Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kirjoita tähän ongelmasi niin etsitään yhdessä siihen yksinkertaisin ratkaisu
04.02.2013 |
Ihmiset tekee joskus elämästään liian vaikeaa. Kirjoita tähän sun ongelma, niin mietitään yhdessä siihen yksinkertaisin ratkaisu. Ainut velvoite mikä SULLA on, on että sun pitää luvata oikeasti olla avoin sille ratkaisulle eikä tyrmätä heti kättelyssä.
Kommentit (86)
aloitin kirjoittamaan pääaineestani gradua noin 90 luvun alussa. sitä on vajaa 100 sivua kirjoitattuna, muistaakseni suht hyvää teksitiäkin. tosin lähteenä oli yksi väitöskirja, joka silloin oli "must". paljon muuta en lukenutkaan.
maailma vei, ja nyt olen 50 v. gradu on edelleen korpulla jonkun kalenterin välissä.
en haaveile siitä, että saisin maisterin tutkinnon, mutta miten saisi kasattua sen LUK.n? se kait ei pitäisi olla kovin kaukana?
olen tehnyt ns suorittavaa työtä viimeiset 20 vuotta. olen tippunut yliopistomaailmasta ja varmaan kaikesta teoriasta muutenkin.
yliopistolla näyttää proffat vaihtuneen. uusi proffa näytti olevan entinen kurssikaveri.
näin voi elämä mennä. maailmaa on tullut nähtyä, mutta tutkinto puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin lähteä opiskelemaan, mutta olen vain lykännyt sitä. Minulla on kaksi pientä lasta, käydään kerhoissa jne, koska en halua että lapsista tulee samanlaisia kuin minä. Mutta valitsen kerhot aina sen perusteella, ettei tarvitse esiintyä. Sitä oloa on niin vaikea selittää, sydän hakkaa hillittömästi, oksettaa, kädet tärisee ja jos pitäisi sanoa vaikka: hei, nimeni on "anna", niin ääni värisee koko ajan ja kesken lauseen alan nieleksimään enkä saa sanaa suustani vaikka kuinka yritän. Ihmiset tuijottaa vähemmästäkin. Tuntuu ettei ole ketään kelle puhua, aina sama virsi "kaikkia jännittää, se on ihan hyvä että vähän jännittää".
Osaan kyllä tehdä työhakemuksen, mutta ansioluetteloa on mahdoton em. tietojen perusteella tehdä. Mitä ihmettä siihen laittaisin, vapaaehtoistöitä tms. ei ole, eipä kummoista harrastuneisuuttakaan mihinkään erityiseen.
Tähän aina tyssää työhakemuksen tekeminen.. korulauseiden kirjoittamisesta ei paljon hyötyä ole, kun tynnyri on oikeasti tyhjä eli en halua kehuskella olemattomilla taidoilla/tiedoilla, vaikka tiedän, että jollekin olisin ihan hyvä työntekijä.
Etsi työtä, jossa vaatimustaso ei niin kova. Esimerkiksi osa-aikaiseksi myyjäksi johonkin pieneen liikkeeseen. Kävelet vaan ovesta sisään ja kysyt, pääsisikö hommiin, edes muutamaksi tunniksi viikossa.
Varmasti, jos useita liikkeitä käyt läpi, jostain aukenee homma. Kun olet siinä jonkun aikaa ollut, sinulla on jo jotain kokemusta ja voit taas hakea jotain muuta.
Yksi vaihtoehto on nurkua ilmaiseksi harjoittelijaksi johonkin paikkaan ja sitä kautta sitten hankkia kokemusta.
Kierrä pk-yrityksiä. Mene paikan päälle ja pyydä ekalta vastaantulijalta saada tavata toimitusjohtaja tai joku muu, jok päättää uusien työntekijöiden palkkaamisesta. Nokikkain sanot, että hinku töihin olisi kova, teet ihan mitä vaan, mitä löytyy ja mihin pystyt.
Meillä on n. 100 hengen yritys. Kaksi kertaa on kadulta tullut henkilö kysymään töitä. Molemmilla kerroilla on palkattu, ensin koeajalle kokoonpanoon. Nyt toinen on työn ohella opiskellut insinööriksi ja on meillä suunnittelijana, toinen on myynnissä.
Jo se, että noin kovasti hinkuu töihin, on työnantajalle hyvä merkki. Eikä siinä silloin välttämättä ansioluetteloa kysellä.
Uo:saa 15 tonnia, äippälomalla, 3 lasta alle 6v. Ei työpaikka mihin palata kun äloma loppuu. Yxi ammatti joka ei työllistä
Haluaisin lähteä opiskelemaan, mutta olen vain lykännyt sitä. Minulla on kaksi pientä lasta, käydään kerhoissa jne, koska en halua että lapsista tulee samanlaisia kuin minä. Mutta valitsen kerhot aina sen perusteella, ettei tarvitse esiintyä. Sitä oloa on niin vaikea selittää, sydän hakkaa hillittömästi, oksettaa, kädet tärisee ja jos pitäisi sanoa vaikka: hei, nimeni on "anna", niin ääni värisee koko ajan ja kesken lauseen alan nieleksimään enkä saa sanaa suustani vaikka kuinka yritän. Ihmiset tuijottaa vähemmästäkin. Tuntuu ettei ole ketään kelle puhua, aina sama virsi "kaikkia jännittää, se on ihan hyvä että vähän jännittää".
Itse pääsin esiintymisjännityksestä työväenopiston tarinateatterikurssilla, joka kesti kaksi viikonloppua. Tarinateatterissa kaikki esiintyvät yhtä aikaa - no, voi toki olla yleisöäkin, mutta kurssillahan on tarkoitus, että kaikki harjoittelevat.
Voit kurssin ohjaajalle kertoa peloistasi. Pieni ryhmä hitsaantuu nopeasti niin tiiviiksi, että uskallat ehkä kertoa muillekin.
Kummasti, kun hulluttelee ja esiintyy tuollaisessa pienessä porukassa toinen toisilleen jonkun aikaa, sitä jännittämiset karsiutuu.
Koska jännittämisesi ilmeisesti häiritsee tavallista elämääsi, voisit hakeutua myös psykologin/psykiatrin juttusille. Tuollaiseen on taatusti olemassa terapiaa.
Mutta tuo tarinateatteri on hyvä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloitin kirjoittamaan pääaineestani gradua noin 90 luvun alussa. sitä on vajaa 100 sivua kirjoitattuna, muistaakseni suht hyvää teksitiäkin. tosin lähteenä oli yksi väitöskirja, joka silloin oli "must". paljon muuta en lukenutkaan.
maailma vei, ja nyt olen 50 v. gradu on edelleen korpulla jonkun kalenterin välissä.
en haaveile siitä, että saisin maisterin tutkinnon, mutta miten saisi kasattua sen LUK.n? se kait ei pitäisi olla kovin kaukana?
olen tehnyt ns suorittavaa työtä viimeiset 20 vuotta. olen tippunut yliopistomaailmasta ja varmaan kaikesta teoriasta muutenkin.
yliopistolla näyttää proffat vaihtuneen. uusi proffa näytti olevan entinen kurssikaveri.
näin voi elämä mennä. maailmaa on tullut nähtyä, mutta tutkinto puuttuu.
Jos sulla on proseminaarityö tehty ja hyväksytty, se riittää kandin papereihin. Kunhan vaan on omasta pääaineesta suoritettu aineopinnot(ent. cumu) ja tarpeeksi sivuaineita + kieliopinnot kasassa, niin menet vaan kypsyyskokeeseen, jossa joudut kirjoittamaan pienen esseen proseminaarityösi aiheesta.
Vaikka usein on kyse vain siitä,että uskon itseeni, ja uskallan toteuttaa asioita. Vastineeksi onnistumisesta tulee eristämistä, vittuilua ja ilkeilyä.
Kaikki oli kaveripiirissämme hyvin niin kauan, kun minulla ei ollut kunnon työpaikkaa ja asuimme mieheni kanssa avoliitossa pienessä vuokrakämpässä.
Sitten mies sai hyvän työpaikan. Minä sain puserrettua tutkintoni valmiiksi ja sain myös mukavan työn ja lisäksi toteutettua yhden pitkäaikaisen unelmani, josta tuli sivutyö.
Menimme naimisiin, järjestimme kunnon pirskeet. Ja ostimme oman, kauniin kodin.
Nyt, kun iloisina ajattelimme, että mekin voimme kutsua ihmisiä kylään, kun on enemmän tilaa, niin puolet ystävistä on muuttunut hapannaamoiksi. Yhdessä kaveripiirissäni kaksi on alkanut puhua minusta selän takana ilkeyksiä. Eikä esim. ymmärretä, että joka juttuun en ehdi mukaan, kun työni on aika vaativaa vaan on sanottu suoraan, etten arvosta heitä. Helppohan se on sanoa virkanaisten ja kotiäidin, joilla on säännöllinen työaika klo 8-16 tai ei työaikaa ollenkaan...
Ja ekan vierailun jälkeen meille ei ole haluttu tulla kylään ollenkaan, vaikka olen ehdottanut.
Miehen kaveriporukassa ei sanottu yhtään ystävällistä sanaa uudesta kodistamme, arvosteltiin vain ja etsittiin epäkohtia. Ja sitten kuulin, että ne, jotka oli meillä jo käyneet, oli haukkuneet kotiamme muille. :( Ja ihan älyttömistä asioista.
Täytynee etsiä uusi kaveripiiri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toteuttamisen mahdottomuus.
olla vähän täsmällisempi? Mikä unelma ja miksi sitä ei voi toteuttaa?
elämä, erilainen työ, erilainen asuinympäristö. Ei voi perheellinen tehdä tällaisia ratkaisuja yksin.
vähän tarkempia tietoja. Ei voi laittaa vain näin "erilainen elämä". Ootko esim. opettaja ja haluat olla sairaanhoitaja? Mitä on se erilainen työ ja erilainen elämä mitä haluat?
Näin pähkinänkuoressa tällä hetkellä elämä on punainen tupa ja perunamaa (siis maalla) ja työpaikkana kaupan kassa. Unelmana olisi työ, johon olenkin nyt opiskelemassa, mutta johon olisi paremmat mahdollisuudet jossain muualla kuin täällä. Erilainen elämä myös siltä osin, että haluaisin esim matkustella ja harrastaa erilaisia asioita, kun tällä hetkellä lomat ja vapaa-aika ovat juuri sinä punaista tupaa ja perunamaata. Tuntuu vain että tukehdun tänne.
Se ei ollutkaan sun juttu. Niin käy joskus. Pyydä kiinteistövälittäjä käymään, katso, mitä voisit siitä saada ja ala tutkailla, minkä kokoisen kerrostaloasunnon saisit sieltä, missä haluaisit elää ja asua.
Ratkaisuahan ei tarvitse tehdä heti, jos hirvittää. Pyydä ensin vain hinta-arvio ja katsele vaihtoehtoja, mitä sillä saisi.
Tee ensin pieni matka. Vaikka Tukholmaan yksi yönympärystä. Etsi netistä, lehdistä, keskustelupalstoilta, mitä erilaista voisit Tukholmasta löytää tursitimestojen sijaan.
Ota ensin yksi harrastus. Mistä olisi kiva ja helppo aloittaa? Löytyisikö vaikka työväen/kansanopiston kursseista jokin viikonlopun tai parin kerran kurssi, josta voisit aloittaa?
Siitä se sitten lähtee liikkeelle!
toteuttamisen mahdottomuus.
olla vähän täsmällisempi? Mikä unelma ja miksi sitä ei voi toteuttaa?
elämä, erilainen työ, erilainen asuinympäristö. Ei voi perheellinen tehdä tällaisia ratkaisuja yksin.
vähän tarkempia tietoja. Ei voi laittaa vain näin "erilainen elämä". Ootko esim. opettaja ja haluat olla sairaanhoitaja? Mitä on se erilainen työ ja erilainen elämä mitä haluat?
Näin pähkinänkuoressa tällä hetkellä elämä on punainen tupa ja perunamaa (siis maalla) ja työpaikkana kaupan kassa. Unelmana olisi työ, johon olenkin nyt opiskelemassa, mutta johon olisi paremmat mahdollisuudet jossain muualla kuin täällä. Erilainen elämä myös siltä osin, että haluaisin esim matkustella ja harrastaa erilaisia asioita, kun tällä hetkellä lomat ja vapaa-aika ovat juuri sinä punaista tupaa ja perunamaata. Tuntuu vain että tukehdun tänne.Se ei ollutkaan sun juttu. Niin käy joskus. Pyydä kiinteistövälittäjä käymään, katso, mitä voisit siitä saada ja ala tutkailla, minkä kokoisen kerrostaloasunnon saisit sieltä, missä haluaisit elää ja asua.
Ratkaisuahan ei tarvitse tehdä heti, jos hirvittää. Pyydä ensin vain hinta-arvio ja katsele vaihtoehtoja, mitä sillä saisi.
Tee ensin pieni matka. Vaikka Tukholmaan yksi yönympärystä. Etsi netistä, lehdistä, keskustelupalstoilta, mitä erilaista voisit Tukholmasta löytää tursitimestojen sijaan.
Ota ensin yksi harrastus. Mistä olisi kiva ja helppo aloittaa? Löytyisikö vaikka työväen/kansanopiston kursseista jokin viikonlopun tai parin kerran kurssi, josta voisit aloittaa?
Siitä se sitten lähtee liikkeelle!
voinko tehdä näin miehestä ja lapsista piittaamatta? (Tämä ei ole tyrmäys, vaan kysymys:))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaan kyllä tehdä työhakemuksen, mutta ansioluetteloa on mahdoton em. tietojen perusteella tehdä. Mitä ihmettä siihen laittaisin, vapaaehtoistöitä tms. ei ole, eipä kummoista harrastuneisuuttakaan mihinkään erityiseen. Tähän aina tyssää työhakemuksen tekeminen.. korulauseiden kirjoittamisesta ei paljon hyötyä ole, kun tynnyri on oikeasti tyhjä eli en halua kehuskella olemattomilla taidoilla/tiedoilla, vaikka tiedän, että jollekin olisin ihan hyvä työntekijä.
auttavat. Ota yhteyttä sinne. Jos oot ollut esim. kotiäitinä tai työttömänä 25 vuotta, niin sitten kirjoitat sen siihen. Ei varmaan maailman paras cv, mutta ainakin se on sit tehty.
Uo:saa 15 tonnia, äippälomalla, 3 lasta alle 6v. Ei työpaikka mihin palata kun äloma loppuu. Yxi ammatti joka ei työllistä
uusi ammatti. Kestää ehkä vuoden tai kaksi, mutta toinen vaihtoehto on olla työttömänä se sama aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työtön. Talous ei anna myöten kouluttautua uudestaan.
Haluan töitä ja toimeentulon!
Matkustamista olen yrittänyt moneen otteeseen, mutta ei ole joko aikaa tai rahaa tai mies haluaa tehdä jotain muuta. Ja säännölliset harrastukset tällä hetkellä ovat utopiaa, koska työaikoja on hankala sovittaa niihin (opiskelujen lisäksi). Ja täällä maalla muutenkin nuo harrastusmahdollisuudet aika vähissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työtön. Talous ei anna myöten kouluttautua uudestaan. Haluan töitä ja toimeentulon!
hanttihommia ja opiskelet työn ohessa uuden ammatin.
Matkustamista olen yrittänyt moneen otteeseen, mutta ei ole joko aikaa tai rahaa tai mies haluaa tehdä jotain muuta. Ja säännölliset harrastukset tällä hetkellä ovat utopiaa, koska työaikoja on hankala sovittaa niihin (opiskelujen lisäksi). Ja täällä maalla muutenkin nuo harrastusmahdollisuudet aika vähissä.
järjestelemällä muita menoja ja rahaa saa säästämällä tai esim. myymällä jotain.
Olen työtön. Talous ei anna myöten kouluttautua uudestaan. Haluan töitä ja toimeentulon!
hanttihommia ja opiskelet työn ohessa uuden ammatin.
Miten tähän pystyy kun on useampi alle kouluikäinen lapsi?
Matkustamista olen yrittänyt moneen otteeseen, mutta ei ole joko aikaa tai rahaa tai mies haluaa tehdä jotain muuta. Ja säännölliset harrastukset tällä hetkellä ovat utopiaa, koska työaikoja on hankala sovittaa niihin (opiskelujen lisäksi). Ja täällä maalla muutenkin nuo harrastusmahdollisuudet aika vähissä.
Katsot työvuorolistasta, koska sulla aikaa pitkän viikonlopun verran ja varaat siihen. Ilmoitat vaan miehelle, että nyt mennään. Jos se ei lähde, menet yksin tai kaverin kanssa.
Tai sitten katsot, mitä seuroja teidän paikkakunnalla on. Kaikki marttayhdistykset ja kotiseutuseurat tekee keväisin retkiä, kotimaassa päivän keikkoja, joissa kivoja vierailukohteita tai sitten viikonloppu Tukholmassa tai Tallinnassa, useimmiten. Ilmoittaudut sellaiseen.
Itse lähden erään yhdistyksen kanssa keväällä Ruotsiin. 3 päivää ja kierretään vaikka mitä paikkoja!
Siinä on se alku.
Älä aloita heti säännöllistä harrastusta. Katso vaikka naapurikaupungin työväen/kansanopiston ohjelmasta, mitä viikonloppukursseja tai yhden kahden kerran iltakursseja siellä olisi. EI siitä tarvi tulla pysyvä harrastus. Kunhan kokeilet ja jos ei ollut sun juttu, seuraavaa kehiin.
Itse olen ollut mm. kahden viikonlopun huovutuskurssilla, kolmen illan hopeasavikurssilla, kahden viikonlopun lyijylasityökuurssilla, jne.
Luontojärjestöt järkkää yhden illan tapahtumia, pöllöjen metelöinnin kuunteluretkiä, yms. Marttaseuroilla ja opistoilla on yhden illan kokkailukursseja. Usein on matkoista kertovia esitelmötilaisuuksia. Pikkupaikkakunnillakin.
Olen työtön. Talous ei anna myöten kouluttautua uudestaan. Haluan töitä ja toimeentulon!
hanttihommia ja opiskelet työn ohessa uuden ammatin.
Miten tähän pystyy kun on useampi alle kouluikäinen lapsi?
ovat tietysti päiväkodissa tai pph:lla päivät. Illalla mies katsoo lasten perään 2 tuntia kun opiskelet. Jos opiskelee tehokkaasti 2 tuntia vaikka joka toinen ilta, niin siinä on äkkiä joku ammatti plakkarissa.
Jos lapset menee nukkumaan kasilta, niin siinä on helposti se 2 tuntia aikaa lukea ja tehdä tehtäviä ennen omaa nukkumaanmenoaikaa.
Alue: Aihe vapaa
Näin pähkinänkuoressa tällä hetkellä elämä on punainen tupa ja perunamaa (siis maalla) ja työpaikkana kaupan kassa. Unelmana olisi työ, johon olenkin nyt opiskelemassa, mutta johon olisi paremmat mahdollisuudet jossain muualla kuin täällä. Erilainen elämä myös siltä osin, että haluaisin esim matkustella ja harrastaa erilaisia asioita, kun tällä hetkellä lomat ja vapaa-aika ovat juuri sinä punaista tupaa ja perunamaata. Tuntuu vain että tukehdun tänne.