Lue keskustelun säännöt.
Törkein tapa, jolla jouduit / olit joutua toisten ilmaiseksi palvelusväeksi?
21.01.2013 |
Aihe tuli mieleen tuosta ketjusta, jossa ap miehineen oli pyytänyt lapsenvahdeiksi tuttaviaan, jotka olivat sattumalta lähdössä samaan lomakohteeseen. Aika törkeä yritys, mielestäni.
Itse sain kerran kutsun mieheni tädin luokse sukujuhliin. Se oli seurustelumme alkuaikoja, olin muistaakseni 28 tmv. Ei olisi tehnyt kovin paljon mieli lähteä, koska olin kerran tuon tädin kanssa ollut samoissa hautajaisissa, en ollut koskaan jutellut hänen kanssaan eikä hän vaikuttanut kiinnostavalta ihmiseltä minun näkökulmastani. Hän ei ole erityisen läheinen miehelleni eikä tämän vanhemmillekaan, jotka hekin tapaavat tätä henkilöä vain muutaman kerran vuosikymmenessä. Muut kutsun saaneet sukulaisetkin olivat suvun kaukaisempaa haaraa, suurinta osaa en ollut koskaan tavannut. No lähdin kuitenkin mukaan kohteliaisuudesta, kun kerran oli kutsuttu.
Kun pääsimme perille, tämä noin 60-vuotias ihminen tervehti muita tulijoita. Minulle hän sanoi heti ovesta sisään astuttuani: "Minulla on sinulle keittiössä muutama homma". Ei turhia tervehtimisiä ja sen sellaista. Siinähän sitten seisoin kyökissä pilkkomassa salaattia ja, vahtimassa paistia ja järjestelemässä tarjoiluja. Pääsin myös tarjoilemaan juhlaväelle. Hädin tuskin ehdin itse istahtaa syömään. Eikä puhettakaan, että _miesystävääni_ olisi pyydetty auttamaan, vaikka hänen sukunsa tilaisuus olikin kyseessä.
Nielin osani, koska paikalla oli paljon ikäihmisiä, jotka harvoin pääsivät toisiaan tapaamaan, enkä halunnut aiheuttaa heille mielipahaa. Päätin kuitenkin, että siihen taloon en enää "kutsuttuna juhlavieraana" toista kertaa mene. Olisi edes etukäteen pyytänyt apuani, niin olisin tiennyt pukeutuakin hieman käytännöllisemmin. Surkuhupaisinta on, että olen todella surkea keittiössä ja tarjoilijana. Miehenikin on noissa hommissa paljon lahjakkaampi. Selvisin kunnialla, mutta kovaa yrittämistä se vaati!
Kommentit (330)
paljon käsitöitä ja ollessani työttömänä 90-luvulla tein itselleni ja hyvälle ystävälleni erikoiset kirjoneulepuserot.
Tästä innostuneena useampikin puolituttu tuli kysymään, teenkö hänellekin samanlaisen, kun on niin hieno, suurin osa tarjoutui maksamaankin (peräti). Kun sanoin mitä langat maksaa niin suurin osa perääntyi oitis. Tekopalkasta kysyi enää muutama mutta heilläkin loppui juttu siihen kun kysyin, paljonko itse tahtoisivat viikon työstä, 12 tuntia päivässä :)
Olen vieläkin tyytyväinen itseeni tästä, koska olen yleensä se avulias aatu joka ei osaa sanoa ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs ystäväni ehdotti kimppalahjaa eräälle henkilölle ja pyysi minua ostamaan sen. Lupasi maksaa juhlissa oman osuutensa ja kun juhlat sitten olivatkin niin tämä ystäväni olikin lähtenyt laivalle. Ei edes ilmoittanut siitä minulle.
Eräs ystäväni ehdotti kimppalahjaa eräälle henkilölle ja pyysi minua ostamaan sen. Lupasi maksaa juhlissa oman osuutensa ja kun juhlat sitten olivatkin niin tämä ystäväni olikin lähtenyt laivalle. Ei edes ilmoittanut siitä minulle.
Eräs ystäväni ehdotti kimppalahjaa eräälle henkilölle ja pyysi minua ostamaan sen. Lupasi maksaa juhlissa oman osuutensa ja kun juhlat sitten olivatkin niin tämä ystäväni olikin lähtenyt laivalle. Ei edes ilmoittanut siitä minulle.
Ehtisitkö vahtia noita pikku hetken... Neljä tuntia menee helposti.
Ei enää nähdä kuin kaupungilla, en mene niille ja mulla on aina kiire. Ei oo aikaa. Pyytäisi edes etukäteen.
Kummitytön voisin kuulemma ottaa yökylään kerran kaksi viikonlopuksi. Kun se on niin hankala lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin on käytetty hyväks tämän yhden perheen toimesta useamman kerran, mutta yksi on yli muiden. Vieläkin olen niin vihainen tästä etten kovinkaan paljoa ole tekemisissä heidän kanssaan. Mieheni veli meni muutama vuosi sitten naimisiin. Häämatkalle lähdettiin luonnollisesti pariksi viikkoa Bulgariaan. Pariskunnalla kaksi lasta, toinen on koulussa ja toinen päiväkoti-ikäinen. Tämä koululainen sitten ilmestyi meille ensimmäisenä päivänä kun vanhempansa olivat matkaan lähteneet. Ihmetttelin tätä hieman kun ei ollut mitään sovittu. Lapsi siihen vain tuumasi että: Äiti käski mun tulla tänne aina koulun jälkeen hoitoon kun oot kuitenkin kotona.
Mitä siinä sitten teet?!
Lapsen äiti ei luonnollisestikkaan ollut kysynyt minua hoitajaksi. Anopille oli kuitenkin valehdellut hoidon olevan järjestetty. Minä olin kuulemma luvannut hoitaa tyttöä joka päivä koulun jälkeen. Anoppi oli hommattu hoitamaan lapsia klo:18 eteenpäin.
Vanhemmat palasivat aikanaan lomaltansa mutta eivät sanallakaan selittäneet toimintaansa. Epämääräistä muminaa kuului siitä "kuinka kuitenkin on kotona". Olin siis kotiäitinä tuolloin. Että tällasta täällä.
Kerran päädyin keittiötyövoimaksi läheisen ihmisen häihin hyvin samalla tavalla yllätten kuin joku täällä: edellisenä päivänä selvisi, että ruoat oli kyllä tehty, mutta ketään ei ollut mietitty laittamaan niitä esille, täydentämään pöytiä, keräämään astioita... Teimme mieheni kanssa kaksi vuorokautta töitä hääpaikalla, jota piti sekä valmistella ennen juhlaa että siivota sen jälkeen. Meillä oli tärkeitä ja etukäteisvalmistautumista vaativia tehtäviä myös varsinaisessa juhlassa.
En ole viettänyt yksiäkään ystävien häitä, joissa en olisi ollut samalla töissä tai esiintymässä. Kaiken huippu oli, kun eräissä häissä sulhasen ystävät revittiin pöydästä keräämään muiden vieraiden kahvikuppeja ja hoitamaan keittiörumbaa koko muun hääväen jatkaessa mukavaa seurustelua. Tämä täysin varoittamatta ja yllättäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tuli jo opiskelun alkuaikoina pyyntöjä, että voisinko kääntää esim. firmojen nettisivuja englanniksi (tuttuni on töissä eräässä firmassa ja hänen kauttaan sain yhteydenottoja, usein ihan fiksuja). Yksi tyyppi kuitenkin halusi käännökset laajoista nettisivuista, joiden aihe oli täysin tuntematon minulle (liittyi erään eläimen fysiologiaan). Tämä olisi vielä pitänyt kääntää todella nopealla aikataululla. Kun kysyin "budjetista", hän vain naurahti ja sanoi, että enkös ole opiskelija? Minulle ei siis tarvisi ilmeisesti maksaa....
Opiskeluaikoina myös useat ystävät ovat pyytäneet pieniä palveluksia oikolukijana tms. Toisinaan teen ihan mielelläni ja saan korvauksen (joko rahana tai esim. muuttoapuna, ruokana...) ihan pyytämättäkin. Kerran kuitenkin yksi ystävä pyysi lukemaan englanniksi kirjoitetun opinnäytetyönsä. Siinä ei kuulemma paljoa olisi virheitä, kunhan nyt katsoisi vähän päälisin puolin. Sivuja työssä oli n. 50 ja aikaa 1,5 päivää. Sanoin tekeväni parhaani, mutta laatua tuskin oli odotettavissa näin nopealla aikataululla. Työ oli täynnä virheitä (verbit väärässä muodossa, kirjoitusvirheet, viittausvirheet yms.) ja käytin korjaamiseen hirveästi aikaa - löysin jopa faktavirheitä. Kun olin palauttanut korjatun työn, en saanut edes kiitosta, "ystävä" vain valitti täysistä aikatauluistaan (ihan kuin itselläni ei olisi ollut muuta tekemistä). Jännä sinänsä, että kahden vuoden hiljaiselon jälkeen ystävä jatkoi hiljaiseloaan heti tarkistuksen jälkeen. Facebookissakin kiitti valmistuttuaan poikaystäväänsä, äitiään, haastatteluissa auttanutta ystäväänsä ja jopa jotain kaveriaan, joka oli ollut ostamassa hänen kanssaan uutta läppäriä. Että se siitä, mitä turhaan minua kiittelemään...
joka pitää vain valjastaa sopivaan käyttöön. Yksi ystävyys perustui tähän niin kauan kuin asuimme lähekkäin. Kun muutin kauemmas yhteydenpito ystäväni puolelta päättyi kuin seinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein sillä perustaloushallintojuttuja (laskutusta ja kirjanpitoa) mutta järjestö oli aika pieni, joten se oli sellaista hyvin simppeliä. Minulla ei ole talousalan koulutusta.
Osallistuin kerran eräälle kurssille, joka kesti useamman viikonlopun. Kerran juttelin lounastauolla erään naisen kanssa työstäni ja mainitsin, että työhöni kuuluu myös taloushallintoa. Samalla kurssilla oleva mies kiinnostui tästä, ja kysäisi osaisnko auttaa hänen kiinteistöhuoltajakurssinsa lopputyössä, jossa piti tehdä jotain asunto-osakeyhtiön tilinpäätökseen liittyvää juttua. Sanoin, että valitettavasti en sillä en tosiaankaan osaa.
Samana kurssipäivänä tämä mies kysyi tarvinko kyytiä kotiin (oli ihan kamala pakkanen), ja otin kiitollisena tarjouksen vastaan. Sanotaan tässä vaiheessa, että hän asui samalla suunnalla kuin minä, eli hän ei ajanut takiani mitään mutkia.
Parin viikon päästä hän soitti minulle ja pyysi apua kurssityöhönsä. Sanoin, etten oikein tiedä kun en oikeastaan tiedä sellaisista asioista mitään. Hän vetosi antamaansa autokyytiin (sanoi jotain tyyliin, että minähän heitin silloinkin sut kotiin). Lopulta myönnyin "katsomaan" sitä tehtävää.
Se pikkutehtävä sisälsi noin 50 erilaista tehtävää, ja mulla meni niihin aikaa monta iltaa. Soittelin miehelle pari kertaa ja sanoin,etten osaa tehdä tätä. Lopulta sain mielestäni (googlen avulla) ihan järkeenkäyvät tulokset ja lähetin tehtävän miehelle. Hän aikoi itse vielä tarkistaa tehtävät. Kurssilla oli siis opetettu taloyhtiön hallintoon liittyvät asiat, joten miehen olisi kuulunut osata ne.
Pari kuukautta myöhemmin hän soitti ja valitti, ettei ollut päässyt tehtävää läpi, koska laskemani tehtävät olivat väärin ja että olin epäpätevä.
Hämmennyin todella paljon ja taisin vielä pyytää anteeksikin:D Olin silloin tosi nuori ja mies minua huomattavasti vanhempi.
ennen kuin esikoiseni aloittaisi koulun. Lapseni oli ilmoittautunut lähikouluun kuten naapurin tyttökin. Meillä kuitenkin suunnitelmat muuttuivat ja muutimme kesän aikana paikkakunnalta. Naapurimme kun kuuli muuttoaikeistamme hän tuli huutaen ja itkien haukkumaan meidät; Kuinka vastuuttomia olimme emmekä yhtään ajatelleet miten heidän tyttönsä koulunaloitus nyt järjestyisi. He olivat meidän mitään tietämättä suunnitelleet , että tyttäreni menisi JOKA aamu hakemaan oikeaan aikaan heidän tyttären. Tytöt kulkisivat sitten yhdessä bussipysäkille ja kouluun. Iltapäivät tytöt olisivat olleet luonnollisesti meillä, koska olin kotiäiti.
Järkytyin heidän suunnitelmistaan ja olin onnellinen , että päästiin pian pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen päättänyt minäkin luopua kokonaa. Meillä on ollut tapana kerätä yli kymmenen kaverin kesken kimppalahja kun jollain on tasavuosisynttärit. Olen useamman kerran ollut kerääjänä ja hoitanut myös lahjan hankinnan.
Kun monelle on ollut niin ylivoimaista toimittaa osuuttaan etukäteen tai tililleni, olen laittanut omistani heidän puolestaan kun ovat ilmoittaneet tulevansa mukaan. Kuten arvaatte, olen monesti jäänyt tappiolle.
Ihan pienestä en ole hermostunut mutta viimeksi tuli niin kalliiksi, että enää en kerää. Osallistun, jos joku muu kerää mutta jos ei kukaan sitä tee, hommaan oman lahjan minulta ja mieheltäni. Ikävä maku jää suuhun kun ei huomautus riitä - en viitsi asiasta alkaa jankkaamaan mutta opikseni ota.
Ilman mitään ennakkoilmoitusta tai pyyntöä naapuri saattoi tyrkätä lapsensa meille hoitoon ja hävitä jonnekin määrittelemättömäksi ajaksi. Joskus (alle kouluikäiset) lapset olivat vaan keskenään oven takana soittamassa ovikelloa eikä ketään aikuisia näkynyt missään, kotona ei ketään eikä kukaan vastannut puhelimeen, lapset eivät tienneet myöskään minne äiti oli mennyt. Ei mitään tietoa missä vanhemmat ovat tai milloin lapset haetaan. Meitä asui silloin niin monta kimppakämpässä, että käytännössä mihin tahansa vuorokaudenaikaan aina joku oli kotona joten meihin oli helppo "luottaa".
Ei niitä sinne rappukäytäväänkään voinut keskenään jättää, joten siinä sitten sumplittiin omat menot. Välillä jäi seuraavan päivän tenttiin lukematta. Välillä kiva ilta kylään kutsutun kaverin kanssa tai treffit muuttuikin naapurin lasten kanssa leikkimiseksi. Oikein mitään suunnitelmia koko illalle ei voinut tehdä, kun ei tiennyt koska lapsista pääsee eroon...mitään leluja tai kunnon tilaa lasten kanssa leikkimiseen meillä ei tietenkään ollut eikä kellään mitään kunnon kokemusta lasten kanssa olemisesta. Välillä ne sitten pistivätkin tavaroita hajalle.
Muuten naapuri kyllä hoiti lapsiaan todella hyvin, joten ei oikein lastensuojeluilmoitustakaan viitsinyt tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nää tarinat on ihan mahtavia. naurattaa ja raivostuttaa samanaikaisesti.
Kymmeniä ihmisiä, seurakuntatalon suurkeittiössä ruuan valmistaminen. Ilman korvausta tietenkin.
meillä on kanssa suvussa näitä "hyväksikäyttäjiä",löytyy ihan sisaruksistakin.Veljen lapsen ristiäisiin mentiin(siskon kanssa) ja aika viimetipassa mentiin,siinä ihmeteltiin et kun eivät oo tehny viel mitää valmiiksi,käytii kattomassa keittiössä ja meille kerrottiin et mistä mitäkin löytyy(ristiäiset oli seurakunnan omistamassa paikassa,eli viras paikka),veli vaimonsa kera oli papin kanssa odottoamassa ristiäisten alkamista,eli taas kerran oli oletus että siskot tekee kaiken,niinhän me tehtiin,veljen vaimo ei käyny kertaakaam keittiössä edes kattomassa mitään..Tää lähes sana on tapahtunu toisen veljen lapsen ristiäisissä,vaimo vielä kiukutteli kovasti veljellemme,että hän haluaa jo kotiin,hän on ihan poikki,niin ne vaan ottivat ja lähtivät,me jäätiin hölmöinä kattoo et ,ei voi olla totta,siellä me sitte kerättii tarjoomiset,siivottii,tiskattiin..paikassa oli seuraavana päivänä tilaisuus,eli sse oli pakko saada siistiksi..näit oli paljon!Ennen mä olin niin kiltti,et tein hölmönä kaiken.En enää kyllä tekis!
Miten ihmeessä suostutte tuollaiseen kohteluun, itse en suostuisi.
Juhlapäivänä minä ja kaveri A puolisoinemme oltiin hyvissä ajoin laittamassa paikkoja kuntoon. Kaveri B tuli juhlapaikalle varttia ennen ensimmäisiä vieraita huomauttelemaan mm. että lahjapöydällä voisi olla pöytäliina, pöytiin voisi laittaa tuikkukynttilät ja olisi kiva jos ulkona olisi piharoihut.
Talkoilla tehtyjen ruokien tarjoilun, kahvin keittämisen ja muun sellaisen hoiti hommaan palkattu tuttu. Meidän synttärisankarien ja puolisoiden oli sitten tarkoitus illalla huolehtia että koko ajan on tarjolla boolia, muita juomia ja sipsejä sun muuta pikkusuolaista. Minä ja kaveri A sekoitimme pari ensimmäistä boolisatsia. Kaveri B joi boolia omien kavereidensa kanssa ja sammui lopulta narikkaan. Seuraavana päivänä minä ja kaveri A puolisoinemme siivosimme paikan, kaveri B ei päässyt krapuloissaan sängystä ylös.
Juhlien jälkeen tasattiin kuluja. Kaveri B oli sitä mieltä että maksaa kolmanneksen juomalaskusta, ei muuta. Hän oli sentään tehnyt vadillisen kinkku-makaronisalaattia. Minulle ja kaveri A:lle olisi jäänyt maksettavaksi pizzat, lihapullat, vihersalaatit, kakut, kahvit, juhlapaikan vuokra, tarjoilijan palkka... Suurin osa B:n osuudesta saatiin maksatettua, lopulta.
Seuraavien tasavuosisynttäreide alla B kyseli, että kai taas pidetään juhlat. Ei pidetty.
älkää antako itsellenne tapahtua tuollaisia asioita. Opetelkaa puhumaan ja sanomaan selvästi ei käy. Poistukaa paikalta.
Jatkuvasti tulee jotain käännöspyymtöjä - ilman maksua tietenkin. Kerran yksi sukulaiseni oli luvannut jollekin puolitutulle että käännän tämän tuttavan firman esitteet! Ilmaiseksi toki. Kiitin tarjouspyynnöstä ja laitoin paluutekstarilla tarjouksen työstä. Sukulainen ei koskaan palannut asiaan.
Yksi miehen kaveri soitti mulle kerran - ei koskaan soita, ja pyysi apua työhakemuksessa. Kyse olikin siitä, että työnhakuprosessiin kuului englanninkielinen osuus, jota kaveri ei osannut tehdä, ja minun olisi pitänyt hänen tunnuksillaan mennä kotoa käsin tekemään työnäyte loppuun!! Hommaan olisi mennyt tunteja helposti ja muutenkin pyyntö oli mielestäni täysin moraaliton. Kieltäydyin kiireisiin vedoten.
Onhan näitä, ja pieniä juttuja voin tehdäkin ja neuvoa tarvittaessa, mutta tuntikausien tai päivien hommat ilmaiseksi puoliutuille ei oikein innosta, kun ihan on oma elantokin ansaittavana.