Lue keskustelun säännöt.
Siis mitä ihmeen kotitöitä teillä työssäkäyvillä niin hirveästi on,
31.01.2013 |
että kaikki vapaa-aika menee niihin?
En oikeasti voi ymmärtää. Mua ei kotityöt rasita mitenkään, en juurikaan ajattele, että niihin menisi paljon aikaa.
Kerran viikossa teen isot ruokaostokset, pari kertaa viikon aikana täydennän pikkukaupasta tuoretavarat. Ei kohtuuton nakki.
Viikonloppuna voi tehdä enemmän ruokaa ja syödä niitä alkuviikosta, ja kauanko nyt jonkun pastan ja salaatin tai keiton tekemiseen menee, puoli tuntia? Sinä aikana kun vesi kiehuu, kuorii perunat ja pilkkoo muut kilkkeet, kypsymisen aikana kattaa pöydän ja laittaa ne ruuanvalmistuksen tiskit koneeseen.
Ruuan jälkeen tiskit koneeseen, pöydät pyyhitään, tavarat kaappeihin, viisi minuuttia.
Tunget pyykit koneeseen ja käynnistät sen, 3 minuuttia, ripustat kuivumaan viisi minuuttia ja viikkailet kuivat kaappiin toiset viisi minuuttia. Pyykkiä ei tarvitse joka päivä jynssätä, eikä joka riepua silittääkään.
Tavarat laitetaan paikolleen käytön jälkeen, pienikin lapsi osaa kerätä lelut koreihin.
Kerran pari viikossa voi imuroida tuulikaapin, eteisen ja keittiön, tähänkään ei kymmentä minuuttia enempää kulu. Ohi mennen vessassa käynnin jälkeen pyöräyttää sillä harjalla pahimmat paskat pois pöntöstä, rätillä lavuaari ja taso puhtaaksi, taas meni aikaa sen kolme minuuttia.
Viikonloppuna koko porukka siivoaa paremmin, mutta yhdessä tekemällä ja kun koti on koko ajan perussiivossa, tähänkään ei koko päivää mene.
Vie vähän menneessään ja tuo tullessaan, eikai joka tavaran siirtelyä tarvitse mieltää niin kamalan rasittavaksi kotityöksi. Miksi kaikkea pitää niin suorittamalla suorittaa. Onko se kauheaa kotityön tekemistä, että sisään tullessaan oikoo tuulikaapissa kengät riviin ja laittaa lasten tumput ja hatut koreihin? Aikaa menee minuutti.
Mukulat kuskaa itse likapyykkinsä pyykkikaappiin, kolme vuotiaskin osaa laittaa vaalean vaaleaan koriin ja tummat tummiin.
Lehdet ja muut roskapostit lukemisen jälkeen koriin, kerran viikossa korin tyhjennys ja kauppamatkalla paperinkeräykseen.
Kun tavarat on paikoillaan, on siistin näköistä, aikaa ei mene asioiden etsimiseen eikä toisaalta varsinaiset siivouspäivät kulu paikkojen järjestelemiseen. Aikaa kuluu tismalleen yhtä paljon laittaa se tavara pöydälle tai sohvankulmalle kuin nostaa suoraan kaappiin paikoilleen.
Illalla kun lapset menee nukkumaan, nopeasti silmäilee, että romut on paikoillaan, katsoo ehkä aamun vaatteet valmiiksi, käynnistää sen valmiiksi täytetyn astianpusukoneen päälle.
Aamulla on puhtaat tiskit, aikaa sen tyhjentämiseen ei kenelläkään voi viittä minuuttia pidempään mennä. Sen jälkeen kone on koko päivän valmiina vastaanottamaan likaisia astioita, eikä ne jää tiskipöydälle pyörimään. Illalla tuikkaa taas kerran koneen päälle.
Lumityöt ja koiranlenkittämiset voi ottaa liikuntana, vähän reippailua ja raitista ilmaa.
Mihinkään näistä töistä, varsinkaan kun kaikkia yllämainituista ei tarvitse tehdä joka päivä, ei kenelläkään voi kulua kohtuuttoman paljon aikaa. Etenkin, kun se mieskin voi tehdä jotain ja lapsiltakin voi vaatia osaansa.
Aivan hyvin ehtii olla lasten kanssa, kuskata niitä harrastuksiin, käydä omassa harrastuksessa, auttaa läksyissä, hoitaa Helmi/Wilma-viestit, pitää yllä sosiaalisia suhteita, jne. Ja se ”oma-aika” sitten, lapset nukkumaan 20-21, niin ongelmitta itselle jää aikaa pari tuntia. Jos kuudelta täytyy herätä ja 22.30 menee nukkumaan, pitäisi kaiken järjen mukaan työnantajallekin jäädä energiaa annettavaksi.
Mikä tässä kuviossa on niin raskasta, että äidit on niiin kamalan uupuneita, osittainen työaika ehdoton, tai mieluusti kotiin jääminen, että tulee kotityöt varmasti tehdyksi?
Kommentit (94)
4 lasta.
Viikonloppusin on myös harrastuksia ja joka kuukausi on ainakin puolet viikonlopuista jollain kisamatkaa.
5 sänkyä tarttee vaihtaa silti puhtaisiin vaatteisiin vaikka työssä käydään.
Tarhalta tulee samat sottaset vaatteet, kotona voisi olla pari päivää likasilla lempivaatteilla..
Harrastusvaatteet tarttee pestä ja hoitaa.
Viikolla menee 4 iltaa lapsien harrastuksiin.
Minulla ei ole varsinaisia siivouspäiviä. Eilen imuroin ja tänään pesen lattiat. :) Ruuanteko ei ole kummosta, olen kokki ja keittelen kerralla kattilallisen pottuja. Siitä riittää pariksi päiväksi.
Lapsi saattaa hakea joskus kaupalta kauppalistan kanssa ostoksia. Ja laittaa kattilaan valmiiksi veteen laitetut perunat kiehumaan.
6 henkeä tekee niin paljon pyykkiä että on vaan ihan pakko pestävä päivittäin, tai ne kerääntyy kylppäriin.
Kyllä meilläkin alle 1- vuotias nostaa leluja lelukoppaansa muttei se paljoa auta jos töitten jälkeen tarttee tehdä ja mennä. Laittaa porukka vaatteisiin että viedään osa harrastuksiin ja tullaan kotiin kolaamaan lumet, toivoen että taapero malttaa sen hetken pysyä tyytyväisenä. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me valitsimme sillä, että mikä lasta kiinostaa eikä mitä vanhempi haluaa tehdä...
ihan lasten toiveitten mukaisesti.
Kerro nyt meille se ongelmasi niin hoidetaan se porukalla pois. Jokuhan sinua nyt hiertää. Ei ole normaalia tuollainen jankkaus.Kirjoitin vain kaksi viestiä :O Kuten sanoin, en ole ap.
mutta tuo lasten harrastuksissa mukana oleminen/siitä ärsyyntyminen on sinulle nyt jotenkin Iso Juttu. Miksi?
Ja melko kiihkeäkin!
Ap ei ole kommentoinut vielä kertaakaan, joten tuo lasten harrastuksiinkuskaamisväittely ei ole minun aikaansaamaani.
Tottahan lasten kanssa olemiseen kuluu ja kuuluukin kuulua aikaa ja samoin harrastuskuskarin homma syö leijonan osan arjesta. Mutta eihän nämä ole mitään kotitöitä.
Pääpointti aloituksessani oli siis se, että kummastelin, miten niihin tiskeihin ja pyykkeihin ja siivoamiseen voi todella kulua joka arkipäivä niin jumalattoman paljon aikaa, ettei sitä meinaa jäädä lainkaan lapsille tai juuri tuohon harrastuksiin kuskaamiseen ja läksyjen auttamiseen, yhdessä oloon tai vaikka itse lehden lukemiseen.
Tottahan munkin arki-illat on täynnä ja lyhyitä, mutta kyllä ne täyttyy ennemminkin lapsista, heidän tarpeisiin vastaamisesta, heidän kanssaan olemisesta ja kuskaamisesta kuin mistään kotitöistä. Siis oikeastiko te jynssäätte niitä kotejanne uuvuksiin asti niin, että lapsille ei meinaa juurikaan jäädä aikaa työssäkäynnin ohella.
Ap:n tarkoitus ei ollut kehuskella organisointitaidoillaan tai besserwisseroidä muutenkaan vaan vilpittömästi ihmetellä, että mitä ihmettä te joka ikinen päivä oikein luuttuatte.
Siivouksenkin olen ulkoistanut siivousfirmalle.
Mutta. Arki-illat jäävät hirveän lyhyiksi, kun kotiin pääsee viiden-kuuden aikaan, ja lapset täytyy pistää nukkumaan jo kahdeksalta että jaksaisivat aamulla herätä.
Raskasta siinä on se ajanpuute ja riittämättömyyden tunne.
Nytkin kun on menossa täirumba, monta tuntia kuluu hiusten skannauksessa per ilta, se on jostain muusta pois. En millään ehdi tehdä kaikkea sitä mitä olisi hyvå tehdä, kuten harrastaa liikuntaa. Kyllä mä haluaisin että iltaisin ehtisi tehdä muutakin kuin pakolliset asiat, että olisi väljyyttä enemmän. Että aina ei olisi niin aikataulutettua.
Ja kaikenlainen muukin vie aikaa kuin kotityöt, esimerkiksi synttärilahjojen hankkiminen lapsen ystäville - olen kyllä onnellinen, että lapsi on niin suosittu kaveri että kutsuja on harva se viikko synttäreille, mutta välillä menee iltoja siihen kun suhaa kaupassa hankkimassa joko urheiluvälineitä liikuntatunneille, uudet kausivaatteet tai just nää lahjat yms. pakolliset hankinnat. Aina on jotain ja kalenterista on vaikea löytää aikaa omien ystävien tapaamiseen.
Mutta pääpiirteittäin arki on kuitenkin mukavaa ja onhan se hienoa, että on mahdollisuus tehdä kaikkea, on koti mitä laittaa ja siivota, rahaa ostaa ruokaa mitä laittaa ja varaa tehdä silloin tällöin kauppareissujakin. Kurjempaa olisi, jos aikaa olisi liikaa eikä olisi mielikuvitusta keksiä mitä sillä tekisi - pitäisi kipata vaan kaljaa kuppilassa tai katsoa televisiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päivästä 8 h töihin (ehkä ylitöitäkin) ja siihen lasket mukaan kulkemiset tarhaan, työpaikalle, tarhaan ja kotiin. Niin siinä oli vuorokauden osuus vain työhön kuluvaan aikaan. Loppu on mitä saat vapaalle ja siihen menee ne koneiden ja ruuanlaittoon menee.
Minä en päivittäin lattioita luuttua, mutta päivittäin on pakko laittaa pyykkiä ja muuta ettei hommat kasaannut.
Jos työmatkoineen menee 9,5 h ja nukun 8 h niin se on 17,5 h niin jäljelle jää 6,5 h perheen kanssa. Siitä tunti menee ruokailuun ja ruuanlaittoon. 2,5 h harrastuksiin (matkoineen) niin siinä on 3 h jäljellä. Lapset menee minua aikaisemmin nukkumaan. Seitsemän jälkeen ja olen itse hereellä n. tunnin siitä kun lapset nukkuu.
Täyttelen pesukoneita ja ne pyörittää minkä ehtii.
Kyllä tässä on vähän kiirus. Puhumattakaan jos joskus tykkää sukulaisia ja ystäviä nähdä ja jää pari tuntia päivästä heidän kanssa vaan juttelemiseen, se kaikki aika on pois ja hommaa jää rästiin. Yhtään vähempää ei tekemistä silloin ole..
puhui vain askareiden suorittamisesta, eihän se olekaan aikaa vievää eikä raskasta, ne ovat jopa sellaista "terapeuttista" puuhastelua, ihan mukavaa ja tunti päivässä niihin riittää mainiosti.
Mutta: monelle äitiys/isyys on muutakin kuin sopan keitto ja tiskit. Moni puuhailee lastensa kanssa, lohduttaa surullista lasta, pitää kuumeista koko päivän kainalossaan, vie puistoon, opettaa pottatouhuja ja pukemisia, askarteluja ja vahtii leikkejä. Opettaa luistelemaan, hiihtämään jne. Juttelee lapsen kanssa maailman asioista, kuuntelee lasta, lukee iltasatuja, isompana on mukana läksyjen teossa. Vievät lapsia muumolaan, tutustuvat myös lasten kavereihin, ottavat kavereita kylään/ yökylään jne jne jne. Tähän sitten meneekin vähän enempi kuin tunti päivässä ja välillä on myös uuvuttavia vaiheita perheen/ lapsien kehityksessä. On syksyjä kun vuoronperään perhe sairastaa, voi tarhassa/koulussa tulla kaveriongelmia tms. Lapsia myös tuppaa pelottamaan maailman asiat, kasvaminen isoksi, kuolema ym ym.Silloin ei äiti välttämättä aina jaksa niin energisenä lähteä spinningiin ja Stockalle ja laittautua nätiksi seksiä varten ja ajatella työnantajan parasta joka päivä. Mutta hyvä kun näitä energisiä tipuja, kuten ap.
Vai mitä se mielestäsi on? Työtä? Jotain ylimääräistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me valitsimme sillä, että mikä lasta kiinostaa eikä mitä vanhempi haluaa tehdä...
ihan lasten toiveitten mukaisesti.
Kerro nyt meille se ongelmasi niin hoidetaan se porukalla pois. Jokuhan sinua nyt hiertää. Ei ole normaalia tuollainen jankkaus.Kirjoitin vain kaksi viestiä :O Kuten sanoin, en ole ap.
että tänne kirjoittaa useita eri ihmisiä. Ne luulee että kaikki samaa mieltä oletvat ovat sama henkilö
Jos siis on normaali työssäkäyvä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sitä kun teettee yhdessä PERHEEN kesken asioita johon kaikki osallistuu samaan aikaan.
meidän perheessa tehdään molempia asioita.
Miksi tämä on sinulle niin kova juttu?
Jos käytte kummatkin töissä niin ette varmasti tee noita kaikkia samana päivänä.
Se ei ole aikaa lasten kanssa. Aika lasten kanssa tarkoittaa sitä että kun olette lasten kanssa yhdessä ja teette yhdessä asioita. Ei sitä että lapsi on jossain harrastuksissa.Voisitte kokeilla oikeasti olla itse niitten lasten kanssa.
mikset ole yhdessä siellä lapsen harrastuksessa JA tee jotain niitten kanssa? Mihin se sinun aikasi menee, kerrohan nyt. Jotainhan tuossa kuviossa on pielessä ja selkeästikin sinulla on paha mieli asiasta.
Mutta minun tietääkseni soittotunnille ei haluta vanhempia mukaan, eikä ilmaisutaidon kerhoon, joten minä en ainakaan harrasta lapsen kanssa. Ja kulkeekin sinne ihan itse.
et tee asioita lapsen kanssa.Ihmettelenpä,jos joku tekee. Soittoharrastus on aika itsenäistä. Teen kyllä muita asoita, vietän aikaa lapsen kanssa, autan läksyissä ym.
Se on koulutöiden tekemistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei ole aikaa lasten kanssa. Aika lasten kanssa tarkoittaa sitä että kun olette lasten kanssa yhdessä ja teette yhdessä asioita. Ei sitä että lapsi on jossain harrastuksissa.Voisitte kokeilla oikeasti olla itse niitten lasten kanssa.
mikset ole yhdessä siellä lapsen harrastuksessa JA tee jotain niitten kanssa? Mihin se sinun aikasi menee, kerrohan nyt. Jotainhan tuossa kuviossa on pielessä ja selkeästikin sinulla on paha mieli asiasta.
Mutta minun tietääkseni soittotunnille ei haluta vanhempia mukaan, eikä ilmaisutaidon kerhoon, joten minä en ainakaan harrasta lapsen kanssa. Ja kulkeekin sinne ihan itse.
no sitten olette varmaan valinneet ihan sopivan harrastuksen
Vierailija - 31.01.13 03:29 (ID 16371634)
tietyissä lajeissa vaan vaaditaan sitä aikuisen läsnäoloa ja varusteiden huoltoa enemmän, joten tietenkään niihin ei kannata lähteä mukaan jos aikuisella ei ole halua siihen. Jokainen perhe tekee omat valintansa. Noihin tiettyihin lajeihin ei edes kaivata toimintaan mukaan aikuisia, joilla on koko ajan lerssi otsassa.
Me valitsimme sillä, että mikä lasta kiinostaa eikä mitä vanhempi haluaa tehdä...
Eihän lapset päätää sitäkään mitä ruokaa ne syö tai mitä koulua käy. Se ei ole heidän asiansa päättää.
"normaalin elämän normaali eläjä" palaa vastaamaan. Ihan normia on, (kuten myös pikku kotiaskareetkin ovat).
VÄlillä se normi on silti uuvuttavaa suurimmalle osalle ihmisistä, myös minulle. Sanotaanko, että en ole superjaksavainen, kuten esim. ap ja sinä, vaan semmoinen tavallinen pulliainen. Kuitenkin, melko hyvin taidan jaksaa, kun emme kukaan perheenjäsen toistaiseksi tarvitse mitään psyykelääkkeitä (vrt. miljoona suomalaista, eli 20% populastamme tarvitsee), avioliittomme on hyvässä jamassa ja kotikaan mikään paskaläjä ole. Kuitenkin, suoraan sanottuna, en jaksa harrastaa, pitää itseäni hehkeänä ja osa-aikainen työkin on välillä upea mahdollisuus säästää enemmän aikaa tuohon "normaaliin elämään".
puhui vain askareiden suorittamisesta, eihän se olekaan aikaa vievää eikä raskasta, ne ovat jopa sellaista "terapeuttista" puuhastelua, ihan mukavaa ja tunti päivässä niihin riittää mainiosti.
Mutta: monelle äitiys/isyys on muutakin kuin sopan keitto ja tiskit. Moni puuhailee lastensa kanssa, lohduttaa surullista lasta, pitää kuumeista koko päivän kainalossaan, vie puistoon, opettaa pottatouhuja ja pukemisia, askarteluja ja vahtii leikkejä. Opettaa luistelemaan, hiihtämään jne. Juttelee lapsen kanssa maailman asioista, kuuntelee lasta, lukee iltasatuja, isompana on mukana läksyjen teossa. Vievät lapsia muumolaan, tutustuvat myös lasten kavereihin, ottavat kavereita kylään/ yökylään jne jne jne. Tähän sitten meneekin vähän enempi kuin tunti päivässä ja välillä on myös uuvuttavia vaiheita perheen/ lapsien kehityksessä. On syksyjä kun vuoronperään perhe sairastaa, voi tarhassa/koulussa tulla kaveriongelmia tms. Lapsia myös tuppaa pelottamaan maailman asiat, kasvaminen isoksi, kuolema ym ym.
Silloin ei äiti välttämättä aina jaksa niin energisenä lähteä spinningiin ja Stockalle ja laittautua nätiksi seksiä varten ja ajatella työnantajan parasta joka päivä. Mutta hyvä kun näitä energisiä tipuja, kuten ap.