Mies valehtelee naurettavan pienistä asioista

Pohjimmiltaan tuossa epärehellisyydessä on kyse kunnioituksen puutteesta

Toinen ei ole totuuden arvoinen...

En minä ainakaan jaksaisi olla jatkuvasti tuollaisen väheksynnän kohteena.

Kun ei voi luottaa, ei voi myöskään kunnioittaa. Mikä suhde voi kestää kunnioituksen puutteen?

yhtä Teuvoa muutaman kerran. Oli patologinen valehtelija. Eli valehteli mitä mitättömämmistäkin asioista. (Ei meille ehtinyt niitä suuria tullakaan.) En jatkanut suhdetta tuosta syystä.



Noita valehtelijoita vaan on. Pelkään, että tyttärestäni on tulossa sellainen myös.

Entä jos teillä arvostelijoilla olisi läheisin työtoveri jakamassa samoja hommia ja hän valehtelisi suurinpiirtein joka päivä jostakin yksityiskohdasta!?



Perheessä kuitenkin jaetaan vastuuta, arjen velvollisuuksia ja raha-asioita vähän enemmän kuin työssä..

se on itse sössinyt elämänsä.

Me teimme toisin päin. Analysoimme, miksi miehen pitää valehdella. Olenko hänelle äiti, ketä pitää puijata vai tasavertainen puoliso.

Taustalta nousi paljon asioita esille, mitkä olivat aiheuttaneet hänelle ahdistusta lapsuudenkodissa.

Miehellekin voi olla hyvä kelata lapsuuttaan ja analysoida asioita, eikä vain vetää viskiä naamaan ja katsoa pornoleffaa ja paeta siten asioita. Näin jos asioita hoitaa, joutuu elämänsä aikana aika monta kertaa vaihtamaan puolisoa ja silti tekee samat virheet aina uusien puolisoiden kanssa. Lapset siinä kärsivät eniten kun aikuiset eivät uskalla puhua vaan aina vaihtavat uuteen.

härkänen? Anna-Liisa Härköseltä muutama ohje naisille:

Jos ette tule toimeen keskenänne, erotkaa. Ihmiset eroavat aivan liian vähän. Elämä on liian lyhyt, jotta se kannattaisi viettää väärässä seurassa. Ja koska et voi vaihtaa itseäsi, vaihda kumppania.

Älkää puhuko suhdettanne puhki. Joskus tuplaviski ja pornovideo hoitavat suhdetta tehokkaammin kuin kuukausia kestävä kriisiterapia.

Älä kuvittele voivasi muuttaa kusipäätä mukavaksi mieheksi. Kusipäillä on taipumus pysyä kusipäinä.

Vaikka kannattaisit miesten ja naisten välistä tasa-arvoa, vie miehellesi olut sohvannurkkaan silloin kun hän sitä pyytää. Onnellisesta miehestä on huomattavasti enemmän hyötyä kuin onnettomasta.

Älä pihtaa. Kaikki tämän ongelmat vähenisivät huomattavasti, jos naiset antaisivat enemmän.

Varmaan on viisainta keskustella asiasta ja kertoa, että tajuat kyllä miehen valehtelevan. Avoimuus on edellytyksenä luottamukselle. Mietityttää vaan, että jos valehtelee pienistä asioista, niin puhuuko totta suuremmistakaan..?

Mitenhän ap:lla nykyään menee? Itse löysin ketjun googlesta. Samojen asioiden kanssa painin, valitettavasti. Onko muita samaistujia?

Kiinnostaa myös miten aplla menee, samassa tilanteessa olen

Joo tätä miettinyt paljon, että miten moni mies tätä tekeekään. Varsinkin jos kyse on pornon salailusta ja sitähän ei minulta tarvitsisi salata koska katson itsekin ja keskustelisin aiheesta todella mielelläni, mutta kun siitä puhuminen on miehelle SUURI HÄPEÄ. Äitinsä pilaama on ja kovin juurtunutta tuo häpeä omasta itsestä. :( ) Oman miehen kohdalla hyvin lievää ja lapsena opittu tapa!! Koko perheellä näkyy sitä.

Ja äipälle täytyy vieläkin valehdella ettei polta tupakkia. 40-vuotias mies. Juu äitihän ei varmaan mitään haista eikä kuule köhinää.

Jepjep.

Tuo oli 1 esimerkki monien joukossa. Meillä ollut lievää, mutta juuri se loukkaa ettei totuutta kerrota. Se satuttaa enemmän kuin raaka totuus. En ole tyrannivaimoke. Mies vain luulee että niin kuuluu tehdä. Vähän kaunistella asioita ja kiertää pari juttua jotta ei tule riitaa. Hän ei ole oppinut ja tajunnut ettei riitaa tulisikaan, jos puhuisi totta.. En ole hänen tyranniäitinsä..

En rupea näitä valkoisia valheita nyt erittelemään.

Isot asiat on kyllä aina ottanut puheeksi suoraan eli esim. Rahahuolet ja raha-asiat, työhuolet jne.

Onpa meitä monta.

Miehet ei ymmärrä et pääsis helpommalla, jos ei itse pihtais ja puhuisi kaikesta totta. 😂 Antaa kaikkien haaskalintujen ihailla itseään vaikka ei muuten heistä olisikaan kiinnostunut. Jos salaa vaivatta pieniä asioita, ne muuttuu ajan kanssa suuremmiksi. Ei meinaa et nainen on tyrannipihtari automaattisesti jos mies ei mitään uskalla sanoa. Pointti on sanomatta jättäminen. Itse näen heti jos toinen valehtelee niin on hiukan noloa joutua inttää pienistäkin asioista totuus. Riitaa ei syntyisi avoimuudesta. Olen itse avoin kaikesta toiselle niin odotan kai liikaa sitten toiselta myös minua kohtaan enkä voi käsittää miten voi naurettavistakin asioista jättää totuuden sanomatta. Siis kun ettekö nyt ymmärrä et sillee välttyisi SILTÄ RIIDALTA. tuo salailu ja vastaan inttäminen vaikka tietäisit totuuden on jotain niin saakelin epäkunnioittavaa että. Täytyy varmaan ruveta samanlaiseksi itsekin. Tuskin ees tajuaa kaikessa ylhäisessä yksinkertaisuudessaan.

Mä olen käynyt valehtelun takia terapiasssa. En puhunut sanakaan totta missään tilanteessa ikinä. Se kaikki lähti siitä, kun aloin kirjoittaa tarinoita ja loin maailman itselleni. Siitä tuli niin arkipäivää, että viihdyin siinä maailmassa, kun ihmiset ei oikeastaan edes tiedä minusta mitään ja kaikilla oli tietty mielikuva minusta, mutta se mielikuva ei ollut totta alkuunkaan. Valehtelin ihan tällasia asioita. Jos joku kysy, että mitä teen tänään, niin sanoin meneväni museoon. En mennyt. Työpaikalla sanoin hakevani kynän, niin en mä hakenut kynää. Kaikki mistä puhuin tai vastasin kysymyksiin, niin kaikki oli 100% vale. Ymmärsin tämän itse yhtäkkiä, että miksi edes elän tällaista elämää. Hakeuduin terapiaan. Terapeutti hyvin selitti mulle tän asian miksi teen niin. Olin loppujen lopuksi aika yksinäinen ihminen ja en tuntenut olevani yhtään mitään. En ollut mielenkiintoinen ihminen kellekkään tai näin ajattelin. Se opettelu valheelsta pois kesti aika kauan aikaa. Tuntui pahalta puhua totta, mutta puhuin silti. Tunsin häpeää siitä todenpuhumisesta. Nyt en valehtele enää ja olen hyväksynyt itseni.

Onko AP mies jatkanut vielä valehtelua? 

Vierailija kirjoitti:

Miehet ei ymmärrä et pääsis helpommalla, jos ei itse pihtais ja puhuisi kaikesta totta. 😂 Antaa kaikkien haaskalintujen ihailla itseään vaikka ei muuten heistä olisikaan kiinnostunut. Jos salaa vaivatta pieniä asioita, ne muuttuu ajan kanssa suuremmiksi. Ei meinaa et nainen on tyrannipihtari automaattisesti jos mies ei mitään uskalla sanoa. Pointti on sanomatta jättäminen. Itse näen heti jos toinen valehtelee niin on hiukan noloa joutua inttää pienistäkin asioista totuus. Riitaa ei syntyisi avoimuudesta. Olen itse avoin kaikesta toiselle niin odotan kai liikaa sitten toiselta myös minua kohtaan enkä voi käsittää miten voi naurettavistakin asioista jättää totuuden sanomatta. Siis kun ettekö nyt ymmärrä et sillee välttyisi SILTÄ RIIDALTA. tuo salailu ja vastaan inttäminen vaikka tietäisit totuuden on jotain niin saakelin epäkunnioittavaa että. Täytyy varmaan ruveta samanlaiseksi itsekin. Tuskin ees tajuaa kaikessa ylhäisessä yksinkertaisuudessaan.

14 vuotta vanha aloitus.

14 vuotta vanha aloitus, kyllä. Mutta, tässä on taustalla varmaankin jotain lapsuudesta opittua.

Itselläni oli tavallaan tosi turvallinen ja ns. "hyvä" lapsuus. Mutta, varsinkin äitini oli jotenkin ailahteleva, en oikein koskaan voinut olla varma hänen reaktiostaan. Usein ihasteli jotain juttua, mutta sitten samantapainen juttu olikin huono, tai sitä vähän naureskeltiin tai vähäteltiin.

Niinpä opin valehtelemaan, pääsin helpommalla ja äitini oli tyytyväinen.  

Ei uskalla sanoa juurikin sinun reaktiosi takia. Ei siinä, olen samanlainen, tai oikeastaan en vaan puhu työasioista. Meillä saattaa vaimo lähtee esim. autosta ovet paukkuen ja huutaa kaikkien kuule minulle ja vaimolle haistakaa pa..ka! Ja minä olen se joka syö rauhoittavia.

Vierailija kirjoitti:

Ei uskalla sanoa juurikin sinun reaktiosi takia. Ei siinä, olen samanlainen, tai oikeastaan en vaan puhu työasioista. Meillä saattaa vaimo lähtee esim. autosta ovet paukkuen ja huutaa kaikkien kuule minulle ja vaimolle haistakaa pa..ka! Ja minä olen se joka syö rauhoittavia.

Siis minulle (kirjoitusvirhe)

Meillä kuulkaas niin päin että mies syyttää valehtelusta minua, olen kuulemma epäluotettava ja valehtelija. Hän väittää että minulla on masturbointiriippuvuus. Meillä on seksiä j.o.k.a päivä ja voin kuulkaa kertoa että ei todellakaan tee mieli masturboida, koska on hyvä ja aktiivinen seksielämä. Silloin olen masturboinut kun mies on työreissulla, koska ikävöin häntä. Rakastan häntä mutta alkaa riittämään tällainen turhasta syyttäminen. Yritän kertoa hänelle koko työpäiväni sisällön ja muutenkin kaikki asiat että hänelle tulisi turvallinen ja luotettavampi olo. Mutta kun ei riitä. Minun kuulemma pitää kertoa totuus masturboinnista, jonka olen jo kertonut. Mutta kun se ei riitä hänelle. En enää tiedä itkeäkö vai nauraa. Ollaan tästä keskusteltu miljoona kertaa, mutta asia ei etene ja hänellä on jonkinlainen lukko päässä tässä. Ylianalysoi/jonkinlainen pakko-ajatus. Ahdistaa kertoa hänelle mitään, kun kokoajan on sellainen olo että olen tehnyt kaikkea väärää vaikka en edes ole. Olen luotettava, rakastava puoliso, joka haluaisi vain jumalauta olla onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

kahta ensimmäistä kohtaa.

Tilanteet menivät niin, että huomasin hänen salailevan jotain talouteen ja toisessa tilanteessa matkaa kohden. Kysyin, että onko nyt jokin taloudellinen asia & matkaan liittyvä asia mitä hän ei ole minulle kertonut. Sanoo silmät kirkkaina ettei mitään ole. Kysyn uudelleen, että oletko nyt varma. Sanoo että ei ole mitään. Huomaan että hän valehtelee. Vastaan, että vai niin, en taida uskoa. Menee muutama minuutti ja sitten hän aloittaa "ai niin.. unohdin kertoa että.." Kertoo luultavasti vain siksi koska huomasi etten usko häntä ja yrittää pelastaa tilannetta "muistavansa yhtä äkkiä", vaikka huomaan kyllä asian olleen hänen mielessään vastatessaan valheellisesti ettei ole mitään.



Exän suhteen en usko että heillä on mitään meneillään. Tai mistä minä tiedän, mutta en tällä hetkellä osaa katsoa ainakaan asiaa niin. Kai sen vain on valehdeltava, on valehdellut ennenkin ja jäätyään kiinni puolustellut

Öh, no ei ole kyllä minun mittapuulla hyvä mies tai hyvä suhde, jossa ei ole mitään luottamusta, koska toinen valehtelee kaikesta.

Up

Minulla oli tälläinen mies ja ymmärrän sua hyvin. Oltiin yhdessä kauan ja valehtelu ei loppunut koskaan. Hän valehteli täysin tarpeettomasti mitättömistä arkisista pikkuasioista, mutta myös suurista. Ensin luulin että hän tekee sitä hyötyäkseen, mutta ei se sitä ollut, koska valheet kohdistui ihan järjettömiin tilanteisiin ja aiheisiin. Hän on patologinen valehtelija. Hän valehteli kaikille ja hävetti usein kuunnella vierestä kun lauloi ihmisille puuta heinää. 

En osaa sanoa voiko siitä parantua, mutta yli 10 vuotta ei riittänyt. Asiasta riideltiin paljon. Mies sanoi käyneensä psykogilla hoitamassa ongelmaa, jossa hän ei tietysti edes ollut oikeasti käynyt vaan valehteli siitäkin. 

Nykyinen mieheni onneksi ymmärtää miksi pienikin valkoinen valhe on mulle punainen vaate. Se rehellisyys on kai syynä siihen ettei me oikeastaan riidellä koskaan.