Lue keskustelun säännöt.
Karjalaisten jälkeläisiä paikalla?
07.12.2005 |
Otetaanpa taas ketju karjalaissyntyisistä palstalaisista. Mistä sukusi on kotoisin? Oletko käynyt siellä?
Omat isovanhempani ovat kotoisin Koivistolta, Humaljoelta ja olen käynyt siellä parikin kertaa.
Kommentit (85)
Yllättävän paljon meitä löytyy ja vaikka tosiaan puhutaan useimmiten isovanhempien synnyinsijoista, on monet tarkastikin perillä niistä. Oletteko ajatelleet siirtää tietoa omille lapsillenne? Mun 5-vuotias lapsi tietää, että isomummo on joskus asunut Koivistolla, sitten tuli sota ja isomummo muutti pois.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen mummo ja ukki Ilomantsista ja toinen ukki läheltä Joensuuta. Impilahdella en ole koskaan käynyt, äitini sisarukset kävivät viime vuonna ja oli kuulemma ihana paikka!
Isoisäni oli pitkään Pietarissa töissä. Tietysti sotien jälkeen muuttivat evakkoina sinne, minne aina milloinkin piti.
mummi on syntynyt viipurissa, ukista en tarkkaa paikkaa tiedä mutta jostain viipurin lähistöltä. molemmat muuttivat helsinkiin ennen sotia joten eivät ole evakkoja.
en ole ikinä käynyt viipurissa ja hyvin vähän tiedän muutenkaan sukuni historiasta. ukkini on kuollut yli 20v sitten ja mummini ei, harvinaista kyllä, yhtään tykkää muistella menneitä. kun kyselen niin vastaa jotain ympäripyöreätä ja vaihtaa puheenaihetta.
Etninen karjalainen täällä, puoliksi Kurkijoelta ja puoliksi Muolaasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Etninen karjalainen täällä, puoliksi Kurkijoelta ja puoliksi Muolaasta.
Molemmissa paikoissa on tullut käytyä monet kerrat. Seuraavaksi viedään jälkikasvuni niihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan käynyt.Eikä tee juuri mieli mennäkään.Venäjälle ei ole kovin turvallista matkustaa.Majoituspaikatkaan eivät taida olla kovin kummoisia.Voi olla ,että joskus uteliaisuus voittaa,mutta tuskin siellä samanlaista on kuin ennen sotia.
Täällä yksi karjalaisen jälkeläinen. Äitini isä on Hiihtolasta kotoisin. Ensi kevääksi on suunnitteilla että matkustettais suvun kera Hiitolaan kun meidän Taatalle on niin tärkeää näyttää jälkipolvelle että on hänkin jostain kotoisin :)
Miehen isoisä on karjalainen kanssa, lähtenyt Viipurista evakkoon. onko täällä muita pareja joidenka molempien suvuissa on karjalaisverta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni puolen suku on kotoisin Jääskestä (ihan tuosta rajan takaa, Karjalan Kannakselta). Itse olen ensimmäistä sukupolvea, joka on syntynyt Suomen uusien rajojen sisäpuolella. Sukunimemme on sieltä lähtöisin (meitä on 350 saman nimistä Suomessa ja kantaisä pystytään jäljittämään 1700-luvulle asti ja tuonne Jääskeen).
Isäni syntyi evakkomatkalla ja oli ainoastaan 2 vuotias, kun jatkosota syttyi ja perhe joutui jättämään kotinsa toistamiseen ja tällä kertaa viimeisen kerran.
Pappani oli veteraani, hän taisteli kaikissa kolmessa Suomen sodassa ja säilyi vahingoittumana fyysisesti, mutta ei henkisesti; hän tappoi itsensä vähän yli kuusikymppisenä.
Olen käynyt isäni kotitilalla kerran pikku tyttönä. Kaunis paikka, mutta ryssien pommituksen takia, jäljellä ei ole enää kuin talon kivijalka sekä navetan kivijalka. Kävin myös isäni kotikylän hautausmaalla etsimässä isovaijani hautaa, mutta sitä ei löytynyt, koska ryssät olivat pöllineet hautakivet :(
Mulla on tyypillinen karjalainen luonne; olen itsepäinen, menisin läpi harmaan kiven, jos olisi pakko, olen koiranleuka, olen seurallinen, olen koko ajan pilke silmäkulmassa, olen vieraanvarainen, olen tempperamenttinen jne. Myös laulu- ja tanssitaito tulee isäni suvusta; pappani soitti haitari, samoin setäni. Pappani oli myös kova poika laulamaan. Itse olen ollut jo pienestä lähtien sellainen, että pystyn toistamaan biisin melodian kerran kuuntelun jälkeen, myös sanat. Myös ulkonäkö on karjalainen; hiustenväri ja silmien- ja ruumiinrakenne.
Suvustamme löytyy monta sankarivainajaa.
Puhun myös karjalanmurretta, johon sekoittunut kaakkoismurretta.
Mulla on jääsken kansallispuku ja kuulun kansantanssi seuraan, joka kuuluu Karjalaiseen nuorisoseura liittoon. Olen jo pienestä pitäen kulkenut vanhempieni mukana erilaisissa karjalais seuran pippaloissa ym.
Ja olen ylpeä juuristani!
Äitini ja mummuni kävivät heti kotiseutumatkalla, kun sinne niitä alettiin tekemään.
Nyt suunnittelen matkaa äitini kanssa, koska hän on suvun ainoa, joka mummuni synnyinpaikan tietää tarkalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole käynyt, toivon että joskus tulisi mahdollisuus.
Vierailija:
Jos vielä lapsia siunaantuu niin voisi heille siirtää nimen kautta sen perimän, jota kannamme...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isoisä Käkisalmesta. En ole koskaan käynyt luovutetussa Karjalassa, mutta mieli kyllä tekisi. Isovanhemmatkaan eivät ole olleet mitenkään innostuneita käymään siellä, kai sinne liittyy liikaa surullisia muistoja.
En ole käynyt paikanpäällä. Ja yksi mitä kaipaan on se ihana karjalaismurre nyt kun pappa on jo kuollut.
Itselläni isän puolen isovanhemmat karjalaisia ja olen ortodoksi.
mummo Viipurista, vaarikin asunut Karjalassa.
En ole kokenut lapsena Karjalaisuutta kovin läheiseksi, vaikka jonkin verran isovanhempieni ikätovereiden kanssa olinkin tekemisissä ja heistä monet Karjalasta.
Vilkkaus ja eläväisyys ovat Karjalaisia piirteitä jotka tunnistan itsessäni ja lapsissani.
Karjala on aina ollut lähellä sydäntäin. Sitä vaan ihmettelen syvästi että miksi muka karjalasta tulleet eivät olleet suomalaisia? Eikös karjala ollut osa Suomea? Jos nyt jouduttaisiin luopumaan esim. pääkaupunkiseudusta, niin olisivatko hekin ulkosuomalaisia? Asenteensa kullakin
Ukki tappeli Tali-Ihantalassa ym. Toinen veli oli kaukopartiomiehenä talvisodassa, mutta jatkosodassa halusi rintamalle ja kaatui Kiteellä toisena kuukautena. (Viidestä veljeksestä ainoa joka kaatui) Syy miksi halusi rintamalle ei ole mulle selvinnyt, mutta ukki arvelee että kaukopartiohommat kävi sen luonnolle jotenkin. Ukki itse on saanut mitalin panssarin räjäyttämisestä. Eli se tuntemattoman sotilaan panssarinräjäytystemppu on meidänkin perheessä koettu....Ukilla on Mannerheimin allekirjoittama kunniataulu, mutta ei se sitä seinällä pidä, ei kuulemma halua aina muistella paskaretkeä. Pakko oli tappaa, henkensä pitimiksi.
Talvisodan aikana perhe oli sotavankina niinkuin Hyrsylän mutkan porukalle kävi, jos nyt oikein muistan ajankohdan. Joka tapauksessa koko porukka, paitsi talvisotaan lähteneet pojat. Siellä tuli ukille tutuksi punatauti ja vesipöhö. Yksi tytöistä raiskattiin.
Ukin äidinkieli on karjala, mutta koska ei ole enää vuosiin voinut puhua sitä vanhempien sisarusten kanssa, on unohtanut siitä paljon. Itse muistan lapsuudessani karjalaa puhutun ja muistan siitä hajanaisia sanoja. Ja muistan hämärästi vanhan prihan, isoukkini, joka kuoli kun olin 3 v.
Ukin lapsuudenkuvia ei ole, kaikki jäi sinne Karjalaan kun pakenivat henkensä hädässä. Venäläiset ampuivat pakenevan kauppiaan tien varteen. En ole käynyt Suojärvellä, mutta olen nähnyt kuvia sieltä ja ukin kotipaikalta. Ukki kävi siellä 90-luvun alussa. Ukki löysi siellä käydessään riihen raunioilta vanhan teurastuskirveensä (oman ukkinsa takoma 1876, vuosiluku on kirveessä) ja talon uunin luukut ja toi Suomeen.
kotoisin Karjalasta ja lähtivät sotaa pakoon. Vaarini oli kotoisin Viipurista, mutta en muista tarkalleen mistä mummoni oli kotoisin. Katsoin eilen ohjelmaa Karjalasta ja siellä asuvista suomalaisista. Yksi mies valkotukkainen oli kuin vaarini, samanvärinen tukka ja sama malli. Tuli ihan tippa linssiin, kun vaarin kuolemasta on yli 10v.