Ainut asia, johon olen päiväkodissa tähän mennessä ÄRSYYNTYNYT,

Mulle ei ole jäänyt mieleen kuin kaksi. Toista purin selkään ja toisesta tuli myöhemmin naapuri.

En oikei tajua pointtiasi. ap (en ole ollut päiväkodissa - olisin kyllä halunnut..)

Tottakai vastaan lapsen kysymykseen, mutta en kyllä muuten ole kiinnostunut muista lapsista tai heidän vanhemmistaan.

Mutta kyllä sen kaikesta toiminnasta huomaa, että eipä niitä vanhempia paljon muutenkaan kiinnosta: vanhempainiltoihin ei tulla, lapsen päivän kulumisesta ei kysellä tädeiltä, ei osoiteta mitään kiinnostusta kavereihin tai heidän vanhempiin.



Sanokaa mitä sanotte, mutta musta se on outoa. Päiväkoti on iso asia lasten elämässä ja luulisi, että vanhempia vähän kiinnostaa mitä siellä tapahtuu ja kenen kanssa lapsi on!!!!



Itse kysyn aina tädeiltä ja lapselta, että miten on mennyt, tervehdin vanhemmat ja lapset ja saatan jopa jutella tätien kanssa päivän jälkeen ihan vaan sen takia, että vähän oppisin tuntemaan heitäkin!

Siitä se lähtee, eipä ole kumma että murrosikäisillä menee elämä päin peetä kun vanhemmat eivät yhtään tiedä missä ja millaisessa seurassa juniorit pyörivät.

jopa auttanut muita lapsia pukeutumaan!

Saatan isommilta lapsilta jopa kysyä jotain ihan oma-aloitteisesti, jos tiedän vaikka heidän käyneen jollain retkellä.

Tiedän tarkkaan, ketkä ovat lapsieni parhaimmat kaverit ja kuulen lasteni jutuista heti, jos jotain on pielessä ja milloin taas menee tosi hyvin.



Tiedän osan vanhemmista ulkonäöltä ja kenen vanhempia olen, mutta lähinnä vain moikkailen heitä.

Tarhan tapahtumissa olen tutuimmille saattanut sanoa sanan tai pari.



En itsekään ole mikään " vieras-lapsi -fani" , mutta kyllä silti jokaiselle vastaan ja kyllä niillä lapsilla juttua riittääkin=)

Oikeasti. Kyllä tollaset perustiedot saa muutenkin, jos haluaa ja tarvitsee. Kyllä ne hullut sut löytää ilman listojakin...Ja jos nyt joku tarhalistan kautta alkaa sinua ahdistelemaan, niin varmaan seliväisi aika pian, että kuka se joku on.

ei se ole mun mielestä silti mikään syy jaella kotiosoitteita missä vaan. Eikä mun mielestä muiden hoitolasten vanhemmilla ole mitään syytä tietää mun nimeäni eikä yhteystietojani.

Vierailija:

Oikeasti. Kyllä tollaset perustiedot saa muutenkin, jos haluaa ja tarvitsee. Kyllä ne hullut sut löytää ilman listojakin...Ja jos nyt joku tarhalistan kautta alkaa sinua ahdistelemaan, niin varmaan seliväisi aika pian, että kuka se joku on.

Vierailija:

Itse olen tosi arka ollut kyselemään mitään muista lapsista, etten vaan menisi jotenkin salassapitovelvollisuuksien alueelle.

Ne, joiden olisi todella syytä tulla iltaan, eivät usein/ikinä ilmaannu paikalle. Jos joku äiti tai isä on sitä mieltä, että päiväkoti on vain lapselle säilö, että he voivat käydä töissä, kertoo jo aika paljon vanhemmista. Olkaa ylpeitä te lastenne päiväkodista ja koulusta kiinnostuneet vanhemmat, teillä on vanhemmuus ja vastuuntunto hyvällä mallilla. Vielä tekisi mieli kirjoittaa mutta en nyt ehdi...

Asutaan maaseututaajamassa, jossa kaverit on hieman kauempana ja noista tarhakavereista se kaveripiiri muodostuu ja myöhemmin koulukaverit on ainakin osittain samoja.



10 vuotta sitten kun ensimmäinen lapsemme aloitti päiväkotiuransa, tunsin kaikki lapset nimeltä ja he tunsi minut. Lisäksi tunsin kaikki vanhemmatkin ainakin ulkonäöltä, koska vanhempainilloissa ja pihatalkoissa yms oli lähes kaikki mukana. Siivottiin piha ja rakennettiin esim. jalkapallomaaleja ja grillauskatos, jotta lastenkin on viihtyisämpää olla hoidossa. Minulla oli joustavan työajan vuoksi aikaa olla mm. juhlissa kuvaamassa videolla jne, joten joskus lapset luulivat että kuulun jopa henkilökuntaan. Tottakai oma lapseni oli minulle tärkeintä, mutta muilla lapsilla oli paljon mielenkiintoista kerrottavaa heilläkin ja tietenkin kuuntelin aina heitä. Pääsääntöisesti heillä oli aina positiivista kerrottavaa päiväkodin päivästä. Jos aikuiset on välinpitämättömiä vieraita lapsia kohtaan, niin annat aika huonoa käyttäytymisesimerkkiä lapsellesi. Lapseni parhaita ystäviä on edelleen eräs jo vauvana päiväkodissa kaveriksi muodostunut tyttö, vaikka hän on muuttanut pois lähistöltä.



Toisen lapseni aloittaessa, vanhempien kiinnostus lapsensa työpaikkaan oli vähentynyt todella paljon. Henkilökunta järjesti pihatalkoot makkaranpaiston kera, mutta ne oli pakko peruuttaa, koska vain 2 perheen vanhemmat lupasi tulla. Henkilökunta sitten haravoi lehdet pihalta ulkoillessaan lasten kanssa. Kun järjestimme laskiaiset sekä lapsille että vanhemmille, meitä oli siellä 3 perhettä n. 30:stä. Me kyllä tunnettiin jo toisemme, mutta olisipa kerrankin ollut kiva nähdä hieman muitakin vanhempia, koska ei heitä näkynyt myöskään vanhempainillassa. Lasten viihtyvyys päiväkodissa oli silminähden heikompaa kuin esikoisen aikana. Aika monet sanoo että ei ole kivaa.



Oma lapseni pyysi parhaita päiväkotikavereita synttäreilleen ja nuo vanhemmat, joita ei ollut koskaan tavattu, ei vaivautuneet edes ilmoittamaan, että lapsensa ei tule. Ne jotka tunnettiin ennestään toivat lapsensa. Pojan pettymys oli todella suuri, kun oli kovasti odottanut paljon kavereita ja vain 4 tuli.



Jos porukka (eli vanhemmat) on vielä vuodenki päästä tällaisia, tuo kolmas lapsi ei tule aloittamaankaan paikallisessa päiväkodissa. Jos löydän järkevän matkan päästä päiväkodin, jossa hoitajien ja vanhempien yhteistyö toimii, sinne vien myös lapseni. Minä haluan tuntea lasteni kaverit, hoitajat, opettajat ja jopa lasten vanhemmat.

Meillä ei voi sanoa, että haluan sitä koska kaverikin saa.... Voin soittaa ja kysyä, ja silloin totuus paljastuu.

Mielestäni ainakin sen verran pitää olla kiinnostunut oman lapsen tarhakavereista. Yritän myös painaa nimiä mieleeni ja joskus käyttääkin niitä päiväkodilla. Lisäksi tiedän, kenestä lapsesta oma poikani kulloinkin puhuu.



Sen sijaan ei ole mielestäni tarpeen opetella ja kysellä vanhempien nimiä. Sitä ei varmaan ap tarkoittanutkaan, vaan se ponnahti esiin ties mistä. Kuitenkin normaali kohteliaisuus on tarpeen, eli tervehtiminen ja vaikka pienet juttelutkin.

tunnen kaikki lapsen tarhakaverit nimeltä, tunnen heidän vanhempansa ja monet vanhemmat tunnen myös melko läheisesti. Lapset tuntevat tarhakavereidensa vanhemmat, lapset ja vanhemmat juttelevat kun lapsia tuodaan tai haetaan. Vanhemmat juttelevat keskenään ja joitakin tarhakavereita (ja heidän vanhempiaan) tavataan myös tarha-ajan ulkopuolella.

Tarhan" tädit" ovat tuttuja, heidän kanssaan jutellaan aina kun kohdataan, pidetään palavereja, vanhempainiltoja jne.



Itselleni on tärkeää, että tiedän ja tunnen sen " piirin" minkä ympäristössä lapsi viettää arkena ison osan hereilläoloajastaan. Ja lapselle on tärkeää, että vanhemmat ovat kiinnostuneita, tuntevat toisensa ja toistensa lapset, päiväkodin - sen henkilökunnan ja rutiinit.

Olen mukana vanhempainilloissa, kyselen hoitajilta päivän kuulumiset, oltaisiin varmasti mukana jos lapsen hoitopaikassa järjestettäisiin jotain toiminta. MUTTA emme olisi siellä muiden lasten tai muiden aikuisten takia, vaan oman lapsemme takia.



Minusta riittää, jos toivotan huomenet muiden lasten vanhemmille, eikä minua haittaa, vaikken edes saisi vastausta. Eikä minua haittaa, jos en saa kättäpäivää tuntemattomilta ihmisiltä hoitopaikan eteisessä. Lapsen kaverien nimet tulevat varmaan tutuiksi siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa itse niistä kertoa. Mekin nimittäin joka päivä kyselemme hoitokuulumiset, vaikkei lapsi vielä osaakaan vastata muuten kuin nyökyttämällä tai heiluttamalla päätään. Mutta muiden lasten vanhempien nimistä ei sekään saa minua kiinnostumaan.



t. juntti

Poika kertoo juttuja ja leikeissä esim. legoukkeleilla on tarhan lasten nimiä. On kiva tietää minkä naköinen vesseli se Leevi tai Milla oikeasti on. Muiden lasten vanhempien kanssa ei kyllä tule juuri kuin moikattua tai jos samaan aikaan ollaan vaikka pukemassa, tulee juteltua jotain sääjuttuja tms.

Tosin, tämänhetkisessä päiväkodissa minusta vanhemmat hienosti on ottaneet myös uudet lapset mukaan ja tuntuvat kuuntelevan omien lastensa juttuja, koska tietävät meidänkin pojasta asioita mitä minä en ole kertonut.



Minusta tärkeä pointti tekstissäsi oli juuri se, että lapsen kannalta on todella tärkeää että vanhemmat ovat kiinnostuneet hänen tarhastaan, tädeistä ja kavereista! Meillä kaikki lapset ovat aina viihtyneet päiväkodissa ja luulen että osasyy on se, että me olemme tehneet heille selväksi että päiväkoti on hyvä ja kiva juttu ja meitä kiinnostaa se. Juttelemme muista lapsista ja kerron miten he ovat varmaan kivoja jne.



Monet vanhemmat on paskaasyöneen näkösiä siellä tarhassa, eivät puhu mitään kotona päiväkodista ja tuntuvat jotenkin aliarvioivan muita lapsia. Ei oo ihme ei, jos lapsikaan ei viihdy.



Mutta joo, olen varautunut, että moni ei ole samaa mieltä kanssani.

Vierailija:

Siitä se lähtee, eipä ole kumma että murrosikäisillä menee elämä päin peetä kun vanhemmat eivät yhtään tiedä missä ja millaisessa seurassa juniorit pyörivät.

Täytyy sanoa, että koululaisten kavereista ole hyvinkin kiinnostunut, mutta tarhakavereita lapset näkee vain tarhassa, jossa lapseni pyörivät muiden seurassa valvottuna :D Sitäpaitsi ne tarhakaverit vaihtuvat koko ajan.

ja tarhakavereista jutellaan (ja kyselläänkin) kotona jos laspet niistä haluaa puhua ja kertoa. Kiinnostuneita ollaan. Mutta siellä tarhassa en edes tiedä kuka niistä kukin on.

Ajattelepa, että pienelle lapsellesi se tarha on niin iso osa elämää että hänelle varmaan olis kiva, jos tuntisit lapset. Mä ainakin haluan tietää keitä ne on, joista omat lapset puhuu. Kuuntelen oikeasti kun lapsi selitää millon maijasta ja millon larista ja kyllä mä haluan tietää minkä näkösiä lapsia nämä ovat.



Sitten mua ihmetyttää, että monilla havaintokyky ja muisti on sitten niin huono. En mäkään pahemmin joudu kyselemään, etät kukas sinä olet ja kuka tuo on vaan kun vien ja haen lasta niin aina joku siinä huutelee nimeltä toisia. Se vain jää mieleeni.

Pk on pieni (neljä ryhmää, noin 50 lasta), ja myös muut kuin oman ryhmän lapset tietävät tasan tarkkaan aina, ketä tultiin hakemaan. Asia tuntuu olevan lapsille tärkeä. Meillä on kai hyvä päiväkoti tässä mielessä, kun porukka ei vaihdu paljon, ja ainakin oman lapseni ryhmäläiset tuntuvat ihan mukavilta ihmisiltä, tervehtivät ja vaihtavat usein pari sanaa, jos portilla kohdataan. Ja ovat ystävällisiä toistenkin lapsille - kuten itsekin olen, tervehdin pieniä aina nimeltä, jos vain suinkin nimen muistan... (ihan kaikkia en tunnista, mutta melkein, siis lapseni ryhmäläiset 1-2-vuotiaat)