Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset kokevat, että työssäkäynti on heille vapaaehtoista mutta miehelle pakollinen velvollisuus?
09.12.2005 |
Minua ihmetyttää joidenkin naisten asenne työssäkäymiseen. Tuntuu, että he eivät koe sitä ollenkaan velvollisuudekseen, vaan töissä pitäisi käydä vain silloin kun nainen sitä HALUAA tai saa siitä henkistä tyydytystä, itsensä kehittämistä jne. Mutta heti kun työnteko ei maistu, aletaan pohtia että jos jäisikin vaan kotiin, ei tämä ole kivaa, kyllä se mies meidän elättää jne.
Oikeasti, luuletteko että teidän miehenne kiljuvat riemusta joka aamu kun lähtevät töihin? Tuskinpa, sinne nyt on vaan mentävä. Kyllä olisi moni perhe taloudellisen katastrofin edessä jos miehet suhtautuisivat työhön samoin: ei mua huvita, kotona on kivempaa, mä haluun nukkua aamulla pitkään, en mä kuitenkaan saisi kuin pätkätöitä, ei mun palkalla eletä...
Kommentit (23)
Vierailija:
Kiitti ap taas tästä varmistuksesta tulevaisuuden suunnitelmilleni. Olen kotona, hoidan lapsia aina kun en vie heitä päiväkotiin, parantelen maailmaa ja siivoilen. Ja ennenkaikkea, menen silloin töihin kun minua huvittaa! Ja miehelleni tämä sopii aivan mainiosti. Palkka ei ole mikään jättisuuri, mutta sellainen, että sillä pärjää. Kiitos naiset! Antipatiani teitä kohtaan vaan kasvaa!
Jäisi vaan kotiin siivoilemaan ja parantamaan maailmaa? Jos kehtaisit huomauttaa esim. kerääntyvistä laskuista, hän vaan perustelisi että kun siellä miesvaltaisilla työpaikoilla on niin ahdistavaa selkäänpuukotusta että mieluummin nautin elämästä täällä kotona...
Mitenköhän reagoisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olen ymmärtänyt, minne en sopeudu ja minne sopeudun. Ja onneksi puolisoni ymmärtää tilanteeni. Saan rauhassa toteuttaa tulevaisuuden suunnitelmani, jotta voin välttää hornankattilat!
Itse en ainakaan nuorena pannut mitään painoa sille, onko valitsemallani alalla hyvä vai huono palkka. Olin (ja olen edelleen) antimaterialisti, rikastuminen ei ole koskaan kiinnostanut.
Vierailija: