Keuhkokuumeen aikuisena sairastaneet, miten paranitte?

antibiootteja.



-20-

Mulla tauti alkoi viime to kurkkukivulla ja pe-su välisen ajan jaksoin vain maata ja su nousi 38 asteeseen kuume. En jaksanut silmiäkään pitää kunnolla auki ja olen sentäs 39 kuumeessa jaksanut liikkua jne mutta tällä kerralla en edes istua kunnolla. Ma-aamuna menin lääkärin joka oli hieman 2 vaiheilla onko keuhkoputken tulehdus vai keuhkokuume mutta päätyi kuitenkin lievempään versioon, tutkimuksena vai selkäpuolelta kuuntelu, ei edes verikokeita tms. Sain käskyn tulla takaisin ke-to jos ei vointi ole parantunut. No, kuumetta ei ole eilen eikä tänään ollut, mutta jotenkin vetämätön edelleen+tuo hemmetin limainen yskä jota yskin välillä. Mennäkö huomenna takaisin lääkäriin vai ei, kas siinä pulma..

jos sitä on aluksi ollut. Mutta se ei tarkoita etteikö lääkäriin kannata mennä, jos vointi on huono ja epäilyttää.

antibiootteja. -20-

ainakin ne ovat laskeneet kuumeen eli näyttävät auttavan. Mutta jos yskä ei yhtään helpota, kannattaa varmaan mennä jonkin ajan kuluttua lääkäriin.

Näytti siltä että antibiootit tepsi ja pääsi kotiin sairalasta. Kotona oli mennyt huonompaan kuntoon ja ambulanssilla sairaalaan. Liian myöhäistä oli.

enkä meinannut saada terveyskeskuksesta hoitoa, vaan olisi pitänyt lähteä ajamaan 90km päähän varuskuntasairaalaan. Onneksi sattui tuttu lääkäri olemaan ja kirjoitti muistaakseni 19pv matkustuskieltoa. Tuonkin jälkeen olin puolitehoinen monta viikkoa, vaan eipä auttanut.

Hei! Mulla myös kohta viikko takana keuhkokuumeessa. Kuume hävisi pari päivää sitten, mutta paha yskä vaan jatkuu... Parit kontrolli-CRP:t otettu labrassa ja kaksi ensimmäistä kertaa vaan arvot nousseet. Aluksi 135, sitten 147 ja viimeisin 164. Huomenna taas uusi kontrolli. Lääkäri sanoi aluksi, että jos cerppi nousee tai pysyy samana, ottavat minut sairaalaan. Näin ei ole vielä käynyt. Kotona siis popsin 500mg Amoxinia 3-kertaa päivässä. Huomasin vaan Käypä Hoito -opuksesta, että kotihoidon suosituksena olisi joko 1g 3-kertaa päivässä tai 750mg 4-kertaa päivässä. Miten muilla on tilanne ollut?

alko lievä yskä lauantaina. Su yskä vähän voimistu ja illalla oli jo 38,8 astetta kuumetta, Ma terkkarille joka sano et oireet kestäny niin vähän aikaa ja lähetti kotiin. Ei edes kuunnellu keuhkoja eikä tehny mitään muutakaan.

Ke lääkärille joka heti oireet kerrottuani rupes epäilee keuhkokuumetta. Kuunteli keuhkot joista kuulu vinkunaan ja lähetti kiireellisenä verikokeeseen ja keuhkokuvaan. Keuhkokuume varmistu ja crp oli 105. 10 pv antibioottikuuri ja ehkä seuraavana maanantaina yskä alko sen verran helpottaa et pysty yöllä nukkumaan. Kuumeki laski parin päivän päästä antibioottikuurin alkamisesta. Puoltoista viikkoa meni kaiken kaikkiaan saikulla ja sen jälkeen olo oli ihmeen normaali vaikka kaikki voimat oli pois ku kuume oli päällä.

Nyt pari viikkoa menny enkä vielä viitti mitään rankkaa liikuntaa harrastaa, mielummin toivun kunnolla ku hankin jonkun keuhkopaiseen jälkitautina.

Ja mullakin siis tauti tuli ihan ite tautina, ei flunssan tms. jälkitautina.

Huh mikä sepustus :D

Vanha ketju, mutta kerron silti omasta keuhkokuumeestani.

3.11. oli ihan tavallinen sunnuntai, kävin jumpassa, söin iltapalan ja menin nukkumaan. Muutaman tunnin jälkeen heräsin helvetilliseen paleluun, kuume oli noussut 39.

6.11. päivystykseen, kuume huiteli 40. CRP oli 120. Diagnoosina munuaisaltaantulehdus, antibiootit ja kotiin sairastamaan. Tulehdusarvot ehti nousta 195, vaikka olin ollut jo sairaalassa suonensisäisesti saamassa antibiootteja ja syönyt kuuria kolme päivää, mutta lääkäri totesi yleiskunnon sen verran hyväksi, että sain terveen paperit.

Ehdin olla kaksi päivää "terveenä", kun kuume nousi 16.11. takaisin yli 38. Maanantaina oli pakko lähteä sairaalaan, ja sain kerrankin järkevän lääkärin, joka kuunteli keuhkot ja totesi heti, että kyllä tämä keuhkokuumeelta kuulostaa. Sain antibiootit tuplana ja olen ollut nyt viikon sairaslomalla.

Mulla ei siis ollut alunperin mitään muita oireita, kuin tosi korkea kuume. Kannattaa pitää päänsä ja vaatia lääkäreitä ottamaan kunnolla selvää taudista! En varmasti olisi mennyt näin huonoon kuntoon, jos olisin alunalkaen saanut oikeat antibiootit...

Antibiooteilla ja homeopaattisilla yskäntipoilla. 

Kaikilla ollut kamalan raju keuhkokuume! Itsellä erilainen kokemus. Veljellä oli juuri ollut keuhkoputkentulehdus, kun tuli vähän flunssainen olo. Mittasin kuumeen, yllättäen se olikin peräti 40 astetta. Olo oli kuumeeseen nähden todella hyvä, ehkä hieman "humaltunut". Lukiossa oli juuri alkanut koeviikko, joten normaalista poiketen menin heti lääkärille toiveena, että jos on antibiooteilla parannettava tauti, niin saisi lääkkeet mahdollisimman pian. Kuultuaan perheen sisäisestä keuhkoputkentulehdusaltistuksesta lääkäri kuunteli keuhkot ja totesi keuhkokuumeen, ei otettu CRP:ta tai keuhkokuvaa, oli kuulemma niin selvä tapaus. Toisaalta minun vointi myös vielä hyvä, kun olin sairastanut vasta alle vuorokauden. Kirjoitti antibioottireseptin. Kysyin milloin saa mennä kouluun. "Heti kun jaksat." Aloitin lääkkeen ja kuume hävisi alle vuorokaudessa. Siitä seuraavana päivänä koulun penkillä koetta tekemässä, ja vointi oli täysin normaali. Ei mitään jälkikomplikaatioita tai päivien/viikkojen väsymystä.

Nopeasti aloitettu oikeaan osunut lääke varmaan teki sen, että noin helposti parani.

_Heti_ lääkäriin kun epäilykset herää. Kiltisti kotilepoon (tai sairaalahoitoon), kunnon saikku ja lääkitys päälle. Rauhassa pitää malttaa ottaa vielä silloinkin kun olo jo vähän kohenee

http://www.potilaanlaakarilehti.fi/tiedeartikkelit/keuhkokuume-rasittaa-vuodessa-kymmeniatuhansia-suomalaisia/#.VSZo6OGgR-U

Minulla todettiin keuhkokuume,röntgen ja labrat sain 10pv amorion kuurin.Kuume aleni,mutta edelleenkin vähän lämpöä,kova yskä kylki kipeä kuin olisi luut poikki.Kului kuukausi,kävin monta kerta tk-lääkäreillä,ei mitään apua.Kävin sairaalan päivystyksessä,siellä antibiootti tiputus,kotiin yöksi kuume lähes 39.Sain reseptin Flixotide Evohaler otin sitä heti,tuloksena melkein tukehtuminen.Kokeilin vielä seuraavana päivänä sama tulos.

Uudestaan terkkariin,röntgen jossa näkyi,että tähän keuhkokuumetyyppiin ei amorion auta,kahden viikon Roxithromycin kuuri,kaksi kuukautta on kulunut enää yksi tabletti jäljellä,edelleen kylki kipeä välillä kovia yskänpuuskia ja voimat lopussa.Herää kysymys onko tämä niin vaikea ja harvinainen sairaus,ettei sitä osata hoitaa.Rahaa on uponnut varsinki tuo Flixotide oli kallista.Ei siinä mitään,jos rahat menneet hukkaan,olen edelleenkin sairas.

Kuume oli neljä päivää lähes 41 astetta ja menin yksityiselle lääkärille. Hän kuunteli keuhkot ja totesi, että hänen tekisi mieli lähettää mut sairaalaan, mutta lopulta totesi, että kyseessä keuhkoputkentulehdus ja sain antibioottikuurin.
-
Kolmen päivän antibioottikuurin jälkeen olo ei ollut yhtään kohentunut ja aloin epäillä, että ko. antibiootti ei toimi. Kuume oli edelleen korkea (39) ja tuntui kuin happi loppuisi kesken ja puhuminen alkoi vaikeutui. Päätin käydä päivystyksessä.
-
Olin aika huonokuntoinen kuumeen vuoksi ja pääsin nopeasti sänkyyn. Mut myös otettiin pian tutkittavaksi (huonetoveri keuhko-osastolta odotti päivystyksessä 8 tuntia!!). Cpr oli sen verran korkea, että multa otettiin röntgen ja keuhkokuume-diagnoosi oli sillä selvä.
-
Sairaalassa olin 10 päivää ja mulle annettiin kuutta eri antibioottia, koska sain allergisia reaktioita. Suurin haaste mun kohdallani oli hapetus ja happiviiksiä tarvitsin 24/7 viikon ajan. Lääkäri epäili myös keuhkoveritulppaa, mutta varjoainekuvaus osoitti epäilyn onneksi vääräksi.
-
Epikriisin mukaan kyseessä oli vakava keuhkokuume. Toipumiseen meni 2 kk. Onneksi mies pystyi jäämään kuukaudeksi töistä pois, koska kotona meillä oli kolme pientä lasta, joista nuorin vasta vauva. Tuon kuukauden olin enemmän tai vähemmän pelistä pois, vaikka yritin parhaani mukaan auttaa. Voimat vain loppui tosi nopeasti. Hiljalleen voimat kuitenkin palautui ja 2 kk jälkeen olo oli taas "normaali" ja energinen.

Täällä 17-vuotias, nuori nainen makoilee sohvan pohjalla, crp yli 200.. Kotihoitoon sain kuitenkin jäädä. Amoxin 750mg 10pv:n antibioottikuuri + 600mg buranaa. Jopa pisti rintaa eilen. Luulin että nyt tuli sydäri. Pulssi levossa 100:n luokkaa mutta lääkärin mielestä ihan ok koska kuitenkin on nuo cerpit tosi korkeella..

27-vuotias perusterve Nainen sairaalassa parhaillaan keuhkokuumeen vuoksi.
Oma tarinani:
Tiistaina alkoi olemaan pientä kurkkukipua mutta olo oli niin hyvä että kävin poikani kanssa jäähallissa luistelemassa.
Keskiviikkona päivällä tuli horkka ja kuume nousi hetkessä 39.8. Olo oli ihan kamala. En ole koskaan kokenut mitään vastaavaa vaikka 3lastakin olen synnyttänyt. Illalla nukkumaan mennessäni mietin lähtisinkö käymään ensiavussa. Laiskuus voitti ja nukuin kotona. Aamulla varasin ajan lääkäriin ja keuhkokuvissa todettiin keuhkokuume. Pikaserppi oli yli 200, jonka vuoksi eivät päästäneet kotiin. Nyt olen sairaalahoidossa ja saan täällä 3x/vrk antibioottia. Lääkäri arvioi että 2-3 päivää menee sairaalahoidossa.
Tarkkailkaa oloanne, keuhkokuume ei ole leikin asia! Zemppiä!

Poden tässä parhaillaan elämäni ensimmäistä keuhkokuumetta. Sain flunssan lapselta ja se vei aika lailla voimat. Puuhailin kotihommia vähän aikaa ja sitten pitikin jo lepäillä. Jossain vaiheessa koin hengenahdistusta, mutta se meni ohi enkä osannut epäillä keuhkokuumetta, vaikka yöt olivatkin yhtämittaista yskimistä. Kurkku alkoi olemaan tajuttoman kipeä aamuisin ja äänenkin hävittyä menin päivystykseen (toista viikkoa jo  kipeänä). Tulehdusarvo oli 84 ja lääkäri epäili oikeassa keuhkossa olevan jotain.  Keuhkokuvat otettiin tänään ja diagnoosi keuhkokuume. Huomenna laboratorioon, jossa otetaan PVK ja CRP.

Kuumetta on ollut tuskin lainkaan, 37, kun normaali lämpo on 36,5. Tajuton kurkkukipu hävisi kuitenkin jo parin antibioottipillerin jälkeen ja muutenkin hieman helpottanut. Yskä kyllä jatkuu samanlaisena. Nukkumisesta ei tule yhtikäs mitään.

Kammottaa vain, kun tautiin voi terveetkin kuolla noin vain. Stressi ja siihen liittyvä huoltajuusoikeudenkäynti tässä kuussa varmaan altistivat jotenkin sairastumaan. Amoksilliinia nyt, mutta epäilen kyllä mykoplasmaa aiheuttajaksi.

Lähipiirissäni keuhkokuume.
Suoraan tk:sta teho osastolle. Crp vain 103 mutta hapen saanti niin alhainen. Nyt mahaa teho-osatolla, hengityskoneessa, antibiootti menee suonensisäisesti. Verenpaine alhainen ja leukkarit 12. Nuori perusterve henkilö kyseessä... vielä eivät osaa sairaalasaa kertoa kuinka tässä tapauksessa käy..
Keuhkokuume todellakaan ei ole leikin asia. Tässä siitä esimerkki.

Mä yritin lääkkeillä itsaria ja hengitin tajuttomana omaa oksennustani ja sain keuhkokuumeen. En huomannut koko tautia, osastolla olin useamman päivän tipassa, kiikuttelin tippapullon kans ulos tupakille ja poltin kuin korsteeni. Yleensä en ees polta, olin vaan niin sekaisin päästäni. En ikinä jaksanu käydä missään kontrolleissa. Tästä on 4 vuotta.

Tästä vistiketjusta on näköjään jo aikaa, mutta kerron silti oman stoorini. Lukekoon ken jaksakoon :D

Olin 2013 juhannuksen jälkeen lomalla äitini luona. Kävimme kummityttöni kanssa uimassa ja jossain vaiheessa meni vettä nenään tai henkeen, en enää muista. Vettä (ja pöpöjä varmaan siinä samalla) meni kuitenkin sisuksiini vahingossa.

Parin-kolmen päivän päästä menin viikonlopuksi siskon luokse remontoimaan makuuhuonetta, kun ensimmäisen maalikerroksen jälkeen alkoi jo väsyttää ja vitsailin, että otettaisko päikkärit. La-iltana mittari näytti jo melkein 38 kuumetta. Suht paljon, mutta pystyin kuitenkin liikkumaan yms. Yön aikana sitten nousi yli 39 asteen, napeilla sitten aleni. Sukulaispojan 1-vuotissynttärit kyllä skippasin ja sisko miehensä kanssa maalasi makkarin loppuun. Ma-aamuna lähdettiin sitten takaisin äidin luokse, heikotti ja hieman huippas jo silloin, sisko olis vieny lääkäriin, mut en pitäny sitä vielä sillon tarpeellisena. Tiistaipäivän siskonpojan synttärit jäi sitten väliin ihan suosiolla, kun maanantai-iltana puoli kymmenen ajettiin jo päivystykseen... Kuume oli edelleen siellä 39-39,5 haarukassa, oksentelu alkoi ja oikealle puolelle rintaa/selkää sattui ettei loppupeleissä pystynyt edes istualtaan kunnolla hengittämään.

Päivystyksessä eivät sitten saaneet verenpainetta mitattua ja pyysinkin päästä makuulle, kun tuntui silmissä sumenevan. Äitini sanoikin minun olevan jo sinisenharmaan värinen kasvoiltani, samaa tavalla kuin ukkini ennen kuin keuhkokuume vei. Pääsin siis pedille, laittoivat tippaan, ottivat verikokeen ja odotimme vähän aikaa tuloksia.

Seuraavaksi oli keuhkokuvat, koska verenpaineet oli 74/40 ja tulehdusarvot 354. Kuvissa näkyi selvästi oikealla puolella puolet keuhkosta valkoisena. Sinne siis jäin, katetrin ja valtimokanyylin kanssa. Tähän mennessä oli jo kuusi kertaa samasta kädestä verikoe otettu, tippa toisessa kädessä ja tosiaan se valtimokanyyli toisessa. Piikkikammoiselle ihan hemmetin hienoo!

Seuraava päivä meni keuhko-osaston tehovalvonnassa, toinen antibiootti menossa, kun ei ensimmäinen alkanut tehota. Tulehdusarvotkin oli vielä noussut 374. Munuaisiin asti tulehdus ei kuitenkaan onneks kerinny ikinä.

Keskiviikkoaamuna tulehdusarvot oli sitten saatu laskemaan alle kolmensadan ja siirrettiin osastolle.

Kokonaisuudessaan olin sairaalassa viikon ja siihen päälle vielä 3 viikkoa saikkua. Hieman ärsytti, koska pidin sinä vuonna keäloman pätkissä ja siitä kahden viikon lomasta toisen sairaalassa...

Antibioottia jatkui vielä viikko pillerimuodossa, lämpöily jatkui muutaman kuukauden. Normilämpö minulla oli 36 paikkeilla, keuhkokuumeen jälkeen jatkuvasti yli 37. Mitään muita oireita ei ollut, muuten parannuin kyllä hyvin.

Parin kuukauden päästä otettiin uudet kuvat joissa ei kuulemma näkynyt mitään ihmeellistä.

Hirveä tauti kaikenkaikkiaan ja tuli kyllä ihan odottamatta, keskellä kesää tosiaan. Bakteerin aiheuttama. Onneks löyty äkkiä se oikee antibiootti.

Tänä päivänä en kyllä huomaa että siitä mitään jälkijuttuja olis tullu. Kerran talvessa on ollut pieni flunssa, mutta kuumetta ei ole nostanut.

Muutama vuosia takaperin keuhkoputkentulehdus tuli myös ihan keskellä heinäkuuta. Pari viikkoa yhteensä kesti kuume, ensimmäinen lääkäri käski ottaa buranaa ja levätä (crp oli satasen paikkeilla). Seuraava setä sentää lähetti kuviin eikä siellä kuulemma mitään näkyny. Serppi oli sillonkii samoissa. Kuumetta oli koko ajan 39,5 suunnilleen ja hirvee yskä. Kolmas tohtori sitten antoi antibiootin jolla oli jo seuraavana aamuna kuume poissa.

Töitähän sitä piti tehdä joka tapauksessa, hyvä ettei henki lähteny jo sillon!

40-41 asteen kuume jatkunut 6 päivää. Lääkärin antama antibioottikuuri keuhkoputkentulehdusta varten ei ollut alkanut tehota. Kävin siis viikon jälkeen päivystyksessä ja sinne jäin. Röntgen + tulehdusarvot vahvisti keuhkokuumeen. Osastolla olin 10 päivää, viikon tarvitsin lisähappea 24/7. Terveeksi tunsin itseni 2 kk jälkeen. Kova tauti.