Millaista on koulukiusaaminen YLIOPISTOSSA?

Korkeakoulumaailmassa tuo kiusaaminen on oman kokemukseni mukaan lähinnä porukasta ulossulkemista. Esim. pakollisissa ryhmätyötilanteissa voidaan kiusata lyöttäytymällä yhtä ryhmän jäsentä vastaan lukuisilla tavoilla: häntä ei informoida yhteisistä asioista, jätetään esim. tarkoituksella sähköpostilistan ulkopuolelle, ryhmätyö tehdään yhtä jäsentä lukuunottamatta porukalla, yksi saa selviytyä yksin & sitten hänen tekemisilleen naureskellaan ja suhtaudutaan alentavasti.



Itse olen kokenut tulleeni jossain määrin kiusatuksi yliopistossa juuri noissa ryhmätyötilanteissa, joissa ryhmä (luennoitsijan muodostamana) on sattumalta koostunut keskenään vanhoista kavereista ja sitten yhdestä ulkopuolisemmasta kaveripiiriin kuulumattomasta henkilöstä (minusta).

Nämä ryhmässäni olleet kaverukset, jotka siis olivat tekemisissä toistensa kanssa muutenkin vapaa-ajallaan, tekivät oman osuutensa kimpassa, soittelivat keskenään, pitivät yhteisiä palavereja, lähettelivät sähköposteja joissa sopivat ryhmätyöhön liittyvistä tapaamisista jnejne. Minä jäin täysin ulkopuolelle, ihan kuin en olisi edes kuulunut tuohon ryhmään.

Vanha ketju mutta tekipä mieli nostaa... Itse olen kohdannut yliopistolla kiusaamista, tai no en tiedä voiko sitä kiusaamiseksi aivan kutsua, mutta sellasta että tiettyjen kuppikuntien kesken ei tervehditä tiettyjä muita ihmisiä (esim. minua), katsellaan nenänvartta pitkin jne. Tai seminaarissa/luennolla kun kommentoi tai kysyy jotain, niin pyöritellään silmiä ja ilmehditään. Yleensä nämä henkilöt ovat nuoria ulospäinsuuntautuneita ns. trendikkäitä naisia. Mielestäni aivan uskomatonta aikuisilta ihmisiltä. Olen huomannut samaa useammassa oppiaineessa. Samoin kuin sitä, että hiljaisempia ihmisiä siedetään huonosti.

Kerran olen yliopistolla törmännyt sen sorttiseen vähättelevään kiusaamiseen, että erään paljon puheenvuoroja pyytävän opiskelijan hieman erikoisille kommenteille naureskeltiin ääneen. Kurssia vetävä karismaattinen lehtori otti asian kesken yhden tunnin hyvin tuimasti puheeksi. Koko ryhmä kuunteli hiirenhiljaa ja pöytää punaisena tuijottaen, kun lehtori puhui pitkään siitä kuinka yliopistossa pitää jo osata kunnioittaa muita ja käyttätyä arvokkaasti. Arvostin kyseistä lehtoria jo valmiiksi, mutta tuon jälkeen arvostus vain nousi. Useammin kuitenkin epäkohdista vaietaan.

Solvausta, vähättelyä, suoranaista syrjintää, paskanpuhumista. Jos vahvasti auktoriteettiasemassa oleva on kiusaaja, seuraukset siitä että ottaa asian puheeksi, voivat olla todella vakavat kiusatun kannalta. Yliopistot on kilpailukenttiä hiekkalaatikolla. Auktoriteettiasemassa oleva ei kaihda keinoja, jotta oma nahka säilyy. Tähän voi kuulua kiristystä ja uhkailua.

Kyllä, olen joutunut kiusatuksi yliopistossa. Juttu alkoi ryhmätyöstä, jossa neljän hengen ryhmässä yksi nainen häikäilemättömästi ja laskelmoidusti sai meidät muut tekemään ryhmätyön kolmestaan. Väliraporteissa ym. tilanteissa, joissa opettajat arvioivat työtä tekovaiheessa tämä nainen esiintyi kuin olisi itse ideoinut ja ollut mukana työn tekemisessä. Ryhmätyötä tehtiin kevätlukukaden ajan, ja loppupuolella otin puheeksi ryhmässä tämän tilanteen, minkä seurauksena nainen sai käännettyä puolelleen muun ryhmän, kurssin opettajat ja assarit, ja pikkuhiljaa koko oman vuosikurssimme. Hän näyttäytyi itse syyttömänä ja minua pidettiin niuhona ja vaativana. Muiden suhtautuminen minuun muuttui. Tälle naiselle olin kuin ilmaa, hän saattoi esim. työntyä kesustelukumppanini ja minun väliin kiilaten minut eroon kaveristani ym. aivan käsittämätöntä. Hän "varasti" parikin kaveriani, jotka sitten pitivät häntä ah niin ystävällisenä ja kivana tyyppinä ja alkoivat vältellä minua. Monet muutkin lakkasivat tervehtimästä, luentojen tauoilla minulle ei juteltu/juttuihini ei reagoitu, ja liittyessäni muiden seuraan tunnelma muuttui vaisuksi ja porukka valui pikkuhiljaa muualle.

Vuoden kuluttua kuulin, että laitoksella laajemminkin kiertää huhuja tapauksesta. Tutorit olivat kertoneet fukseille tästä varoittavana esimerkkinä siitä, että kannattaa harkita tarkkaan kenen kanssa tekee ryhmätyöt, ja nimenomaan niin, että minä olin se, kenen kanssa ei ainakaan kannata tehdä mitään. Minut oli mustamaalattu hankalaksi ja miksi lie.

Tapahtumien alkamisesta on nyt kulunut neljä vuotta, mutta en ole päässyt yli niistä edes äitiysloman aikana. Ensi syksynä pitäisi palata kouluun, mutta ajatuskin laitokselle menemisestä kauhistuttaa. Tiedän, ettei kukaan omalta vuosikurssiltani ole valmistunut vielä, eli sama sakki siellä on edelleen. Onneksi sain pitää yhden kaverin, joka ymmärsi mitä oikeasti oli tapahtunut, muut joukkopsykoosissaan tuskin koskaan miettivät, että tarinalla on toinenkin puoli kuin se, minkä he saivat kuulla.

Tilanne on raskas siitäkin syystä, että kyseessä on ala, jonka opiskelu on hyvin paljon ryhmätöiden tekemistä ja laitoksella suunnilleen asutaan, useimmat tekevät harkkatyönsä siellä. Käymme kurssit samaa tahtia vuosikurssimme kanssa. Yhteisö on tavallaan tiivis, ja ulkopuolelle jääminen todella näkyy ja tuntuu. Suren tilannetta suuresti. En halua vaihtaa kouluakaan, koska rakastan alaa ja koen olevani siinä lahjakas. Lasten ja miehen takia myöskään paikkakunnan vaihto ei tule kyseeseen.

Se voi muuttua vaaralliseksi, jopa elämänjatkumisen kannalta. Voin kertoa koko tarinan joskus kymmenen vuoden päästä.

Kerro osa tarinasta nyt?

Itse olen törmännyt yliopistossa kiusaamiseen. Eräs tyttö aina mulkoilee ja tuli jo heti ensimmäisellä viikolla semmoinen kuva että tällä henkilöllä on jotain minua vastaan vaikka itse olin mukava häntä kohtaan. Monella tunnilla mulkoillut ja tuijotellut niin että olen ihan meinannut kysyä että voinko jotenkin auttaa.

Kuuntelin erästä luentotallennetta jossa oli luennon alussa äänittynyt kuinka tytöt olivat porukalla naureskelleet ja tirskuneet ilmeilleni. Aika noloa että tyttöjen teinimäinen tirskuminen oli tallentunut nauhalle. En ole juurikaan puhunut heille ja tiedän kyseisistä neljästä tytöstä vain yhden nimen. Keskustelusta puheenollen vaikutti että olen heidän yleinen puhenaihe. Mahtaa olla tylsä elämä kun pitää ylianalysoida toisen liki tuntemattoman ihmisen ilmeitä ja vääntää niistä keskustelua ja naurun aihetta..

Olen ollut elämäni aikana koulukiusattu sekä kuulunut "siistien" oppilaiden joukkoon. Törkeimpiä kommentteja (ainakin mitä on kantautunut omiin korviin) ja koulukiusaamista saanut kuulla aikuisopiston puolella. Onneksi olen tästä kaikesta henkisesti kouliintunut ja nyt tahdonkin kaikella kyvylläni nostaa alaspainettuja. Alaspainaminen on noloa ja helppoa. Ylimielisyys onkin vain epävarmuutta joka yrittää naamioitua itsevarmuudeksi. Aidosti itsevarmat ihmiset eivät koe tarvetta painaa toisia alas.

Tirskumista, naureskelua, silmien pyörittelyä ja ulkopuolelle jättämistä. 

En ole ollut yliopistolla, mutta käsittääkseni opiskelu on siellä väljempää.

Uskon kuitenkin että kiusaamista on. Varmasti hiljaista kiusaamista, ei vaan puhuta ja eristetään porukan ulkopuolelle.

Ulkopuolelle jättämistä ja  elitisti-spedet yrittää saada uhrin itsemurhan partaalle, että tämmöisiä tapauksia.

Kyllä yliopistossa on kiusaamista, Turun kauppakorkeassa näistä on tehty rikosilmoituksia. Kiusaaminen on perättömien juttujen levittämistä selän takana, eristämistä, ryhmätöissä yksin jätämistä, supinaa ja tuijottelua luennoilla. Yksi poika Turussa jätti opinnot kesken koska hänestä tehtiin perätön rikosilmoitus, poliisit tuli tekemään kotietsintää ja hakemaan aseita, joita ei siis ollut olemassakaan. Samoin tinderiä on käytetty tyttöjen nolaamiseen, feikki-profiileilla saatu lähettämään kuvia, niitä sitten levitelty ja porukalla naureskeltu.

Ei sellaista tapahdu yliopistossa. Yliopistossa on vain sivistenyitä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen törmännyt yliopistossa kiusaamiseen. Eräs tyttö aina mulkoilee ja tuli jo heti ensimmäisellä viikolla semmoinen kuva että tällä henkilöllä on jotain minua vastaan vaikka itse olin mukava häntä kohtaan. Monella tunnilla mulkoillut ja tuijotellut niin että olen ihan meinannut kysyä että voinko jotenkin auttaa.

Kuuntelin erästä luentotallennetta jossa oli luennon alussa äänittynyt kuinka tytöt olivat porukalla naureskelleet ja tirskuneet ilmeilleni. Aika noloa että tyttöjen teinimäinen tirskuminen oli tallentunut nauhalle. En ole juurikaan puhunut heille ja tiedän kyseisistä neljästä tytöstä vain yhden nimen. Keskustelusta puheenollen vaikutti että olen heidän yleinen puhenaihe. Mahtaa olla tylsä elämä kun pitää ylianalysoida toisen liki tuntemattoman ihmisen ilmeitä ja vääntää niistä keskustelua ja naurun aihetta..

Olen ollut elämäni aikana koulukiusattu sekä kuulunut "siistien" oppilaiden joukkoon. Törkeimpiä kommentteja (ainakin mitä on kantautunut omiin korviin) ja koulukiusaamista saanut kuulla aikuisopiston puolella. Onneksi olen tästä kaikesta henkisesti kouliintunut ja nyt tahdonkin kaikella kyvylläni nostaa alaspainettuja. Alaspainaminen on noloa ja helppoa. Ylimielisyys onkin vain epävarmuutta joka yrittää naamioitua itsevarmuudeksi. Aidosti itsevarmat ihmiset eivät koe tarvetta painaa toisia alas.

Itsensä ylentäminen toista alentamalla on kiusaamisen yleisin ja sadistisin muoto. Ja siihen ei todellakaan tarvita kuin se katse. Pahimman luokan ihmisssaastoja.

Luulisi että koulukiusaaminen jäisi jonnekin ylä-asteelle tai teini-ikään mutta valitettavasti sen huomaa että työelämässä luultavasti ne samat "arjen sankarit" kiusaamassa. Itse toisin yliopiston henkilökunnalle asian ilmi. Suomessa kun on aloilla pienet piirit niin harva haluaa palkata ihmisiä jotka ovat uhkana hyvälle työilmapiirille ja muiden työntekijöiden mielenterveydelle.

On olemassa myös todella hankalia ihmisiä, joiden kanssa esim. ryhmätyöt ovat yhtä tuskaa, koska kaikki pitäisi tehdä vain heidän ehdoillaan ja he vetävät herneen nenään ihan tavallisesta sosiaalisesta kanssakäymisestäkin. Tällaisten "autististen jankkaajien" seuraa tulee väkisinkin välteltyä. Nämä ihmiset varmaan kokevat helposti olevansa kiusattuja. 

Vierailija kirjoitti:

On olemassa myös todella hankalia ihmisiä, joiden kanssa esim. ryhmätyöt ovat yhtä tuskaa, koska kaikki pitäisi tehdä vain heidän ehdoillaan ja he vetävät herneen nenään ihan tavallisesta sosiaalisesta kanssakäymisestäkin. Tällaisten "autististen jankkaajien" seuraa tulee väkisinkin välteltyä. Nämä ihmiset varmaan kokevat helposti olevansa kiusattuja. 

On totta että löytyy henkilöitä joilla ei ole tiimityötaitoja eikä jokaisen kanssa tarvitse sosialisoida. Silti ilmaisusi "autistiset jankkaajat" kertoo enemmän sinusta kuin näistä ihmisistä jotka sopivat paremmin itsenäiseen työhön. 

Vierailija kirjoitti:

On olemassa myös todella hankalia ihmisiä, joiden kanssa esim. ryhmätyöt ovat yhtä tuskaa, koska kaikki pitäisi tehdä vain heidän ehdoillaan ja he vetävät herneen nenään ihan tavallisesta sosiaalisesta kanssakäymisestäkin. Tällaisten "autististen jankkaajien" seuraa tulee väkisinkin välteltyä. Nämä ihmiset varmaan kokevat helposti olevansa kiusattuja. 

Ja jos heillä on vaikkapa Asperger, he mainitussa tilanteessa ovat juurikin raskaasti kiusattuja. Onneksi yliopistoja jatkuvasti tiedotetaan tästä ongelmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa myös todella hankalia ihmisiä, joiden kanssa esim. ryhmätyöt ovat yhtä tuskaa, koska kaikki pitäisi tehdä vain heidän ehdoillaan ja he vetävät herneen nenään ihan tavallisesta sosiaalisesta kanssakäymisestäkin. Tällaisten "autististen jankkaajien" seuraa tulee väkisinkin välteltyä. Nämä ihmiset varmaan kokevat helposti olevansa kiusattuja. 

Ja jos heillä on vaikkapa Asperger, he mainitussa tilanteessa ovat juurikin raskaasti kiusattuja. Onneksi yliopistoja jatkuvasti tiedotetaan tästä ongelmasta.

Itse en ole törmännyt yhteenkään ilmoitukseen.

Kiusaajat tekevät vain itsestään pellen.