Kuinka moni ajattelee mihin menee kuoltuaan?

hautsukki.

vaikka sitten joutuisi helvettiin.

On varmasti hieno hetki nähdä Jeesus.

ihmeellistä varmasti. No enpä osaa itsekään sitä paremmin kuvailla

Jeesus on lunastanut meidät jokaisen, aniharva valitettavasti vain on tarjouksen vastaanottanut. Henkilökohtaisesti uskon kohtaavani Vapahtajani aivan pian, sen vuoksi odotan sikaflunssaakin turvallisin mielin. Olen valmis lähtemään vaikka heti Taivaan Isän kotiin Jeesuksen hellästi saattelemana.

koen kamalaa "Jumalan pelkoa" siinä mielessä etten riitä Taivaaseen pääsyyn. Miten olette löytäneet varmuuden? Itse janoa taivaspaikkaa ja Jeesuksen läsnäoloa elämässäni mutta varmuutta en tiedä koska en ole koskaan kuullut Jeesuksen puhuvan niinkuin jotkut ovat.

uskon, että en mene kuoltuani yhtään mihinkään, mutta välillä pelkään, että kaikki joutuvat johonkin helvetinkaltaiseen paikkaan uskonnosta riippumatta. Miksi tätä vaihtoehtoa ei kukaan ota huomioon?

koen kamalaa "Jumalan pelkoa" siinä mielessä etten riitä Taivaaseen pääsyyn. Miten olette löytäneet varmuuden? Itse janoa taivaspaikkaa ja Jeesuksen läsnäoloa elämässäni mutta varmuutta en tiedä koska en ole koskaan kuullut Jeesuksen puhuvan niinkuin jotkut ovat.

Eikä tarvitsekaan. Jeeus anoi ristillä: "Se on täytetty" ja siinä se: riittää kun ottaa en vastaan. Armosta me olemme pelastetut, emme tekojemme kautta ettei kukaan kerskaisi!

Nimenomaan armosta, mutta voiko uudestisyntynyt menettää uskon tekemällä syntiä elämässään? Kuinka voitte tietää? Olen ottanut Jeesuksen vastaan ja Sana on elämässäni läsnä mutta onko tarpeeksi. Pelottaa niin kovasti.

menettää elämällä synnissä ja kun ei kadu tekojaan vilpittömästi. Mutta synnit saa anteeksi katumalla ja pyytämällä Jeesukselta anteeksi. Hän on uskollinen ja antaa syntimme anteeksi :) Jeesus rakastaa meitä kaikkia ja kuoli jokaisen tähden :) On vain luotettava Jeesukseen, mutta Häneltä saa myös pelastusvarmuuden..rukoile Jeesukselta. Usko ei kuitenkaan ole tunteista kiinni..välillä tuntuu että ei ole uskossa ja välillä taas että on. Se siis ei vaikuta uskontilaan. Tunteet tulevat ja menevät. On luotettava siihen mitä Raamatussa sanotaan. Jos me tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen ja antaa anteeksi.

Jokainen uskovakin lankeaa syntiin, mutta se on eriasia kuin elää synnissä. Ja silloinkin kun lankeaa (oli sitten ajtustasolla, teoissa..), niin katumalla saa synnit anteeksi. Jokainen lankeaa aivan varmasti jossakin joka päivä, mutta jokapäivä on ARMO UUSI =)

En olisi kenenkään kohdalla niin varma asiasta että mihinkään lähdetään. Jumala tarkkailee teitä kaiken aikaa silmät kovana! Myös ajatuksianne!"

Kiitos paljon rohkeaisevista kommenteista. Tavallaan haluan uskoa noin ja uskon että saan asiassa rauhan jossakin vaiheessa. Olen vain ihan hetki sitten vasta tutustunut ajatukseen, että pelastuksen voikin oikeasti menettää elämällä ns. huonoa elämää. Luulin että anteeksi pyytäminen riittää mutta meidän tulee itseasiassa aktiivisesti pyrkiä elämään kaikin tavoin Jumalalle mieluisaa hyvää elämää. Tieten tahtoen emme saa tehdä pahaa. Anteeksipyytäminen ja katuminen on toki tärkeää.

Todennäköisesti menen pieneen tuhkauurnaan. Pitääpä muistaa laittaa testamenttiin, että mun tuhka pitää sekoittaa kaikkien jälkeläisteni itse valitsemaan juomaan, ja heidän on juotava se ennen kuin saa mitään perintöä. Ne jotka eivät juo tai oksentavat, potkitaan pois suvusta. Ne jotka juovat ja hymyilevät saavat jakaa keskenään kaiken mitä jätän jälkeeni. Varmasti muistetaan lämmöllä, kun napsitaan kylmiä papuja suoraan purkista.

tuhkaksi kesämökkimaastoon. Se riittää minulle.

mutta toivoisin saavani vastauksia. Ajatus kuolemasta tuntuu kauhean epäreilulta.