Ainut asia, johon olen päiväkodissa tähän mennessä ÄRSYYNTYNYT,
on toisten lasten vanhemmat.
Lapseni on pienten ryhmässä, jossa on 12 lasta. Mä olen oikeasti ainut vanhempi, joka tuntee lapsensa tarhakaverit esim. nimeltä. Muut vanhemmat eivät koskaan puhu toisille lapsille mitään, käyttäytyvät ihan kuin näitä ei olisi olemassakaan. Mielestäni tarhakaverit ovat niin iso juttu oman lapsen elämässä, että vanhemmat voisivat osoittaa edes näennäiskiinnostusta. Tässä esimerkki: vein lastani päiväkotiin. Toisen lapsen äiti tuli eteiseen ja minun lapseni kysyi tältä että missä Jaakko on. Jaakon äiti näytti todella ällistyneeltä ja kysyi että mistä sinä tiedät että olen Jaakon äiti. Eikä muuten vastannut kysymykseen.
Blaah. Kiitos ajastanne.
Kommentit (69)
Lapseni on päiväkodissa säilytyksessä sen kolme tuntia, mitä vuorot menevät päällekäin. Lapsen kaverit tervehdin ja tunnen nimeltä, mutta en tunne mitään tarvetta tutustua heidän vanhempiinsa. Minulla on jo omat tuttavani.
kaikki 13 lasta nimeltä. Lapseni sitten toitottaa kaupassa yms. että tuolla on sen ja sen lapsen äiti tai isi ja sitten moikataan heitäkin. Kiva että tunnetaan vaikka sitten ihan hei hei -tasolla.
On se joo hirveetä että olis kiinnostunut oman lapsensa " säilytyspaikasta" . Vaatii ihan liikaa ilmeisesti. Taidat olla aika itsekeskeinen ihminen.
Vierailija:
Kuuntelen oikeasti kun lapsi selitää millon maijasta ja millon larista.
.
t 9
Ja osan lapsista tiedänkin ulkonäöltä, väkisinkin sitä oppii. Eli ne, joista eniten puhutaan, mutta en läheskään kaikkia 18:aa.
Etkö sitten ole tiennyt että toisilla on parempi kasvomuisti ja toisilla huono?
minä tiedän melkein kaikkien lasten nimet, ihan uusimpia en vielä tunne, mutta kyllä nekin varmasti tutuiksi tulevat. vähän kyllä nolottaa sillä en tiedä niiden vanhempien nimiä, sillä harvoin näen vain ne lapset. tietty ne äidit ja isät jotka hakee lapsen samoihin aikoihin on tutumpia. kyllä me moikataan tarhakavereita kaupoissa, torilla, tapahtumissa ja minä moikkaan heidän vanhempiaan jos satun törmäämään heihin jossain.
otsikkoni pointti onkin se että kenties isoissa kaupungeissa tilanne on toinen? korjatkaa jos olen väärässä?
itse asun n. 30 000 ihmisen kaupungissa ja kylässä jossa asuu n. 1500 ihmistä, " kaikki" kylän lapset ovat samassa päiväkodissa.
Ei niistä vanhemmista ja lapsista nyt tarvi mitään minun sydänystäviäni tulla mutta musta on kiva edes pintapuolisesti tuntea ja olla aidosti ystävällinen tavatessa.
Vierailija:
Lapseni on päiväkodissa säilytyksessä sen kolme tuntia, mitä vuorot menevät päällekäin. Lapsen kaverit tervehdin ja tunnen nimeltä, mutta en tunne mitään tarvetta tutustua heidän vanhempiinsa. Minulla on jo omat tuttavani.
Asumme 600 000 ihmisen kaupungissa.
lapseni tarhakaverit juttelevat usein minulle. kauheesti heillä on asiaa minulle ja vähän aikaa sitten yksi tyttö lähetti lentosuukon.
aina lasten kuulee huutavan xxx äiti tuli.
minusta on hauskaa jutella myös muiden lapsien kanssa, kuin omani. lapset ovat niin välittömiä ja hauskoja.
Näin minä ainakin toivoisin! Siksi musta on mukavaa edes tietää niiden lasten nimet, ulkonäkö ja ehkä vanhemmatkin. En mäkään kaipaa mitään sydänystäviä, mutta ei siitä voi olla MITÄÄN HAITTAA, että vähän tiedän millaisia ihmisiä lasteni elämässä on! Sitä paitsi niin kun joku sanoi: sehän kuuluu vaan käytöstapoihin.
Enkä aio alkaa kyselemään eteisessä: mikäs sinun nimi on ja kenenkän tyttö/poika se sinä olet? Enkä tosiaankaan toivo, että kukaan kyselee minulta vastaavaa. En ymmärrä mikä syy olisi kysellä tällä hetkellä, paitsi nuuskiminen ja uteliaisuus jostain syystä.
Kunhan lapsi alkaa itse puhua kavereistaan, niin sitten ehkä tulee muut lapset myös nimeltä tutuiksi. Mutta ei mua kyllä sen suuremmin kiinnosta tutustua kenenkään vanhempiin ja koen ärsyttäväksi jo senkin, kun lapset tulevat minulta kysymään, olenko sen ja sen äiti.
tulevat juuri minulle kertomaan juttujaan. Musta on tosi kivaa, että tuntevat mut ja luottavat sen verran, että haluavat jutella.
Ei todellakaan olis mulle mikään kunnia-asia olla sellanen hapan äiti, jolle kukaan ei halua sanoa halaistua sanaa. Lapset on rehellisiä ja näyttävät kyllä kenestä pitävät ja kenestä eivät.
kyllähän siinä jo hakiessa ja viedessä kuulee niiden lasten nimiä, joko kun omat vanhemmat tai tarhan henkilökunta kutsuu. Meidän esikoinen alotti tarhassa vähän päälle vuoden ikäsenä ja kuukaudessa tunsin kaikki lapset vaikka en ollut kertaakaan kysynyt nimiä.
Toiset vaan kulkee jotkut laput silmillä ja korvilla ja huomaavat vain sen oman mussukan.
Niin kun tässä jo tuli ilmi niin kyse on kyllä myös käytöstavoista.
t. yksi laput silmillä kulkeva moukka, joka kyllä moikkailee nitä vanhempia satunnaisesti (mutta ei aavistustakaan kenen äiti/isä kyseessä) ja vastaa lapsen kysymykseen.
Ehkä mä en vain olen yhtä utelias luonne kuin sinä 27. Ei kaikki halua olla tekemissä tuntemattomien ihmisten kanssa.
lapset tykkää susta varmasti.
Mä oon tuollainen hapan, mutta se ei ole mulle kunnia-asia mutta minusta on rasittava kuunnella kaikenmaailman juttuja oudoilta lapsilta.
Vierailija:
tulevat juuri minulle kertomaan juttujaan. Musta on tosi kivaa, että tuntevat mut ja luottavat sen verran, että haluavat jutella.Ei todellakaan olis mulle mikään kunnia-asia olla sellanen hapan äiti, jolle kukaan ei halua sanoa halaistua sanaa. Lapset on rehellisiä ja näyttävät kyllä kenestä pitävät ja kenestä eivät.
Vierailija:
Selventäisikö joku vielä miksi ne tarhakaverit ja vanhempansa pitikään tuntea?
t. yksi laput silmillä kulkeva moukka, joka kyllä moikkailee nitä vanhempia satunnaisesti (mutta ei aavistustakaan kenen äiti/isä kyseessä) ja vastaa lapsen kysymykseen.
Ryhmä on pieni, mutta taapero toistelee muiden lapsien nimiä ja usein tädit puhuvat muista lapsista nimellä. Muiden lapsien vanhempia en tunne nimeltä ja olen heitä varmaan joskus jossain nähnytkin ohimennen. Hävettää myöntää, etten ole tervehtinyt heitä, jos he eivät ole ensin minua huomanneet mitenkään. En halua tungetella minulle vieraiden ihmisten seuraan. Mielelläni osallistun tilaisuuksiin, jotka on tarkoitettuy vanhemmille, jos sellaisia tiedossa.
Vierailija:
Asumme 600 000 ihmisen kaupungissa.
19
Ja mäkin yritän aina tervehtiä nimeltä. Lapsi tykkää siitä paljon enemmän ja tuntee että oikeesti on kiinnostunut myös hänestä. Siitä voi olla myös se hyöty, että sillon nämä muut lapset tykkäävät myös enemmän minun lapsestani.