Vierailija

Aihe tuli mieleen tuosta ketjusta, jossa ap miehineen oli pyytänyt lapsenvahdeiksi tuttaviaan, jotka olivat sattumalta lähdössä samaan lomakohteeseen. Aika törkeä yritys, mielestäni.



Itse sain kerran kutsun mieheni tädin luokse sukujuhliin. Se oli seurustelumme alkuaikoja, olin muistaakseni 28 tmv. Ei olisi tehnyt kovin paljon mieli lähteä, koska olin kerran tuon tädin kanssa ollut samoissa hautajaisissa, en ollut koskaan jutellut hänen kanssaan eikä hän vaikuttanut kiinnostavalta ihmiseltä minun näkökulmastani. Hän ei ole erityisen läheinen miehelleni eikä tämän vanhemmillekaan, jotka hekin tapaavat tätä henkilöä vain muutaman kerran vuosikymmenessä. Muut kutsun saaneet sukulaisetkin olivat suvun kaukaisempaa haaraa, suurinta osaa en ollut koskaan tavannut. No lähdin kuitenkin mukaan kohteliaisuudesta, kun kerran oli kutsuttu.



Kun pääsimme perille, tämä noin 60-vuotias ihminen tervehti muita tulijoita. Minulle hän sanoi heti ovesta sisään astuttuani: "Minulla on sinulle keittiössä muutama homma". Ei turhia tervehtimisiä ja sen sellaista. Siinähän sitten seisoin kyökissä pilkkomassa salaattia ja, vahtimassa paistia ja järjestelemässä tarjoiluja. Pääsin myös tarjoilemaan juhlaväelle. Hädin tuskin ehdin itse istahtaa syömään. Eikä puhettakaan, että _miesystävääni_ olisi pyydetty auttamaan, vaikka hänen sukunsa tilaisuus olikin kyseessä.



Nielin osani, koska paikalla oli paljon ikäihmisiä, jotka harvoin pääsivät toisiaan tapaamaan, enkä halunnut aiheuttaa heille mielipahaa. Päätin kuitenkin, että siihen taloon en enää "kutsuttuna juhlavieraana" toista kertaa mene. Olisi edes etukäteen pyytänyt apuani, niin olisin tiennyt pukeutuakin hieman käytännöllisemmin. Surkuhupaisinta on, että olen todella surkea keittiössä ja tarjoilijana. Miehenikin on noissa hommissa paljon lahjakkaampi. Selvisin kunnialla, mutta kovaa yrittämistä se vaati!

Sivut

Kommentit (327)

täysin vastaavalla tavalla mieheni sukukekkereihin piikomaan, salakavalasti ja ennakkoon kysymättä. Taitaa olla ihan Varsinais-Suomalainen tapa, ei meillä Itä-Suomessa ;)



Tässä nyt asumassani kerrostalossa on mummeli, joka yrittää sälyttää pihakukkiensa hoitoa minulle. Meillä on siis ihan huoltoyhtiö, joka huolehtii pihoista, tällä mummolla on oma kukkapenkki, muttei voimia ja kuntoa sen ylläpitoon.



Kaveripiirissä oli kundi, joka yritti aina maksattaa kaikki menot ja oli milloin vailla autokyytiä ja muuttoapua. Pyysi esim. ostamaan keikkaliput samalla, kun ostaa itselleen ja ei sitten maksanut lippuaan. Saattoipa sanoa, että sinähän maksoit sen jo. Ei tarvinen sanoa, etten tuota piilo-passivis-aggressiivista siipelijää enää tapaile.

Lainaus:


Tässä nyt asumassani kerrostalossa on mummeli, joka yrittää sälyttää pihakukkiensa hoitoa minulle. Meillä on siis ihan huoltoyhtiö, joka huolehtii pihoista, tällä mummolla on oma kukkapenkki, muttei voimia ja kuntoa sen ylläpitoon.




Tästä tuli paha mieli. Jos vanhempi ihminen ei jaksa kukkapenkkin ylläpitoa ja kuitenkin saa siitä iloa, niin olisko se iso asia, että nuoremmat ihmiset sitten hoitaisi hänelle sitä - naapuriapuna.



En itse ole mikään viherpeukalo, mutta kyllä sen vartin päivässä jaksaisin lähimmäisen eteen tehdä.



Onneksi meidän taloyhtiössä naapurit ymmärtää ja auttaa. Ihania ihmisiä kaikki. Jopa mummotkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Asuessani ensimmäisessä asunnossani, ovinaapurissa asui "herttainen" mummeli, joka nakitti minua milloin mihinkin hommaan. Tuli soittamaan ovikelloa ja jos erehdyin avaamaan, niin en enää osannut kieltäytyä, milloin hieroin saunan päälle kipeitä hartioita, leikkasin varpaankynsiä tai autoin silmätippojen laittamisessa..



Kerran menin opiskelukaverille tekemään yhteistä opinnäytetyötä kun päädyinkin kaupungille etsimään kertakäyttöastioita sunmuita koristuksia hänen tyttärensä syntymäpäiville.



Ja kun kummipoikani täytti vuosia, hänen äitinsä pyysi minulta leivonta-apua. No halusin auttaa ja menin ihan mielelläni, mutta sinut haettiin sinne puolen tunnin varoitusajalla puolenpäivänmaissa "No terve, oletkos valmiina tulen kohta hakemaan" ja palautettiin kotiin iltakymmenen jälkeen. Kauppalistaa tai mitään ei ollut suunnitellut vamiiksi vaan oletti kaupassa minun tietävän mitä tarjoillaan ja mitä pitää ostaa. Loppujen lopuksi minä raadoin hänen keittiössään leipomassa kakkua ja piirakkaa peltitolkulla kun hänelle tuli "sattumalta" vieraita kylään, joita sitten kestitsi olohuoneen puolella minun leipoessa. Kymmenen tunnin työurakasta en saanut edes kiitosta ja seuraavan päivän juhlissa rouva vain hymyili ja kiitteli kun vieraat kehuivat "hänen" kättensä töitä... Sama avunpyyntö kävi tänävuonna mutta taidan kieltäytyä kohteliaasti...



Näitä kirjoittaessa tuli mieleen että olenkohan vaan liian kiltti...

Lainaus:

Lainaus:


Tässä nyt asumassani kerrostalossa on mummeli, joka yrittää sälyttää pihakukkiensa hoitoa minulle. Meillä on siis ihan huoltoyhtiö, joka huolehtii pihoista, tällä mummolla on oma kukkapenkki, muttei voimia ja kuntoa sen ylläpitoon.




Tästä tuli paha mieli. Jos vanhempi ihminen ei jaksa kukkapenkkin ylläpitoa ja kuitenkin saa siitä iloa, niin olisko se iso asia, että nuoremmat ihmiset sitten hoitaisi hänelle sitä - naapuriapuna.



En itse ole mikään viherpeukalo, mutta kyllä sen vartin päivässä jaksaisin lähimmäisen eteen tehdä.



Onneksi meidän taloyhtiössä naapurit ymmärtää ja auttaa. Ihania ihmisiä kaikki. Jopa mummotkin.




Olen se, jolle yrittää nakittaa tätä. Kesäaikana teen töitä maastossa, ulkoilen 12-16h työn merkeissä (ajomatkat päälle) 6-7 päivänä viikossa. Oikeasti vartti on paljon kesän vapaa-ajastani ja koska en nauti vedenkannosta ja hyppyyttämisestä (Samainen mummeli on valjastanut yhden naapurin ikkunoidensa ja parvekelasiensa pesijäksi useita kertoja/kesä) en lähde siihen. Kaikkeen ei ole pakko venyä ja kaikkea ei ole pakko jaksaa.

Lainaus:

Asuessani ensimmäisessä asunnossani, ovinaapurissa asui "herttainen" mummeli, joka nakitti minua milloin mihinkin hommaan. Tuli soittamaan ovikelloa ja jos erehdyin avaamaan, niin en enää osannut kieltäytyä, milloin hieroin saunan päälle kipeitä hartioita, leikkasin varpaankynsiä tai autoin silmätippojen laittamisessa...




Nelonen jatkaa: Mummelia olisin auttanut ihan mieluusti enkä pitänyt avunpyyntöjä muuten pahana, mutta kun kyseinen rouva ei tuntunut arvostavan apuani vaan haukkui minua sitten naapureille ja teki isännöitsijälle perättömiä ilmoituksia jne...

on muutamat kyläilykutsut osoittautuneet talkookutsuiksi. On ollut pihatalkoita ja maalaustalkoita ja lautatalkoita ja ties mitä.



Näistä ei tietenkään ole etukäteen mitään kerrottu. Ihan vaan on kylään pyydetty >:(

jo entinen kaveri harrasti sellaista "samalla kun tulet niin tuotko kaupasta/kaupungilta sitä, tätä ja tuota" ja "samalla kun menet niin vietkö roskiksen ja lehdet". Ostokset jäi luonnollisesti aina maksamatta.



Siinä vaiheessa kun kyläillessä piti imuroida kun hänellä oli selkä kipeä/migreeni tulossa/pahentunut pölyallergia aloin harventaa kyläilyä ja kun hän kaipasi ikkunanpesu"apua" = ikkunanpesijää, lopetin kokonaan.



Kovasti hän valitteli aikansa kyllä kun emme enää tapaa mutta löysis itten uuden "apulaisen". Sekin kaverisuhde päättyi melko pian. Nyt en tiedä, joutuuko hän ihan omin pikku kätösin tekemään kotihommansa :)

ja lauantaina tuli lista siitä, mitä piti tuoda mukana eli "ruokana on palapaistia, tuokaa te perunat, makaronisalaatti, maito, joku jälkiruoka ja vihanneksia". Ja tietty syönnin jälkeen minun odotettiin tiskaavan, koska käly oli "tehnyt ruuat."

Mieheni siskon lapsille ihan ilman ennakkovaroitusta ja omaa suostumusta.



Sisko ja miehensä jättävät lapset (3 kpl) minulle anoppilassa ja syövät itse brunssia tai nukkuvat pitkään, lähettävät lapset meidän kanssa autolla anoppilaan (3,5 h ajomatka) ja olettavat minun olevan heistä vastuussa koko viikonlopun, ohjeistavat minua tekstareilla viikonlopun ajan siitä, mitä puen päälle, miten lasten pitää nukkua yms.



Kukaan ei koskaan pyytänyt minua auttamaan (ei edes niinkuin tuossa lasketteluloma-keississä), vaan oletusarvo oli, että minä laitan viikonloppunivapaani heidän lastensa passaamiseen. Mies oli lasten kanssa minkä osasi, anoppiin ja appiukkoon sisko ei sitten kai luottanut, oma aika oli tarpeen jne., joten minä sovelluin hyvin lapsenlikaksi.



Tajuttuani tämän kuvion hyppäsin pois kelkasta. En usko, että tuo lasketteluloma-viesti oli provo, noita ihmisiä on ihan vapaalla jalalla ;)

aina nakittaa hyväsydämmisiä / tyhmiä vanhempia. En tiedä kumpaan ryhmään kuulutaan, varmasti viimeiseen koska niin röyhkeestä käyttävät hyväkseen. Yhdellä äidillä on hyvä kikka uusille tulokkaille: kun hän keksii jotain hänelle mieleistä niin hän käskyttää sanomalla että ME OLEMME PÄÄTTÄNEET...

eli oletetaan, että koska on tyttö ja 15v, niin mielellään kerää lautasia ja laseja, kiertää kaatamassa kahvia, hoitaa siinä sivussa lapsivieraat ja lopuksi tiskaa.



Ensimmäisellä kerralla näin tehtii pari vuotta sitten, jolloin oletettiin, että 13v tyttö menee "lasiparkkiin" häiden ajaksi leikittämään pienempiä. Onneksi tajusin kieltää, mutta sain monelta naiselta kipakan kommentin, kun heille luvattu lepotauko lapsista ei toteutunut. "Kyllä sen verran voisi viitsiä, hyvää harjoitusta, jos aikoo äidiksi!"



Seuraavalla kerralla olisi pitänyt jossain synttäreillä tiskata, väkeä on noin 100 henkeä ja talkkoovoimin tehty tarjoilut säästösyistä. Juhlien emäntä melkein kimmastui, kun ei osallistuta järjestelyihin. Ymmärsin ilmoittaa, että me toimme vain lahjat ja joudumme jatkamaan samantien.



Siitä eteenpäin olen oppinut sanomaan, että kutsussa ei ollut sanaakaan työvelvoitteesta. Koskeeko se kaikkia naisia vai ainoastaan tytärtäni? Siihen loppuu kysely ja alkaa kyräily.



Olemme ne laiskat sukulaiset, joilla juhlat järjestää pitopalvelu tai kartanohotelli ihan rahasta.

Hitto kun suututtaa teidän puolesta. Mun pahimmat hyväksikäytöt liittyy rahaan. Siis sellaisia juttuja, kun olen maksanut kaiken ja kaverit eivät ole suostuneet omaa osuuttaan tilittämään.



Viimeksi kävi niin, että olin ystäväni kanssa mökillä ja hänelle vielä piti tuoda oma röökiaskikin sinne, kun veljeni tuli käymään.



Reissun lopuksi laskeskelin, että olin maksanut hänen puolestaan kuutisen kymppiä, johon kaveri sitten sanoi että ei se ollut niin paljon - mutta että hän tarjoaa pizzan hyvitykseksi. Jäi sitten se pizzakin tarjoamatta.



Mutta joo, tää on pientä noihin kymmenen tunnin leipomisiin verrattuna!

Opiskelimme porukalla samalla paikkakunnalla, ja pummasi aina kyydin kotipaikkakunnalle. Ei koskaan tarjoutunut maksamaan. Hänen omat vanhempansa eivät koskaan kyläilleet, mutta meidän muiden vanhempien kyydissä hän matkusti usein.



No, ei tässä vielä mitään. Hän asui kimpassa erään yhteisen ystävämme kanssa ja he muuttivat. Kyytipummikaverin vanhemmat lainasivat autoa (pakettiauto) muuttopäiväksi ja tästä "palkinnoksi" toinen kaveri joutui pummikaverin pikkusiskon lakkiaisiin tiskariksi, koko viikonlopuksi. Huolimatta siitä, että hän oli itse kulkenut vuosia toisten kyydissä mitään korvaamatta (mielestäni tämä kämppis maksoi osuutensa muuttopakun bensoista).

nro 12! Todella epäreilun kuuloista, että teinityttö yritetään nakittaa kaikkiin mahdollisiin hommiin.



Mä en tarjoudu auttamaan kyläpaikoissa tai juhlissa, enkä odota apua myöskään meidän juhlissa. Se, joka juhlat järjestää, huolehtikoon niihin liittyvästä työmäärästä tai palkatkoon apua.



Mä olen ollut pienestä asti lukutoukka. Autan mielelläni nykyään niissä asioissa, joissa olen hyvä ja jotka ovat mulle mieluisia. Käytännössä luen mielelläni ihmisten opinnäytetöitä ilmaiseksi ja kommentoin, mitä voisi parantaa. Sekä säestän mielelläni pianolla aina kun tarvitaan. Mutta keittiö- tai lastenhoitotöitä teen vain sen verran, mitä omassa perheessä on tarpeen.

oli anopin 50-vuotis synttärit. Joku toinen sukulaistäti oli keksinyt hassun leikin, me kaikki miniät + anopin käly voisimme laittaa päähämme pienet kruunut, olisimme tavallaan hovineitoja pyöreitä vuosia täyttävälle anopille. Oli hankkinut kruunutkin jo valmiiksi.



No tähän hovineidon hommaan liittyi tietysti se, että me huolehdimme tarjoiluiden valmistamisen, tyhjien pullojen ja mukien keräilyn, tiskauksen, siistimisen. Siinä sitten tehtiin reippaasti yli 12-tuntinen työpäivä hovineitoina. Oon vieläkin vähän vihainen miehelleni, ettei tullut auttamaan tai vaikka pelastamaan ja sanomaan, että lähdetään täältä aiemmin. Ja todella ärsyttävä oletus, että vain tytöt ja nuoret naiset voivat olla keittiön puolella hommissa!

Lupasin auttaa kaveria ansioluettelon teossa. Kutsuin hanet meille ja siina jutustellessa kirjoitin ja muokkasin hanen ansioluetteloaan. Homma ei tullut usean tunnin aikana valmiiksi, koska kaveri ei ollut valmistautunut muuten kuin ottamalla vanhan ansioluettelonsa mukaan (eika esim. etukateen ideoinut miten aikoo esitella itsensa vaikka oli alanvaihto mielessa).



Sovittiin uusi tapaaminen, jolloin hommaa jatkettaisiin. Kavi kuitenkin niin, etta peruin tingassa, koska multa poistettiin 4 viisaudenhammasta ja naama turposi niin ettei puhumisesta tullut mitaan.

Lisaksi meille tuli miehen perhe viikoksi ulkomailta vierailulle operaation jalkeisena paivana (ei oikein voinut perua kun lentoliput ostettu, lomat haettu jne.)

Lopputulos: kaveri suuttui ja sain haukut, koska han ei paasisi hakemaan uutta duunia ja olen inhottava/epaluotettava kun viime tingassa peruin.



Otin tasta opiksi ja opettelin sanomaan useammin ei, jos/kun omat rahkeet eivat riita.

Jos hän on työssä, jossa on maastossa monta tuntia päivässä, niin paljonko siinä tuntuu pieni kukkamaan kastelu. Ei tunnu missään.



Ahne ja ilkeä olet. Mummeleita pitää auttaa! Naapuriapu kunniaan!



Meidän alueella (kaupungissa) ainakin autetaan naapureiden mummeleita kykyjemme rajoissa. Nämä mummelit ovat olleet nuorempina myös hyvin avuliaita vanhempia ihmisiä kohtaan. Muistan kyllä.

rupesi käymään useamman kerran viikossa ja aina "sattumalta" ruoka-aikaan. Loppuajasta lapset huusivat ovelta jo ennen kenkien riisumista, että mulla on nälkä tai onko ruokaa? Lopetin jossain vaiheessa ruuan tarjoilemisen perheelle, niin menivät kattilalle itse ottamaan; "Tästäpä näyttää riittävän meillekkin." Nykyään teen kaikkeni, etteivät tule kylään.

Lainaus:

oli anopin 50-vuotis synttärit. Joku toinen sukulaistäti oli keksinyt hassun leikin, me kaikki miniät + anopin käly voisimme laittaa päähämme pienet kruunut, olisimme tavallaan hovineitoja pyöreitä vuosia täyttävälle anopille. Oli hankkinut kruunutkin jo valmiiksi.



No tähän hovineidon hommaan liittyi tietysti se, että me huolehdimme tarjoiluiden valmistamisen, tyhjien pullojen ja mukien keräilyn, tiskauksen, siistimisen. Siinä sitten tehtiin reippaasti yli 12-tuntinen työpäivä hovineitoina. Oon vieläkin vähän vihainen miehelleni, ettei tullut auttamaan tai vaikka pelastamaan ja sanomaan, että lähdetään täältä aiemmin. Ja todella ärsyttävä oletus, että vain tytöt ja nuoret naiset voivat olla keittiön puolella hommissa!




Mun on kyllä pakko sanoa, että olisin ollut myöskin miehelleni todella raivoissani tuollaisesta. Vaikka se nyt ei varsinaisesti hänen vikansa ollutkaan, mutta olisi tosiaan voinut puuttua asiaan.



Itsekään en voi sietää tuota ajattelua, että naiset ja tytöt automaattisesti tykkäävät olla köökin puolella tai vahtia mukuloita. Miehet voi seurustella ja potkia renkaita. Argh.

Lainaus:

Jos hän on työssä, jossa on maastossa monta tuntia päivässä, niin paljonko siinä tuntuu pieni kukkamaan kastelu. Ei tunnu missään.



Ahne ja ilkeä olet. Mummeleita pitää auttaa! Naapuriapu kunniaan!



Meidän alueella (kaupungissa) ainakin autetaan naapureiden mummeleita kykyjemme rajoissa. Nämä mummelit ovat olleet nuorempina myös hyvin avuliaita vanhempia ihmisiä kohtaan. Muistan kyllä.




Toisaalta itsekin ajattelen, ettei veden heittäminen naapurin mummon kukille nyt niin suurta vaivaa vaadi. Mutta mitäs sitten, kun haluat lähteä lomalle? Tai menet töiden jälkeen terassille ja kukkaset eivät saa sinä päivänä vettä?



Naapuriapu, ja varsinkin vanhojen ihmisten auttaminen, on tärkeää mutta niissä on yleensä se lopputulos, ettei omaa elämäänsä voi enää viettää normaalisti.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat