Jos sinulla olisi 3v ja 1v lapset, uskaltaisitko nyt tehdä kolmannen?

Kolmonen syntyi, kun vanhin oli 2v8kk ja keskimmäinen 1v2kk. Nyt on ihana kouluikäisten katras, joista on toisilleen älyttömästi iloa ja tukea. Vauva- aikojakin jo väliin muistelen pienellä kaiholla...

Uskalsin. Tai siis nuorimmainen oli 11 kk kun raskauduin ja esikoinen oli 2 v 7 kk. Hyvin meni. Neljännen lapsen kanssa ikäeroa tuli vähän enemmän, kk:n yli 2 v kun oli pari keskenmenoa siinä välissä. Jos sydän sanoo ja järki sallii, niin mikä ettei. Jos nyt on elämäntilanne sellainen, että hermot menee useamman kerran viikossa (lapsiin siis), tunnet itsesi yksinäiseksi tai että miehesi ei tue sinua tässä perheasiassa ollenkaan tai rahaa ei yksinkertaisesti ole edes nyt kunnolla ruokaan, älä tee.

Onnea teille! :) isännän kanssa tuumailtu, että meillä jää tähän kolmanteen. Ainahan saa sanoa :D no luultavammin. Juu ihan sopivasti tuota tulee.

Minulla on 3v ja melkein 1v, enkä todellakaan haluaisi vielä uutta vauvaa tähän soppaan, muutenkin on jaksamisen kanssa vähän niin ja näin. Välillä väsyttää niin paljon, että kaduttaa nämä edellisetkin, vaikka tietenkin rakastankin lapsiani yli kaiken. Onneksi tämä on kuulemma ohimenevää...

[quote author="Vierailija" time="15.01.2013 klo 14:01"]

Sydän sanoo kyllä, järki ei. :D

[/quote]

Minulla on nyt 1 v ja 3 v lapset enkä _halua_ kolmatta, eri asia olisi tietty jos olisi kova vauvakuume. Musta nuo alkaa nyt olla enemmän ja enemmän mukavassa iässä, en ole suuri vauva-ajan fani. Olen myös kuullut, että kolmas lapsi on sitten jättiharppaus rankkuuteen, on harhaa kuvitella, että se kolmas sitten menisi jo siinä sivussa, ei se ikinä mene. Eli itse en siis han(k)ki(si) sitä kolmatta, vaikka se nyt muodikasta tuntuu olevankin.

Järkikin sanoo, että ei se kolmas helpompi tule olemaan jo valmiiksi vaativassa arjessa. Tuskin tässä mistää muodista kuitenkaan on kyse. Hulluuttahan siitä syystä lapsia olisi tehdä ja elää siinä rumbassa.

Uskalsin ja vielä neljännenkin. :) Nyt kuopus 6v. ja olen hyvin onnellinen, että uskalsin. Kertaakaan en ole katunut yhtäkään lastani.

Mulla on 1,5v ja 3v lapset. Jos olisin nuorempi, niin haluaisin vielä kolmannen. Ehkä niin, että isommat lapset olisivat jo 3 ja 4.5v.

Olen siis 40 ja minulla on vielä yksi 11v lapsi, kolme siis yhteensä. Ei enää vauvoja meille...

Uskaltaisin, mutta en halua ihan mukavuudenhalusta. Meillä 3v ja melkein 1v lapset ja aiemmin ajattelin, etä kolmekin saattaisi olla kiva, mutta nyt aivan päinvastaiset ajatukset. Ja siis jaksan kyllä keittää puurot, vaihtaa vaipat jne, mutta se mitä kaipaan on helpompi liikkuminen. Esikoinen oli alle 2v ja vaipoissa, kun aloin odottamaan toista. Silloin ei vielä ajatellut, että vauva vaikuttaisi arkeen näinkin paljon. Jotenkaan ei enää muistanut tai edes ajatellut, että lähteminen vauvan kanssa on moninverroin työläämpää kuin leikki-ikäisen kanssa. Nyt siis esikoisen kanssa ihanan helppo jo kulkea ja huomaa helposti eron vauvan "työläyteen".

Ei silti kannate ymmärtää väärin, sillä vaikka olisin asiaa etukäteen ajatellut, niin edelleen valitsisin näin. En kuitenkaan halua lapsille isoa ikäeroa ja "vain" yhtä lasta en myöskään halua, kun kerran meillä on ollut mahdollista saada lapsia. Mutta ajatuksen kolmannesta olen haudannut.