Tänään lähden meidän mökille ja siellä lopetan tämän kurjan elämäni

että joutuvat kärsimään tuskaa ja surua äitinsä poismenon takia??

Olemme sua yrittäneet puhua tuosta suunnitelmasta pois, mutta ilmeisesti turhaan. Surullista.

hahhah :DD

jos sä ole tätä jo 2 vuotta miettinyt niin eikö olisi sinä aikana kannattanut hankkiutua terapiaan ?

Toivon että et tee sitä, omaisesi tulevat käymään sellaisen helvetin läpi takiasi.. ovatko he ansainneet sen ?

Mieti vielä kerran...

Keitän kahvit odotellessa.

Hei, nyt sinun olisi hyvä jutella jonkun kanssa. Mistä epätoivoinen olo johtuu? Älä tee sitä, miten lapsesi kestää sinun menetyksen? Hanki jooko apua nyt jostain! Onko sinulla ketää kenen kanssa voisit jutella?

Mitä sä oot tehnyt että oot pilannu elämäs?

että joutuvat kärsimään tuskaa ja surua äitinsä poismenon takia??

en jaksa enää taistella, en jaksa enää maata vuoteella. Häpeää tuotan perheelleni elämällä. Kun olen kuollut se on osoitus kaikille, että sovitin syntini kuolemalla.

"Kun olen kuollut se on osoitus kaikille, että sovitin syntini kuolemalla."



Monelta lähtö?

jos olet ratkaisusi tehnyt?

sinua. Itselläni on vain sellainen suunnitelma, että panen ensin kunnolla ranttaliksi. Heitän metsään kaikki mua sitovat sosiaaliset normit a sellaiset. Nostan kaikki rahat tililtä. Lähden vaeltelemaan metsiin. Ryyppään, jos haluttaa. Kirjoitan. Ajattelen. Jos sen jälkeen vielä haluan mennä, niin sitten menen. Vielä ei ole tarvinnut panna ranttaliksi. On toivoa.



Sitä sanotaan, että niin kauan kuin on elämää, on toivoa, mutta tiedät itse oman tilanteesi parhaiten. Toivon, että olet todella ajatellut tämän loppuun asti.



Lapsiisi jätät syvät arvet, mutta jos elämäsi on sietämätöntä, on sinun mentävä. Toivottavasti lapsesi saavat apua heti.



Hyvää matkaa, millainen se sitten onkin.

jos olet ratkaisusi tehnyt?

ja valmistan perheelleni klo 16 mennessä päivällisen. Sen jälkeen lähden.

että joutuvat kärsimään tuskaa ja surua äitinsä poismenon takia??

en jaksa enää taistella, en jaksa enää maata vuoteella. Häpeää tuotan perheelleni elämällä. Kun olen kuollut se on osoitus kaikille, että sovitin syntini kuolemalla.

Hakisit hoitoa itsellesi, niin ei tarvitsisi lasten kärsiä loppuelämää häpeää äitinsä takia.

tiedän yhden tapauksen, joka voisi olla ap.



Sillon tosiaan ymmärtäisin tän ratkaisun.

Mistähän helvetistä sinä lastesi ajatuksia luet?

Mistä tiedät häpeääkö ne sua?

Todella väärin teet jos hylkäät lapsesi.

Mene vaikka osastohoitoon, mutta älä anna lapsille ikuista leimaa siitä että äiti oli heikko ja itsekäs ja tappoi itsensä.

Lapset kärsii koko loppu elämän ja tappavat itsensä nuorena, sitäkö haluat?

Ilmeisesti olet masentunut kun kuvaat ettet jaksa vain maata. Oletko saanut hoitoa masennukseesi. Vai onko kyseessä joku rankempi mielenterveysdiagnoosi? Ymmärrän, jos kärsinyt pitkään ja monenlaisia hoitoyrityksiä on ollut tuloksetta. Mutta jos et ole vielä edes yrittänyt hoitaa itseäsi, niin eikö pitäisi yrittää? Ehtiihän sitä myöhemminkin itsensä tappaa.

Ja lastesi elämä voi tosiaan mennä pilalle itsemurhasi vuoksi.

Minkä elämän äiti antaa lapsilleen, jos päättää päivänäsä omasta tahdostaan? Mieti lapsiasi.



Olen huomannut kolme tapausta vuosien saatossa. Jos äiti tai isä on tehnyt itsemurhan, niin lapsetkin saattavat tehdä sen. Tiedän kolme tapausta, ja kaikki menee suvussa:

Poika teki itsemurhan, isä seurasi perästä, joskin noin 20v päästä, mutta perheessä kulkee kuitenkin.

Isä teki itsemurhan, poika seurasi perästä parin kolmen vuoden päästä.

Äiti teki itsemurhan, tytär seurasi perästä parin vuoden päästä.



Itse olen huolissani, etten omista asuntoa, enkä muutakaan omaisutta. Jos kuolisin nyt, lapsilleni ei jäisi minkäänlaista omaisuutta. Sekin on kyllä parempi, kun jättisin itsemurhan perinnöksi. Älä siis jätä itsemurhaa perinnöksi lapsillesi. Juttele miehesi kanssa asiasta!

Siinä menee monet kivat kesämuistot pilalle kun mökiltä löytyy äidin ruumis. Mökki menee myyntiin kun ei siellä oma perhe halua enää olla. Ja kun sana leviää että siellä joku tappoi itsensä, niin kuka sitä edes ostaa?



Menisin ennemmin hotelliin tai muuhun neutraaliin paikkaan.

Mieti lapsiasi, miestäsi. Lastesi synttäreitä, jouluja ilman sinua. Sellaisia päiviä, joiden kuuluisi olla lapsille iloisia, mutta jotaka eivät ole koska he kaipaavat äitiä. Mieti lapsiasi päiväkodissa ja koulussa kun muut tekevät äitienpäiväkortteja ja he itkevät vieressä. Mieti sitä surun ja tuskan määrää, minkä kuolemasi tuottaa. Ja entäs jos miehesi masentuu myös? Jos hän ei jaksakaan hoitaa lapsia?



Olet ap selvästi vaikeasti masentunut. Arvelen että sinulla on muitakin diagnooseja mutta nyt tuo masennus aiheuttaa pahan olosi. Aina on kuitenkin toivoa! Työssäni olen auttanut monia masentuneita "pääsemään jaloilleen" ja voimaantumaan. Se voi olla pitkä tie mutta kyllä kannattaa! Sinulla on vain yksi elämä. Alä pilaa sitä.



t. sh

vai onko yksi ja sama tehnyt pieniä virheitä aloituksiinsa? Välillä puhutaan lapsista, välillä yhdestä kehitysvammaisesta pojasta. Tyyli on kyllä samanlaisen "dramaattinen".



Muista tehdä sitten aloitus myös haudan takaa!

olen miettinyt tätä kaksi vuotta. Olen tehnyt mielessäni paljon työtä jotta pystyn tähän.

Lapset ja miehen olen "hyvästellyt"; he luulevat että lähden vain lepuuttamaan hermojani, mutta oikeasti huomenna tähän aikaan mä nukun jo ikiunta.

Kieltämättä hieman jännittää.. mutten enää jaksa tätä epätoivon tilaa.

Kiva että tänne tulit kertomaan asiasta