Harrastusasiaa: pilasinko tietämättömyyttäni lapsen mahdollisuudet?

Olympiakultaan? Todennäköisesti pilasit. Jos taas tarkoituksena on löytää lapsellesi hauska harrastus, jonka parissa viihtyy ja löytää uusia kavereita, mikään ei ole vielä pilalla. Tuon ikäinen myös kehittyy nopeammin kuin ne 4v ikäiset, joten saa todnäk oman ikäisensä kiinni muutamassa kaudessa, tai ainakin siiryy lähemmäs oman ikäistensä tasoa. Meillä aloitti pojan lätkäjengissä viime keväänä muutama uusi poika, jotka olivat treenanneet yhden vuoden (oman pojan ja muun porukan 2 vuotta vastaan). Ja olihan se kevät hankalaa, kun tuskin pystyssä pysyivät. Nyt on treenattu 1kk ja eroa tuskin huomaa. Luistelu on aivan sujuvaa, ehkä joukkueessa toimiminen vähän vielä hakee itseään, mutta se nyt takkuaisi, vaikka olisi vaan vaihtanut joukkuetta.

Sitä paitsi harrastuksia ovat nekin mitä voi tehdä oman perheen kanssa yhdessä tai yksinään. Liika kalenterin täyttäminen ja jatkuva ympäriinsä ramppaaminen (mitä ne 4 krt viikossa harrastukset väkisinkin aiheuttavat) ei ole tarpeellista lapsille. Jos lapsi itse haluaa ohjattuun harrastukseen, kerta viikossa riittää hyvin.

Jostakin minulle oli jäänyt päähän hokema, ettei alle kouluikäinen tarvitse säännöllistä ohjattua harrastusta jos on päivähoidossa. Typerää, mutta havahduin todellisuuteen vasta nyt.

Ap

Olen itse kasvatusalalla, ja täytyy sanoa, että näen työssäni yhä pienempiä lapsia, jotka ovat jatkuvassa väsymyksessä ja stressissä LIIALLISEN harrastamisen vuoksi. Alle 10-vuotiaita voi olla jo "burn-outissa" liiallisen suorittamisen vuoksi. Lapsethan tarvitsevat meitä aikuisia enemmän myös rauhallista kotona oleskelua yhdessä vanhempien kanssa kehittyäkseen tasapainoisiksi.



Siksi minusta on ihanaa, että ap:n lapsi on saanut olla RAUHASSA lapsi, enkä usko, että hän on siitä mitenkään kärsinyt. Vielä hän ehtii tulla todella hyväksi missä lajissa tahansa, tai ainakin NAUTTIA harrastamisen aloittamisesta.



P.S. Tämä ei ole hyökkäys niille, joiden lapset harrastavat jo aiemmin. Kukin tuntee itse oman lapsen stressikynnyksen parhaiten. Onpahan vain näkökulma keskusteluun.

Jos vanhemmat välttämättä haluaa lapselleen taitoluistelun olympiakullan niin sitten ehkä täytyisi aloittaa aikaisin, mutta ihminen ei tarvitse olympiakultaa.

Minkä ihmeen takia ap ajattelit ettei lapsi tarvi mitään harrastusta? JA vaikkei tarvisikaan, niin onhan se hyväksi kuitenkin.

Jostakin minulle oli jäänyt päähän hokema, ettei alle kouluikäinen tarvitse säännöllistä ohjattua harrastusta jos on päivähoidossa. Typerää, mutta havahduin todellisuuteen vasta nyt. Ap

lisäisin tähän viellä, että päiväkodin jälkeen lapsi ei jaksa harrastaa. Olisi vaan ollut väsynyt

eikä sitä kipinää lajiin olisi syttynyt.

Vaikka se onkin sitten sen 4x/vko. Enemmän minulla säälittää ne pullamössö -lapset, jotka eivät tarvitse vanhempien mielerstä mitään liikunnallisia harrastuksia ja painoa on tuplat, mitä oman ikäisillä pitäisi olla. Ja näiden raukkojen vanhemmat eivät edes tiedosta sitä.

Jos ei siis tavoite ole maailman huipulle, niin kyllä 7v aloittaminen onnistuu vielä monessa lajissa. Meillä aloitettu tuohon ikään (7-8v) jääkiekko ja telinevoimistelu. Tämän ikäinen lapsi tuntui jo tietävän mitä halusi ja ymmärsi jo mitä harrastaminen tarkoitti.



Vaikka lajeissa olikin nuorempia taitavampia kun aloittivat, niin kummasti parissa vuodessa ero on meillä kurottu umpeen. Kumpikin lapsistamme kilpailee ja ovat parhaimpiaan ryhmissään/joukkueessaan. Tosin seurat eivät ole ihan huippuseuroja (eivät tosin heikoimmastakaan päästä), mutta riittävän hyviä meille. Tosin lapsistamme tuskin tulee ammattilaisia näissä lajeissa.



Itse pitäisin hyvänä että liikuntaa harrastettaisiin monipuolisesti. Jonkun lajin treenaaminen helpottaa toisen lajin aloittamista. Ja tarpeeksi monipuolisella treenaamisella vältettäisiin niitä lääkärin mainitsemia vammoja. Myöskään minä en ymmärrä miksi lapsilla pitäisi keskittyä liian rajusti liian aikaisin yhteen lajiin.



Meillä on toisella lapsella jääkiekon lisäksi lajina salibandy, jossa myös kilpailee (aloitti sen myöhempään kuin jääkiekon). Jossain vaiheessa toinen laji on tosin lopetettava. Treenejä on yhteensä paljon, erityisesti juuri jääkiekossa (jääaikaa 3-6krt/vko pelit ja turnaukset mukaan lukien+ 1krt/vko oheinen).



Telinevoimistelua harrastava lapsi taas harrastaa yleisurheilukisoja. Siis ei käy treeneissä, mutta joissain kisoissa. Tämä on todellinen sunnuntaiharrastus:) Telinevoimistelua vie tehokkaasti ajan (3-4krt/vko+ kisat ja leirit).



Voi olla että lapsemme lopettavat aikanaan kaikki nämä harrastukset ja keksivät jotain uutta tilalle. Ainakin tuolta pohjalta on helpompi päästä uuden liikunnalliseen harrastukseen mukaan. Toisaalta myös tuntuisi että vaikka lapsemme harrastuksiksi olisi valikoitunut jotain muuta tietyntyyppisten lajien parissa, niin pärjäisivät. Tuo jääkiekkoilija pärjäisi varmasti hyvin myös jalkapallossa ja muissa joukkuelajeissa (ehkä koripalloon pituus ei riittäisi). Samoin tuo telinevoimistelija pärjäisi hyvin muissa nopeutta ja voimaa vaativissa yksilölajeissa. Kummallakin näistä lapsistamme on selkeästi omat liikunnalliset osa-alueet jolla ovat lahjakkaita.



Lisäksi meillä on kotona vielä 5v lapsi joka ei harrasta mitään tosissaan, eikä tule vielä ihan heti harrastamaankaan. Hän tosin haaveilee ratsastuksesta, joka on sitten varmaan tulevaisuudessa hänen lajinsa jota kokeilee ja aloittaa sen vasta kouluikäisenä- lahjakkuudesta ei vielä voi sanoa mitään, se jää nähtäväksi.



t: Se äiti, jonka lapset aloittavat varsinaisen harrastamisen vasta kouluikäisenä.

jos hän haluaa taitoluistella. Tarkoitushan ei ole kilpailla muiden ekaluokkalaisten kanssa, vaan olla samalla tasolla kuin muutkin ekaa vuotta luistelevat.



Minusta on hyvä että ette ole valinneet lapsen puolesta lajia jo silloin nelivuotiaana, todennäköisyys sille että olisitte valinneet saman lajin kuin minkä lapsi olisi itse 7-vuotiaana halunnut, olisi ollut häviävän pieni.

halusiko lapsi alkaa harrastaa taitoluistelua jo 3-5-vuotiaana vai keksikö sen vasta kouluikäisenä?



Jos lapsi keksi sen vasta nyt, niin kuinka sinä olisit voinut ennustaa aikaisemmin, mitä lapsi ehkä haluaisi harrastaa? Minusta voit siis olla ihan rauhallisin mielin asiassa.



Toisekseen, jos nyt mietit, että "olisi pitänyt", niin mieti samalla olisiko teillä oikeasti ollut resurssit siihen. Taitoluistelussa harkkoja alkaa olla jo 5-vuotiaana sellaiset 3-5 kertaa viikossa jäätä ja päälle oheisia 2-4 kertaa viikossa. Usein harjoitusajat ovat silloin kun normaalit ihmiset ovat töissä, esim. klo 14 joka arkipäivä. Lisäksi harrastus maksaa paljon, kuukausimaksu on jo tuossa 5-vuotiaana parisataa euroa ja nousee koko ajan. Yli 10-vuotiaana pelkkä kuukausimaksu voi olla 400-500 euroa. Lisäksi tulevat kalliit välineet, kilpailupuvut, kisamatkat hotelliyöpymisineen varsin varhaisessa vaiheessa jo ulkomaillekin (joihin vanhempien on usein lähdettävä mukaan eli saatava töistä vapaata) jne... Kannattaa laskea, että sellainen 600-1000 euroa kuussa on realistista budjetoida harrastukseen.



Lapsesi on toki tässä vaiheessa myöhässä harrastuksen aloittamisessa jos ajatellaan huipputasolla kilpailemista yksinluistelussa, pariluistelussa (ei juuri Suomessa harrasteta) tai jäätanssissa. Sen sijaan hän ei välttämättä ole myöhässä ajatellen muodostelmaluistelua. Lisäksi useimmissa seuroissa on ns. alueryhmiä, joiden harkat ovat ehkä n. 3 kertaa viikossa ja joiden luistelijat pääsevät myös ihan oikeisiin kilpailuihin kilpailemaan ns. aluesarjoissa. Ei huipulle, mutta harrastukseen mukaan. Alueryhmissäkin oppii asioita, saa kavereita ja liikunnallisen harrastuksen sekä pääsee hienossa puvussa esiintymään.



Meillä päädyttiin taitoluisteluun harrastuksena kun lapsi 4-vuotiaana ihan itse halusi ruveta taitoluistelua harrastamaan. Eivät tienneet vanhemmat siinä vaiheessa, mihin päänsä pistivät ja myöhemmin kun lapsi menestyi ja pääsi harrastuksessa eteenpäin, ei ollut enää sydäntä lopettaa harrastusta. Kuopus taas on "asunut" jäähalleissa ikänsä isosisaruksen harrastuksen myötä ja tietenkin hinkusi jäälle jo parivuotiaana. En ole ihan varma, mitä tekisin jos nyt otettaisiin uusiksi se harrastuskeskustelu 4-vuotiaan kanssa silloin aikoinaan...

IHAN TURHA PUHUA, JOS EI TIEDÄ ASIOISTA.

meidän 4-vuotias treenaa 5 krt viikossa. Hän ei ole päiväkodissa, joten tuo harrastus on hänen "päiväkotinsa" jossa hän saa virikkeitä ja kavereita. Oppii toimimaan yhdessä muiden kanssa ottamaan muut huomioon ja jakamaan. Niin ja ihan omasta halustaan harrastaa!

Sen aloittaminen ei ole vielä liian myöhäistä. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että on aivan mahtava harrastus! Sitä tiimihenkeä, joka tulee kun tytöt treenaavat yhdessä, antavat kisoissa kaikkensa ja kannustavat toisiaan, ei löydy yksinluistelun puolelta. Plussana myös se, että sitä on kauniimpi katsella :) Tsekkaa esim. Helsingin luistelijat http://www.hl.fi/muodostelmaluistelu/sunflowers/

omani ainakin nauttii ollessaan hyvä ja saadessaan kiitosta. Hänen lajinsa on baletti...tanssii vasta alkeisbaletissa.



Minä kuitenkin itse ajattelen, että lapsi saa hyviä perusliikuntataitoja ja jatkaa myöhemmin ehkä jonkun muun liikuntalajin parissa, jos haluaa vaihtaa.



Minulle riittää, että minulla on kävelevä ja hyvinvoiva lapsi. Meillä se kun ei ole ollut itsestäänselvyys... pyörätuolilla ollaan huristeltu kaikkiaan noin vuosi lapsen elämästä. Nyt hänellä on terveen paperit, mutta tosiaan...pelkkä käveleminen kun ei aina ole itsestään selvyys.

AP, minä aloitin jalkapallon 9-vuotiaana, pääsin oman seurani edustusjoukkueeseen 13-vuotiaana ja pelasin nuorisoaluemaajoukkueessa ja naisten SM-sarjassa 16-vuotiaana kunnes loukkaannuin ja lopetin pelaamisen.



Et ole myöhässä! Malttia ja ennen kaikkea harrastamisen iloa teille - se, että on 7-vuotiaana huipulla ei tarkoita, että olisi sitä vielä 20-vuotiaana.

Alle kouluikäisellä, täyttä päivää päivähoidossa "tekevällä" lapsella ei tasan tarkkaan tarvitse olla mitään harrastusta enää hoitopäivän jälkeen. Viikonloppuisin voi sitten harrastaa jos haluaa, mutta en mä käsitä, miten arkisin edes ehtisi mihinkään harrastukseen, jos pitäisi kuitenkin syödä ja päästä ihmisten aikaan nukkumaan. Meillä on arkisin aikaa n. 2,5 tuntia mun kotiintulosta siihen kun iltatoimet pitää viimeistään aloittaa.

Harva 4-vuotias osaa vielä itse vaatia esim. luistelutreeneihin ja kyllä mua todella käy sääliksi ne nelivuotiaat, jotka treenaavat jo tuossa iässä useamman kerran viikossa. Siitä saa kivasti jalkavaivoja koko loppuiäksi, kun kasvavia, pehmeitä luita rasitetaan noin kovasti...

Jostakin minulle oli jäänyt päähän hokema, ettei alle kouluikäinen tarvitse säännöllistä ohjattua harrastusta jos on päivähoidossa. Typerää, mutta havahduin todellisuuteen vasta nyt. Ap

Joko treenaa 4x/vko jo alle kouluikäisenä tai on ylipainoinen pullamössö?

Mä peräänkuulutan urheiluharrastuksia, joissa keskitytään hauskaan yhdessä liikkumiseen eikä huipulle pääsemiseen. Mun mielestä on järkyttävää, että jo 7-8-vuotiaat treenaavat tuloshakuisesti ja kilpailevat peliajasta ja paikasta joukkueessa.

Minusta on ihanaa, että lapsella on harrastus josta nauttii. Vaikka se onkin sitten sen 4x/vko. Enemmän minulla säälittää ne pullamössö -lapset, jotka eivät tarvitse vanhempien mielerstä mitään liikunnallisia harrastuksia ja painoa on tuplat, mitä oman ikäisillä pitäisi olla. Ja näiden raukkojen vanhemmat eivät edes tiedosta sitä.

Olen opettaja ja meillä on neljä lasta.

Meillä on kolme kouluikäistä ja nyt kohta kolmevuotias iltatähti. Jokaisella on ollut niin omanlaisensa harrastuspolku.

Rauhassa on saanut valita ja on kokeiltu ja kuskattu.

Kahden intohimo on musiikki ja se tosi täysillä heillä molemmilla lisänä yksi liikuntaharraste, vain liikkumisen vuoksi.

Yksi kouluikäsisistä harrastaa taas kaikkia mahdollisia urheilun muotoja: jääkiekkoa, jalkapalloa, yleisurheilua, hiihto ja breikdancea. Ja kaikkea tätä kilpaillen, paitsi breikissa ei voi kilpailla. Kiirettä pitää, mutta on se antoisaakin.

Jokainen on saanut valita, mitä on halunnut. Asumme pienehkössä kaupungissa, missä matkat ovat melko lyhyet, joten tämä on sen puolesta mahdollista.

Kolmevuotiaan kanssa käymme yhdessä perheliikunnassa ja muskarissa ja kivaa on!



Harrastaminen on tosi mukavaa, varsinkin jos itsekin aktiivisesti osallistuu siihen lapsensa kanssa.

Tosin lasta pitää osata lukea ja ymmärtää että kaikkea ei voi jaksaa. Meillä ainakin pikemminkin käydään keskusteluja niin päin, että voitaisiinko jotain jättää pois. Ei voida, koska kaikki on kivaa!



Lapset saavat harrastamalla todella arvokast pääomaa elämää varten.



-opeäiti

Taitoluistelu yleensä aloitetaan luistelukoulullla ja varmaan 5v. ikä riittää.

Omani aloitti uinnin täytettyään 7v. ja kestää saada parhaimmat kiinni.

Alaikäraja on 6v. ja suurin osa aloitti juuri 6v. vanhana uinnin.

8v. voi olla vaikea pärjätä enään muiden joukossa.

Toiset lajit voi aloittaa myöhemminkin.

Minusta harrastukset on tärkeitä ja kilpailuista ainakin tykkää poikani.

Omani on kokeillut luistelukoulua, sirkuskoulua ja jalkapalloa.

Sitten löytyi kilpauinti ja sille tielle jäädään ja syksyllä tulee mukaan uimahyppykurssi.

Kaiken kokeileminenkin vie aikaa.

Mammat vauhkoo ettei tarvi viedä, kun oma ei harrasta tosissaan, mutta ei se niin ole.

Viisaat vie aiemmin.

Minusta taitoluistelu on hieno harrastus.

Olen seuraillut oman lapseni harrastuksen parissa melko paljon näitä 3-4 vuotiaita (ja hieman vanhempiakin) useita kertoja harjoittelevia. Aika surullista on, kun vanhemmat lupailevat lapsilleen palkkioita, jos menevät harjoittelemaan. Tiedän eräänkin ekaluokkalaisen, joka käy harjoituksissa, koska saa joka kerran jälkeen karkkia tms. Siinä voi sitten miettiä, että kenellä on motivaatiota harrastukseen. Toki mukana on myös niitä lapsia, jotka oikeasti nauttivat harjoittelusta ja uuden oppimisesta. Vanhemmilta tuossa hommassa vaaditaan eniten.

Itse ajattelen, että joku harrastus on hyvä olla, meillä se on jalkapallo. Vaikkei olisi porukan paras pelaaja, niin siinä silti oppii sosiaalisuutta ja joukkuehenkeä. Ja saa olla raittiissa ulkoilmassa tähän aikaan vuodesta.

MUTTA. Aina lapsi ei halua mennä, ja sorrun lahjomaan. Milloin painostaa/lahjoo, milloin taas pitäisi noudattaa lapsen tahtoa? Missä raja?

Onhan niin, että aikuisellakin on joskus fiilis, ettei jaksa lähteä harrastukseen, mutta sitten kun saa aikaiseksi lähteä, niin onkin ihan tyytyväinen, että tuli lähdettyä. Toisaalta taas painostus on ikävää, ja lapsella voi jäädä ikuiset traumat siitä, että vanhemmat pakottivat harrastamaan jotain.

Vaikeaa.

IHAN TURHA PUHUA, JOS EI TIEDÄ ASIOISTA.

Lapset ovat erilaisia ja kypsyvät eri tahtiin. Yritin viedä poikaani harrastuksiin jo 4-vuotiaana, mutta eihän siitä mitään tullut. Ei 5-vuotiaanakaan syttynyt mihinkään, eri juttuja kokeiltiin. Nyt vasta eskari-iässä on kiinnostunut koripallosta. Ja siitäkin hyvin satunnaisesti.



Harrastamisen pitää lähteä lapsen omasta motivaatiosta. Jos lapsi haluaa, ja menee mielellään, niin hyvä. Muuten ei. Kyllä sitä ehtii kohkata aikataulutetun elämän kanssa myöhemminkin. Vapaa leikki lisää luovuutta.