Ainut asia, johon olen päiväkodissa tähän mennessä ÄRSYYNTYNYT,

En ole ikinä ollut mitenkään erityisen lapsirakas ihminen. Minusta vieraat lapset ovat vähän samalla tavalla pelottavia kuin vieraat eläimet: ikinä ei tiedä mitä ne tekee. Minusta on vaivaannuttavaa jos joku vieras lapsi alkaa selittämään minulle jotain, häkellyn täysin ja alan etsiä mielessäni pakotietä tilanteesta. " Entä jos se alkaa huutaa, entä jos en ymmärrä mitä se sanoo, mitä minun pitäisi nyt sanoa, mitähän se ymmärtää, entä jos se ymmärtää väärin?"

Vierailija:

Mä oon tuollainen hapan, mutta se ei ole mulle kunnia-asia mutta minusta on rasittava kuunnella kaikenmaailman juttuja oudoilta lapsilta.

Lapseni viettävät päivät tarhakavereiden kanssa, kyllä, ja heistä jutellaan joskus kotonakin jolloin kuuntelen ja kyselenkin kiinnostuneena. Mutta miksi mun pitäisi niiden lasten kanssa jutella siellä tarhassa? Saati niiden vanhempien?

mutta voi sitä nyt vastata, jos joku kysyy ja sanoa huomenta ja hei vanhemmille.

Vierailija:

Lapseni viettävät päivät tarhakavereiden kanssa, kyllä, ja heistä jutellaan joskus kotonakin jolloin kuuntelen ja kyselenkin kiinnostuneena. Mutta miksi mun pitäisi niiden lasten kanssa jutella siellä tarhassa? Saati niiden vanhempien?

lapsista. Siksi tulee tarhajuttuja kotona juteltua paljon. Sitä paitsi tarhaan lähteminen ei ole aina ihan helppoa, mutta lapsi rauhoittuu kun juttelee vanhempiensa kanssa tarhajuttuja. Luulen että hänelle tulee turvallisempi olo kun vanhemmatkin tietävät päivän kulusta, tapahtumista, tädeistä ja toisista lapsista.



Mä tunnen todella harvoja vanhempia nimeltä eikä nyt olre ollut mitään erityisempää tarvettakaan. Mutta mielestäni on lasten kannalta on oikeasti hyödyllistä, että vanhemmat tuntevat tarharutiineja ja kavereita vaikkapa nimeltä ja osoittavat myönteistä kiinnostusta hoitomeininkiin. itse tykkään paljon muistakin pikkulapsista kuin omastani ja juttelen pihalla lasten kanssa. Kyllä useimmat lapset (päiväkodissa on n. sata lasta) tietävät, kenen äiti olen. ap.

Varsinkin, jos nämä aloittavat juttelun ensin. Vaikka olisivat " vain" lapsia.

Jotenkin tulee sellainen tunne, että lapset ovat fiksumpia ja mukavampia olentoja kuin aikuiset. Se on totta, että he panevat merkille tarhakavereidensa vanhemmat, tunnistavat nämä ja juttelevatkin heille. Asia on heille tärkeä. Sen sijaan aikuiset heittävät ja poimivat lapsensa lennossa, murjottavat eivätkä tervehdi ketään saatika juttelisivat. Möllien käytöstä!

Vierailija:

Mutta miksi mun pitäisi niiden lasten kanssa jutella siellä tarhassa? Saati niiden vanhempien?

Mutten koe tarvitsevani ihmisten nimiä siihen, että sanon nuo toivotukset.

Tuollaiset ihmiset kuin esim. 14 ovat juuri se syy, minkä takia IKINÄ suostuisi kasvattamaan lapsiani Suomessa!!! Oikein pahaa tekee, tunnen olevani tosi etuoikeutettu ettei perheemme asu Suomessa vaan maassa, jossa ihmisillä on oikeasti jonkinlaista sosiaalista älykkyyttä, aitoa kiinnostusta muihin ihmisiin ja edes alkeelliset käytöstavat. Minkälaisen ajatusmaailman opettavat lapsilleen sellaiset vanhemmat, " joita ei voisi vähempää kiinnostaa" niin suuri osa lapsen elämää kuin tarhakaverit ja kavereiden vanhemmat.



Vai ovatko nämä aloitukset provoja? Ehkä en vain muualla asuvana osaa erottaa, onko tämä mustaa huumoria vai ihan totta?

Miten te sitten käytännössä kohtaatte ihmiset hoitopaikassa, jos tunnette sekä lapset että näiden vanhemmat nimiltä? Jos hoitoon tulee joku uusi lapsi, niin miten toimitte?

Ap, viestisi on täyttä asiaa!! Mahtaa tuntua karmealta.

Vierailija:

Miten te sitten käytännössä kohtaatte ihmiset hoitopaikassa, jos tunnette sekä lapset että näiden vanhemmat nimiltä? Jos hoitoon tulee joku uusi lapsi, niin miten toimitte?

Hei, uusi tyttö! Kiva! Kuka sinä olet? Hoitaja kyllä sanoo sen jos lapsi ei sano. MÄ OPETTELEN nimet koska haluan pysyä kärryillä siinä, missä laosen ryhmässä mennään.

Kuinka jollekin VOI olla noin vaikeaa esitellä itsensä ja lapsensa, ja osoittaa ihan alkeellista kiinnostusta toiseen ihmiseen; kuinka vanha, onko sisaruksia ym. ja näyttää ystävällistä naamaa. Ettekö te ihan tosi tee noin??? Ettekö te tunne itseänne junttimetsäläisiksi kävellessänne puhua pukahtamatta ohi, ja eikö teitä oikeasti kiinnosta yhtään?

Itse olen tosi arka ollut kyselemään mitään muista lapsista, etten vaan menisi jotenkin salassapitovelvollisuuksien alueelle.

Vierailija:

Itse olen tosi arka ollut kyselemään mitään muista lapsista, etten vaan menisi jotenkin salassapitovelvollisuuksien alueelle.

Jos en ole minä esitellyt itseäni kellekään vanhemmalle, niin eipä ole kukaan tullut meillekään esittäytymään.

Ei mikään ihme, että lasten pahoinvointi lisääntyy, koska vanhempia ei kiinnosta noin iso osa lapsen sosiaalista elämää edes päiväkoti-iässä! Ei kai sitä nyt kukaan mitään sydänystäviä päiväkodin muista vanhemmista menekään kalastelemaan, mutta jos ei voisi vähempää kiinnostaa, niin joku on kyllä tosi_pahasti_pielessä tällaisilla vanhemmilla.

kä KIMPASSA POTALLA ja pyllynpesulla. ap.

Ihan normaalista arkipäivän puolen minuutin jutustelustahan se " tunteminen" lähtee.

Että joko mennään nokka pystyssä ohi tai sitten pitäis kaikille esitellä itsensä.

Meillä keskustellaan tarhakavereista KOTONA, kyselen että ketä siellä on ja ketkä on ystäviä. Vanhempia tervehdin pihalla, mutta en tiedä ketä on kenenkin äiti. Ne tuttavuudet tulee sitten muissa yhteyksissä esille.



t: 2