Lue keskustelun säännöt.
Jos haluatte, että lapsenne menestyvät elämässään, niin tärkeintä
15.01.2013 |
on opettaa heille hyvä ja pitävä impulssikontrolli.
Hyvän impulliskontrollin omaava lapsi ymmärtää, että välitön palkko voi olla (ja yleensä onkin) suurempi kuin myöhemmin tuleva palkko. Esimerkkinä: pinnaminen voi olla hauskaa mutta vielä hauskempaa on päästä ylioppilaaksi ja hyvään opiskelupaikkaan.
Samaten hyvän impulssikontrollin omaava lapsi kykenee tekemään sitkeästi työtä tavoitteen eteen. Esim. vaikka opiskella vähillä rahoilla yliopistossa useita vuosia ja saada lopulta mielenkiinoitnen työ kuin opiskella nopeasti jokin ammatti, saada siitä heti vähän rahaa mutta on sidottu työhönsä pahimmillaan loppuelämäksi.
Samaten impulssikontrollista on hyätyä päihteiden kanssa. Hyvällä itsekontrollilla varustettu nuori ei ole niin altis kavereiden painostukseen vaan kyknee sanomaan ei. Sama pätee seksikokeiluihin, erityisen tärkeää se on tyttöjen kohdalla.
Yhdessä kaikista näistä asioista seuraa, että lapsen elämä menee suoria latuja hallittuun aikuisuuteen ja perhe-elämään.
Kommentit (40)
Että ihan itse voisi vaikuttaa siihen, millaisia lapsista tulee. Hui, kuinka raskasta, kiistänpä koko jutun ja palaan pohtimaan seiskajuoruja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin uskoin tuohon väkisintekemiseen. Kotona jouduin tekemään aika paljon asioita, joista en pitänyt, käymään kaupassa monta kertaa viikossa ja siivoamaan, tiskaamaan jne. Silloin en sujuivat helposti, koska oli pakko, mutta vanhemmiten kun kotitöiden tekeminen on ollut omassa kodissa oman tahdon varassa, ei aiemmin oppimastani järjestyksenpidosta näytä olevan mitään hyötyä. Mieli vetää ihan muualle.
Impulssikontrollin lisäksi opettaisin kohtuutta ja itsensäviihdyttämisen taitoa. Jos ei yhtään osaa olla itsensä kanssa ilman kavereita, pelejä ja nettiä, niin silloin on kyllä aika paljon maailman riepoteltavissa. Harmi vaan, että tätä rauhoittumisen taitoa ei opeteta koulussa lainkaan, mutta eipä siellä opeteta muitakaan arjelle tärkeitä asioita.
Kun edes vanhemmat osaisi jonkin impulsikontrollin. Mutta kun vauva valvottaa ja väsyttää ja panna ei saa rauhassa, otetaan ero ja otetaan uusi puoliso ja tekaistaan heti uusi rakkausrusina ja taas eletään rakastumisen huumassa.
'Pennut laukkoo kahta kotia ja esikoiset mätänee hoidossa kun äiti haluaa viettää laatuaikaa vauvan kanssa, koska eihän esikoinen saa ikävystyä väsyneen äidin kanssa.
Mammat vinkuu, että tulee kyllä avioero jos ei isovanhemmat heti hoida joka viikonloppu lapsia, koska parisuhde ei voi odottaa kun kaikki pitää saada heti ja nyt
Helpompaa on tosiaan nostaa kädet pystyyn ja panna yhteiskunnan syyksi kaikki.
Minäkin uskoin tuohon väkisintekemiseen. Kotona jouduin tekemään aika paljon asioita, joista en pitänyt, käymään kaupassa monta kertaa viikossa ja siivoamaan, tiskaamaan jne. Silloin en sujuivat helposti, koska oli pakko, mutta vanhemmiten kun kotitöiden tekeminen on ollut omassa kodissa oman tahdon varassa, ei aiemmin oppimastani järjestyksenpidosta näytä olevan mitään hyötyä. Mieli vetää ihan muualle.
Impulssikontrollin lisäksi opettaisin kohtuutta ja itsensäviihdyttämisen taitoa. Jos ei yhtään osaa olla itsensä kanssa ilman kavereita, pelejä ja nettiä, niin silloin on kyllä aika paljon maailman riepoteltavissa. Harmi vaan, että tätä rauhoittumisen taitoa ei opeteta koulussa lainkaan, mutta eipä siellä opeteta muitakaan arjelle tärkeitä asioita.
Jos sinulla on useampi kuin yksi lapsi, eivätkä he ole toistensa eivätkä sinun kopioitasi, huomaat kyllä, että lapsen päähän ei noin vaan istuteta uusia ajatuksia. Uutta temperamenttia sinne ei istuta edes Pohjois-Korean diktaattori.
Vuosia kestävä 5-vuotiaana aloitettu luostarikoulu muutta jo aivokemiaakin, mutta se on jo toinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen viesti oli siis " Vierailija - 15.1.2013 18:58 (23/27):lle
Ne lapset/nuoret jotka kestävät pettymyksiä ja sitä etteivät saa heti kaikkea hallitsevat elämäänsä paremmin. Liian impulsiiviset heittävät heti hanskat tiskiin jos asiat ei mene omien toiveiden mukaan...
3 lasta jo tasapainoisia menestyviä aikuisia, tuosta kuopuksesta ei vielä tiedä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näetkö itselläsi mitään roolia heidän tukijanaan, auttajanaan tai roolimallinaan?
Minun tavoitteeni on se, että lapsistani kasvaisi onnellisia aikuisia. Ihan itse saavat etsiä tiensä sinne erehdyksiäkin tehden ja perhettä ei ole pakko perustaa jos ei halua.
Olisiko tilanne toinen, jos heille olisi aikanaan opetettu impulssikontrollia? Ei se maailma tietenkään yhden sukupolven opettamisella korjaannu, mutta tässä puhutaankin taidosta joka siirtyisikin sukupolvelta toiselle. Että sitten tuoreena äitinä oppisi suhtautumaan paremmin väsyttävään elämänvaiheeseen jne.
Kun edes vanhemmat osaisi jonkin impulsikontrollin. Mutta kun vauva valvottaa ja väsyttää ja panna ei saa rauhassa, otetaan ero ja otetaan uusi puoliso ja tekaistaan heti uusi rakkausrusina ja taas eletään rakastumisen huumassa.
'Pennut laukkoo kahta kotia ja esikoiset mätänee hoidossa kun äiti haluaa viettää laatuaikaa vauvan kanssa, koska eihän esikoinen saa ikävystyä väsyneen äidin kanssa.
Mammat vinkuu, että tulee kyllä avioero jos ei isovanhemmat heti hoida joka viikonloppu lapsia, koska parisuhde ei voi odottaa kun kaikki pitää saada heti ja nyt
Helpompaa on tosiaan nostaa kädet pystyyn ja panna yhteiskunnan syyksi kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässähän sälytetään sellaista ikävää velvollisuutta kuin kasvatus vanhempien vastuulle. Argumentit on kovin tuttuja: lapset eivät ole samanlaisia, yritetty on mutta ei mene perille. Ap ei missään vaiheessa väittänytkään, että yksi tapa ja sama toistomäärä riittäisi kaikille, vaan tottakai lapsen synnynnäinen temperamentti, muut luonteenpiirteet ja kasvuympäristö vaikuttavat. Toiselle riittää pieni ohjaus, toinen vaatii tuhansia toistokertoja. Erityisen hankalaa opettaminen on niille lapsille, jotka ovat temperamenttisia ja impulsiivisia luonteeltaan. Heille oppi on toisaalta myös kaikkein tärkein, ja vanhempien kärsivällisyyttä varmasti koetellaan monta kertaa. Impulssikontrollin lisäksi itse näen tärkeänä lapsen terveen ja hyvän itsetunnon vahvistamisen. Ja tällä en sitten tarkoita kopeutta, paskantärkeyttä tai itsensä parempana pitämistä, joksi "hyvä itsetunto" Suomessa usein mielletään.
Jos sinulla on useampi kuin yksi lapsi, eivätkä he ole toistensa eivätkä sinun kopioitasi, huomaat kyllä, että lapsen päähän ei noin vaan istuteta uusia ajatuksia. Uutta temperamenttia sinne ei istuta edes Pohjois-Korean
vaan siitä että tuetaan impulssikontrollin kehittymistä. Perusluonne sitten säätelee sitä lähtötasoa ja sitä, miten hyväksi pystyy kehittymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
konstia joilla minua kasvatettiin ja joita käytän omien lasteni kanssa.
- äidille ei koskaan voinut mennä sanomaan "emmä osaa", ilman että joutui selittämään millä eri tavoilla on jo kokeillut ja millä tuloksella. Sitten äiti tarkasteli työn tulosta ja pyysi selittämään mikä kaikki työssä/tehtävässä on onnistunut ja missä kohtaa mahdollisesti on tullut virhe. Eli laiskuudella ei ikinä saavuttanut mitään, aina joutui yrittämään ja käyttämään omaa päätään.
- en koskaan saanut vastikkeetonta rahaa. Silti mulla oli käytössä isoja summia. Mulle maksettiin esim kun olin pitänyt koko kesän kasvimaata, mutta maksu tuli vasta kun sato oli korjattu. Ja maksu tuli sen mukaan kun hyöty, eli oikeasti isoja rahoja. Samoin tein koko perheen pyykkihuollon. Mulla oli aina paljon rahaa, mutta myös paljon työtä.
hallittuun aikuisuuteen! Ei elämää noin ennaltamäärätyst kannata elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvän impulliskontrollin omaava lapsi ymmärtää, että välitön palkko voi olla (ja yleensä onkin) suurempi kuin myöhemmin tuleva palkko.
Minusta se on päinvastoin eli myöhemmin tuleva palkkio on usein suurempi.
Siksi oma elämänhallinta ja koulutus ym kannattaa olla mahdollisimman vankalla pohjalla. Näin ihmisellä on mahdollisuus selviytyä vaikauksista sen sijaan, että on omalla käytöksellään aiheuttamassa tai pahantamassa niitä.
Hallittu aikuisuus on yksiselitteisen hyvä asia, ihmiselle itselleen ja erityisesti hänen lapsilleen.
ap:n muun tekstin perusteella. Sanoma voi lipsahtaa vahingossa väärin päin kun mopeasti kirjoittaa.
Hyvän impulliskontrollin omaava lapsi ymmärtää, että välitön palkko voi olla (ja yleensä onkin) suurempi kuin myöhemmin tuleva palkko.
Minusta se on päinvastoin eli myöhemmin tuleva palkkio on usein suurempi.
Kyse on lastenkasvatuksesta, ei mistään sen kummemmasta. Jos jollakin tapaa voi edesauttaa lapsen pärjäämistä elämässään niin tietenkin niin kannattaa tehdä. Vai miksi opetat lapsesi tervehtimään tai kiittämään ruoasta, pyytämään anteeksi jos satuttaa toista? Ihan muuten vaan tai kuullaksesi nuo tietyt äänenpainot? Samasta asiasta on kyse.
Tuo nyt on aivan ihmeellinen mielipide, että vain tyttöjen impulssikontrolli olisi tärkeä seksiasioissa. Pojat opetetaan olemaan kuin pellossa, ja tytöt sitten velvoitetaan kontrollloimaan tilanteet, niinkö? Mitä paremmin pojalla toimii impulssikontrolli, sitä kivempaa on tytölläkin. Tolkullinen poika ei painosta seksiin ja ymmärtää mitä tarkoittaa ei. Sitäpaitsi, kyllä mahdollisella syntvällä lapsella vaikutuksensa on myös pojan elämään.
Itse ajattelin kasvattaa tyttäreni lisäksi myös poikani.
ovat samanlaisia nopean tyydytyksen perhostelijoita, kuin me vanhemmatkin olemme. Minä varsinkin, minä se vasta varsinainen haihattelija olen.
Meille on vaan käynyt ihan älytön tuuri, että ollaan menestytty joka suhteessa todella hyvin ( eräällä luovalla alalla ), vaikkei kumpikaan meistä ole edes ylioppilas, mikä on kyllä todella noloa. En voi ikinä kertoa lapsilleni, miten typerästi olen elämääni nuorena elänyt.
Itse suosittelen muun muassa meditaatiota tähä tarkoitukseen. Sekä lapsille että vanhemmille.
Pieni rauhoittuminen silloin tällöin rauhoittaa kummasti ja auttaa selkeyttämään niin pienen kuin isomman ihmisen olemista.
Kun hiljaa rauhassa ollessa oppii näkemään kaikenlaisten ajatusten ja halujen menevän ja tulevan, oppii ajan kanssa hahmottamaan että mikä on itselle oikeasti tarpeellista ja mikä on sellaista levottomuuden vuoksi "seinille hyppelyä" minkä lisäksi "seinille hyppely" saattaa yllättäen vähentyä..
Lastenkin kanssa voi hyvin istua lyhyen aikaa rauhassa ja sanoa vaikka että "nyt tehdään sellainen jännä juttu että kuunnella hetki vain omaa hengitystä" jossain sopivassa tilanteessa tms.