APUA! Mistä lapselle kaveri?
Meillä on 4v poika, joka on yksinäinen. Pikkusisko on myös ja hänen ansiostaan saan pitää vielä molemmat lapset kotona. Mutta - poika on yksinäinen. Kenelläkään tuttavaperheissä ei ole samanikäistä lasta. On vain nuorempia tai vanhempia. Poika käy kaksi kertaa viikossa kerhossa, mutta ujona lapsena ei tutustu siellä muihin lapsiin. Yhden kerhokaverin kutsuin kyläänkin, mutta heillä ei mennyt kemiat yhteen. Puistoissa käydään, mutta sielläkään ei sen paremmin ole löytynyt kaveria pojalle.
Minua alkaa jo ahdistaa tosissaan. On kurjaa katsoa vierestä, miten lapsi kaipaa kavereita ja mistään ei sellaisia löydy. Päiväkotiinko hänet pitäisi laittaa, jotta saisi kavereita? Vai saisiko sielläkään, kun ei uskalla tutustua isoissa porukoissa toisiin. Miten hän oppii sosiaalisia taitoja, kun ei pääse opettelemaan? Hänen mielestään ystävyyttä on jo sekin, jos toinen lapsi rehentelee leluillaan ja meinaa rikkoa hänen rakkaimman unilelunsa...
Kommentit (13)
Molemmille olen " metsästänyt" kaverit.
Toisen kanssa kiersin lähialueen puistoja niin kauan, että löytyi sellainen kaveri, jonka kanssa lapsi viihtyi. Kierrettyjä puistoja kertyi lopulta varmasti kymmenen, ennenkuin kaveri löytyi. Kerhoja ja harrastuksia haalimme myös useita. Näistä löytyi lopulta kaksi kaveria. Tämä lapsi on jo 13 vuotias ja etsii jo itse ystävänsä, mutta nämä kolme löytämääni kaveria ovat edelleen ne läheisimmät.
Toiselle ujolle lapselle löysin seuraa muskarin kautta. Lisäksi laitoin ilmoituksen neuvolan ilmoitustaululle sekä nettiin. Molempia kautta löytyi kyläilykaveri -tosin sen verran kauempaa, että jouduin autolla kuskaamaan kylään. Nyt kun lapset ovat jo isompia, he kulkevat pyörällä. Tämä tyttö ei ole juuri muita kavereita löytänytkään, mutta hänelle tuntuu kolme ystävää riittävän.
Niin tosiaan, kaikki lapseni ovat olleet päiväkodissa, joten siitä ei ystävän puute johtunut. Mielestäni vanhempien täytyy pyrkiä itse sosiaalistamaan lapsiaan, ei tätäkään vastuuta kuuluisi päiväkodin kontolle vierittää.
Meillä on tismalleen sama tilanne kuin teillä, paitsi meidän 4v on tyttö. Olemme kaiken lisäksi muuttamassa ensi vuoden alussa Lempäälään! Tyttö aloittaa seurakunnan kerhossa, mutta muuten olemme kyllä kavereita vailla. Voit halutessasi ottaa yhteyttä. Itse muutamme Hakkarin-Moision alueelle.
hiukkanen@hotmail.com
lisää itseluottamusta ja tutustuisi samantyyppisiin kavereihin joita kiinnostaa samat jutut. Ei siis välttämättä liikuntaharrastus, vaan voi olla joku muukin, musiikki, kuvataide tms.
pojasta tulisi ehkä reippaampi ja isän avulla voisi tutustua toisiin isiin ja poikiin... Mielestäni siis miehesi tulisi nyt ottaa aktiivinen rooli pojan elämässä ja lähteä etsimään niitä uusia uria. Äidin helmoissa pyöriminen ei nyt auta.
tutustua uusiin kavereihin kun äippä on lähellä turvana.
Vierailija:
lisää itseluottamusta ja tutustuisi samantyyppisiin kavereihin joita kiinnostaa samat jutut. Ei siis välttämättä liikuntaharrastus, vaan voi olla joku muukin, musiikki, kuvataide tms.
Harrastusta olemme miettineet, mutta emme ole keksineet hänelle sopivaa. Piirtämisestä hän ei pidä ja ei taida musikaalinenkaan olla. Eikä ole liikunnallinenkaan. Huokaus. Karatea olemme silti miettineet, mutta en tiedä minkä ikäisiä sinne otetaan ja onko täällä siihen mahdollisuuksia.
Vierailija:
pojasta tulisi ehkä reippaampi ja isän avulla voisi tutustua toisiin isiin ja poikiin... Mielestäni siis miehesi tulisi nyt ottaa aktiivinen rooli pojan elämässä ja lähteä etsimään niitä uusia uria. Äidin helmoissa pyöriminen ei nyt auta.
Annoit ajattelemisen aihetta! Isä on ollut viimeaikoina kovin kiireinen. Pitääpä jutella hänen kanssaan, jotta alkaisi taas viettää aikaa enemmän pojan kanssa kahdestaan. Viime talvena tekivät kerran viikossa jotakin ihan kahdestaan ja poika tykkäsi kovasti.
mutta ilman toivottua tulosta. Taitaa olla niin, ettei äidin kanssa touhuaminen enää riitä. Kun äiti on paikalla, niin poika ei senkään vertaa yritä ottaa kontaktia toisiin lapsiin kuin silloin mitä en ole paikalla (kerhotädit kertoneet - missä ihmeessä ovat kerhosedät?).
Vierailija:
tutustua uusiin kavereihin kun äippä on lähellä turvana.
Uskallatko kertoa, mistä päin Suomea olette? Olis kiva tavata ja antaa lasten opetella sosiaalisuutta yhdessä!
Vierailija:
Uskallatko kertoa, mistä päin Suomea olette? Olis kiva tavata ja antaa lasten opetella sosiaalisuutta yhdessä!
Seuraan nyt mielenkiinnolla tätä keskustelua, koska olisin voinut itse kirjoittaa viestisi. Iät ja elämäntilanteet, kaikki, on kuin meillä.
Meillä on poika 4,5 vuotias. Ja niin " ujo" muiden lasten läsnä ollessa. Aikuisten seurassa juttelee ja leikkii ihan ok, mutta heti kun on muita lapsia kuten perhekerhossa, poika roikkuu kokoajan kiinni minussa. :( Hänellä on pikkuveli 2 v, joten kotona ovat vielä hoidossa. Olen ajatellut myös tuota päiväkotia, täytyyhän lapsi saada opettelemaan sosiaalisia tilanteita ennen kuin tulee eskariin lähtö.
kysy vaikka kerhontädiltä, että kuka lapsista on sellainen jonka kanssa pojallasi tuntuu synkkaavan eniten ja kutsu tämä lapsi sitten teille. jos poikasi on arka niin ehkäpä toisten poikien leikit tuntuu hänestä liian rajuilta ja tykkäisi leikkiä mieluummin tytön kanssa?
ja ole sitten sitkeä, ei leikkiminen välttämättä ekalla kerralla onnistu hyvin. mutta kun lapset tutustuvat paremmin toisiinsa niin se alkaa sujua varmasti. voisitte vaikka käydä yhdessä leikkipuistossakin niinä päivinä kun ei ole kerhoa, sopia treffit äidin kanssa.
meillä on nyt 5-v poika jolla on tätänykyä kolme hyvää kaveria (tyttö ja kaksi poikaa). mutta ei tähän tilanteeseen ihan itsestään ole tultu vaan me ollaan muiden äitien kanssa järjestetty lapsille kyläilyreissuja toistensa koteihin, tehty puistotreffejä ja sovittu tapaamisia aktiivisesti myös kerhon ulkopuolella.
kerhohetki kerran-pari viikossa on kuitenkin niin lyhyt ja iso osa ajasta on ohjattua toimintaa niin lapset ei välttämättä edes ehdi kunnolla leikkiä toistensa kanssa. siksi on hyvä järjestää siihen mahdollisuus muulloin! ja parhaassa tapauksessa ystävystytte myös äitien kesken, itse olen ainakin saanut kahdesta äidistä uudet ystävät myös :)