Miksi ne hiukset pitää leikata lyhyiksi, kun on joku 40v?

[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 09:26"]

Niin jokainen tekee sitten itselleen ihan mitä haluaa ja miltä miltä itsestä tuntuu välittämättä siitä mitä mieltä toinen(puoliso) on. 

- otan tatuoinnin koska itse haluan,vaikka puolisoni vastustaa niitä koska se on minun oma asiani mitä kehollani teen

-otan poski lävärin koska se ei kuulu muille

- leikkautan keesin ja värjään punaiseksi koska se on mun tukka ja saan näyttää miltä itse haluan.

- leikkaan alakerran poslariksi/pidän majavan koska se on mun alapää ja ei muilla ole siihen mitään sanomista

- pidän just niitä vaatteita mitkä mun mielestä on kauniita vaikka toisten mielestä olisivatkin rumia-mitä se muille kuuluu millaisissa liikun

Miltä tämä oikeasti kuulostaa? Vähän kärjistettynä- mutta pointtini kai tuli selväksi.Toisen huomioonottaminen ei ole mielestäni huono asia ollenkaan. Ei kukaan ole minkään yksittäisen ruumiinosan kanssa naimisissa, kokonaisuus ratkaisee, mutta näillä asoilla voi sen verran radikaalisti muuttaa omaa ulkoista habitusta että MINUN mielestäni pitää voida ottaa toisen mielipide huomioon, ihan parisuhteen tyytyväisyyden ja onnellisuuden vuoksi- molempien.

[/quote]

Lähtökohtaisesti jokainen kai valitsee ulkoiseen habitukseensa omaa persoonaansa sopivat asiat. On hyvin kyseenalaista muuttaa niitä toisen mielipiteen perusteella. Minä ainakin loukkaantuisin, jos mies antaisi ymmärtää, etten saa leikata tietynlaisia hiuksia tai käyttää tiettyjä vaatteita, koska ne eivät miellytä häntä. En liioin koskaan yrittäisi kieltää miestä ottamasta lävistyksiä, tatuointeja, leikkaamasta irokeesia jne., jos hän sellaista haluaisi.

Sitten voi tietysti miettiä, onko toisen persoona sellainen, että se sopii omaan arvomaailmaani, mutta ei sitä parisuhdetta sillä harmonisoida, että toinen sitten kieltää nämä piirteet itsestään.

Tässähän tarkoitetaankin sitä että entä jos muutoksia tulee kesken parisuhteen? Sehän on ihan eriasia jos on ollut lyhyt tukkainen ja tatuoitu jo ennen kuin on lyöty kamat yhteen-silloin tietää mitä ollaan ottamassa. Ei monikaan sulata sitäkään että persoonallisuus muutenkaan muuttuu ainakaan rajusti, silloinhan puhutaan eri ihmisestä.

Kyllä,persoonallisuus pitää hyväksyä ja siihen kuuluvat ulkoiset ominaisuudet,siinä olet oikeassa.Siihenhän parisuhteen syntyminen perustuukin. Mutta nyt puhutaan muutoksista keskellä elämää. Jos minun mieheni persoonallisuus ja sen ilmentymät muuttuisivat yhtäkkiä kun hän täyttää 50, en kyllä takaa että hyväksyisin(riippuu tietenkin että mitä sieltä tulee).

Äitini täyttää 50v ja hänellä on lyhyet hiukset, tyylikkäästi leikattu ja näyttää todella hyvältä. Sopivat äidilleni erinomaisesti, kuin nenä päähän! :) Äiti on tosi kaunis, ja ihan luonnollisen kaunis, ei ole eläessään ikinä, koskaan, milloinkaan käyttänyt meikkiä ;)

  Mulla itsellä taas on ollut ala-asteelta asti lyhyet hiukset. Mulla on todella paksut hiukset, joten helpompaa on pitää lyhyenä hiukset kuin pitkänä, varsinkin kesällä! :)

 Se, että ap sinulle ei sovi lyhyet hiukset, ei tarkoita, etteikö muille voisi sopia :)

No ihan siksi, että olen nähnyt paljon niitä yli 40v joilla etenkin katva ohutta hiirenhäntää ja yleensä vielä vaalennuksista ohentunut.

Ja siksi, että alaspäin valuva hiuslinja korostaa myös alaspäin valuvia piirteitä.

Ja siksi, että moni pitkähiuksinen näyttää väkinäisesti yrittävän roikkua nuoruudessa kiinni; on kukkakoristeet hiuksissa, lisäkkeitä klipseillä ja vaatteissakin röyhelöä ja blingblingiä.

En sano etteikö pidemmätkin hiukset voisi jollekin yli 40-50v sopiakin, mutta silloin se vaatii kyllä selkeälinjaisia piirteitä ja hyviä omia värjeä, joita meillä suomalaisilla (paitsi suomenruotsalaisille) ei usienkaan satu olemaan.

Aika aikaansa kutakin....

Mun on kyllä tähän pakko lisätä se fakta, että kampaaja lyhentää joka kerta liikaa vaikka kuinka yritän sanoa, että älä kyni mitään miesmäistä tukkaa ! Haluaisin jättää pituutta niskaan ja sivuille, että väri kiiltäisi kivasti, mutta aina ollaan ohentamassa ja tekemässä tukihiusta yms.

Käyn kampaajalla 5 viikon välein ottamassa värin, ja olen alkanut varata ajan vain värille, koska jos otan värin ja leikkauksen, niin joka kerta lähtee liikaa. Nyt olen käynyt jo 2 kertaa värjäyksessä ilman leikkausta, kun ennen joulua innostui taas ohentamaan ihan liikaa.

Pakko kohta opetella itse värjäämään kaksoisvärjäys, kun kampaaja ei usko eikä muista mitä haluan. Ja moni muu kampaaja sortuu samaan.

Kuulostipa nuorekkaalta ja ei tätimäiseltä, kun neuvottiin, että pitkät hiukset voi pitää nutturalla, että saa samalla kiristettyä poskia. Vau, pääasia, että on pitkät hiukset. Ja ne on miesten mieleen ; )

[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 09:38"]Mutta nyt puhutaan muutoksista keskellä elämää. Jos minun mieheni persoonallisuus ja sen ilmentymät muuttuisivat yhtäkkiä kun hän täyttää 50, en kyllä takaa että hyväksyisin(riippuu tietenkin että mitä sieltä tulee).

[/quote]

Mutta jos persoonallisuus muuttuu niin, että tuollaiset radikaalit muutokset tuntuvat ihmisestä omilta, niin mikä ratkaisu on kieltää se muutos itsessään parisuhteen pelastamiseksi? Kuka haluaa tukahduttaa persoonansa, että parisuhde säilyisi? Haluaisitko tosiaan, että puolisosi tukahduttaisi oman persoonansa sinun takiasi, koska se on muuttunut sellaiseksi, että et ehkä hyväksy sitä?

Kommentistasi saa käsityksen, että jos ihminen muuttuu, hänen pitäisi kuitenkin esittää pysyneensä ennallaan, ettei vain parisuhde kärsi.

Mulla pitkä tukka, välillä kuiva kuin katajapehko, ja ruma, jos en laita, joten kieputtelen joka pesun jälkeen ohuilla hiuslenkeillä pieniksi sykkyröiksi päähän ja kuivattelen luonnollisella tavalla, eli annan yön olla, sit aamulla auki ja harjaan siistiks, ehkä nostan päälaelle osan tai kokonaan (se kampaus sopii minulle, mies on näin sanonut).

Mieheni on esittänyt toiveensa, että pitäisin hiukseni pitkinä, koska hän on tykännyt niistä sellaisina aina. Ikää meillä on n. 60v. Tahdon olla miehelleni mieliksi ja hoitaa hiuksiani, joista hän pitää ja minä myös, ja muiden pitämisillä ei ole sitten niin väliä, vaikka katsoisivatkin hiukan säälittävästi minua harmaantuvaa vanhusta!!!

Kampaajalla en ole käynyt noin 30 vuoteen!!! Siis tukka kasvaa sellaisena kuin on, kaikkine kakshaaraisine ja harmaine suortuvineen, ja puolisoni jopa ARVOSTAA niitä harmaita, tai oikeasti valkoisia, suortuvia pörröpäässäni!!!

En koskaan katso mitenkään halveksuen kenenkään muun hiuksia. Ikää on jo sen verran, ettei tällaiset asiat ole minulle arvostuksen mittareita! Jokaisella on Luojan luomat hiukset ja niin on hyvä, ja ohuitakin hiuksia voi leikata kauniisti, vaikka aivan lyhyiksi, laitella, värjätä, LISÄTÄ lisäkkeillä yms,, miten itse kukin tahtoo ja voi. Tai antaa olla sellaisenaan ja pitää helppohoitoisena.

Kukin tyylillään ja niin on paras!

On todella hieno asia, että jokainen oleme yksilöitä ja erilaisia!!! En viihtyisi, jos olisimme kaikki saman kaltaisia ja näköisiä klooneja!!!

[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 09:44"]

Kuulostipa nuorekkaalta ja ei tätimäiseltä, kun neuvottiin, että pitkät hiukset voi pitää nutturalla, että saa samalla kiristettyä poskia. Vau, pääasia, että on pitkät hiukset. Ja ne on miesten mieleen ; )

[/quote]

Eiköhän se ollut sarkasmia?

Mutta nuttura on kesällä kätevä, usein kätevämpi kuin ne niskassa hiostavat lyhyet hiukset.

Mä kasvatin pitkät hiukset vasta 48v:nä:) Mulla on upeat paksut kerroksittain leikatut punertavat hiukset - nyt siis lapaluiden väliin:) Ja permanentin otan kerran vuodessa koska hiuslaatu on niin raskas että laskeutuu muuten liikaa päätämyöten. Jostain syystä tuo permanentti pysyy hiuksissa kuin tauti ja joka toinen vuosi se tehdäänkin vain tyveen.

Kai ne on tuon yhden mainitsemat "farrah" hiukset sitten - vain tyylikkäämpi versio:D Ja kauneinta minussa:D

[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 09:48"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 09:44"]

Kuulostipa nuorekkaalta ja ei tätimäiseltä, kun neuvottiin, että pitkät hiukset voi pitää nutturalla, että saa samalla kiristettyä poskia. Vau, pääasia, että on pitkät hiukset. Ja ne on miesten mieleen ; )

[/quote]

Eiköhän se ollut sarkasmia?

Mutta nuttura on kesällä kätevä, usein kätevämpi kuin ne niskassa hiostavat lyhyet hiukset.

[/quote]

Nutturasta ei sitä tätimäisyyttä voi nykyään päätellä, mulla on teini, jonka lempikampaus on nuttura, eikä ole kaveripiirissään ainut.

http://is13.snstatic.fi/img/978/1288502442497.jpeg

http://www.makeupdesigner.fi/aikuisenhm%20ennen.jpg

http://www.nettisanomat.com/2012/12/27/PC260012d20121226saaborgstromsiistixm400ccs.JPG

Tässä minun mielestäni niin hyvät esimerkit 50v naisista keille ihan lyhyet hiukset eivät sovi.Vanhentaa ihan älyttömästi ja tuo KAIKKI ihon virheet tapetille. Varsinkin tuota meteorologin ratkaisua olen ihmetellyt.

Näyttäkää minulle kuva 50vuotiaasta naisesta jolle poikatukka sopii, niin perun puheeni.Siis luomu kuva tavallisesta suomalaisesta naisesta, ei mitään botox tyyppiä tai photoshopattua kuvaa.

24

[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 09:40"]

No ihan siksi, että olen nähnyt paljon niitä yli 40v joilla etenkin katva ohutta hiirenhäntää ja yleensä vielä vaalennuksista ohentunut.

Ja siksi, että alaspäin valuva hiuslinja korostaa myös alaspäin valuvia piirteitä.

Ja siksi, että moni pitkähiuksinen näyttää väkinäisesti yrittävän roikkua nuoruudessa kiinni; on kukkakoristeet hiuksissa, lisäkkeitä klipseillä ja vaatteissakin röyhelöä ja blingblingiä.

En sano etteikö pidemmätkin hiukset voisi jollekin yli 40-50v sopiakin, mutta silloin se vaatii kyllä selkeälinjaisia piirteitä ja hyviä omia värjeä, joita meillä suomalaisilla (paitsi suomenruotsalaisille) ei usienkaan satu olemaan.

Aika aikaansa kutakin....

[/quote]

No huh huh mitä rasistista juttua sä kehtaat kirjoittaa. Suomenruotsalaiset on ihan samaa porukkaa kuin suomenkielisetkin, eri äidinkieli vain. Uskomatonta, että tuollaista rotuoppia voi vielä levittää.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 09:45"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 09:38"]Mutta nyt puhutaan muutoksista keskellä elämää. Jos minun mieheni persoonallisuus ja sen ilmentymät muuttuisivat yhtäkkiä kun hän täyttää 50, en kyllä takaa että hyväksyisin(riippuu tietenkin että mitä sieltä tulee).

[/quote]

Mutta jos persoonallisuus muuttuu niin, että tuollaiset radikaalit muutokset tuntuvat ihmisestä omilta, niin mikä ratkaisu on kieltää se muutos itsessään parisuhteen pelastamiseksi? Kuka haluaa tukahduttaa persoonansa, että parisuhde säilyisi? Haluaisitko tosiaan, että puolisosi tukahduttaisi oman persoonansa sinun takiasi, koska se on muuttunut sellaiseksi, että et ehkä hyväksy sitä?

Kommentistasi saa käsityksen, että jos ihminen muuttuu, hänen pitäisi kuitenkin esittää pysyneensä ennallaan, ettei vain parisuhde kärsi.

[/quote]

Jos toisen persoonallisuus muuttuu,niin kyllä siinä on parisuhdekin muutoksessa ja silloin asioita pitää punnita eri kantilta, hieman karvoja syvemmältä. Nyt liikutaan syvemmillä vesillä, kuin hiukset. 

Mutta sinä olet sitä mieltä että saa tehdä mitä haluaa eikä tarvi toisen hyväksyntää ja toinsen valinnat tulee hyväksyä ja se sallittakoon sinulle ja minä olen eri mieltä ja sekin sallittakoon sitten minulle. Ei tässä sen kummempaa. Kiitos asiallisesta keskustelusta. tämä oli hyvin virkistävää, ja kenties kumpikin saimme uusia näkökulmia aiheeseen. Ainakin sen että asioista- kaikista maan ja taivaan välillä -voidaan olla eri mieltä, eikä siltikään tarvitse ruveta heittämään lokaa niskaan niinkuin joskus tällä palstalla käy. Hyvää päivän jatkoa, postun nyt muihin puuhiin. Käyn vielä myöhemmin lukemassa loput kommentit.

En jaksa sanoa tähän aiheeseen kaikkea mitä haluaisin, koska se lienee tällä foorumilla turhaa, mutta oikeasti. Pitkät hiukset naisen kruunu? Mille vuosisadalle jotkut ovat oikein jumiutuneet? Ja tahtoisivat toisetkin vetää sinne. Taidan jättää väliin. 

[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 09:59"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 09:45"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 09:38"]Mutta nyt puhutaan muutoksista keskellä elämää. Jos minun mieheni persoonallisuus ja sen ilmentymät muuttuisivat yhtäkkiä kun hän täyttää 50, en kyllä takaa että hyväksyisin(riippuu tietenkin että mitä sieltä tulee).

[/quote]

Mutta jos persoonallisuus muuttuu niin, että tuollaiset radikaalit muutokset tuntuvat ihmisestä omilta, niin mikä ratkaisu on kieltää se muutos itsessään parisuhteen pelastamiseksi? Kuka haluaa tukahduttaa persoonansa, että parisuhde säilyisi? Haluaisitko tosiaan, että puolisosi tukahduttaisi oman persoonansa sinun takiasi, koska se on muuttunut sellaiseksi, että et ehkä hyväksy sitä?

Kommentistasi saa käsityksen, että jos ihminen muuttuu, hänen pitäisi kuitenkin esittää pysyneensä ennallaan, ettei vain parisuhde kärsi.

[/quote]

Jos toisen persoonallisuus muuttuu,niin kyllä siinä on parisuhdekin muutoksessa ja silloin asioita pitää punnita eri kantilta, hieman karvoja syvemmältä. Nyt liikutaan syvemmillä vesillä, kuin hiukset. 

Mutta sinä olet sitä mieltä että saa tehdä mitä haluaa eikä tarvi toisen hyväksyntää ja toinsen valinnat tulee hyväksyä ja se sallittakoon sinulle ja minä olen eri mieltä ja sekin sallittakoon sitten minulle. Ei tässä sen kummempaa. Kiitos asiallisesta keskustelusta. tämä oli hyvin virkistävää, ja kenties kumpikin saimme uusia näkökulmia aiheeseen. Ainakin sen että asioista- kaikista maan ja taivaan välillä -voidaan olla eri mieltä, eikä siltikään tarvitse ruveta heittämään lokaa niskaan niinkuin joskus tällä palstalla käy. Hyvää päivän jatkoa, postun nyt muihin puuhiin. Käyn vielä myöhemmin lukemassa loput kommentit.

[/quote]

Näinhän se menee, ollaan yhtä mieltä siitä, että ollaan eri mieltä.

Nimenomaan parisuhde on muutoksessa, jos persoonallisuus muuttuu. Yleensä ihmiset muuttuvat, joskus samaan suuntaan, joskus eri suuntiin. Joskus voi löytyä yhteinen sävel, vaikka muututtaisiinkin eri suuntiin. Mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos ja minusta on vahingollista yrittää takertua siihen, mitä on ollut. Siksipä minusta myös toisen rajoittaminen oman muuttuneen persoonansa ilmaisussa on myös vahingollista, siinähän vain pidettäisiin yllä kulissia.

Minusta turhaan kuvaat sen oman tahdon toteuttamisen tuossa niin negatiiviseksi. Minun mielestäni oman persoonan suhteen pitääkin olla itsekäs ja muista piittaamaton, ei se ole kompromissi, jossa otetaan muiden käsitykset huomioon. Se on sitä, mitä ihminen itse on.

Minulla on vuosikymmenten kokemus siitä, että yritetään olla sitä, mitä muut odottavat, kun se ei kuitenkaa ole totta. Elämäni suurin oivallus on ollut tajuta, että minun on opittava tuntemaan kuka ja mikä minä olen, ja vain minulla on äänioikeus siihen. Tämä sisältää sen, että näytän ulkoisestikin siltä kuka ja mikä olen, ja luultavasti se näyttää kymmenen vuoden kuluttua erilaiselta kuin nyt ja kyllä, minun läheisteni on vain hyväksyttävä se. Minä hyväksyn heiltä sen saman. Voin sanoa mielipiteeni toisen hiuksista tai pukeutumisesta, jos hän sellaista pyytää, mutta ikinä en ajattelisi, että olisi minun asiani hyväksyä tai olla hyväksymättä sitä.

Sitten vielä saivartelijoille: tässä on kyse eri asiasta kuin siinä, että otetaan pukeutumisessa huomioon esimerkiksi tilaisuus, mihin osallistutaan.

Leikkasin lyhyeksi 13-vuotiaana ja lyhyenä aion myös pitää. Mulla on paksut mutta piikkisuorat hiukset, jotka pitkinä valuu tiukasti päätä myöten. Permanenttiakin on tullut koitettua, mutta se on ihan typerän näköinen kun hiukset kasvaa niin nopeasti ja juurikasvu on sitten ihan piikkisuoraa.

Mun mielestä auki olevat pitkät hiukset ei sovi juuri kenellekään yli 50-vuotiaalle. Ja jos hiukset on kiinni, niin vaikutelma on pitkälti sama kuin lyhyillä hiuksilla (esim. kasvojen iho tulee esiin)

Minun mielestäni nykyään on ihailtavan paljon kaikenlaisia hiuspituuksia ja -malleja kaikenikäisillä naisilla. Eli jokainen saa pitää hiuksensa sellaisena kuin haluaa. Hirveä helpotus minulle, koska pitkän aikaa kauhulla pelkäsin vuosien kertymistä ja sitä, että jossakin vaiheessa ympäristön paineesta minunkin olisi siirryttävä lyhyempään hiusmalliin. Asenteet ovat muuttuneet tässä asiassa onneksi paljon parissakymmenessä vuodessa.

En henk.koht tykkää niistä vanhojen naisten takapuoleen asti ulottuvista palmikoista. Omani ovat aika tavalliset keskipitkät hiukset, jotka ylensä pidän kiinni (työn vuoksi tärkeää). Kasvonpiirteeni, päänmuotoni ja hiusrajani ovat sellaiset, että saan parhaiten piilotettua epäkohdat ja korostettua hyviä laittamalla pitkät hiukset tietyllä tavalla.

Täytyy sanoa, että monilla Etelä-Euroopan ja vaikka Jenkkilän rouvilla on kyllä ilmasto puolellaan, oli kyse sitten pitkästä farrah-tukasta tai lyhyemmästä mallista. On meillä naisilla täällä Pohjolassa aika taikatemppu näyttää hyvältä syksyllä ja talvella, kun pakkanen pakottaa puristamaan hiukset pipon alle, viima, räntä ja vesisade pyrkivät tuhoamaan kaiken sen, mitä vaivalla peilin edessä on kasvoille ja hiuksille tehty.

Siltikin näkyy kauniita pitkiä ja kauniita lyhyitä hiuksia. Aivan upeaa!

Muualla maailmassa ei tunnetusti tuule tai sada, eikä tule hikikään.

Hiukseni ovat ohentuneet vuosien myötä. Parempi tuuhean näköinen lyhyt tukka kuin ohut hiirenhäntä. Mä tosin leikkasin hiukseni lyhyiksi jo kolmekymppisenä kun tykkäsin, että pitkä tukka on tiellä lasten kanssa touhutessa.