Lapsen kauneus-kuinka suhtautua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse elin lapsuuteni ympyröissä, joissa minua ei koskaan kehuttu mistään. Olin kyllä ihan nätti tyttö ja älykäskin- harmi ettei lähipiirini tai opettajani koskaan katsoneet aiheelliseksi kehua minuam m i s t ä ä n- ettei vaan ylpisty?

Olin todella hukassa lapsena ja nuorena, ja koska kiusaajat haukkuivat niin luulin että puhuvat totta. 

Vasta päälle 30v tajusin olleeni kaunis ja älykäs. 

Kehukaa, mutta tehkää se oikein. Kehut ei haittaa kunhan se tehdään fiksulla tavalla. Itse olisin toivonut kuulleeni edes jotain positiivista itsestäni tuolloin kun olin herkässä iässä.

Tää on kuin mun kirjoittama! Varmasti luultiin, että mä tiesin olleeni nätti ja fiksu, joten ei tarvitse sanoa mitään. 

 

Sit mä ihan oikeasti mietin miksi pojat katsoi mua yläasteella ja lukiossa, siis katsoi, ei naureskellu tms. Tuli sitten niitä lähetkö leffaan yms pyyntöjäki. 

Sama havainto, olen tuo jolle vastasit 

Tosiaan vasta aikuisena tajusin miksi minua on katsottu pitkään ja miksi monet naiset suhtautuivat minuun jotenkin lyttäävästi. 

Iso osa elämästäni meni itsetunto-ongelmissa, koska totta kai uskoin kun joku haukkui minua. 

Edes joku olisi voinut sanoa joskus jonkun kauniin sanan ja kannustaa minua.