Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

****TOUKOMASUT uuten alkuviikkoon MA-KE*****

12.12.2005 |

Heh... pääsinpäs aloittamaan uutta pinoa. Toivottavasti meni nyt jota kuinkin oikein tuo otsikko. Viikonloppu meni nopeasti. Kaks viikkoa jouluun.. Apuva =) Sauna siivoamatta ja kaikkea. No viikonlopun pyhitän niille. Joululahjat on ostettu ja koti koristeltu. Tuntuu että raskaus jurraa paikallaan. Maha ei oo kamalasti kasvanut. Neuvola on vasta 28 päivä joulukuuta... Kamalan pitkä aika odottaa. Muuten olo on mainio. Ainut propleema on nyt tullut, kun en meinaa saada unta kaaliin. Hyvää asentoa saa etsimällä etsiä, kun selkää jomottaa.



Lunta on tullut lisää, tosin nyt oli plussa asteita, no huomiseksi pakastuu. =)



Heidi 14+6 (Hiljaa se vain kasvaa)

Kommentit (46)

Vierailija
41/46 |
13.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Enkelivauvalle kauniita siipien suhinaa, tuli täälläkin kyyneleet silmiin... Sitä kun ei voi itse koskaan tietää!



Mutta olen täällä pitkästä aikaa, kiva lukea kuulumisianne. Täällä on vihdoin löydetty MASU! Se tuntui eilen aamulla selällä maatessani ekaa kertaa kunnolla! Ja mitään ei vielä näy, mutta eiköhän se kohta näykin...Tuntuisipa jo liikkeitäkin.

Nyt on jo vähän energisempi olo, onneksi kun joulu lähestyy!



Ruusu 16+0

Vierailija
42/46 |
13.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja neuvola kuulumisia.

Tänään oli sitten se kauan ja hartaasti odotettu neuvola. Ja ihanaa siellä se sydän pamppaili. Olikin oikein vahvat äänet ja tiukka syke 160. :). Olisiko tuo se tyttösyke? Muistelen, että edellisessä raskaudessa olisi myös ollut nopea syke ja tyttö tuli. Muutenkin kaikki oli kunnossa ja masukin mukavasti kasvanut.



Huomenna olisi sitten vuorossa sokerirasitus testi ja mulla on nälkä. Miten onkin, että kun ei saa syödä, niin nälkä on kahta kauheempi. Joo onneksi saa hörppiä vettä.



Mukavaa masun kasvatusta meille kaikille...

typy ja pähkinä 17+

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/46 |
13.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kysy Kelasta sitä erityisäitiysrahaa. Sitähän saa esimerkiksi tarjoilijat tosi aikaisessa vaiheessa, koska eivät voi työskennellä savuisessa tilassa. Luulisi maalinkatkujen olevan sama juttu. Sitä en tosin tiedä miten tohon vaikuttaa se, että sun sopimus päättyy jo joulukuussa. Mutta kannattaa kysyä Kelasta!

Vierailija
44/46 |
13.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyyneleet silmissä minäkin täällä luin viestiäsi. En voi edes kuvitella kuinka kamalaa on synnyttää oma pikkuinen kuollut vauva... Paljon paljon jaksamista sinulle ja miehellesi!!!



Riinan viestin jälkeen tuntuu tyhmältä valittaa omista " vaivoistaan" , mutta pakko kysyä onko teillä muilla vielä näin aikaisessa vaiheessa liitoskipuja? En oikein tiedä mitä muutakaan ne voisivat olla. Esikoista odottaessa en muista niistä ainakaan vielä näillä viikoilla kärsineeni (jos ollenkaan). Viikkoja nyt 17+5 ja tuntuu, että istumatyö vain pahentaa asiaa. Kun pitkän istumisjakson jälkeen nousee ylös, tuntuu, että kävely on yhtä vaappumista, kun tuolta alapäästä ja nivusista vihloo ja kiristää. En oikein osaa selittää kunnolla, mutta tunne on tosi epämiellyttävä.



Onneksi pian on edessä lyhyt loma ja ehkä vaiva sitten ainakin vähän helpottaa. Nyt täytyy painua pehkuihin tai nukahdan tähän koneen ääreen. Se on myös kumma, että vaikka koko ajan väsyttää, nukkumisen kanssa on aina vähän niin ja näin. Illalla ei meinaa uni millään tulla, sitten aamuyöstä pitää nousta vessaan ja sen jälkeen taas pyörin sängyssä pitkään saamatta unta.



Vierailija
45/46 |
13.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Riina: Siunausta pienelle enkelivauvalle ja perheelle ja voimia ja jaksamista synnytykseen. Voin osin kuvitella miltä sinusta tuntuu, itselläni on kokemusta keskenmenosta rv.16, erona oli kuitenkin se, että vauva ei kasvanut normaaliin tahtiin. Ensimmäisessä ultrassa LA siirtyi paljon, mutta vauva näytti voivan hyvin, sykekin löytyi. Huolestuin silti todella, mutta neuvolassa ja sairaalassa rauhoiteltiin ja sanottiin että olen voinut tulla raskaaksi luultua myöhemmin. Olin kuitenkin tehnyt raskaustestin niin että uudet viikot vaikuttivat mahdottomilta.. Lääkärintarkastuksessa kohdun sanottiin olevan liian iso uusiin viikkoihin nähden ja terveydenhoitaja ei saanut sydänääniä kuuluviin seuraavassa neuvolassa, sekin selitettiin sillä että viikkoja on vielä niin vähän. No, sitten alkoi tuhruvuoto ja raskausoireet hävisivät ja menin tarkistuttamaan tilanteen. Kohdussa ei ollut enää elävää pientä vauvaa ja kehitys oli jäänyt kutakuinkin samaan mikä ekassa ultrassa todettiin. Ultrasta oli tuolloin kulunut jo yli kuukausi. Surin kovasti meidän pientä enkelivauvaa, mutta minua kuitenkin lohdutti ajatus, että näin oli sitten varmaan parempi kun jotain vikaa oli luultavasti istukassa tai vauvassa. Syy ei koskaan varmaksi selvinnyt. Aika kauan kesti kuitenkin ennen kuin pääsin yli surusta ja siihen tosiaan auttoi vain sureminen :(



Nyt tähän viikkoon ja vihdoinkin rakenneultraan!

Eli tänään oltiin rakenneultrassa ja kaikki oli masussa hyvin ja vauva hyvin kasvanut. Kovasti liikkui ja näytti oikein kasvokuvankin :)

Pienet sormet ja varpaatkin näkyivät selvästi, oli todella liikuttavaa katseltavaa. Rakenteet oli kunnossa ja koko vastasi päivän verran isompaa mittojen mukaan kuin ekassa ultrassa eli aika tarkalleen sama.

Kuvia saatiin taas mukaan niin voi sisaruksille ja sukulaisillekkin näyttää. Sukupuolta ei kerrottu, ei sillä niin väliäkään, kun molempia meiltä löytyy :)

Maha kasvaa silmissä ja vointikin on hyvä, väsymystä on aika ajoin, joten olisi varmasti hyvä alkaa syödä rautatabletteja.

Neuvolaa odotan että saadaan eka kohdunpohjankorkeus ja hemoglobiini tarkistettua.

Ihanaa joulun odotusta!

Alfiina+masuvauva 19+1



Vierailija
46/46 |
13.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyyneliä jouduin pyyhkimään Riinan tarinaa lukiessa. Keskenmeno tai kohtukuolema on tietenkin aina surullista, mutta jotenkin se tuntuu erityisen julmalta näillä viikoilla, kun uskoo jo ohittaneensa alun riskit, eikä ennenaikainen tai muuten riskialtis synnytys vielä huoleta...



Emmi-liini, minäkin olen kärsinyt liitoskivuista jo pitkään. Esikoisen kohdalla kivut alkoivat vasta noin rv 30, nyt arviolta jo 4. kuulla. Edellisestä raskaudesta on minulla suhteellisen lyhyt aika, liekö sillä osuutta asiaan. Onneksi kivut ovat nyt olleet lievenemään päin. Tukivyön käyttö on auttanut, ja pitkien kävelylenkkien välttely.



theodora rv 19+4