Lue keskustelun säännöt.
Ainut asia, johon olen päiväkodissa tähän mennessä ÄRSYYNTYNYT,
23.10.2006 |
on toisten lasten vanhemmat.
Lapseni on pienten ryhmässä, jossa on 12 lasta. Mä olen oikeasti ainut vanhempi, joka tuntee lapsensa tarhakaverit esim. nimeltä. Muut vanhemmat eivät koskaan puhu toisille lapsille mitään, käyttäytyvät ihan kuin näitä ei olisi olemassakaan. Mielestäni tarhakaverit ovat niin iso juttu oman lapsen elämässä, että vanhemmat voisivat osoittaa edes näennäiskiinnostusta. Tässä esimerkki: vein lastani päiväkotiin. Toisen lapsen äiti tuli eteiseen ja minun lapseni kysyi tältä että missä Jaakko on. Jaakon äiti näytti todella ällistyneeltä ja kysyi että mistä sinä tiedät että olen Jaakon äiti. Eikä muuten vastannut kysymykseen.
Blaah. Kiitos ajastanne.
Kommentit (69)
Minusta vanhempien nimistä, työstä tai asumismuodosta utelu olisi jo liikaa. Lapsen nimeä voi tietysti kysyä, samoin ikää tms..
En minäkään tiedä muita vanhempia nimeltä. Jonkun kanssa esittäydyttiin, kun oltiin yhtäaikaa tutustumassa lastemme kanssa, mutta nimi on unohtunut ja se ihminen on vain Matin äiti minulle... Ehkä vanhemmilla lapsilla, jos/kun tulee enemmän ystävyyssuhteita ja tarhan ulkopuolista kanssakäymistä, suhden vanhempiinkin muuttuu.
Meidän tenava oli muuten Britanniassa tarhassa. Yksikään vanhempi ei kommunikoinut muuten kuin tervehtimällä ja kiittämällä oven pitelystä tms koko sen kahden vuoden aikana. Että se siitä " muualla on aina paremmin" -ajattelusta. Tietysti Britit ovat aika suomalaisia tuossa vieraiden kanssa kommunikoinnissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne kaikken lasten vanhempia nimeltä, aika ison osan kyllä. Ei mitenkään erityisemmin olla esittäydytty, paitsi vanhempainillassa, jossa tehtiin ihan esittäytymisrundi tyyliin " Hei, olen MM, NN:n äiti." Kaikkien vanhempien kanssa tervehditään jos samaan aikaan satutaan päiväkotiin, ja usein jutellaan jotain pientä (lasten vaatteet, sää, nuha ym. pienet arkipäiväiset asiat). Lapset tietävät suunnilleen kaikkien vanhemmat ulkonäöltä, ja " tiedottavat" jonkun vanhemman nähdessään että NN, sun äiti on täällä!
Vähän erilaiselta kuullostaa kuin Suomen käytäntö, mutta eihän sitä todellista käsitystä mistään nettikeskusteluista saa. Itse olen kuitenkin ihan tyytyväinen norjalaisten ystävälliseen ja sosiaaliseen lähestymistapaan tällaisissa arkipäivän tilanteissa.
Mä olen aina miettinyt samaa. Vanhemmat näyttää usein tosi stressaantuneilta ja ahdistuneilta kun ovat hakemassa/viemässä lapsia päiväkotiin. Ei ole mikään ihme, jos lapset ei viihdy. Ystävällinen ja kiva ilmapiiri tulee tosi pienistä asioista. Eikä tosiaan tartte olla sydänystävä kenenkään kanssa, mutta kyllä lasten kaverit pitää tuntea.
Mulla on esikoisen päiväkotiajoista nyt muutama vuosi ja edelleen nämä päiväkotikaverit tuntevat minut ja juttelevat kun heidät nään.
Täällä lapsen tarhakaverit vanhempineen tunnetaan TOTTA KAI. Kadullakin moikataan NIMELTÄ.
pitäisi ruveta hoitsuilta utsimaan toisten vanhempien asumisesta tai työjutuista? Halloo.. SIIS: Mielestäni olisi kaikille lapsille mukavaa ja hyödyllistä, että kaikki vanhemmat osoittaisivat jonkinlaista kiinnostusta lastensa hoitopäivää kohtaan esim hymyilemällä, tervehtimällä, muutamalla sanalla, joidenkin nimien opettelulla, ystävällisellä ilmeellä. Siinä se! ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on tullutkin hyviä viestejä. Minustakin on ihan normaalia olla kiinnostunut muista ja kuunnella minuutin verran jonkun vieraan lapsen tarinoita, ei siihen todella mitään superihmistä tarvita! Ja hävetköön sellainen aikuinen, joka todella ajattelee että pienen ihmisen jutut on niin vähäpätösiä että ei minun tarvi kuunnella.
Lasten vanhempia en muista nimeltä kuin osan (vanhempainillassa jokainen on esitellyt itsensä). Mutta kuten sanottua, lapset haluan tietää nimeltä, koska se vaikuttaa hyvin paljon oman lapseni viihtyvyyteen, että tunnen muut. Ihan niin kun ap sanoi, kyllä minä jo esikoisen kanssa alle parivuotiaana juttelin muista lapsista, hän kertoi ja oli hyvin innostunut kun kuuntelin ja tunsin ja tiesin.
Ei minulle hoitajat ole tulleet esittelemään että tässä on henrik ja tässä on luis vaan kuulen kun he esim huutavat " henrik, tule tänne" . Monissa päiväkodeissa lukee myös nimet lokeroissa ja kyllä sitä siinä jo oppii nopeasti. Jos tarhaan tulee uusi lapsi niin yleensä esittelen itseni vanhemmille, se on ihan luontevaa eikä todellakaan tarkoita että haluan parhaimmaksi kaveriksesi. Sitten jos lapsi on sellainen, että tulee ite juttelemaan niin siinä voi musta ihan hyvin kysyä nimeä. Muuten nimi varmasti selviää toisella tavalla jossakin vaiheessa.
Kyllä mua vähän kummastuttaa tämä asenne (Suomessa?) että ei voida olla ystävällisiä ja toisista kiinnostuneita ettei kukaan vain satu luulemaan että nyt tuo tunkee mun ystäväksi...
En nyt tarkota, jos satunnaisesti ei pääse mutta kun täälläkin joku ylpeänä ilmoittaa että ei käy vanhempainilloissa. Poikani tarhassa on yksi tyttö, jolla selvästi on jotain ongelmia kotona, hän nimitääni kiusaa kaikkia muita, luulee olevansa alueen kingi ja heiluu yksin ulkona ties mihin aikoihin (5v). Tämä äiti harvoin tuo lapsensa tarhaan sisälle vaan korkeintaan siihen ulko-ovelle. Ja tämä äiti on ainoa, joka ei koskaan ole ollut yhdessäkään vanhempainillassa.
Ei vanhempainiltaan meno tarkota, että pitää olla aktiivinen. Ei mulla valitettavasti esim ole edes aikaa olla aktiivinen (monta lasta, oma työ, ei juurikaan lertanhoitoapua) mutta vanhempainiltoihin menen aina. Siellä vasta olen kuullut miten tarhapäivät ylipäätään menevät, mitä lapset tekevät, mitä päiväkoti painottaa jne. Ja nytkin olen torstaina menossa lapsen kanssa askartelemaan tarhaan vaikka se nyt ei ehkä minulle ole kaikkein hauskin juttu. Vaan ajattele, miltä lapsesta tuntuisi jos hänen äitinsä tai isänsä ei halua tulla kun muiden tulee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan siitä, että missä menee hoitajien vaitiolovelvollisuuden rajat? Eikö niilläkin ole sellaiset? Ei hitto, en kyllä antaisi meidän yhteystietoja mihinkään yleiseen jakeluun mitään kautta, sen verran paljon hulluja on tässä maailmassa.
49