Mitä ajatuksia herättää, kun 8-vuotiaan vanhemmat ovat 55-vuotiaita?
Kommentit (91)
Kun olin pieni ja kouluikäinen, minun huoltajani olivat tuona aikana n.60-70 vuotiaat isovanhempani ja hyvin hoitivat. Tämä koska inhottavia parikymppisiä vanhempiani ei kiinnostanut muu kuin biletys.
Arvostan varttuneempia vanhempia enemmän kokemuksieni takia.
Minä en tiedä elämästäni muuta kuin, että olen nyt hengissä.
kun oma lapseni on 8v, olen 48v.
Mitä ajatuksia herättää, kun 8-vuotiaan vanhemmat ovat 55-vuotiaita?
Esikoisen luokkakavereiden vanhemmissa on paljon vanhempia vanhempia. Onpa yhden isä jo 70-vuotias!
Kuopuksen parhaan kaverin äiti on 55.
hetken 3 vuotiasta. No onneksi hän on tehnyt aikanaan lapset :) Niin ei tarvii jaksaa enää omia pieniä hoitaa.
Mieheni on 52 vuotias ja on 9 kk ikäsen vauvan isä ja hyvin jaksaa hoitaa. Eli hänellä ei ole vielä virta loppunut.
Nuorempana pidin vanhempana lapsia tehneitä kaheleina kalkkiksina, mut mielipide muuttunu ajan myötä.Itse sain esikoisen ollessani 20 vuotias ja kuopus syntyi nyt 41 vuotiaana. Ja aivan yhtä hyvin tässä jaksaa kuin ennenkin.
Nyt ymmärrän ajan kulun paljon paremmin. Kaikki on elämässä niin hetkellistä. Ihan surettaa, miten nopeasti vauva kasvaa. Kohta on jo taapero. Ja hujaus vaan, niin aloittaa koulun.
En ole ihan vielä 55v, mutta olisi aika kauheaa jos nuorin olisi 8v.
Kyllä 55v on ihan eri juttu kuin 35v. Vaikka kuinka asiaa kiertelisi ja vääntäisi, se nyt on vain niin.
iäkkäämmät vanhemmat ovat aivan yhtä hyviä kuin nuoretkin. Mutta sääliksi käy lasta, kun saa niin vähän aikaa pitää vanhempansa vrt. useimpiin ystäviinsä.
Mielestäni on epäreilua, että lapsen valmistujaisissa vanhemmat ovat jo kuusvitosia :-( Tämän takia en hanki kihlattuni kanssa yhteistä lasta, koska minä täytän ihan just 44. En halua tehdä sitä lapselleni.
että niitä iäkkäitä vanhempia on nykyään paljon. Esikoisen luokalla ja rinnakkaisluokalla valtaosa.
Siellä ei taida olla yhtään, joka olisi saanut lapsensa alle 35-vuotiaana!
Paino sanalla oli. Ei olisi enää, vaikka ei otettaisikaan lukuun sitä, että ovat jo kasvaneet.
Pojat oli tokalla kun tämä luokkakaveri menetti isänsä sydänkohtaukseen r-kioskin edessä. Lapset olivat näkemässä. Äitinsä olivat menettäneet jo aikaisemmin alkoholille, vaikka olisi vielä muodollisesti elossa. Meidän poika kyseli sen jälkeen jonkun aikaa, että ethän äiti sinä vain rupea ryyppäämään.
luokkakaverin isä. Näin tämän isän ensimäisen kerran. Kumara vaari, tukka harmaana ja kävelykeppiin nojaten. Ihan pihalla nykyajan lukiohommista yms.'
Mietin kyllä, että miten jaksaa vanhemmat tukea 16 vuotiasta lukiolaista opinnoissaan.
Mutta palstammmat ja palstaisäthän vielä 80 vuotiaina leikkii ja juoksee maratoneja ja osaa tukea teini-ikäisiä lapsiaan. Vaikka oikea totuus on kyllä ihan toinen.
Minulla kävi kyllä ihan oikeasti sääliksi se tyttö kun mietin, että isä on vanha keppiin nojaava horisko, joka on ihan pihalla nykyajan hommista ja äitinsäkin tiedän, että on päälle kuuskymppinen väsynyt ja vanha nainen, joka on menettänyt täysin otteensa nuoren elämästä.
Esikoisen luokkakavereiden vanhemmissa on paljon vanhempia vanhempia. Onpa yhden isä jo 70-vuotias!
Kuopuksen parhaan kaverin äiti on 55.
on Suomen rikkaimpia miehiä. Ja kummasti pyörittää bisneksiäkin vielä...
Sen sijaan naapurin vuokraslummissa moni 30-vuotias "isukki" on jo täysin elämänsä mokannut - eikä tod. leiki tai juokse. Sen hoitaa sitten lastensuojelun perhetyöntekijät.
lapsi on adoptoitu tai sijaiskodissa.
Eipä ole tullut mieleen että pitäisi syyllistyä tai kokea olevansa jotenkin "väärällä" asialla kun olemme saaneet lapsemme niin että minä olin 40 ja mies 48 kun ensimmäinen syntyi.
Niitä vain ei saatu/syntynyt/hallittu lääketieteen keinoja riittävästi aiemmin.Olemme ylettömän onnellisia lapsistamme.Olemme takuulla tehneet ja touhunneet sen mitä monet nuoremmatkin lastensa kanssa.Opetettu uimaan, sukeltamaan, lasktettelemaan jne.Tehty ihania harrastusreissuja, mökkeilty, eräilty jne.
Lapsemme ovat kieliluokalla ja kansainvälisessä koulussa ylä-asteella.Toivomme ja tuemme heidän opiskeluaan niin pitkälle kuin mahdollista.
Vanhempain illloissa on monia meidän ikäisiä pariskuntia.Yleensä kun kerromme ikämme meitä on luultu nuoremmiksi, varmasti siksikin että lapset ovat nyt 12 ja 14v.
Juuri eilen juttelimme illalla tytön kanssa että hän kokee lapsuutensa ja elämänsä turvalliseksi ja vakaaksi ja haluaa tehdä oikeita ja hyviä valintoja elämällään ja aikoo keskustella niistä meidän kanssamme koska luottaa että me osaamme neuvoa kaikissa asioissa. Eli sain tyttäreltäni sellaisen kiitoksen että voin katsoa hoitaneeni vanhemmuuden rooliani hyvin. Se riittää,palstamammojen mielipiteet eivät live elämässä mitään merkitse. Ja onhan mielipiteen vapaus.
on ihan entinen huoltomies, joka on ollut eläkkeellä jo kymmenkunta vuotta. Ja äitinsä eläkkeellä oleva hoitaja.
Joten eivät paljon pyöritä kuule mitään. Onneksi tytöllä on ollut kuitenkin kavereita, joiden luona on saanut olla.
on Suomen rikkaimpia miehiä. Ja kummasti pyörittää bisneksiäkin vielä...
Sen sijaan naapurin vuokraslummissa moni 30-vuotias "isukki" on jo täysin elämänsä mokannut - eikä tod. leiki tai juokse. Sen hoitaa sitten lastensuojelun perhetyöntekijät.
muttei ehkä mummona jolla noin nuoria lapsia mieluummin lapsenlapsia tuossa iässä.
Tunnen yhden jolla tuonikäiset vanhemmat, ovat ihan pihalla.
Ei varmasti teiniäiti ole sen parempi mutta ihmettelen ihmisiä jotka luulevat olevansa ikuisesti mnuoria.
Mutta jos ovat vaikka eläkkeellä niin heillä on aikaa lapselleen.
Jos olet synnyttänyt 40 vuotiaana, et ole 55 vuotiaana 8v lapsen äiti.
Lue ensin aloitus, ennen kuin tulet vaahtoamaan.
Eipä ole tullut mieleen että pitäisi syyllistyä tai kokea olevansa jotenkin "väärällä" asialla kun olemme saaneet lapsemme niin että minä olin 40 ja mies 48 kun ensimmäinen syntyi.
Niitä vain ei saatu/syntynyt/hallittu lääketieteen keinoja riittävästi aiemmin.Olemme ylettömän onnellisia lapsistamme.Olemme takuulla tehneet ja touhunneet sen mitä monet nuoremmatkin lastensa kanssa.Opetettu uimaan, sukeltamaan, lasktettelemaan jne.Tehty ihania harrastusreissuja, mökkeilty, eräilty jne.
Lapsemme ovat kieliluokalla ja kansainvälisessä koulussa ylä-asteella.Toivomme ja tuemme heidän opiskeluaan niin pitkälle kuin mahdollista.
Vanhempain illloissa on monia meidän ikäisiä pariskuntia.Yleensä kun kerromme ikämme meitä on luultu nuoremmiksi, varmasti siksikin että lapset ovat nyt 12 ja 14v.
Juuri eilen juttelimme illalla tytön kanssa että hän kokee lapsuutensa ja elämänsä turvalliseksi ja vakaaksi ja haluaa tehdä oikeita ja hyviä valintoja elämällään ja aikoo keskustella niistä meidän kanssamme koska luottaa että me osaamme neuvoa kaikissa asioissa. Eli sain tyttäreltäni sellaisen kiitoksen että voin katsoa hoitaneeni vanhemmuuden rooliani hyvin. Se riittää,palstamammojen mielipiteet eivät live elämässä mitään merkitse. Ja onhan mielipiteen vapaus.
jotka kuvittelee muuttuvansa nuoremmiksi kun hankkivat lapsen vanhoilla päivillään..ajattelematta miltä lapsesta voi joskus tuntua..toivottavasti ei kiusata koulussa, kiusataan pienemmistäkin asioista.
Olen iloinen ettei itsellä oli nuoret vanhemmat kun olin koululainen.
On ihan eri asia saada lapsi 25- kuin 45-vuotiaana, ehkä vähän noloa jos äiti ja lapsi ovat laitoksella samaan aikaan synnyttämässä!
En ole itseasiassa koululaisen vanhempi ollenkaan, vaan töissä kyseisessä koulussa. Olen 32v ja äitiyslomalla esikoisen kanssa. Eli en ihan nuori äiti minäkään.
Olen vaan aika monta vuotta seurannut tätä menoa ja kyllä tämä kuvio on tiedossa.
Tuo on muuten ihan totta tuo, että iäkkäämmät vanhemmat arvostaa painotettua opetusta ja näkee vaivaa lastensa koulunkäynnin eteen.
Minulla lapset kielikoulussa ja kyllä enemmistö vanhemmista ei tod. ole mitään vähän koulutettua teinipissis-osastoa...
Te molemmat olette niitä vanhimpia vanhempia? :D