Keuhkokuumeen aikuisena sairastaneet, miten paranitte?

Olen sairastanut kerran keuhkokuumeen aikuisena.

Se alkoi ihan yhtäkkiä, olin lasten kanssa saunassa kun alkoi vilunväreet. Olin suihkun jälkeen ihan horkassa, paineltiin lasten kanssa suoraan sänkyyn ja peittojen alle hytisemään, en kyennyt enää mihinkään. Mies tuli jossain vaiheessa kotiin ja mittasi multa 40c kuumetta ja alkoi lääkitsemään burana/paracetamol ja kylmät kääreet jne.

Olin kovassa kuumeessa kaiketi kolme päivää, ihan poissa pelistä, eikä lääkkeet alentaneet kuumetta. Sit mies passitti mut päivystykseen. Siellä kysyivät ensimmäisenä että mitä olen vetäny kun olin niin sekava. Verikokeista selvisi jotain ja ottivatko keukokuvatkin, en muista kun olin niin horteessa. Olin sairaalassa kaksi yötä, sitten kotiin kotisairaanhoidon turvin.

Kotisairaanhoito kävi kolmesti päivässä tiputtamassa iv antibioottia suoneen. Se alkoi purra muutamassa päivässä. Sen jälkeen söin kahden viikon laajakirjoisen antibiootin tablettina.

Muistan että kun tiputus loppui, aloin jo olla sellaisessa kunnossa että pystyin hoitamaan kotiaskareita ja laittamaan ruokia jne. mutten vielä mihinkään ulos lenkille todellakaan.

Olen hyväkuntoinen, timmihkö kolmekymppinen nainen, ja oli kyllä hurja kokemus - en ole koskaan ollut noin sairas kuin keuhkokuumeessa. Siis ihan pois pelistä pari viikkoa ja yhteensä kolme saikulla.

Antibioottien ajan söin itsenäisesti lactophiliusbakteereita ja join paljon piimää, sekä nokkosteetä ja rautayrttejä. Uskon, että vatsa ja kroppa toipuivat ihan sutjakkaasti taudista, en huomannut kuukauden kuluttua enää mitään ongelmia missään.

2.

Itse olen todennut taudin varsin vittumaiseksi. Vie kaikki voimat, keskittymiskyvyn ja minulla kuulonkin.

Korvat on niin lukossa että hyvä kun herätyskelloa kuulee milloin pillerit pitäisi taas vetästä naamariin.
Viikon verran antibioottia takana, tänään ensimmäinen päivä kun en ole VIELÄ saanut kuumetta.
Kolmas yö alle tunnin unilla.

Ei pysty nukkumaan. Heti jos ajatteletkin nukkumista niin alkaa yskittää, ja sehän ei lopu.

Ihan kotihoidolla olen selvinnyt, tulehdusarvot on todella hyvin laskussa, maanantaina liki 200, nyt alle puolet siitä.

Kuume ei tahtonut laskea pelkällä panadolilla, (1g) itse jouduin käyttämään panadol, pronaxen komboa että sain kuumeen edes 38 tippumaan. Muutoin nousee vaan, en koskaan viitsinyt testata kuinka korkealle nousisi, 41 päätyi kerran ja sen huomasi olosta. Suoraan jääkylmään suihkuun ja nappeja naamariin.

Tauti ei todellakaan ole mitään pelleilyä, mutta näitä tekstejä lukiessani pakko ihmetellä millaisia luusereja täytyy olla että melkein itkee ja ruikuttaa kun sattuu ja crp alle 40.
Flunssa nostaa samalle tasolle (viivapisteviiva)

En ole itse kokenut tautia mitenkään tuhoavana, vaan ärsyttävänä. Yskä ei vaan lopu, varmaan viikkoihin.

Kun itsediagnosoitte, testatkaa hengästyttekö helposti. Jos vastaus on kyllä, menkää sinne lääkäriin.

Itselläni on tällä hetkellä keuhkokuume ja lukiessani kirjoituksia,ihan hirvittävä kesto.

Kuinka jaksan maata niin kauan.

Mutta minua ihmetytti keuhkoni kuva,keuhkot oli ihan sumuiset alapuolelta,lääkäri sanoi ,että ovat pahan näköiset.Luulin minulla olevan keuhkosyövän en uskaltanut kysyä lääkäriltä asiaa..

 Kauhea tauti, mulle jäi joku häikkä sydämmeen en jaksanut kävellä yhtään sen jälkeen.  Olisko johtunut   siitä  keuhkoon kerääntyi nestettä jota punkteerattiin ainakin viisi kertaa sitten laitettiin talkitus. Ei ole vieläkään  terve olo.

Minä sairastin keuhkokuumetta kuukauden, oli vaikeasti hoidettava. kohta oon 4 kk syöny kortisoonia ja kortisoonin oheistuotteena luunsuojalääkettä, vatsansuojalääkettä, kalkkia ym. 3 viikkoa olin yhteensä sairaalassa.

Sikainfluenssan jälkitautina sairastin. Lähti lepäämällä ja tuhdilla antibioottikuurilla.

Onko tämä vuonna erityisen paljon keuhkokuumeeseen sairastuneita (kylmä talvi)?

 

--------------------------

 

Olen 54-vuotias sinkkunainen ja asun Helsingissä. Ei omia lapsia. 5 kummilasta.

 

--------------------------

 

 

1. Jo noin vuoden ajan olin ihmetellyt, kun kaikki haavat, näppylät, tmv. paranivat tosi huonosti ja hitaasti eli jotain tulehduksia mun kropassa on ollut ja pitkään.

 

 

2. Vuosi sitten mulla epäiltiin yhtäkkiä keuhkosyöpää joidenkin vanhojen kuvien perusteella, kävin kuvauksissa ja olin terve, onneksi. Tupakoin (huono homma, mun ainoa pahe).

 

3. Otin marraskuussa 2015 influenssa-rokotuksen (kuten olen ottanut jo n. 5 vuotena peräkkäin, kun en jaksa sairastaa, olen tuntenut yleiskuntoni huonoksi jo vuosia, ollut väsynyt, masista, johon mulla on lääkitys, traumaperäinen stressihäiriö PTSD, elämä tuntunut raskaalle, ‘terapiasta’ ei hyötyä, oikeastaan päinvastoin, jne.).

4. Marraskuussa-joulukuussa mulla oli takahammasimplantissa tulehdusta.

 

Hienostoporvari-hammaslääkäri-nainen (julkisella puolella joitakin päiviä viikossa?) ronkki mun ikeniä todella kovakouraisesti (ei auttanut asiaa, vaikka sanoin siitä) ja joka käynnin (4 kertaa) jälkeen tunsin itseni tosi kipeäksi ainakin viikon ja ikenet/suu oli huonossa kunnossa.

 

Sitten tämä hammaslääkäri määräsi viikon antibioottikuurin suun bakteeritulehdukseen ja implantin tulehdukseen. Ei auttanut mitään.

 

Tunsin itseni vain entistä kipeämmäksi joka käyntikerran jälkeen. Kerran oli mun ääni hävinnyt kokonaan, mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut. Joulukin meni pilalle tämän takia suu-hammas-jutun ja antibioottikuurin takia.

 

En mene enää koskaan sille empatiakyvyttömälle sadistille.

 

Suun ja hampaiden tulehdukset voivat altistaa vaikka mille sairauksille.

 

 

5. Ratikassa 2 pakolais-/mamu-kundia kiistelivät seisten ja huutaen mun edessä. Toinen huusi suoraan muhun päin. Kun sanoin asiasta ja vaihdoin istumapaikkaa samalla, niin toinen, joka osasi vähän suomea haukkui mua minuuttitolkulla asiasta, käski rukoilemaan ja hankkimaan itselleni miehen. Taas yksi miinuskokemus mamuista. Vikahan oli minun. Olisi pitänyt vain vaihtaa paikkaa ääneti. Nainen vaietkoon arabi-kulttuurissa.

 

 

6. Kovat pakkaset tulivat. Tunsin itseni eka kertaa kipeäksi, kun kopistin pientä mattoa parvekkeeltani. Oli maanantai.

 

Yhtenä päivänä olin aivan horkassa. Kuumetta ei ollut kuin yhtenä päivänä 37,8 astetta.

 

Lauantaina lähdin päivystykseen sairaalaan, kun oli jo niin huono olo, että tuntui, etten jaksa enää käydä edes vessassa.

 

Keuhkokuume. Eka kertaa elämässä. Sairaalassa otettiin verikoe, keuhkokuvat, jne.

 

Olen sinkku ja oli rankkaa sairastaa yksin kotona. 10 päivän Amoxin-kuuri, 60 tablettia. Kuuri loppuu huomenna.

 

 

7. En ole jaksanut mennä vielä labraan testeihin ‘uudestaan’. Labra on toisella puolella kaupunkia, Kampissa. En yksinkertaisesti jaksa lähteä matkustamaan, ulos ja pakkaseen. Ruokakaupastakin tulin pari päivää sitten takaisin kotiin taksilla.

 

Joudun myöhemmin myös keuhkoahtauma-testeihin, kunhan olen parantunut kunnolla.

 

Tupakasta eroon pääseminen tulee olemaan mulle vaikea asia. Ryhmätyöskentelyt eivät sovi mulle.

 

 

8. Kirjoitin tämän, kun yritän samalla hahmottaa sitä, että miksi sairastuin.

 

Monen asian summa?

 

 

9. Mietin sitä, että miten saan yleiskuntoni kondikseen? Kuinka kauan se vie? Kauanko on tarpeen levätä?

 

Taidan soittaa huomenna siihen Yleinen terveysneuvonta-numeroon.

 

 

10. Lepoa ja tsemppiä kaikille, jotka tähän ‘ruttoon’ sairastuvat! <3

 

 

-----------------------------

 

 

 

INFO:

 

Vuosittain keuhkokuumeeseen sairastuu Suomessa 50 000 - 60 000 henkilöä (5 000 näistä sairaalahoidon aikana).

 

Keuhkokuumeeseen kuolee Suomessa vuosittain yli 2 000 henkilöä, joista suurin osa on yli 50-vuotiaita.

 

Keuhkokuumeelle alttiita ryhmiä ovat:

 

• alle 5-vuotiaat ja yli 64-vuotiaat sukupuolesta riippumatta

• tupakoitsijat

• aliravitut

• astmaatikot

 

 

Joulu-maaliskuussa kuolee Suomessa eniten ihmisiä. Kylmä tappaa lämpöä enemmän?

 

 

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…

 

http://www.terve.fi/keuhkokuume/keuhkokuume

 

 

Kauanko tätä rohinaa oikein kestää? 2 viikkoa sairaalareissusta ja vko antibiootin loppumisesta. Yhä hirveä rohina keuhkosta ja yskiminen todella vaivalloista. Kuumetta ei ole ollut mutta tää rohina ja ritinä....

Olin 3 päivää tiputuksessa ja kotona makasin vielä viikon huonossa kunnossa.Abulanssilla jouduin lähtemään kun pistävä kipu rinnassa ja selässä tuli yhtäkkiä niin kovaksi että tulin ihan litimäräksi ja tipuin lattialle.CPR oli koholla ja keuhkokuvassa näkyi tulehdus.Erittäin hyvässä fyysisessä kunnossa olen ja ikää alle 30 urheilen 10 kertaa viikossa kilpaurheilua.Keuhkokuume kun todettiin niin kunto romahti niin etten päässyt edes  vessaan ilman apua 3 päivään.

Keuhkokuumeeni alkoi 2 vk sitten perjantaina aamulla kivulla lavan välistä ja kun oikein syvään hengitti, niin vähän pisti samalla. Ajattelin että kyseessä vaan jotain normi selkäjumia. Kahden päivän päästä nousi yöllä kunnon kuume ja koska kurkku oli vähän kipeä, niin flunssan vaan ajattelin iskeneen. Maanantaiaamuna työterveyslääkärille, jossa otettiin keuhkoista kuvat (selvä keuhkokuume) ja crp 297. Siitä lähetteellä suoraan sairaalaan tiputukseen ja antibiootit suoneen. Sairaalassa olin 1 vrk, josta kotiin lepäämään. Kotisairaalan hoitaja kävi laittamassa ab:t kotona suoneen 4 päivän ajan kunnes crp alle 70. Siihen päälle vielä 5 vrk ab-kuuri ja lepoa.

Sairaslomalla olen ollut nyt tasan 2 vk ja pari päivää vielä jäljellä. Hirveen helposti vieläkin hengästyy ja sitten alkaa sattua keuhkoon. Syke etanavauhti-kävelylenkillä 120 ja 10 min kävely maksimikesto. Näitä 10 min kävelyjä oon tehnyt nyt 3 päivänä peräkkäin pari krt/pv. Kotona jaksaa jo vähän siivoilla ja kokkailla, mut esim lakanoita vaihtaessa alkoi jo taas pistää rintaan. Eka viikko meni ihan vaan maatessa, hyvä että jaksoi pöydän ääressä istua ja syödä. Eikä ruokakaan kyllä silloin maistunut, nyt jo maistuu ihan normisti.

Hurjinta on se, ettei ollut juuri mitään oireita etukäteen, eikä flunssaa, yskää tms vieläkään. Oon vähän yli 30 v perusterve ja paljon liikkuva nainen. Epäilen itse, että stressillä on myös osuutta asiaan, sillä sitä on ollut jo pitkään töissä päällä. No, nyt tuli kunnon pelästuttävä stoppi, jonka jälkeen toivottavasti muistan ottaa vähän iisimmin töissä ja muuallakin elämässä!

Täällä 20v perusterve ja hyväkuntoinen nuori nainen. Eilen alkoi aamu kovalla kurkkukivulla ja aivan kamalalla ololla. Kuume nousi 38 vasta puolenpäivän jälkeen eikä yli 38.3 ole ollut missään vaiheessa. Hengenahdistus ja pienet rintakivut alkoivat myös ensimmäisenä päivänä.

Tänään, toisena päivänä, kävin terveyskeskuksessa hoitajalla ja lääkäri kuunteli keuhkot. Crp oli 25, saturaatio kuulemma ok ja leposyke 105.. Keuhkoista ei kuulunut mitään epänormaalia, mutta lääkäri sanoi että jotain sieltä saattaa olla vielä tulossa kun tulehdusarvot on jo noussu.

Kuumetta ei ole tänään ollut ollenkaan, mutta jo pelkkä vessareissu saa aivan väsähtämään. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa ja tuntuu ettei happea saa ollenkaan tarpeeksi. Maatessa olo on kuitenkin hieman parempi kuin eilen.

Ajattelin aamulla olosta hieman riippuen käydä mittauttamassa crp:n uudestaan. Harvoin on flunssa saanut näin väsähtämään. Lääkärikin kehotti herkästi käymään uudestaan jos olo yhtään huononee tai jos hengenahdistus ei ala helpottamaan.

Oli sellane kuumeton keuhkokuume/infektio vai mikä olikaa 5vuotta sitte ja terveyskeskuksesta laittoivat keskussairaalaan ko oli niin huono happisaturaatio kun ei oikei henkeä saanut edellisenä päivänä eikä sinä päivänä, sanoin että en kyllä jää sairaalaa viikoks makaamaa ni laittoivat kanyylin kätee ja sain mennä kotii... joka päivä kyl piti mennä puoleks tunniks tiputuksee (eikä saanu ulkona liikkua, onneks löyty autokyyti yleensä) Mut sit se onneks laantu kuumeen kautta, kolme päivää makasin vaa sängyssä hereillä enkä puhunu tai liikkunu ko siks puoleks tunniks vaa,. Sit onneks kävi vähä olo paranee et jakso vähä telkkaria kattoa. Oli kyl monta viikkoa sen jälkeen heikko olo.

Ensimmäinen keukokuume oli pneumokokin aiheuttama ja meni "ohi" antibiooteilla viikossa ja sen seurauksena sain sydänlihas tulehduksen, joka jaksoi aiheuttaa sydänmen ylimääräisiä välilyöntejä pari vuotta.

Nyt sairastuin tammikuussa niin, että aloin vaan yskimään kesken työpäivän mielettömästi. Ei kuumetta, ei kipuja muuta kuin keuhkoissa yskiessä. Työteveysantoi yskänlääkettä ja padadolia. Viikon verran sitten yskin niin, että wc:ssä ei tarvinnut käydä kuin siivoamassa housuun menneet sotkut. Kuume nousi hitasti ja kaameinta oli väsymys. Jos kaksi tuntia vuorokaudesta vietti suihkussa siivoamassa itseään muuhun ei ollutkaan voimia. Sitten elimistö kieltäysyi ottamasta ruokaa ja sitten juomaa vastaan, oksensi kaiken. Kun sain kyydin sairaalaan, pääsin heti paareille ja 20 min jälkeen keuhkokuvaan ja sain heti jotain lääketippaa käteen. Pienten unien jälkeen kuulin, että minulla on keuhkokuume. Sairastin sitä 3 viikkoa ja bakteerin aiheuttamaksi epäillyn keuhkokuumeen aiheuttaja jäi tuntemattomaksi. 

Kun pääsin kotiin kuntoni romahti jälleen ja nukuin käytännössä kokoajan. Sairaalaan en lähtenyt, koska siellä ei saanut nukkua. Matka sängystä ruokapöytään oli liian pitkä ja usein en jaksanut koko päivänä suihkuun. Sitten kun pikkuhiljaa aloin liikumaan sisällä, alkoivat kynnet irtoamaan. Menetin kaikki kynnet ja vielä syyskuussa kynnet tulevat kynsivallista osittain ilman pintaa. Vanha keukolääkäri toteri, että näin voi olla jopa koko loppuiän, mutta muut lääkärit ovat olleet kauhuissaan kuka on raapinut kynsistäni pinnan poikittain. Keuhkoihin on kuulema jäänyt poikittaisia arpia. Yleikunto on ihan nolla ja lihakset krappailevat koko ajan. Rinta ja vatsalihakset voivat olla pitkäänkin krampissa, kun niitä ei saa venytettyä eikä magnesium suihkeesta lihaksen päällekään ole paljon apua. Veriarvot on nyt kunnossa, mutta minä en.

En ole koskaan pistänyt suuhuni tupakkaa enkä pitänyt sen savusta. Nuorena en oppinut juomaan, koska juopottelua harrastettiin savuisissa tiloissa. Aikuisena alkoholi ei vaan ole maistunut. Olen alle 50 v ja olin muiden mielestä hyvässä kunossa, vaikka kuntoilu oli epäsäännöllistä.

Hyvin. Hoitaja kun olen tajusin hakea apua ajoissa, crp vasta 70. Tabut naamaan ja niinkuin ainakin terve.

Olen hoitaja, ja työpaikaltani sain keuhkokuumetartunnan. Oireet iskivät kuin salama kirkkaalta taivaalta töissä iltavuoron aikana; heikotti ja koko kropassa tuntui kuin olis jäänyt katujyrän alle, vähän myös yskitti. Kuumeessa en tätä tautia ennen ollut viiteen vuoteen kertaakaan, jonka vuoksi vahvat epäilykset heräs samantien! Illalla kotiin päästyä alkoi pahoinvointi, tärinät ja äkkiähän se kuume sitten nousi 38. Seuraavana päivänä olo paheni, ei jaksanut nousta enää sängystä ylös. Syvään hengittäessä keuhkoista kuului rohinaa ja oikeaa kylkeä pisti. Yöllä kuume nousi yli 39 ja siinä horkassa oikeasti hetken tuntui että kuolen. Särkylääkkeillä sain kuumeen alas ja heti aamusta lääkäriin, joka keuhkojen kuuntelun jälkeen määräsi keuhkokuviin sekä verikokeisiin. Kuvissa näkyi selkeä keuhkokuumeeseen viittaava löydös. Crp oli 80. Sain 10pv abkuurin, jonka avulla kuume pysynyt poissa sekä viikon sairasloman. Fyysinen kunto on aika pohjalukemilla. Kohta pitäis jo palata takaisin töihin, mutta fyysinen työ taitaa olla liikaa näin lyhyen sairasloman perään. Limainen yskä vaivaa edelleen ja keuhkot rohisee. Saas nähdä kauanko vie kokonaisuudessaan aikaa parantua.

Mistä näitä keuhkokuumeita tulee? Yhdelläkään aikuisella eikä lapsella ei ollut keuhkokuumetta 80-luvulla meidän kunnassa.

Sain nyt toisen keuhkokuumeen, edellinen oli 5 kk sitten. Tämä toinen tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, edellinen pitkään jatkuneen yskän jälkeen. Olen huolestunut miksi näitä nyt tulee niin usein? Onko täällä muita joilla ollut useampia keuhkokuumeita? Mistä nämä johtuu? En polta.

Yksi syy mikä minulla ainakin näyttää aiheuttaneen keuhkokuumeen on se kun olen altistunut jollekin sisäilmamikrobille. Yksi yö huonon sisäilman hotellissa ja illalla alkoi limaneritys ja julmettu silmien kirvely - silloin pöpöt pääsee iskemään. Koskaan aiemmin mulla ei oo tätä tautia ollut ja aipn varmistaa ettei tulisikaan. Apteekissa.kertoovat elinikäisestä keuhkokuumerokotuksesta joka antaa suojan useimmille kk-bakteereille. Vissiin aika uusi kun en ollut kuullut aiemmin.

Itse sain keuhkokuumeen leikkauksen jälkeen. Vaikka olen hyväkuntoinen, menin kyllä nopeasti tosi väsyneeksi ja kipeäksi. Syvään hengittäminen ei onnistunut. Yskää minulla ei ollut, mutta korkea kuume. Antibiootteja söin 6 tabl päivässä 10 vrk, ja kyllä oli pitkään voimaton olo.