Lue keskustelun säännöt.
miten kukaan voi selvitä oman lapsen kuolemasta?
26.09.2009 |
Olen miettinyt, että miten sellaisesta voi selvitä? Ehkä jos on useampia ja niiden elossa olevien takia on vain jaksettava eteenpäin, mutta jos menettää ainoan tai kaikki? Jokatapauksessa aivan kauhea ajatus ja pelkään sitä itse joka ikinen päivä, että lapsilleni kävisi jotain!
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Selviätte siis paremmin vaikkapa vanhempienne tai sisarustenne kuolemasta?
Tietysti. Vanhempien kuuluukin kuolla jossain vaiheessa eikä sisaruskaan mikään läheinen ole. Minulle tärkeimpiä on lapseni enkä usko, että selviäisin ikinä heidän menetyksestään. Lopettaisin varmasti myös oman elämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selviätte siis paremmin vaikkapa vanhempienne tai sisarustenne kuolemasta?
Tietysti. Vanhempien kuuluukin kuolla jossain vaiheessa eikä sisaruskaan mikään läheinen ole. Minulle tärkeimpiä on lapseni enkä usko, että selviäisin ikinä heidän menetyksestään. Lopettaisin varmasti myös oman elämäni.
Kyllä minulle ainakin sisarus on todella läheinen!
Herra pelastaa omansa. Lapsille voi käydä muitakin hirveitä asioita tässä maassa
Muu elämä jatkuu, vaikka yksi kuolisi. Sureminen ei ole kiellettyä. Pitkäänkin saa surra. Lapsen henkeä voi kantaa mukanaan, tai siitä voi päästää irti, syntyä itse uudestaan
Vierailija kirjoitti:
sehän olisi luonnotonta, eihän mikään kuitenkaan palaudu entiselleen ja oikean järjestyksen mukaan lasten kuuluu haudata vanhempansa.
Mutta pakko olisi jaksaa jatkaa eteenpäin ja koittaa jossain vaiheessa löytää iloa elämään, varsinkin jos on toisia lapsia on ihan pakko kiskoa itsensä elämään.
Jokainen kai pelkää lapsen kuolemaan, mutta ei sen saa antaa liikaa vaikuttaa elämään, varsinkaan lasten.
Mistä ihmeestä tulee ajatus, että se on luonnotonta? Se on päinvastoin aivan luonnollista. Tietenkin lapsia kuolee ennen vanhempiaan, ja jo raskausaikana. Joka eläinlajilla on ihan sama juttu, miksi ihmeessä ihmisellä olisi toisin?
Ei ole mitään "oikeaa järjestystä" kuolla. Kaikenikäisiä kuolee kaiken aikaa ja se on täysin luonnollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selviätte siis paremmin vaikkapa vanhempienne tai sisarustenne kuolemasta?
Tietysti. Vanhempien kuuluukin kuolla jossain vaiheessa eikä sisaruskaan mikään läheinen ole. Minulle tärkeimpiä on lapseni enkä usko, että selviäisin ikinä heidän menetyksestään. Lopettaisin varmasti myös oman elämäni.
Niin minäkin ajattelin pitkään. Suunnittelinkin i tsemurhaa ja otin konkreettisia askeleita sen toteuttamiseksi. Niin se aika vaan parantaa, vaikkei uskoisi. Muistan vielä miten ihmeelliseltä tuntui ensimmäinen päivä, kun en itkenyt. Nykyään itken enää kuukausitasolla. Kyseessä oli esikoinen ja tapahtumasarja oli väkivaltainen, epäreilu, ja johtui ihmisen pahuudesta. Ei siis onnettomuus
Vähitellen selviää, tiedän äitejä jotka menettäneet lapsiaan, eri ikäisinä, nyt on jo aikaa tapauksista , ovat toipuneet töihin ja arkeen.