Lue keskustelun säännöt.
Törkein tapa, jolla jouduit / olit joutua toisten ilmaiseksi palvelusväeksi?
21.01.2013 |
Aihe tuli mieleen tuosta ketjusta, jossa ap miehineen oli pyytänyt lapsenvahdeiksi tuttaviaan, jotka olivat sattumalta lähdössä samaan lomakohteeseen. Aika törkeä yritys, mielestäni.
Itse sain kerran kutsun mieheni tädin luokse sukujuhliin. Se oli seurustelumme alkuaikoja, olin muistaakseni 28 tmv. Ei olisi tehnyt kovin paljon mieli lähteä, koska olin kerran tuon tädin kanssa ollut samoissa hautajaisissa, en ollut koskaan jutellut hänen kanssaan eikä hän vaikuttanut kiinnostavalta ihmiseltä minun näkökulmastani. Hän ei ole erityisen läheinen miehelleni eikä tämän vanhemmillekaan, jotka hekin tapaavat tätä henkilöä vain muutaman kerran vuosikymmenessä. Muut kutsun saaneet sukulaisetkin olivat suvun kaukaisempaa haaraa, suurinta osaa en ollut koskaan tavannut. No lähdin kuitenkin mukaan kohteliaisuudesta, kun kerran oli kutsuttu.
Kun pääsimme perille, tämä noin 60-vuotias ihminen tervehti muita tulijoita. Minulle hän sanoi heti ovesta sisään astuttuani: "Minulla on sinulle keittiössä muutama homma". Ei turhia tervehtimisiä ja sen sellaista. Siinähän sitten seisoin kyökissä pilkkomassa salaattia ja, vahtimassa paistia ja järjestelemässä tarjoiluja. Pääsin myös tarjoilemaan juhlaväelle. Hädin tuskin ehdin itse istahtaa syömään. Eikä puhettakaan, että _miesystävääni_ olisi pyydetty auttamaan, vaikka hänen sukunsa tilaisuus olikin kyseessä.
Nielin osani, koska paikalla oli paljon ikäihmisiä, jotka harvoin pääsivät toisiaan tapaamaan, enkä halunnut aiheuttaa heille mielipahaa. Päätin kuitenkin, että siihen taloon en enää "kutsuttuna juhlavieraana" toista kertaa mene. Olisi edes etukäteen pyytänyt apuani, niin olisin tiennyt pukeutuakin hieman käytännöllisemmin. Surkuhupaisinta on, että olen todella surkea keittiössä ja tarjoilijana. Miehenikin on noissa hommissa paljon lahjakkaampi. Selvisin kunnialla, mutta kovaa yrittämistä se vaati!
Kommentit (330)
Jos hän on työssä, jossa on maastossa monta tuntia päivässä, niin paljonko siinä tuntuu pieni kukkamaan kastelu. Ei tunnu missään.
Ahne ja ilkeä olet. Mummeleita pitää auttaa! Naapuriapu kunniaan!
Meidän alueella (kaupungissa) ainakin autetaan naapureiden mummeleita kykyjemme rajoissa. Nämä mummelit ovat olleet nuorempina myös hyvin avuliaita vanhempia ihmisiä kohtaan. Muistan kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rupesi käymään useamman kerran viikossa ja aina "sattumalta" ruoka-aikaan. Loppuajasta lapset huusivat ovelta jo ennen kenkien riisumista, että mulla on nälkä tai onko ruokaa? Lopetin jossain vaiheessa ruuan tarjoilemisen perheelle, niin menivät kattilalle itse ottamaan; "Tästäpä näyttää riittävän meillekkin." Nykyään teen kaikkeni, etteivät tule kylään.
oli anopin 50-vuotis synttärit. Joku toinen sukulaistäti oli keksinyt hassun leikin, me kaikki miniät + anopin käly voisimme laittaa päähämme pienet kruunut, olisimme tavallaan hovineitoja pyöreitä vuosia täyttävälle anopille. Oli hankkinut kruunutkin jo valmiiksi.
No tähän hovineidon hommaan liittyi tietysti se, että me huolehdimme tarjoiluiden valmistamisen, tyhjien pullojen ja mukien keräilyn, tiskauksen, siistimisen. Siinä sitten tehtiin reippaasti yli 12-tuntinen työpäivä hovineitoina. Oon vieläkin vähän vihainen miehelleni, ettei tullut auttamaan tai vaikka pelastamaan ja sanomaan, että lähdetään täältä aiemmin. Ja todella ärsyttävä oletus, että vain tytöt ja nuoret naiset voivat olla keittiön puolella hommissa!
Mun on kyllä pakko sanoa, että olisin ollut myöskin miehelleni todella raivoissani tuollaisesta. Vaikka se nyt ei varsinaisesti hänen vikansa ollutkaan, mutta olisi tosiaan voinut puuttua asiaan.
Itsekään en voi sietää tuota ajattelua, että naiset ja tytöt automaattisesti tykkäävät olla köökin puolella tai vahtia mukuloita. Miehet voi seurustella ja potkia renkaita. Argh.
Jos hän on työssä, jossa on maastossa monta tuntia päivässä, niin paljonko siinä tuntuu pieni kukkamaan kastelu. Ei tunnu missään.
Ahne ja ilkeä olet. Mummeleita pitää auttaa! Naapuriapu kunniaan!
Meidän alueella (kaupungissa) ainakin autetaan naapureiden mummeleita kykyjemme rajoissa. Nämä mummelit ovat olleet nuorempina myös hyvin avuliaita vanhempia ihmisiä kohtaan. Muistan kyllä.
Toisaalta itsekin ajattelen, ettei veden heittäminen naapurin mummon kukille nyt niin suurta vaivaa vaadi. Mutta mitäs sitten, kun haluat lähteä lomalle? Tai menet töiden jälkeen terassille ja kukkaset eivät saa sinä päivänä vettä?
Naapuriapu, ja varsinkin vanhojen ihmisten auttaminen, on tärkeää mutta niissä on yleensä se lopputulos, ettei omaa elämäänsä voi enää viettää normaalisti.
Anoppini on sitä sukupolvea, joka on tottunut siihen, että sukua ja ystäviä autetaan ja samalla tavalla vaatii muita auttamaan omissa juhlissaan. Tämä tietysti koskee vain naisia ja tyttöjä. Useammat juhlat olen viettänyt keittiössä niin anopin kuin siskojensa juhlissakin. Jollekin serkkutytölle on anoppi maksanutkin mutta me lähisuku tietysti teemme aina ilmaista työtä.
SAmalla tavalla anopin mielestä on ok majoittua kylään lähisuvun luo, jos on jotain asiaa lähiseudulle. Hotellit ovat hänelle kauhistus, vaikka rahaa riittäisi kyllä. Lähisuku saa kestitä ja usein päälle anopin lapsetkin perheineen. MOnet kerrat olen hävennyt, kun on pitänyt yöpyä juhlaperheessä ylimääräisenä vaivana. No, onpas sitten tehty töitä niiden juhlien eteen siellä keittiössäkin.
Inhoan sukulaisten hyväksikäyttöä. Anopin mielestä olen kylmä ja kova, kun en esim. yövy mummoni tai serkkujeni luona vaan majoitun hotelliin ja käyn sieltä heitä tapaamassa. Minusta taas on toisen hyväntahtoisuuden hyväksikäyttöä änkeä yövieraaksi. Kyllä ne sukulaiset osaavat pyytää, jos todella haluavat, mutta anopin tyyli on vain ilmoittaa, että saavumme silloin ja silloin. Hänen kunniakseen täytyy sanoa, että samalla tavalla kyllä kestitsee niitä samalla tavalla ajattelevia sukulaisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"koska työskentelet päiväkodissa, lapset tykkää susta"
Jos hän on työssä, jossa on maastossa monta tuntia päivässä, niin paljonko siinä tuntuu pieni kukkamaan kastelu. Ei tunnu missään.
Ahne ja ilkeä olet. Mummeleita pitää auttaa! Naapuriapu kunniaan!
Meidän alueella (kaupungissa) ainakin autetaan naapureiden mummeleita kykyjemme rajoissa. Nämä mummelit ovat olleet nuorempina myös hyvin avuliaita vanhempia ihmisiä kohtaan. Muistan kyllä.
Minun mummoni on juuri tuota tyyppiä. Hän asuu kerrostalossa ja haluaisi siihen pieneen pihaan jonkun kukkamaan. Hän ei kuitenkaan itse sitä pitäisi. Jonkun muun täytyy käydä ostamassa kukat, istuttamassa ne, kitkemässä ja kastelemassa jne. Mummo muutti rivitalosta kerrostaloon, ettei ole niin paljon pihatöitä. No, nyt hän järjestää niitä muille. Ja jos joku ihminen uskaltaa sanoa, että ei ole aikaa tai halua tai voimia, sitä ihmistä haukutaan selän takana kaikille mahdollisille koko loppuikä. Jos ei jaksa hoitaa kukkamaata, täytyy tyytyä sitten ihan vain siihen huonekasviin, jolle jaksaa lasin vettä kaataa. Sitä se vanheneminen on, asioista täytyy luopua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en kyllä itsekkään tästä ilahtuisi. t.itsekkin lasten kanssa työskentelevä
"koska työskentelet päiväkodissa, lapset tykkää susta"
nostaa kukkien viereen sangollisen vettä, josta hän vaikka juomalasilla kastelee vähän kerrallaan.
Totta ,että siinä tavallaan tulee vastuulliseksi niistä kukista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hän on työssä, jossa on maastossa monta tuntia päivässä, niin paljonko siinä tuntuu pieni kukkamaan kastelu. Ei tunnu missään. Ahne ja ilkeä olet. Mummeleita pitää auttaa! Naapuriapu kunniaan! Meidän alueella (kaupungissa) ainakin autetaan naapureiden mummeleita kykyjemme rajoissa. Nämä mummelit ovat olleet nuorempina myös hyvin avuliaita vanhempia ihmisiä kohtaan. Muistan kyllä.
No jospa sinä sitten menisit sinne kukkia kastelemaan, jos se teillä on tapana.
rupesi käymään useamman kerran viikossa ja aina "sattumalta" ruoka-aikaan. Loppuajasta lapset huusivat ovelta jo ennen kenkien riisumista, että mulla on nälkä tai onko ruokaa? Lopetin jossain vaiheessa ruuan tarjoilemisen perheelle, niin menivät kattilalle itse ottamaan; "Tästäpä näyttää riittävän meillekkin." Nykyään teen kaikkeni, etteivät tule kylään.
Ala tekemään pahaa ruokaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin ystävän luokse asumaan kuukaudeksi, ja sainhan minä käyttää heidän huonekalujaan ja pyykinpesuainetta ym, ja vuokran maksoin (siis puolet kämppikseni kanssa yhdessä). Ostin silti itsekin taloon mausteita ja astianpesuaineita jne yhteisiä tarvikkeita, joten koitin olla mahdollisimman hyvin "tasoissa". En kuitenkaan olettanut, että minut laitettaisiin siivoamaan aina, kun toinen lähti rilluttelemaan baariin. Aloittelivat kämpässä, lähtivät baariin. Siivosin kun nainen oksensi, siivosin sipsit lattioilta, keräsin pullot.
Ja mikäs vielä siinäkään, mutta koiranhoito jäi täysin minulle! Tuo muija meni missä lystäsi ja minulle jäi HÄNEN koiransa käyttö ulkona ja ruokkiminen. Ja oli meinaan rasittava rakki se.
Sain toki ihanaa apua, että sain äkkiä muuttaa hänen luokseen, kun edellisestä paikasta oli pakko lähteä vesivahingon takia.
Jos hän on työssä, jossa on maastossa monta tuntia päivässä, niin paljonko siinä tuntuu pieni kukkamaan kastelu. Ei tunnu missään.
Ahne ja ilkeä olet. Mummeleita pitää auttaa! Naapuriapu kunniaan!
Meidän alueella (kaupungissa) ainakin autetaan naapureiden mummeleita kykyjemme rajoissa. Nämä mummelit ovat olleet nuorempina myös hyvin avuliaita vanhempia ihmisiä kohtaan. Muistan kyllä.
Siinä kärkkäänä tuomitset täysin tuntemattoman ihmisen ja samaan aikaan toitotat, että "kykyjemme rajoissa" autamme mummeleita. Tuon kommentoijan kyvyt ja rajat olivat tulleet vastaan, mutta sinulle se ei kelpaa, vaan hyväksikäyttävät mummelit ovat ilmeisesti asia erikseen. MOnesti tuollaiset mummelit ovat niitä hyväksikäyttäjiä ihan alusta asti ja osaavat vaatia ja käskyttää.
Meillä naapurissa asui ihana eläkeläispariskunta, joka teki kaikenlaista mukavaa muiden rivarilaisten iloksi mm. ylläpitivät kukkapenkkejä, maalasivat puutarhakalustoa jne. Ihan ilomielin putsasimme heidän ränninsä ja autoimme auton renkaiden vaihdossa. Pyytämättä. Mutta olisiko ollut hommassa mitään iloa, jos olisi tultu käskyttämään kesken ankaran työviikon, että nuo meidän renkaat pitää vaihtaa ja sitten ne rännien putsaamiset ja teette kyllä ensin meille ennen kuin itsellenne. Ero on suuri.
Jokainen auttaa voimavarojensa ja kykyjensä mukaan. Piste. Kaikenlainen avun vaatiminen on toisten hyväksikäyttöä. Jos ei pärjää omillaan, ostaa apua tai pyytää yhteiskunnalta sitä. Naapurit, postinkantajat tai ohikulkijat eivät ole vastuussa toisen ihmisen huveista.
MIten muuten käsität ahneen ihmisen? Ei taida olla käsitteet ihan hallussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sukujuhlissa oletetaan , että minä hoidan serkkulapsia kokopäivän. " piia voi varmaan hakea sulle lisää mehua, piia voi tulla sun kanssa vessaan, piia voi lukea sulle kirjaa jne.. kieltäydyppä siinä vaiheessa , kun oma nimi on jo lapsen kuullen sanotttu :DD
kastelisin naapurin kukat, jos se pyytäisi.
Mun lähellä asui mummeli, joka pyyteli viemään kauppaan. Seuraavana päivänä oli taas kauppa-asiaa. Sitten piti päästä pankkiin ja seuraavana päivänä oli tullut Katso-lehden lasku, joka oli tietysti heti maksettava ja taas vein, autolla siis. Tarjosi kyllä rahaa, mutten raaskinut ottaa.
Luuulen, että tällä mummelilla oli vähän jo dementiaa, kun se kehtasi viikon aikana noin paljon autokuljetuksia pyytää. Sitten sille sattui tapaturma ja muutti muualle ja avunpyynnöt loppuivat.
Autoin joka kerta.
Sain kutsun hyvän ystäväni tyttären häihin. Olin ehtinyt tutustua myös hänen tyttäreensä ja sulhaseen niin hyvin, että pidin heitäkin ystävinäni, vaikkeivät ihan sydänystävätasolla vielä olleet. En yllättynyt kutsusta, koska olin usein nähty vieras heillä ja juhlinut monet muutkin juhlat heidän kanssaan. Olen iältäni näiden äidin ja tyttären välistä.
Häistä oli puhuttu moneen kertaan ja morsiamen mukaan kaikki järjestelyt olivat hoidossa. Hääpaikalla hääpari sitten järjestäytyi ottamaan vastaan onnitteluja - mutta missä oli henkilökunta? Missä onnittelumaljat?
Menimme parin muun ystävän kanssa keittiöön auttamaan henkilökuntaa kuohuviinipullojen avaamisesssa ja onnittelumaljojen kaatamisessa, sillä ammattilaiset olivat selvästi myöhässä. Vasta silloin selvisi, ettei henkilökuntaa ollut varattu ollenkaan. ME olimme henkilökunta!
Kukaan ei ollut missään vaiheessa kertonut, että minut oli kutsuttu häihin tarjoilijaksi, ei vieraaksi. Kukaan ei myöskään antanut mitään ohjeita tai opastusta tehtäviin. Morsian, ravintola-alan ammattilainen, olisi mielestäni voinut edes jakaa työt ja kertoa, millaiset suunnitelmat heillä oli juomien ja ruokien suhteen. Mutta ei: kaikki improvisoitiin.
En ehtinyt koko hääjuhlan aikana istua pöytään hetkeksikään.
Minut oli kutsuttu myös jatkoille ja yösijastakin oli sovittu. Olin kuitenkin niin väsynyt, että otin vähin äänin taksin rautatieasemalle ja palasin viimeisellä junalla kotiin.
Hänellä oli tapana soittaa ja kysyä siinä keskustelun lomassa puolihuolimattomasti esim: "onko sulla tänä iltana mitään menoa?" Muutaman kerran menin lankaan ja vastasin ettei mitään ihmeellistä menoa ole. Häneltä tuli aina kärpän nopea vastaus esim: "no sittenhänhän sä voitkin hoitaa tämän illan mun lasta, kun mä lähden sen ja sen kanssa elokuviin ja syömään.
Samaisella kaverilla oli myös tapana erota tiheästi ja sen myötä myös muuttaa parhaimmillaan parikin kertaa vuodessa. No kaverit ja tutut tietysti värvättiin muuttoavuksi. Ei siinä mitään, täytyyhän kaveria auttaa.
Yhden muuttopäivän päätteeksi, kun tavarat oli vihdoin roudattu uuteen kämppään taas kaveri esitti kysymyksen: "ei kai teillä vielä ole kiire kotiin?" Muutto porukka oletti tietysti, että nyt voitaisiin porukalla lähteä ottamaan muuton kunniaksi oluet/siiderit lähibubiin. No eikös mitä, kaveri kysyikin: "me oltaisiin menossa (siis uuden poikaystävän kanssa) yhden tuttava pariskunnan kanssa syömään yhteen kivaan ravintolaan ihan aikuisporukassa, voisitteko te katsoa joku sen aikaa meidän lapsia?" No, ei oltu yhtään innostuttu asiasta. Joten kaveri olikin sitten aika äkäinen tilanteesta, joten voitiin lähteäkin kotiin siitä.
Joo, voi vittu. Ynnä muita yhtä "hauskoja" juttuja se entinen kaveri järjesti..
Tuollaiset ihmiset kuin kaverisi on uskomattomia. O_o
Ei ymmärrä näitä ihmisiä jotka pitävät itsestäänselvyytenä että joku muu hoitaa heidän asiansa ilman palkkiota tai edes kiitosta, eikä mikään edes riitä.
Mummon kukkienkastelusta kieltäytynyt oli ilkeä ja itsekäs. Jos hän on työssä, jossa on maastossa monta tuntia päivässä, niin paljonko siinä tuntuu pieni kukkamaan kastelu. Ei tunnu missään.
Ahne ja ilkeä olet. Mummeleita pitää auttaa! Naapuriapu kunniaan!
Meidän alueella (kaupungissa) ainakin autetaan naapureiden mummeleita kykyjemme rajoissa. Nämä mummelit ovat olleet nuorempina myös hyvin avuliaita vanhempia ihmisiä kohtaan. Muistan kyllä.
Niin annan sinulle osoitteen, johon voit tulla kukkamaata hoitamaan. Ihan vaikka sen vartin päivässä. Pidä kuitenkin varasi, tämä mummo on tottunut touhuamaan ja nyt kun ei itse jaksa ja pysty, niin pieniä askareita varmasti löytyy... ;)
Terveisin ilkeä ja itsekäs
Lupasin auttaa kaveria ansioluettelon teossa. Kutsuin hanet meille ja siina jutustellessa kirjoitin ja muokkasin hanen ansioluetteloaan. Homma ei tullut usean tunnin aikana valmiiksi, koska kaveri ei ollut valmistautunut muuten kuin ottamalla vanhan ansioluettelonsa mukaan (eika esim. etukateen ideoinut miten aikoo esitella itsensa vaikka oli alanvaihto mielessa).
Sovittiin uusi tapaaminen, jolloin hommaa jatkettaisiin. Kavi kuitenkin niin, etta peruin tingassa, koska multa poistettiin 4 viisaudenhammasta ja naama turposi niin ettei puhumisesta tullut mitaan.
Lisaksi meille tuli miehen perhe viikoksi ulkomailta vierailulle operaation jalkeisena paivana (ei oikein voinut perua kun lentoliput ostettu, lomat haettu jne.)
Lopputulos: kaveri suuttui ja sain haukut, koska han ei paasisi hakemaan uutta duunia ja olen inhottava/epaluotettava kun viime tingassa peruin.
Otin tasta opiksi ja opettelin sanomaan useammin ei, jos/kun omat rahkeet eivat riita.