Kirjoita tähän ongelmasi niin etsitään yhdessä siihen yksinkertaisin ratkaisu

Olen työskennellyt pitkään toisella alalla. Työ oli ihan ok, mutta ei riittävän mielenkiintoista. Sairastuin vakavasti ja minut irtisanottiin yt-neuvotteluissa.

Olen kirjoittanut laudaturin ja saanut myöhemmin kirjoittamisestani hyvää palautetta. Olen käynyt muutamia lehtikirjoittamiseen liittyviä kursseja. Kirjoituksistani pidettiin ja ohjaaja arvosti tekstejäni.

En ole opiskellut yliopistossa. Kyseessä on suurin murheeni, koska opiskelua odotettiin minulta koulumenestykseni jälkeen. Olin nuorena masentunut isäpuoleltani saamastani kohtelusta (vuosikausia jatkunutta päivittäistä haukkumista), joten pääsykokeet hirvittivät minua.

Taas tiedossa kritiikkiä. Kävin pari kertaa pääsykokeissa, mutta en lukenut niihin. Paniikki iski pahasti.

Avoimessa yliopistossa opiskelu on minulle tällä hetkellä liian kallista.

Juttujeni tarjoaminen lehtitalolle hirvittää minua. Mitä jos juttuni eivät kelpaa? Jälleen kritiikkiä.

Toinen kauhistus on se, että ihmiset repostelevat kirjoituksiani... (Harva toisaalta kiinnittää huomiota kirjoittajaan.)

Mietin myös blogien kiinnostavuutta. Palstan perusteella minun pitäisi kirjoittaa uusista vaatteistani ja kalliista käsilaukuistani. Aiheet eivät ole mielestäni kiinnostavia, koska en ole teini. Lukeeko tai tilaako kukaan enää lehtiä, kun tekstit voi lukea netistä? Murehdin tätäkin todennäköisesti turhaan.

Olen tehnyt aiheista itselleni suuren ongelman.

Otan neuvoja vastaan.

Aloita blogi. Kirjoita itseäsi kiinnostavista aiheista. Varmasti löydät lukijoita. Tee lyhyitä kirjoituksia ja valitse kivat kuvat.

saamaan lisää lapsia ja adoptiolasta emme saa. Haluaisin silti taloon omiakin vauvoja lastenlasteni rinnalle.

sijaisperheeksi.

ja iso perhe muutenkin. Sijaislapsi ei kuitenkaan ole sama kuin oma vaan aina ensisijaisesti ommien vanhempiensa lapsi. Oikein pitkä adoptioon päätyvä sijoitus olisi tietenkin eri asia, mutta sellaisia ei noin vain ole tarjolla.

Olen työskennellyt pitkään toisella alalla. Työ oli ihan ok, mutta ei riittävän mielenkiintoista. Sairastuin vakavasti ja minut irtisanottiin yt-neuvotteluissa. Olen kirjoittanut laudaturin ja saanut myöhemmin kirjoittamisestani hyvää palautetta. Olen käynyt muutamia lehtikirjoittamiseen liittyviä kursseja. Kirjoituksistani pidettiin ja ohjaaja arvosti tekstejäni. En ole opiskellut yliopistossa. Kyseessä on suurin murheeni, koska opiskelua odotettiin minulta koulumenestykseni jälkeen. Olin nuorena masentunut isäpuoleltani saamastani kohtelusta (vuosikausia jatkunutta päivittäistä haukkumista), joten pääsykokeet hirvittivät minua. Taas tiedossa kritiikkiä. Kävin pari kertaa pääsykokeissa, mutta en lukenut niihin. Paniikki iski pahasti. Avoimessa yliopistossa opiskelu on minulle tällä hetkellä liian kallista. Juttujeni tarjoaminen lehtitalolle hirvittää minua. Mitä jos juttuni eivät kelpaa? Jälleen kritiikkiä. Toinen kauhistus on se, että ihmiset repostelevat kirjoituksiani... (Harva toisaalta kiinnittää huomiota kirjoittajaan.) Mietin myös blogien kiinnostavuutta. Palstan perusteella minun pitäisi kirjoittaa uusista vaatteistani ja kalliista käsilaukuistani. Aiheet eivät ole mielestäni kiinnostavia, koska en ole teini. Lukeeko tai tilaako kukaan enää lehtiä, kun tekstit voi lukea netistä? Murehdin tätäkin todennäköisesti turhaan. Olen tehnyt aiheista itselleni suuren ongelman. Otan neuvoja vastaan.

lukeeko kukaan enää lehtiä nykypäivänä, ei ole sun ongelma. Se on lehden toimituksen ja markkinoinnin ongelma.

ja iso perhe muutenkin. Sijaislapsi ei kuitenkaan ole sama kuin oma vaan aina ensisijaisesti ommien vanhempiensa lapsi. Oikein pitkä adoptioon päätyvä sijoitus olisi tietenkin eri asia, mutta sellaisia ei noin vain ole tarjolla.

mind fulnesia tms. Tai ihan rentoutumista.hommaa joku hyvä rentoutus cd. Tee hengitysharjoituksia.



Hyväksy se että ratkesit älä tuomitse itseäsi siitä.Ajattele että se nyt oli vain tuo hetki joka on pieni hetki elämässä. Yritä opetella itsesi hyväksymistä ja ajatustesi hyväksymistä- sillä mitä enemmän yritän kurittaa negatiivisia ajatuksia niin sitä enemmän ne ne valtaavat tilaa. Anna niiden tulla ja anna niiden mennä pois-jatkuva ajatusten virta.



Keskity hiljaisuuteen ja rentoudu. Rentoudu nyt:



hengitä syvään nenän kautta ja pidätä hengitystäsi pari kolme sekuntia ja hengitä ulos,käytä vatsalihaksia. Hengitä yksi tavallinen väliin. Hengitä uudestaan syvääääääääään-pidätä hengitystä ja hengitä ulos. Huokaise. Anna lihasten rentoutua kunnolla jokaisella uloshengityksellä....

mind fulnesia tms. Tai ihan rentoutumista.hommaa joku hyvä rentoutus cd. Tee hengitysharjoituksia. Hyväksy se että ratkesit älä tuomitse itseäsi siitä.Ajattele että se nyt oli vain tuo hetki joka on pieni hetki elämässä. Yritä opetella itsesi hyväksymistä ja ajatustesi hyväksymistä- sillä mitä enemmän yritän kurittaa negatiivisia ajatuksia niin sitä enemmän ne ne valtaavat tilaa. Anna niiden tulla ja anna niiden mennä pois-jatkuva ajatusten virta. Keskity hiljaisuuteen ja rentoudu. Rentoudu nyt: hengitä syvään nenän kautta ja pidätä hengitystäsi pari kolme sekuntia ja hengitä ulos,käytä vatsalihaksia. Hengitä yksi tavallinen väliin. Hengitä uudestaan syvääääääääään-pidätä hengitystä ja hengitä ulos. Huokaise. Anna lihasten rentoutua kunnolla jokaisella uloshengityksellä....

tämä siis hänelle joka tunsi alakuloa ja oli retkahtanut ahmimaan. Mutta kannattaa muidenkin kokeilla.

Siksi emme saa.

oot sairastanut syövän ettekä sen vuoksi saa adoptiolasta ja oot liian vanha saamaan enää omaa, niin ymmärrät varmaan että sun isoin ongelma on että pyydät jotain joka ei fyysisesti ole mahdollista?

Ongelma: valmistun ammattikoulusta samana päivänä kun täytän 24 vuotta tänä keväänä. Miehen kanssa olen ollut 5 vuotta yhdessä, kihloissa muutaman vuoden ja menossa naimisiin lähivuosina. Nyt en vaan osaa millään päättää, mitä teen valmistumisen jälkeen. Haluaisin jatkaa opintojani amk:hon, toisaalta en jaksaisi heti opiskella uudestaan, vaan voisin tehdä töitä vaikkapa vuoden, tai puoli vuotta. Suurin ongelma nyt lienee se, että missä vaiheessa lapset?! Nyt olisi oiva aika, mutta miten käy jatko-opintojen kanssa? Siirtyy useilla vuosilla ja jaksanko opiskella äitinä? Entä jos nyt jatkankin opintoja, n. 4 vuotta menisi taas eteenpäin, jollon olisin jo 28-vuotias... Vaikeeta!!

Ongelma: valmistun ammattikoulusta samana päivänä kun täytän 24 vuotta tänä keväänä. Miehen kanssa olen ollut 5 vuotta yhdessä, kihloissa muutaman vuoden ja menossa naimisiin lähivuosina. Nyt en vaan osaa millään päättää, mitä teen valmistumisen jälkeen. Haluaisin jatkaa opintojani amk:hon, toisaalta en jaksaisi heti opiskella uudestaan, vaan voisin tehdä töitä vaikkapa vuoden, tai puoli vuotta. Suurin ongelma nyt lienee se, että missä vaiheessa lapset?! Nyt olisi oiva aika, mutta miten käy jatko-opintojen kanssa? Siirtyy useilla vuosilla ja jaksanko opiskella äitinä? Entä jos nyt jatkankin opintoja, n. 4 vuotta menisi taas eteenpäin, jollon olisin jo 28-vuotias... Vaikeeta!!

ei nyt ollu sitä varsinaista ongelmaa esitetty. Siis onko sun ongelma ettet osaa päättää opiskelujen ja lapsen teon väliltä?

Jos se on se sun ongelma, niin tee lista: plussat ja miinukset. Se vaihtoehto joka saa enemmän plussia, voittaa.

Meillä asunto käy ahtaaksi, mutta sopivaa asuntoa ei tule tältä alueelta myyntiin. Ollaan seurattu vuosi, ja tarjonta on todella vähäinen - alueen talot ovat samaa kokoluokkaa kuin tämä meidänkin asunto. Alueella viihdymme hyvin ja lasten koulu on täällä, siksi emme halua muuttaa muualle. Toistaiseksi ollaan siis vaan odoteltu tässä josko sopiva asunto tulisi joskus myyntiin. Voiko tässä muutakaan?

Olen liian vanha saamaan lisää lapsia ja adoptiolasta emme saa. Haluaisin silti taloon omiakin vauvoja lastenlasteni rinnalle.

Oletko täysin varma, että olet liian vanha? IVF-hoitoihin pääsee ulkomailla myös iäkkäämmät naiset. Sitten jää keinoksi vielä alkion adoptio ulkomailla tai kohdunvuokraus myös ulkomailla.

Eli siis nukun liian vähän, koska en osaa mennä illalla ajoissa nukkumaan. Olen iltavirkku ja minulla on hieman viivästynyt unijakso (siis sisäisen kelloni vuorokausirytmi on yli 24 tuntia), joten vaikka aamulla herätessäni olisin rättiväsynyt, iltaa kohti alan aina piristyä. Kun oikein yritän, pystyn menemään ajoissa nukkumaan ehkä viikon verran, sen jälkeen kukun taas pystyssä ihan liian myöhään. Myöhempään nukkuminenkaan ei onnistu, koska aamuisin on pakollisia menoja. Ja väsyneenä kiukuttaa ja harmittaa, enkä ole muutenkaan parhaimmillani.

siksi aikaa vuokralle isompaan asuntoon kunnes tulee mieleinen asunto myyntiin.

Pystyisikö sitä laajentamaan tai remontoimaan asuintiloja esim. kellariin tai ullakolle?

Pystyisikö sitä laajentamaan tai remontoimaan asuintiloja esim. kellariin tai ullakolle?

Tuloni ovat ihan kohtuulliset suhteessa siihen, että olen hoitovapaalla. Silti kaikki menee, enkä saa maksettua edellisen hoitovapaan aikana kertynyttä luottokorttilaskua, vaikka laskelmien mukaan sen pitäisi olla hyvinkin mahdollista. En mielestäni ostele kauheasti ylimääräistä, mutta jonnekin se raha aina tuntuu katoavan ja kuun lopussa ostan taas ruokaa luotolla samalla summalla kuin sitä olen alkukuusta lyhentänyt. Tuntuu ihan toivottomalta :(

Eli siis nukun liian vähän, koska en osaa mennä illalla ajoissa nukkumaan. Olen iltavirkku ja minulla on hieman viivästynyt unijakso (siis sisäisen kelloni vuorokausirytmi on yli 24 tuntia), joten vaikka aamulla herätessäni olisin rättiväsynyt, iltaa kohti alan aina piristyä. Kun oikein yritän, pystyn menemään ajoissa nukkumaan ehkä viikon verran, sen jälkeen kukun taas pystyssä ihan liian myöhään. Myöhempään nukkuminenkaan ei onnistu, koska aamuisin on pakollisia menoja. Ja väsyneenä kiukuttaa ja harmittaa, enkä ole muutenkaan parhaimmillani.

ainoa ratkaisu on se että pitää päästä aikaisemmin nukkumaan. Avun tähän saa tarvittaessa lääkäristä.

siksi aikaa vuokralle isompaan asuntoon kunnes tulee mieleinen asunto myyntiin.

Ainakin voisin alkaa pitää silmällä myös vuokra-asuntomarkkinoita. Riskinä tietysti, että vuokralle jumituttaisiin sitten vuosiksi, jos sopivaa asuntoa ei vaan kertakaikkiaan tulisi myyntiin :)