Mitähän ihmettä mä oon nyt miehen mielestä tehnyt??

sulle ap, ohjaa hänet juttelemaan ammatillaiselle

ja jos taas on joskus käynyt, niin käsittääkseni sille vaan on määrätty jotain nappeja - jotka ei mielestäni ole paraneet tilannetta ikinä, lisäksi ne lihottaa sitä, tekee potenssiongelmia jne.

Asioita kun pitäisi hoitaa jotenkin ratkaisukeskeisemmin mielestäni.

Sitten mies on suuttunut siitäkin, kun on kokenut että minä "en anna" hänen syödä jotain onnenpillereitä.

(Joita on myös käyttänyt alkoholin kanssa eli juominen ei ole jäänty silloin.)

ap

oletteko nuoria?

oletteko nuoria?

keski-ikäisiä, eli minkään sellaisen kypsymättömän kiukuttelun piikkiin tätä ei voi laittaa. Tai siis sitä tää ehkä itse asiassa on - vaikka mies on jo reilusti 4-kymppinen...

ap

Kuulostaa ihan naisen käytökseltä. Jos mies ei suostu puhumaan tai ratkomaan ongelmiaan niin mies pihalle.

hyökkäsi ennenkuin ehdit sanoa juomisesta.



Minä sanoisin etten missään nimessä halua olla vapaan ryyppäämisen tiellä. Muutto vaan muualle ja avioero niin saa juoda niin paljon kuin tahtoo.

Mun mielestä on outoa, että sä mietit, mitä olet miehen mielestä tehnyt väärin. Mies on SEKOPÄÄ josta sun pitää hankkiutua eroon. Ei ole ok olla lasten kanssa kännissä kotona. Tai tiuskia puolisolle muuten vaan.

miljoona kertaa olen sitä pähkinyt, mutta päättänyt kestää lasten takia, koska heillä kuitenkin kaikki hyvin eivätkä juuri tunnu kärsivät isin ailahtelusta. Jos olen lasten mielipidettä yrittänyt varovasti udella, olen huomannut että isi on todella tärkeä ja nuorin alkoi kerran itkeä kun jotenkin tulkitsi että olisi ylipäänsä olemassa mahdollisuus että ei asuttaisi kaikki yhdessä.



- meillä on kiva talo nyt, jossa ei olisi varaa kummallakaan yksin asua

- asumme kivalla álueella johon lapset kotiutuneet (ovat muuttaneet jo tarpeeksi, enää en halua ketään lapsista repiä taas "uuteen elämään"). Mulla vaan ei olisi samalta alueelta varaa ostaa yksin asuntoa.



- muutenkin olisi tietty taloudellisesti ja arjessa rankempaa - mies kuitenkin kyllä hoitaa oman osansa lasten kuskauksesta, kotihommistakin osin jne.



Mutta henkisesti vaan on välillä niin hankalaa ssen kanssa, ja olen välillä ihan hämmentynyt, sekaisin, hajalla, vaikka olen yrittänyt opetella itseni kovettamaan niin etten antaisi sen mielialojen vaikuttaa itseeni.



Mutta vaikea se on olla ja elää vaan niinkuin jotkut kämppikset.



ap

Pohdit ja märehdit sitä, miksi mies on suuttunut ja mitä olet tehnyt väärin ja et kyllä ota syytä niskaan miehen pahasta olosta jne.



Sen sijaan yhtään ei huoleta, että

1) Lapsesi ovat kännisen seurassa

2) He eivät itke eivätkä ole kauhuissaan eli ovat tottuneet siihen

3) He ovat todennäköisesti olleet kännisen kyydissä



Toivon, että päiväkodista on tehty ls-ilmo. Toivon sitä hartaasti. Et ole hyvä äiti lapsillesi,kun sallit heidän viettävän aikaa tuollaisen juopon kanssa. Ei se mies ole hyvä isä, vaikka ei vielä ole ajanut kuoliaaksi ketään lapsistasi eikä ilmeisesti naapurinkaan. Se on vain ajan kysymys.

Mun mielestä on outoa, että sä mietit, mitä olet miehen mielestä tehnyt väärin. Mies on SEKOPÄÄ josta sun pitää hankkiutua eroon. Ei ole ok olla lasten kanssa kännissä kotona. Tai tiuskia puolisolle muuten vaan.

kun se nyt niin dramaattisesti käyttäytyi ihan tyyliin kun olisi saanut mut kiinni pettämisestä tai jotain vastaavaa, että olisin tehnyt jotain vakavaa mikä hälle selvinnyt.

En kyllä tajua mitä olisi.

Mielenkiinnolla odotan, milloin se alkaa mulle puhumaan taas... meneekö monta päivää, selittääkö ikinä.

Jos vaikka joku väärinkäsitys??

ap

Et sinä voi sillä perusteella jatkaa avioliittoa että lapset ovat varmaankin tyytyväisiä!

Olet perheessänne ilmeisesti se ainut aikuinen joten voisit myös käyttäytyä sen mukaisesti ja jättää miehen.

Sen sijaan yhtään ei huoleta, että

1) Lapsesi ovat kännisen seurassa

2) He eivät itke eivätkä ole kauhuissaan eli ovat tottuneet siihen

3) He ovat todennäköisesti olleet kännisen kyydissä

mutta en voi uskoa että mies olisi ollut vielä kännissä kun haki lapset. Sitähän en saa koskaan tietää - hän ei kerro, suuttuu taatusti jos utelen. En usko että olisi ollut nyt niin tyhmä ja ottanut riskejä (matkaa tosin vain n. 500 metriä autolla) - liikaa pelissä silti.

(Tosin hän on kyllä joskus vuosia vuosia sitten ajanut kännissä kerran tai pari...)

Kotona oli myös täysi-iän kieppeillä olevat isosisarukset joten ihan yksin kännisen kanssa pienet lapset ei olleet.

Enkä mä nyt tiedä, onko mistään isosta kännistä kyse, vai vaan parista kaljasta. Mies kun makaa peiton alla tiukasti pimeässä. Viime viikolla sillä oli joku päänsärkykohtaus, että eihän tämä lasten silmissä siitä eroa.

Sitä vaan mietin, että JOS mies hakisi lapsia kännissä, huomaisko/tajuaisko ne edes mitään pv-kodissa? Sieltähän lapset pihalta napataan mukaan ja sanotaan pikaiset heipat tädille.

Pv-kodin silmissä mieheni on oikein kiva fiksu vastuullinen perheenisä joka enemmän vie ja tuo lapsia kuin minä (koska mulla pidempi työmatka ja työ ei niin joustava kuin miehen, josta voi vaikka lähteä kesken päivän kotiin "etätöihin" jos vähän v-tuttaa...).

Varmaan ne pitää minua jonain kylmänä ja kiireisenä, kun en ole niin sellainen "esittäjä" ulospäin kuin mies.

ap

Tulen kotiin töistä, kotimatkalla hain kirppikseltä tavarat pois. Oli sovittu että hän siis hakee lapset hoidosta.

Ulko-oven kahva jää käteen, joudun soittamaan ovikelloa pitkään, kukaan ei avaa sisäpuolelta.

Kuulen että lapsi yrittää avata muttei onnistu kun ei ole kahvaa.

Lopulta mies käy jotenkin tönäisemässä oven auki, painelee saman tien takaisin yläkertaan, tokaisee vain "haista paska". Yritän kysyä mikä nyt on, vastaus "sinä".

Kuulen äänestä että on juonut (mikä on tarina erikseen, että hällä ollut välillä tapana juoda liikaa ja nytkin piti tässä kuussa vähentää...)

Annan vähän rauhoittua, menen katsomaan makkariin missä hän makaa pimeässä. Yritän kysyä mitä on tapahtunut, saan vaan vastaukseksi että "sinä" ja "anna mun olla".

En käsitä nyt taas yhtään mikä sillä taas on - miten se voi yhtäkkiä alkaa mua syyttämään jostain, mitä ei suostu edes sanomaan mistä - ei mielestäni riitaa ei mitään nyt taustalla. Tulen ihan normaalisti kotiin töistä.

Mistä teitä heikkoälyisiä naisia oikein aina löytyy, jotka olette valmiita tekemään lapsia kelle tahansa luuseri-alkoholistille? Miksi ei kunnon mies kelpaa, vai ettekö saa sellaista?

Turha valittaa ja pähkäillä miksi "mies" haistattelee, kun on kerran alkkiksen itselleen kelpuuttanut "elämänkumppanikseen". Harmi vaan että lapsi saa kärsiä luuserivanhemmistaan ja turvattomasta lapsuudesta kännisen isän kanssa (toivottavasti sentää äiti ei juo).

minulla on juopoista sen verran pitkä kokemus, että voin melko suurella varmuudella sanoa mistä mies suuttui.

Hän lähetti sinulle kaksi viestiä, sinä et vastannut. Tästä vittumainen "mäkin sua"-viesti, sekä murjotus. Oikeastihan hän tarvitsi syyn juoda.

normaali ja tuttu kaava.

Sanot etteivät lapset kärsi ja huomaa - kyllä kuule kärsivät ja huomaavat, eivät vain näytä sitä (sekin hyvin tyypillistä alkoholistiperheissä, lapset eivät halua tuottaa lisähuolta).

Minäkin luulin (liian) pitkään, etteivät lapset huomaa ja kärsi. Eron jälkeen sitten tajusin ne realiteetit :( Jos olisin pystynyt arvioimana tilannetta realistisemmin jo aikaisemmin, olisin eronnut paljon aikaisemmin.

Jos et itsestäsi välitä niin pelasta edes lapsesi! Ja mieti hetkinen, kuinka paljon mietit ja murehdit tilannetta - ja kuinka paljon se vie energiaa, se kaikki on pois lapsiltasi.

yritin töistä lähtiessä soittaa ja kerrata vielä että tosiaan menen sinne kirppikselle ja jos hän hakee lapset (ja vie toisen harrastukseen kuten oli sovittu).

Hän ei vastaa.

Kohta tulee tekstiviesti "oon hakemassa lapsia".

Jonkun ajan päästä tulee viesti, että vanhempi vie nuoremman harrastukseen.

En ehdi vastailla viesteihin, kun ajan autoa ja sitten kauhealla kiireellä tyhjään kirppispöytää.

Ja sitten huomasin että seuraavaksi tullut viesti "joo ja niin mäki sua".

Aha.

ap

Miehelläsi on toinen nainen ja toi viesti "joo ja niin mäki sua" (rakastan) oli tarkoitettu hänelle, mutta miehesi laittoi vahingossa sinulle. Tajuttuaan mokansa hän säikähti ja päätti, että hyökkäys on paras puolustus.

kuinka paljon Suomessa on näitä naisia, jotka pitää ihan normaalina, et mies "pikkusen ryyppää" välillä! Ihan siis pelkässä sivulauseessa todetaan, että mis oli kännissä, ihan kuin se ei olisi mikään iso juttu.

Mulla on sen verran korkea itseni arvostus sekä rakkaus lapseeni, että tuollaine ukko lentäis pihalle alta aikayksikön.

Tän jälkeen juopon kanssa olevat aloittavat mielessään puolustelut, "kuinka hyvä mies hän muuten on ja lapsenkin kanssa leikkii usein ja halii mua iltasin" ym paskaa. Kai se totuus vaan niin kovaa kirpasee.

En jaksa uskoa että lapset eivät huomaisi mitään erikoista isänsä käytöksessä tai teidän parisuhteessa. Lapset ovat erittäin herkkiä reagoimaan pieniinkin perheen ilmatilamuutoksiin. Jos teillä on ollut alkuviikosta kaikki suht ok ja nyt mökötetään, ei lapset voi olla sitä huomaamatta. Lapset ovat uskollisia vanhemmilleen eivätkä halua pettää isäänsä tai aiheuttaa lisää huolta. Siksi päällisin puolin vielä näyttää etteivät kärsi. Ja mikä muu voi olla reaktio siihen kuin suru ja itku ja hätä, jos vihjailet poismuutosta. Aikuisena sitten alkoholistiperheen lapset kärsivät moninaisista ongelmista.



Yritä siis saada miehesi jonnekin hoitoon edes arviokäynnille ja googlaa itse netistä tietoa alkoholismista ja alkoholistin läheisistä. Voit myös itse mennä al-anon ryhmään tai varata ja päihdepoliklinikalta josta apua saa myös omaiset.

Mä en oikeesti tiedä, onko hän oikeassa enemmän kuin minä, että mä olenkin niin ärsyttävä ja paha kuin hän kokee.

Mutta mitä mä sitten teen??

ap

Kaikella kunnioituksella, ap, mielestäni sinä tarvitset terapia-apua, vaikka vain pari tuntia juttelemassa siitä, miksi etsit itsestäsi vikaa, tai miksi mietit olitko sinä oikeassa vai et, tai miksi haluat pitää miehen tyytyväisenä, miksi pelkäät konfliktia hänen kanssan?

Sinä ET ole VASTUUSSA miehen tunteista!

Minusta tuntuu, että hänen ei edes tarvitse käyttäytyä asiallisesti, koska sinä loppupelissä otat kuitenkin vastuun hänen käytöksestään, selität asian parhaimmin päin jne.

Anna hänen keskenään kärsiä oman käytöksensä seuraukset ja anna hänen myös ottaa vastuu OMISTA TUNTEISTAAN. Älä lähde selittelelmään ja ymmärtämään häntä loputtomiin.

Jos hän ei halua parantua masennuksestaan/alkoholismistaan, niin sitten sinun pitää miettiä, miten voitte jatkaa yhteiselämäänne.

Tiedän, että tosi monet miehet ottavat harva se ilta alkoholia. Ja sitä pidetään normaalina. Eri asia on sitten se, haluaako sellaisen miehen omaan elämäänsä. Tervettä alkoholin käyttöä se ei kuitenkaan ole.

Ota henkistä etäisyyttä mieheesi, eli lopeta vatvominen, hän saa olla sulle vihainen; se viha kertoo kuitenkin vain hänestä, ei susta. JOkainen on vastuussa omista tunteistaan.

minulla on juopoista sen verran pitkä kokemus, että voin melko suurella varmuudella sanoa mistä mies suuttui. Hän lähetti sinulle kaksi viestiä, sinä et vastannut. Tästä vittumainen "mäkin sua"-viesti, sekä murjotus. Oikeastihan hän tarvitsi syyn juoda.

käytös / äänensävy jne. kyllä kieli siitä, mutta yleensä tuon jälkeen myös haju kyllä on makkarissa sen mukainen, mutta nyt ei ollut. Enkä löytänyt mitään kuitteja / tyhjiä pulloja tms.

Mä en oikeesti tiedä, onko hän oikeassa enemmän kuin minä, että mä olenkin niin ärsyttävä ja paha kuin hän kokee.

Mutta mitä mä sitten teen??

ap

Anteeksi vaan, mutta kyllä ne lapset huomaa ja toivoisi, että tilannem muuttuisi. Ei ole kivaa, kun isä on kotona pahalla tuulella ja saa varoa sanomisiaan ja silti se keksii jostain syyn juoda. Ja vanhempana sitä kyllä on katkera, että miksi ei lähdetty aikaisemmin pois siitä helvetistä.

Ai niin, ja jos et mitään kuitteja ja pulloja löytänyt, niin ei se mitään todista. Alkoholisti on ovela salaamaan juomisiaan ja sitä, miten paljon on juonut.

Ja et ole yhtäkkiä muuttunut pahaksi ja rasittavaksi. Mies vaan kokee niin omassa sairaassa mielessään, kun yrittää keksiä jotain "oikeutusta" juomiselleen. Paska vaimo, ei vastaa viesteihin, ei onnistunut se tai tämä töissä... Syitä aina riittää, miksi korkata pullo.

Nimi. alkoholistin lapsi.

että mies on juovuksissa arkipäivänä kello 17 ja vielä ollessaan lasten kanssa keskenään.

Miten maailmassa vielä riittää näin ymmärtämättömiä naisia, ettei käsitä miehelle viinan olevan se kaikkein tärkein.

Vaimon syytä se tietenkin on, kun mies ei voi (vielä) juoda aivan täysipäiväisesti.

Aloittajan(kin) elämä helpottuu kummasti, kun pääsee juoposta sitten aikanaan eroon.

Mutta kun se on muuten NIIIN IHANA... tietenkin.

ja on terapiassa käytyään nimenomaan myöntänyt hakeneensa riidoista syytä juomiselle, eli tuollainen marttyyrikäytös oli vain tapa saada tekosyy alkoholin käyttöön.



Lapset kärsivät. Anoppi ei halunnut myöntää miehensä alkoholismia, ja miehellä on ollut tosi vaikeat välit vanhempiinsa, käytännössä on ottanut etäisyyttä ja on ollut itse sellainen ylipärjäävä ihminen. Lapsuus olisi ollut varmasti parempi, jos äiti olisi voinut myöntää itselleen, että lapset kärsivät, ja osoittanut tekevänsä edes jotain lastenkin eteen.



Elintaso heilläkin on ollut aina hyvä, ja appi työssäkäyvä. Mutta lapset voivat silti kärsiä.



Ero ei välttämättä ole ainoa vaihtoehto, mutta ainakin voisi lakata teeskentelemästä, että tuollainen alkoholinkäyttö on normaalia, ja vaikkapa vaatia, että mies menee hoitoon. Ja lakata syyllistämästä itseään, ja lepyttelemästä miestä.