Lapsen kauneus-kuinka suhtautua?

Tottakai jokaisen äidin mielestä oma lapsi on kaunis ja ihan oikeasti, melkein jokaista lasta myös ulkopuoliset kehuvat kauniiksi, söpöksi, suloiseksi... Mistä sitten herää se ajatus, että juuri meidän lapsi on nyt erityisen kaunis?



Oma lapseni on kaunis, tottakai minun mielestäni, mutta en ole tällaisella asialla ikinä päätäni vaivannut. Kehuja on tullut myös ulkopuolisilta, mutta niitä jaetaan 3-vuotiaille vielä joka käänteessä muutenkin. Eli en oikeasti pidä lastani sen erityisempänä kuin muitakaan lapsia, vaikka hän minulle rakkain onkin. Kannattaisikohan muidenkin suhtautua kehuihin vaan neutraalisti, koska totuushan se on, että lapset muuttuu tosi paljon eikä sitä ikinä voi tietää miltä aikuisena näyttää, ulkonäkö kun ei muutenkaan ole maailman tärkein asia.

Ostakaa pojalle poikamaisia vaatteita, ei mitään unisex-retro-hirvityksiä. Hiukset leikatkaa poikamaisesti niin eiköhän viimeistään murrosiässä huomata, että lapsi on poika :)

Meillä on pojalla poikien vaatteet, kyhyt tukka, ja on murrosikäinen.

Naamalta näyttää aivan kauniilta tytöltä, niin ei ne vaatteet auta. Näyttää tytöltä joka pukeutuu poikien vaatteisiin, sekin kun nykyään on tysin normaalia.

T. se jolla 14-vuotias tyttöpoika

Kauneus on hyvä lisä, ja siitä on hänelle varmasti etua. järkevänä äitinä varmaankin pidät huolen, että lapsi rakentaa itsetuntoaan ja identiteettiään muunkin taidon/avun varaan, kuin kauneuden. Tyttölapsille muutenkin korostetaan liikaa, että oletpa kaunis ja miltä näytät, sen sijaan että tyttöä opetettaisiin kuulostelemaan, miltä TUNTUU eikä miltä näyttää.

Sisäinen kauneus on tärkeämpää kuin ulkoinen.

Opeta ottamaan huumorilla. Oikein prinsessamaisesti keimailemaan ja sanomaan kiitos. Sitten menemään heti eteenpäin puheenaiheissa.

Aloittajan lapsi on täysi-ikäinen, eiköhän jo reikusti yli 20. 

Ap kuulostaa äidiltä, joka on kateellinen omalle tyttärelleen. Onhan näitä tapauksia maailman siivut täynnä, mutta ei hyvä. 

Me käytettiin pojan hyvännäköisyys häikäilemättä hyväksi. Eli tehtiin sillä rahaa, mallikeikkaa yms. Nykyisenä someaikana olisi voinut varmaan tehdä isotkin rahat, mutta netti oli aika harvojen juttu sillon ysärin lopussa.

Et varmaan toimikaan näin, mutta munhan et tee samaa virhettä mitä perheeni teki kanssani.

Kun muut kehuivat ulkonäköäni, niin perhe jätti sitten aina kehumatta ulkonäköäni. Olisin kaivannut myös äidiltä ja isältä ja sisaruksilta sitä, että minulle kerrotaan joskus, että olen myös kaunis. Se, että ulkopuoliset sanoivat asioita, joita perheeni ei vahvistanut oli todella hämmentävää ja sai oloni hankalaksi noissa kehumistilanteissa.

Itse elin lapsuuteni ympyröissä, joissa minua ei koskaan kehuttu mistään. Olin kyllä ihan nätti tyttö ja älykäskin- harmi ettei lähipiirini tai opettajani koskaan katsoneet aiheelliseksi kehua minuam m i s t ä ä n- ettei vaan ylpisty?

Olin todella hukassa lapsena ja nuorena, ja koska kiusaajat haukkuivat niin luulin että puhuvat totta. 

Vasta päälle 30v tajusin olleeni kaunis ja älykäs. 

Kehukaa, mutta tehkää se oikein. Kehut ei haittaa kunhan se tehdään fiksulla tavalla. Itse olisin toivonut kuulleeni edes jotain positiivista itsestäni tuolloin kun olin herkässä iässä.

Vierailija kirjoitti:

ja siis vertailevat esim muihin lapsiin. On kuulemma siro, isosilmäinen, pitkäripisinen ja siksi kaunis. En usko että on vaan sanahelinää koska täytyy myöntää että hyvät piirteet sillä on :) Tyttö on niin nuori että ei hän tietty vielä tajua kehuja, mutta varmaan itse törmään samaan ajatuksen myöhemmin jos tosiaan on kaunis isompanakin.



Varmaan se on hyvä neuvo just että korostaa itse lapsen jotain henkisiä ominaisuuksia, ja kertoo että kaikki ovat erilaisia ja jollain tavalla kauniita. lapsen olisi hyvä ymmärtää että hän ei ole ulkonäkönsä takia parempi kuin muut, se on vaan yksi ominaisuus. Ja ehkä itse ei kannata hokea lapselle että ootpa kaunis, tietty jos on pukenut mielestään nätit vaatteet esim niin saa toki sanoa että ootpa nättinä :)

Ala kehumaan sen sisaruksia ja jätä tämä täysin huomiotta.

Kehu täällä! 😁

Kehutte häntä saavutuksista, ei ulkonäöstä.

Miksi joku nostaa näitä vanhoja? Tämä on Vuodelta  2008! Aloitukse lapsi voi olla jo äiti itsekin! 

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku nostaa näitä vanhoja? Tämä on Vuodelta  2008! Aloitukse lapsi voi olla jo äiti itsekin! 

Aihe on ajaton.

Minusta monet unohtavat kauniiden ihmisten kohdalla, että ulkonäkö on oikeasti hyvin henkilökohtainen asia. Monet normaalit käytöstavat omaava ymmärtää, ettei vähemmän kauniin ihmisen ulkonäköä saa arvostella, mutta unohtaa tämän kauniiden kohdalla. Kun kommentti on ns. positiivisessa mielessä esitetty, ei huomioida sitä, että se on ihan samalla tavalla toisen kehon arvostelua kuin vähemmän positiivinen kommentointi.

En yritä sanoa, että kauniiden ja vähemmän kauniiden ihmisten kokemus ulkonäkökommentoinnista olisi yhtäläistä. Haluan tuoda vain sen näkökulman, että myös kauniina kasvava lapsi ja nuori kokee tuota hämmentävää omien rajojen yli menevää kehoon verbaalisesti kajoamista noilla kommenteilla. Itse olin kaunis lapsi ja nuori ja koin hyvin ahdistavana ja hämmentävänä saamani kommentit ulkonäöstäni. Olisin halunnut olla Muumilaakson näkymätön Ninni ja kasvaa rauhassa ilman tuota kommentointia.

Vierailija kirjoitti:

Itse elin lapsuuteni ympyröissä, joissa minua ei koskaan kehuttu mistään. Olin kyllä ihan nätti tyttö ja älykäskin- harmi ettei lähipiirini tai opettajani koskaan katsoneet aiheelliseksi kehua minuam m i s t ä ä n- ettei vaan ylpisty?

Olin todella hukassa lapsena ja nuorena, ja koska kiusaajat haukkuivat niin luulin että puhuvat totta. 

Vasta päälle 30v tajusin olleeni kaunis ja älykäs. 

Kehukaa, mutta tehkää se oikein. Kehut ei haittaa kunhan se tehdään fiksulla tavalla. Itse olisin toivonut kuulleeni edes jotain positiivista itsestäni tuolloin kun olin herkässä iässä.

Tää on kuin mun kirjoittama! Varmasti luultiin, että mä tiesin olleeni nätti ja fiksu, joten ei tarvitse sanoa mitään. 

Sit mä ihan oikeasti mietin miksi pojat katsoi mua yläasteella ja lukiossa, siis katsoi, ei naureskellu tms. Tuli sitten niitä lähetkö leffaan yms pyyntöjäki. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta monet unohtavat kauniiden ihmisten kohdalla, että ulkonäkö on oikeasti hyvin henkilökohtainen asia. Monet normaalit käytöstavat omaava ymmärtää, ettei vähemmän kauniin ihmisen ulkonäköä saa arvostella, mutta unohtaa tämän kauniiden kohdalla. Kun kommentti on ns. positiivisessa mielessä esitetty, ei huomioida sitä, että se on ihan samalla tavalla toisen kehon arvostelua kuin vähemmän positiivinen kommentointi.

En yritä sanoa, että kauniiden ja vähemmän kauniiden ihmisten kokemus ulkonäkökommentoinnista olisi yhtäläistä. Haluan tuoda vain sen näkökulman, että myös kauniina kasvava lapsi ja nuori kokee tuota hämmentävää omien rajojen yli menevää kehoon verbaalisesti kajoamista noilla kommenteilla. Itse olin kaunis lapsi ja nuori ja koin hyvin ahdistavana ja hämmentävänä saamani kommentit ulkonäöstäni. Olisin halunnut olla Muumilaakson näkymätön Ninni ja kasvaa rauhassa ilman tuota kommentointia.

Tämä on niin totta. Muistakaa antaa ihan kaiken näköisille lapsille kasvurauha.