Tänään lähden meidän mökille ja siellä lopetan tämän kurjan elämäni
olen miettinyt tätä kaksi vuotta. Olen tehnyt mielessäni paljon työtä jotta pystyn tähän.
Lapset ja miehen olen "hyvästellyt"; he luulevat että lähden vain lepuuttamaan hermojani, mutta oikeasti huomenna tähän aikaan mä nukun jo ikiunta.
Kieltämättä hieman jännittää.. mutten enää jaksa tätä epätoivon tilaa.
Kommentit (99)
Itsekin psyykkisistä oireista kärsivänä olen usein ajatellut itsemurhaa mutta juuri lapset ovat antaneet minulle voimaa ja tarkoituksen. Mutta ymmärrän, että tilanne voi joskus tuntua niin umpikujalta, ettei edes ajatus omista lapsista auta.
.
Sinulla on vaikka miten monta syytä elää. Haluathan käydä vielä monesssa maassa esimerkiksi
ap on ihan elossa, että lepo vaan.
että sikäli en usko tämän olevan provo.
Mutta ap, sua on neuvottu kertomaan sun pahasta olosta psykkan polilla. Sulle on kerrottu, että sun ajatuskuvio on psykoottinen, sä et ole todellisuudessa. Ei sun kuolema mitään sovita, vaan aiheuttaa vaan kamalasti kärsimystä sun lapsille, miehelle, ystäville, omaisille, kaikille jotka sut tuntee.
Toivottavasti muutti mielensä. Varmaan tulee takaisin joku päivä, jos on vielä elossa. Henki sanoo, että on.
ap on kirjoitellut tänne aiemminkin.
että sikäli en usko tämän olevan provo.
ap on kirjoitellut tänne aiemminkin
Voisiko joku linkittää tänne aiempia ketjuja?
Tuli iso huoli, elämässäsi on varmasti vielä asioita ja ihmisiä, joiden vuoksi kannattaa jatkaa elämää.
Toivon erittäin paljon voimia Sinulle!!!
kuitenkaan onnistuu itsemurhassa. Teholla sitten makaavat vaipat päällä, hiilet laitetaan nenämahaletkuun ja pahimmassa tapauksessa jää vielä aivotoiminnaltaan kehitysvammaseksi ja on laitoshoidossa lopunelämäänsä. Terkuin, sairaanhoitaja teholta joka näkee näitä tapauksia viikottain.
ihan oikeasti olen elossa. kiusallinen ketju tästä kehkeytyi.
en mä itselleni mitään ole parhaillaan tekemässä, otin aikalisän.
torstaina menen lääkärille, taas kerran.. jossa todetaan mun näyttävän hyvälle.
joo mä tiedän olevani ihan sekaisin, olen ollut tämmöinen kohta kaksi vuotta eli ei mitään uutta.
Kerro ihmeessä olostasi lääkärille ja äläkä pynttäydy. Jotain muutosta tarvitset. Kerro noista itsari-ajatuksistasi sekä noista sun syyllisyyden tunteistasi.
niin ei tee sitä ...
Itsemurhaan päätyvä henkilö useinkin puhuu itsemurhastaan etukäteen ja saattaa esim. hyvästellä läheisensä.
ison syyllisyyden tunne on kelan maksama sairaspäiväraha.. en halua olla loinen
ap
vaikken saa mitään tukia. Jo terveyspalvelujen käyttäminen tuntuu loisimiselta...
ison syyllisyyden tunne on kelan maksama sairaspäiväraha.. en halua olla loinen ap
ehkä perussairairauteni vuoksi olen sekaisin (milloin enemmän milloin vähemmän)
olen uuvuttanut läheiseni, uuvutin kesällä minua hoitavan psykiatrin ja olen jankutuksillani väsyttänyt ihmiset täälläkin.
apua olen hakenut miljoonasta paikasta, mitään sellaista en ole saanut että voisin todeta mieleni rauhoittuneen.
minua ajaa eteenpäin pelko ja pakeneminen (mitä pelkään ja pakenen?? en tiedä)
tiedostan vain sen, ettei minun ole hyvä olla missään ja tunnen taistelevani yksin koko maailmaa vastaan.
minut on hoitosysteemissä jätetty yksin selviämään, kuten varmasti monet muutkin. millaista apua tarvitsen? en tiedä, eikä tunnu tietävän lääkärikään. lääkkeet eivät yksin riitä.
olen vain kauhean väsynyt pakenemaan ja olemaan rauhaton. jatkuva pelkääminenkin vie voimia paljon.
jatkossa en tälle palstalle enää kirjoittele. tämä kuitenkin oli minulle se viimeinen paikka jonne tulla vinkumaan pahaaoloaan..
monet teistä saivat ajattelemaan asioita eri tavalla.. mutta kuten olen kertonut, on takana psykoosi ja sen jälkeen mikään ei tunnu olevan kuin ennen.
ap
Mulla oli tuollaista levottomuutta. Litiumi auttoi.
ehkä perussairairauteni vuoksi olen sekaisin (milloin enemmän milloin vähemmän) olen uuvuttanut läheiseni, uuvutin kesällä minua hoitavan psykiatrin ja olen jankutuksillani väsyttänyt ihmiset täälläkin. apua olen hakenut miljoonasta paikasta, mitään sellaista en ole saanut että voisin todeta mieleni rauhoittuneen. minua ajaa eteenpäin pelko ja pakeneminen (mitä pelkään ja pakenen?? en tiedä) tiedostan vain sen, ettei minun ole hyvä olla missään ja tunnen taistelevani yksin koko maailmaa vastaan. minut on hoitosysteemissä jätetty yksin selviämään, kuten varmasti monet muutkin. millaista apua tarvitsen? en tiedä, eikä tunnu tietävän lääkärikään. lääkkeet eivät yksin riitä. olen vain kauhean väsynyt pakenemaan ja olemaan rauhaton. jatkuva pelkääminenkin vie voimia paljon. jatkossa en tälle palstalle enää kirjoittele. tämä kuitenkin oli minulle se viimeinen paikka jonne tulla vinkumaan pahaaoloaan.. monet teistä saivat ajattelemaan asioita eri tavalla.. mutta kuten olen kertonut, on takana psykoosi ja sen jälkeen mikään ei tunnu olevan kuin ennen. ap
esim. tuo Lito olisi ihan hyvä, tai Deprakine. Auttaisi tuohon edestakaiseen oloon. Sulla on varmaan kokeiltu jo eri lääkkeitä, mutta on vielä mahdollisuuksia! Älä lannistu. Onko Lamictalia kokeiltu (auttaisi masennukseen)?
Olen todella helpottunut, että olet hengissä. Siunausta Sinulle, rakas ap! Sinä olet arvokas ihminen, Jumalan lapsi, jota Hän rakastaa. Uskon että kaikki vielä järjestyy - tavalla tai toisella. Itsemurha ei kuitenkaan ole mikään ratkaisu.
väärä lääke. Olen aina ennen pelännyt kuolemaa yli kaiken, tutkin ennen itseäni hirveästi ja olin lääkärillä pienenkin kolotuksen vuoksi.
Nythän tilanne on aivan päinvastainen.. tämä ei ole minua itseäni, minä en ole minä.
Olen muuttunut sisältä aivan kuin toiseksi ihmiseksi. Olin ennen iloinen, puhelias, sosiaalinen, reipas ja luotin itseeni sekä toisiin.
Nykyisin en jaksa mitään, pelkään, eristäydyn, en luota keneenkään, maailma on minua vastaan jne
Olen väsynyt elämään tätä elämää, haluan löytää itseni takaisin. Kukaan ei ole kertonut minulle, miksi minusta tuli tämmöinen, mitä taphatui ja miksi?
Tiedän olevani aivan kuutamolla siis todella sekaisin ja sairas. Pelkään tuota lääkärikäyntiä, koska töihin paluu on lääkärin lempiaihe. Eläke tai kuntoutuminen ei tule kuuloonkaan; minä pelkään.
ap
Itsekin psyykkisistä oireista kärsivänä olen usein ajatellut itsemurhaa mutta juuri lapset ovat antaneet minulle voimaa ja tarkoituksen. Mutta ymmärrän, että tilanne voi joskus tuntua niin umpikujalta, ettei edes ajatus omista lapsista auta.
Ap, anna itselleni vielä mahdollisuus. Kuolla voit koska vaan, tämä saattaa kuitenkin olla ainoa elämämme.
Ja jos päätät mennä niin toivotan sinulle hyvää matkaa ja läheisillesi paljon voimia jaksaa suuressa surussaan.