmassa kuosissa!
Kyllä sun lapsesta voi kehittyä loistava luistelija ja vuoden harrastamisen jälkeen osaa jo paljon paremmin kuin nyt.
Minä en oikeasti ymmärrä tätä meuhkaamista lapsien liikumisesta jota jotkut harjoittaa, lapsikin tarttee tunnin-pari liikuntaa päivittäin ja sen voi suorittaa äidin kanssa kahden tai isommassa porukassa, monesti se vanhemman motivaatio tai osaaminen ei riitä, siksi seura on hyvä valinta.
Teillä on lapsuudesta jo hyvä liikunnallinen tausta ja sitä voi vahvistaa nyt entisestään. Lapsesi oma motivaatio harjoitella usein on avainsana.
Pienillä lapsilla voi vaikka uhma tai epävarmuus haitata tekemistä. Meillä yksi lapsi on ollut omien sanojen mukaan reipas lajissaan ja tykkää siitä mutta siellä harkoissa lapsi on ujo ja kokeilee varovasti.
ensimmäisen kauden jälkeen kilparyhmään!!! Ei todellakaan ole myöhäistä vielä.
Itse väitän, että vanhemmat lapset, kun ymmärtävät asioita paremmin, niin myös oppivat nopeammin. Kyllähän ne pienet oppii, mutta on se harjoittelu pienten kanssa kuitenkin pitkälti leikinomaista.
Mutta ymmärrän tuskasi. Olen itse käyny läpi samoja mietteitä=(
taitoluistelun osalta. Itse asumme kroonisesta jääpulasta kärsivällä paikkakunnalla ja tänä vuonna kilpaileviin ryhmiin saivat pyrkiä vuonna 2004 syntyneet ja sitä nuoremmat. Tuota vanhemmat eivät yksinluistelussa voi aloittaa kilpailemista seuran käytännön mukaan. Muodostelmaluisteluun toki pääsee vanhempanakin. Eli n. 7-vuotiaana karsitaan yksinluistelusta vain pieni porukka jatkamaan ja muille tarjotaan muodostelmaluistelua tai ulkojäillä kerran viikossa harjoittelevaa harrasteryhmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon ite 12v. Ja alotin taitoluistelun 11v. Mun valmentaja sano että mulla on mahdollisuutta päästä kilpailemaan vielä tän ikäsenä niin musta tuntuu että kyllä eskari-ikänen voi vielä päästä kilpailemaan tai oppia vaika mitä ja mäkin oon oppinut ihan hirveesti kaikkea!
Antti Kasvio alkoi uida kilpaa vasta teininä ja voitti silti maailmanmestaruuden ja sai olympiapronssia. Ei se ole kiinni siitä, milloin aloittaa.
Meidän tytöllä ei mitään monivuotista vakiharrastusta ole ollut, vaan kaikki ovat olleet vähän sellaisia että kokeillaan vuosi tuota ja vuosi tuota. Vähän miten milloinkin on tuntunut. Pianonsoiton hän aloitti vasta 7. luokan alussa, mutta on oppinut ensimmäisen vuoden aikana niin hurjasti, että kaikki taivastelevat että onko vasta vuoden soittanut.
Se on totta, että joihinkin joukkuelajeihin voi olla vaikea päästä mukaan myöhemmin, jos muut ovat treenanneet tosissaan jo viisi vuotta. Mutta yksilölajeja riittää ja tärkeintä kai on, että lapsi löytää itselleen mieluisan tavan harrastaa - oli se sitten musiikkia tai liikuntaa. Ja saa siitä terveyttä ja iloa elämäänsä.
Tasapainoisen kehityksen kannalta olisi suotavaa harrastaa useita eri lajeja ja valita se oma ykköslajinsa vasta murrosiässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sen lisäksi alkeisbalettia kerran viikossa. Tykkää molemmista kuin hullu puurosta. Harkkoihin lähteminen ei koskaan tympäise. Minusta on turha toppuutella, jos lasta itseään kiinnostaa. Paria muutakin urheilulajia on kokeiltu, mutta ne eivät kiinnostaneet, joten ne lopetettiin. Jos lasta ei mihinkään vie, ei hän voi koskaan tietää, olisiko innostunut lajista vai ei.
Laita lapsesi johonkin luistelukerhoon, jotta oppisi edes ne perustaidot hyvin. Sen jälkeen saattaa lapsellesi avautua ovia myös niihiin jotka on neljävuotiaasta asti treenannut neljä kertaa viikossa. (Itse olin yhdeksän vuotiaana itseäni nuorempien kanssa jääkiekko koulussa ja kun olin aloittamassa tokaa vuotta kymmenen vuotiaana, tultiin multa kysymään jos haluan liittyä ikäisteni joukkueeseen. Fiksuna tyttönä jatkoin jääkiekkokoulussa, sillä en jääkiekosta mitenkään erityisesti pitänyt enkä enää jatkanut sitä kolmatta vuotta.) Älä vaan luovuta. Näytä lapsellesi esimerkkiä että pitää nähdä työtä jotta pääsee tavoitteeseen. Kukaan ei ole taituri syntyessään. Tarvitaan vaan harjoitusta. Pian kun tulee talvi ja jäät, niin voit mahdollisesti sitten viedä lastasi luistelemaan ihan ilmaiseksi yleisöjäälle (vai mikä se ny on:)) ja siellä hän voisi sitten esim. opetella niitä temppuja mitä kerhossa on oppinut ja muutenkin luistella luistelun ilosta - jos luistelu on lapsesi intohimo, anna lapsesi luistella:) älä luovuta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moikka.
Meillä tyttö aloitti 3-vuotiaana taitoluistelun. Hän on nyt 12v ja treenaa jäällä 8 kertaa viikossa ja siihen päälle oheiset yms.
On kasvanut tähän elämään ja edelleen rakastaa lajia.
Mutta ei se ole helppoa täälläkään... Jatkuvaa taistelua valmentajien huomiosta, kiireestä oppia sitä ja tätä ja tuota ennen kuin on liian vanha. Tasotestejä joita on jatkuvasti päästävä läpi. Upea laji, mutta välillä sitä miettii että mihin oikein ryhdyimme...
Pahinta on juurikin se että aina niillä valmentajilla on omat suosikkinsa kenelle huomionsa ja opetuksensa ensisijaisesti antavat.
Kuka on miehesi t. Kiinnostunut Taitoluistelija:))
Kirjoitin itse tuolla aikaisemmin (76) omasta futisurastani ja muistan kyllä, että minun vanhempani joskus painostivat menemään, lähinnä lapsena (alle 10 v). En tosin koskaan saanut karkkia, minuun vetosivat "kun se on kerran maksettu" ja "ei saa odotuttaa aikuisia turhaan, siksi treeneihin on mentävä" -argumentit :D
Eli pieni painostus ei liene pahasta, mutta toki harrastus loppuu jos se on pelkästään painostuksen varassa.