Epätodellinen, sumea olo, kuin olisi puoliksi "jossain muualla".
Tuli tuosta "yhtäkkiä tulee outo olo" -ketjusta mieleen, että voisin aloittaa omani vähän erilaisesta oudosta olosta. Sellaisesta, että on ikäänkuin poissaoleva, pää on "sumussa", ympäristö tuntuu kaukaiselta tai epätodelliselta. Tulee sellainen olo, että ei ole oikeasti paikalla, vaan näkisi unta. Toivottavasti ymmärrätte mitä yritän selittää. Juuri nyt se sama olo on päällä ja se on hyvin usein. En myöskään muista tapahtumia kovin hyvin.
Onko muut kokeneet vastaavaa ja mitä tämä voisi olla?
Kommentit (61)
Paniikkihäiriö, masennus, trauma. Tässä psyykkiset syyt. Eivät kuitenkaan mitään vakavaa.
Alhainen/korkea verenpaine, lisämunuais/kilpirauhasongelma, jännitysniska, asentohuimaus (joskus jopa muuten huomaamaton), epilepsia, migreeni (voi olla muuten oireeton, erilaiset puutostilat, jopa väärä purenta tai nukkuma-asento (vatsallaan), huono näkö/oikeiden silmälasien tarve, krooninen väsymysoireyhtymä, liika kofeiini. Siinä fyysiset.
Itselläni tullut ns jysäreitä aina joskus. Kestäneet yleensä tunneista viikkoihin. Ikäviä ne ovat, eivätkä ainakaan helpota, jos koko ajan ajattelee sitä, tai luulee tulleensa hulluksi :) Syyt ovat kuitenkin monenlaiset ja ennen kuin päätyy psyykkisiin syihin, kannattaa miettiä, onko joitakin fyysisiä oireita tällaisen olon yhteydessä. Tapauksessani olen aikasen varma, että liittyvät erittäin alhaiseen sykkeeseen ja verenpaineeseen. (syke 43 ja alapaine 54) Loppuu/huomattavasti helpottaa kun istuu (verenpaine nousee) ja alkoholi voi laukaista sen (alkoholi laskee voimakkaasti verenpainetta) Stressi on huono, oli syy aivan mikä tahansa. Se nyt pahentaa kaikkea. Yhteys asentohuimaukseenkin on jännä, sillä silloin tasapainoelin voi olla huomaamattamme ristiriidassa näkemämme kanssa ja tuntuu epätodelliselta. Ei sitä oloa tarvitse kenenkään sietää, jos vaivaa ja apu on saatavilla. Itse suhtaudun siihen paineideni vuoksi normaalina ilmiönä, sillä diagnoosini tukee monia muita matalan paineen ongelmia. Olo on kuitenkin oire jostakin ongelmasta, eikä ongelma itsessään (vaikka se voi siltä tuntuakkin)
Toivottavasti oli jollekkin apua!
Kasvuun voi kuulua juurikin tuollaista oirehdintaa. Aivot eivät pysy perässä kehon muutoksissa. Toki tuo paniikkihäiriösi on voinut muuttaa muotoaan tuoksi. Älä kuitenkaan hätäänny. Se ei ainakaan auta asiaa. Ongelma on yleinen, mutta erillistä "häiriötä" ei ole, vaan aina se on oire jostakin. Kannattaa lukea tuo ylempi kirjoitukseni, jos jokin täsmäisi. Vaikka kerron tuossa paljon fyysisestä puolesta, niin ei psyykkisessäkään mitään pelättävää ole. Kun ongelma löytyy, oire katoaa. Usein myöskin itsestään aikuisena. Tässä poeni neuvo: aurinkolasit. Usein auttavat keskittymään, oli syy mikä vain.
Viittaa enemmänkin mahdollisesti kilpirauhasongelmiin päin. Siellä on monilla kokemuksia aivosumusta ja siitä, että on ajanut autolla pitkät pätkät "olematta paikalla". Siis ennen hoitoa.
Myös paniikkihäiriö on melko tavallinen oire, joka onkin helpottanut oikealla kilpirauhaslääkityksellä.
t. Tunnistamattomasta vajaatoiminnasta kärsinyt
Minulla oli tuollaisia kohtauksia lapsena ja nuorena. Liittyivät tilanteisiin, joissa oli paljon ihmisiä.
Mulla on myös ollut epätodellista oloa aika ajoin jo useamman vuoden. Olo on sellainen ihmeen "leijuva", aivan kuin mulla ei olisi kroppaa lainkaan, ja jotenkin on sellainen ihmeen tokkurainen olo. Ihan kuin en olisi 100% läsnä hetkessä. Rytmihäiriöitäkin on ja saan herkästi paniikkikohtauksia. Kaukonäkö hämärtynyt ja näen varjokuvia.
Voisiko olla jotain kilpirauhasperäistä? Vai paniikkihäiriö? Mulla on niska-hartialihaksetkin aivan jumissa.
En ole nukkunut koko viime yönä kuin n.tunnin ja minulla on ollut sellainen olo melkein aamusta asti. Voiko se liittyä jotenkin väsymykseen tai stressiin? Ajatus pätkii ja en oikein pääse kärryille mitä ympärilläni tapahtuu. Ja lisäksi aika kuluu mielestäni hyvin hitaasti.
Joe noita poissaolokohtauksia on paljon neuvoisin ottamaan kunnan mielenterveyspalveluihin yhteyttä. En halua säikytellä, mutta tuo on eräs psykoosin oire.
Mulla oli ihan samaa tosi pitkään ja koitin googlata kaikkea mut en löytäny mitään mikä vastais täysin sitä mun tunnetta. Esim. jos aamulla heräsin ja tuijotin omaa jalkaani, niin tuntu siltä et se ei ole mun jalka vaan jonku muun. Se oli ihan kummallinen olo ja samalla kamala ja pelottava. Sit multa löyty kilpirauhasen liikatoiminta vähän myöhemmin. Eli kannattais mennä kilpirauhastesteihin! Ite kutsuin tota oloa "olemattomaksi oloksi" kun en keksinyt mitään mikä kuvais sitä paremmin. :D
Voisko liittyä hormonitoimintaan?
Hei! Voisiko minulla olla kyseinen dissaatiohäiriö? Olen 14-vuotias ja minulla on todella huono muisti ja mielestäni "vajakki". Olen välillä todella tyhmä etten tajua yksinkertaisia sanoja. Kerran istuimme pöydässä kahden kaverini kanssa ja yhtäkkiä he alkoivat nauraa. Kysyin että mitä te nauratte? Molemmat vaan sano että no sulle! Olin että mitä?! Sitten ne kerto että olin sanonut/ laulanut yhden meidän koulun oppilaan lempinimen kun hän oli kävellyt meidän ohi. Siis menin aivan paniikkiin! Mulla ei ollut mitään muistikuvaa että olisin sanonut mitään! Mielestäni olin vaan hiljaa paikoillani ja kaverit vaan alkoivat nauraa. Sitten välillä saatan hän "herätä todellisuuteen" ihan kuin olisin ollut horroksessa ja elänyt jotaintoista hetkeä uudelleen. Usein minun on myös todella vaikea keskittyä esim. koulussa. Sitten nyt on alkanut tulemaan todella pelottavia asioita... Kun katson esim. jalkoihini tuntuu etten omista vartaloani. Tuntuu kuin katsoisin vierestä jota kuta muuta ja itse olisin vain aivot ilmassa ilman vartaloa vaan oleskelemassa.. Ja sama tapahtuu kun puhun.. Tämä on todella pelottavaa! Enkä muista että lapsuudessani olisi tapahtunut mitään traumaattista.. Pienenä minulla oli paniikkikohtauksia jos äiti lähti esim. Kokoukseen kun olin koulussa koska olin tottunut joka päivä menemään äidin luo töihin koulun jälkeen. Sitten ne menivät ohi sillä kun äiti ei antanut periksi vaan jätti minut kouluun eikä ottanut mukaan sinne kokoukseen. No nyt muutamaa vuotta myöhemmin alkoi ahdistuneisuus oksennustausin jälkeen. Minulla on ollut kauan oksennufobia ja kun sain oksennustaudin ahdistus on jäänyt päälle... Ja nyt on ahdistusta välillä ja nämä muut.. En todellakaan tiedä mikä minua vaivaa.. Auttakaa.. Tunnen itseni todella tyhmäksi koska välillä en tajua perusasioita enkä osaa vuoden aikoja... Koulussa lempinimeni onkin retu... Jos joku tietää niin voisiko auttaa? niin ja mulla on aina ollut tosi herkkä mieli ja oon aika luuloaairas että luen skitsofrenian oireita niin toteen sen ittelläni mutta tää tuntus jotenkin mahdolliselta. Ja sitten vielä oireissa oli että tuntee ittensä paremmaks kun muut. En siis varsinaisesti tunne olevani parempi vaan kiltimpi koska mun sisko on ihan kamala ja oon aina ollut se kiltti tyttö ja äiti on hösänny ku oon aina niin ihana ja kiltti ni se on jääny oletukseen ja meijän koulussa on tosi paljon kiusaamista ja mua on kiusattu ala-asteella ja nolattu tosi paljon ihmisten edessä ja plaplaa niin ehkä tunnen ittenk kiltimmäks koska en ite oo mukana siinä kiusaamisessa ja oon puolustanu kiusattuja jne. No mutta jos joku osaa auttaa tai tietää mistä on kyse ois tosi hienoo kuulla. :)
Kirjoitanpa omatkin kokemukseni joukon jatkoksi. Oireet alkoivat alkuun hiustenlähdöllä, sitten äärimmäisen stressaavan elämänvaiheen jälkeen tuli epätodellista oloa. Ajattelu on jähmeää ja sosiaalisissa tilanteissa olen poissaoleva ja sanallisesti kömpelö, ihan tavallisetkin sanat unohtuu. Hallinnollisessa työssäni tukeudun paljon googleen, joka onkin oiva apu kadonneita sanoja hakiessa. Epätodellinen olo on ollut välillä vähäisempää, mutta vuoden ajan nyt oikeastaan aina vain pahenevaa ja oireisiin tuli mukaan vuosi sitten vielä jatkuva tinnitus toisessa korvassa. Vuosien ajan minulla on myös ollut ajoittain pahaksi yltyvää hermosärkyä käsivarsissa. Olenkin alkanut epäillä voisiko taustalla olla borrelioosi, joka voi aiheuttaa monenlaisia epämääräisiä oireita. Onko jollakulla vastaavia kokemuksia?
[quote author="Vierailija" time="17.01.2013 klo 13:28"]ja stressissä tulee joskus sellasia kohtauksia joissa kaikki pysähtyy ihan sek. murto-osaksi ja joku esine on korostunu ja muu sen ympärillä on värikästä mutta sumeeta , on ihan hiljasta. Vaikee näitä selitellä... :)
Itse olen itseni diagnosoinut lisämunuaisen uupumisella tai kilpirauhasen vajaatoiminta (jos sulla on muitakin oireita)
katso tuolta: http://www.kilpirauhasenvajaatoiminta.fi/
[/quote] Psykoosia se on!
minulla liittyy syömiini ruokiin. Tulee tiettyjen ruoka-aineiden jälkeen. Ehkä allergista?
Mulla oli sellainen, kuin ap kuvaa, kun oli paha kilpirauhasen vajaatoiminta. Googlaa ja mittauta arvot. Paleletko helposti? Lihotko jos edes katsot ruokaa päin?
Itsellä on nyt ollut tällainen olo vähän yli vuoden ja en osaa tarkalleen sanoa miksi, mutta se on nyt alkanut väistyä pikkuhiljaa ja voin sanoa, että tuntuu nyt vähän oudolta kun tuntuu taas ns. "normaalilta" pitkästä aikaa :D Kun näin jälkikäteen miettii niin ei se niin paha olo ollut, oli itse asiassa ihan mukavaa. Mulla se ei siis vaikuttanut mitenkään ajattelukykyyn, tietoisuuteen yms. ympäristö vaan tuntui sumealta. Ja mielestäni se toisaalta auttoi keskittymään ja eläytymään tiettyihin asioihin, sillä kyseessähän on dissosiaatiohäiriö ja terveeseen dissosiaatioon kuuluu nimeenomaan kyky eläytyä esim. leikkeihin ja peleihin. Koko tuo dissosiaatiohäiriöhän on aivojen suojareaktio jonka tarkoituksena on suojella liialta järkytykseltä tai muutokselta aivoja, eli ei sinänsä mikään paha asia ole. Oikeastaan välillä oon toivonut, että se olo säilyisi, kun siihen on tottunut ja tämä "normaali" olo tuntuu jopa vähän ahdistavalta...
Minulle se tulee usein esim. jos aamulla menen töihin tultuani heti vessaan. Nuorena se tuli vastaavasti silloin, jos meni vessaan aamulla heti tultuani kouluun. Olen siis ottanut tavaksi, että vaikka olisi hätä heti töihin tullessa, en mene suoraan pömpeliin, jos ei ole ihan pakko. Odotan ensin vaikka puoli tuntia.
Minulla myös pätkii toisinaan ihan käsittämättömästi. Saatan tehdä käsittämättömiä laskuvirheitä tai unohtaa joitakin perusjuttuja, ja sitten yllättäen yhtäkkiä tajuan tai muistan tehneeni virheen ja häpeän suunnattomasti. Myös puhuessani voin usein sanoa vaikka ensi vuonna, kun tarkoitan ensi viikolla. Joskus virheet ovat mielettömiä tyyliin lähetin kirjeen viime vuosisadalla, vaikka tarkoitan, että lähetin kirjeen viime viikolla.
Harmittaa siksikin, että mieheni aina haukkana tarttuu noihin puhevirheisiin. En tosiaan tiedä, mitä tämä on. Mokia sattuu erityisestibtilanteissa, jotka ovat jotenkin epätavallisia, on paljon hälinää tai kiirettä tai muuta stressiä.
Mulla oli samaa, sellainen sumea olo, joka korostui moniärsykkeisessä ympäristössä. Lisäksi muistihäiriöitä ja unettomuutta. Löytyi kilpirauhasen vajaatoiminta. Nyt lääkitys ja kaikki ok.
vuosia olen etsinyt syytä, outoon oloon, sitä löytämättä. Itselleni se tuli yleensä yhtäkkiä kun leikin yksin. Toisinaan sitä odotti, sitä olotilaa. se muistutti pahaa oloa ja hyvää oloa samaan aikaan. ikään kuin olisi ollut karusellissa, olematta karusellissa. Tosin ne olotilat ovat täysin loppuneet.
nimenomaan jos on stressaava tilanne, pitää suorittaa jotain tai olla isossa porukassa. varsinkin aamuisin on tämä tunne, ihan kuin pää olisi jumissa. Mä olen nuori, ja on ollut paljon stressiä, eli siitä varmaan johtuu.